Jaa siis että miksikö ylipäänsä pidetään ja kirjoitellaan blogeja?
Ihan alunperin mä halusin jonkun paikan jonne voin koota löytöjäni. Blogi oli siihen aiva vaihtoehto sillä sen voisi jakaa myls muiden kirppistelijöiden nähtäväksi. Samalla kun saisin myös ehkä autettua jotakuta ihmistä kirppishinnoittelussa, sillä siinä pyydetään jatkuvasti apua.
Bloggaan lähinnä omaksi ilokseni, mutta näyttää se blogi tuovan iloa monelle lukijallekin. Eikä sinänsä ihme sillä kirppisblogien selailu on kivaa...mäkin selailen siis mielelläni muiden löytöjä
Ihan alunperin mä halusin jonkun paikan jonne voin koota löytöjäni. Blogi oli siihen aiva vaihtoehto sillä sen voisi jakaa myls muiden kirppistelijöiden nähtäväksi. Samalla kun saisin myös ehkä autettua jotakuta ihmistä kirppishinnoittelussa, sillä siinä pyydetään jatkuvasti apua.
Bloggaan lähinnä omaksi ilokseni, mutta näyttää se blogi tuovan iloa monelle lukijallekin. Eikä sinänsä ihme sillä kirppisblogien selailu on kivaa...mäkin selailen siis mielelläni muiden löytöjä
"villiruusu"
sitä voisin minäkin lukea.Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;23257829:mulla ei ole omaa blogia- vielä, mutta todennäköisesti perustan ruoka/leivontablogin, koska haluan jakaa omia reseptejäni ja kaikensortin niksejä ja neuvoja muille. Lähinna varmaan kaveripiirille, koska he ovat pyytäneet mua perustamaan oman blogin- tahtovat tietää salaisuuteni
"villiruusu"
justjust, linkkiä kiitosJaa siis että miksikö ylipäänsä pidetään ja kirjoitellaan blogeja?
Ihan alunperin mä halusin jonkun paikan jonne voin koota löytöjäni. Blogi oli siihen aiva vaihtoehto sillä sen voisi jakaa myls muiden kirppistelijöiden nähtäväksi. Samalla kun saisin myös ehkä autettua jotakuta ihmistä kirppishinnoittelussa, sillä siinä pyydetään jatkuvasti apua.
Bloggaan lähinnä omaksi ilokseni, mutta näyttää se blogi tuovan iloa monelle lukijallekin. Eikä sinänsä ihme sillä kirppisblogien selailu on kivaa...mäkin selailen siis mielelläni muiden löytöjä
no enpä kauheesti mitään Jos olisin joku muu ja lukisin mun blogia en tietäis itkeäkö vai nauraa.
Jos olisin joku muu ja lukisin mun blogia en tietäis itkeäkö vai nauraa.Minä kuvittelen että blogia pitämällä pystyn estämään avaruusolioiden invaasion maahan ja lisäämään sienisatoa lähimetsissä.
Haave Maria ejk
Pidän sitä omaksi ja kavereiden iloksi. Saisin varmaan enemmänkin näkyvyyttä blogilleni mutta ei ole tarvetta. Olen saanut paljon positiivista palautetta kuvistani, sisustuksesta ja kokkailuista. Tykkään kehuista, myönnän.
"Blushing"
1. Olen itse kokenut hyödyllisiksi samantyyppiset blogit kuin omani, silloin kun olen etsinyt kokemuksia vaikkapa jostain tuotteesta. Ajattelin itse siis tuoda myös omat kokemukseni esille, josko niistä joku hyötyisi. Ja kyllähän niitä juttuja tulee kirjoiteltua itsellekin, niinkuin muistiin.
2. Kiva saada esille uusia juttuja, meikkejä ja kynsiä Mulla ei ole yhtä pahasti kosmetiikkaan hurahtaneita ystäviä tässä lähestöllä, joten kiva jakaa hehkutuksia ja onnistumisia johonkin. Vähän niinkuin siis päiväkirjaan. Ja tietenkin sitten kommentit näihin juttuihin tuntuu kivoilta.
3. Blogia oli aluksi tosi kiva muokata oman näköiseksi, etsiä siihen kivoja juttuja yms. Se on harrastus
En kait mä sen enempää kuvittele. En usko sen mullistavan kenenkään elämää eikä ole tarkoituskaan Mutta voishan niitä paljon huonompiakin harrastuksia olla.
2. Kiva saada esille uusia juttuja, meikkejä ja kynsiä
Mulla ei ole yhtä pahasti kosmetiikkaan hurahtaneita ystäviä tässä lähestöllä, joten kiva jakaa hehkutuksia ja onnistumisia johonkin. Vähän niinkuin siis päiväkirjaan. Ja tietenkin sitten kommentit näihin juttuihin tuntuu kivoilta.3. Blogia oli aluksi tosi kiva muokata oman näköiseksi, etsiä siihen kivoja juttuja yms. Se on harrastus
En kait mä sen enempää kuvittele. En usko sen mullistavan kenenkään elämää eikä ole tarkoituskaan
Mutta voishan niitä paljon huonompiakin harrastuksia olla.
"villiruusu"
oh really...Minä kuvittelen että blogia pitämällä pystyn estämään avaruusolioiden invaasion maahan ja lisäämään sienisatoa lähimetsissä.
"plop"
Mä pidän koiralle blogia. Toimii samalla treenipäiväkirjana ja kasvattajakin on mielissään kun kuulee kasvattiensa kuulumisia. Käy siellä säännöllisesti monikin lukemassa ja kommentoimassa.
Juuri viikonloppuna selailin ja luin miten me ollaankaan edetty tuon ruoka-aine allergian kanssa. En muistanutkaan miten rajut ne oireet aluksi oli ja mitä kaikkea onkaan sen eteen tehty. Toimii siis myös päiväkirjana.
En ole laittanut blogiani salasana suojatuksi, koska en kirjoita sellaista tai lataa sellaisia kuvia, joita en haluaisi levittää. Voihan olla, että joku saa apua ja vinkkejä minun kokemuksistani. Itse rotua miettiessä selailin paljonkin koirablogeja ja luin millaisia koiria ja omistajia niiden takaa löytyy.
Juuri viikonloppuna selailin ja luin miten me ollaankaan edetty tuon ruoka-aine allergian kanssa. En muistanutkaan miten rajut ne oireet aluksi oli ja mitä kaikkea onkaan sen eteen tehty. Toimii siis myös päiväkirjana.
En ole laittanut blogiani salasana suojatuksi, koska en kirjoita sellaista tai lataa sellaisia kuvia, joita en haluaisi levittää. Voihan olla, että joku saa apua ja vinkkejä minun kokemuksistani. Itse rotua miettiessä selailin paljonkin koirablogeja ja luin millaisia koiria ja omistajia niiden takaa löytyy.
haasteisiin on vaikea osallistua ilman blogia ja saahan sitä joskus kommentteja omista töisä.
"Blushing"
Ai niin! Onhan tolla koirallakin tosiaan blogi
No se on ihan sen vuoksi, että tutut voi kurkkia mitä me touhuillaan. Sinne on helppo lykätä kuvia ja kuulumisia.
No se on ihan sen vuoksi, että tutut voi kurkkia mitä me touhuillaan. Sinne on helppo lykätä kuvia ja kuulumisia.
"hah"
[QUOTE="villiruusu";23257802]Tai mitä ajattelette. WHY?[/QUOTE]
Mun yrityksellä on blogi, ja sitä nyt vaan pidetään melkeinpä pakollisena markkinoinnin kannalta, että on mukana sosiaalisessa mediassa.
Mitäs itse ajattelet?
Mun yrityksellä on blogi, ja sitä nyt vaan pidetään melkeinpä pakollisena markkinoinnin kannalta, että on mukana sosiaalisessa mediassa.
Mitäs itse ajattelet?
"villiruusu"
[QUOTE="hah";23258193]Mun yrityksellä on blogi, ja sitä nyt vaan pidetään melkeinpä pakollisena markkinoinnin kannalta, että on mukana sosiaalisessa mediassa.
Mitäs itse ajattelet?[/QUOTE]
Kannattavaa.
Mitäs itse ajattelet?[/QUOTE]
Kannattavaa.
Tähän olen tällä palstalla vastannut monesti jo monissa yhteyksissä mutta eikös se sananlaskukin kehoita, jotta kerta kiellon päälle eli vielä kerran:
Minä olen pitänyt julkista blogia vuodesta 2004 ja sitä ennen kirjoittanut päiväkirjatyyppisiä kolumneja lehtiin monenmonen vuoden ajan.
Jo hyvin nuoresta olen siis tietoisesti ja päättäväisesti pyrkinyt pois yksityisyyden vankilasta täyden elämän vapauteen. (Tietoisen provokatiivinen lause, johon palaan myöhemmin.)
Syyt bloggaamiseen ovat jossain määrin muuttuneet tai selkiytyneet vuosien varrella mutta kertaakaan en ole bloginpitoa katunut.
Tässä joitain niistä syistä.
- Yksityisyys, sen pyhyys ja itseisarvoisuus on mielestäni sellainen Pyhä Lehmä, jonka palvonnasta on seurannut enemmän pahaa kuin hyvää. Yksityisyyden nimissä me salaamme hätämme ja tuskamme toisiltamme ja toisaalta jätämme kärsivän ja apua tarvitsevan yksin.
Yksityisyyden kuvitellaan suojaavan meitä maailman pahuudelta mutta käsittääkseni se pikemminkin tekee meidät suojattomaksi. Vain yksityistä voi kiristää tai pelotella paljastumisen uhalla. Vain yksityisen voi omahyväisenä hylätä yksin hänen hätänsä hetkellä.
Yksityisyys on myös vankila johon helposti itse tipahtaa. Itse kisaan jatkuvasti itseni kanssa uskaltamisesta. Aina ei ole helppoa avata itseään, mutta itsensä voittamisesta saa aina tietyn tyydytyksenkin. You did it, mummeli. Good for you!
(Tähän löysästi liittyen niin toki avointa voidaan satuttaa asiattomin kommentein ja sitten vedota siihen, että En minä väärin tehnyt ollessani ilkeä ja paha, mitäs tuo oli olemassa noin tehden sen mahdolliseksi. Se on mielestäni ihan huuhaata. Pahantekijä on pahantekijä ja itse vastuussa pahuudestaan riippumatta siitä tekikö uhri pahanteon helpoksi tai vaikeaksi. Ihan samalla pätee myös niihin maihin joissa tyttöjen laittamista kouluun sanotaan luvaksi raiskata. Yhtä asiaton selitys sekin. Paha on pahaa on pahaa, on joku avoin elämsätään netissä tai laittaako tyttärensä kouluun tai ei.)
- Vertaistuki. Tämän kaikkia aspekteja en tajunnut kun aloin blogata. En ymmärtänyt kuinka tärkeäksi voi muodostua toisen arjen seuraaminen silloin kun se antaa vaikkapa osviittaa ja neuvoa omaan elämään, siihen mitä tulossa on. Yksi esimerkkini: Itse sain 2005 vaikeavammaisen lapsenlapsen. jo odotuksen viime päivinä, siis silloin kun saimme tietää että kaikki ei ollutkaan ok kohdussa , tajusin että mikään mitä sairaala meille kykenisi kertomaan, ei oikeastaan kertoisi mitään todellista siitä mitä tulossa oli. Todellinen tieto, niin silloin kuin myöhemminkin, tuli ulkomailta sellaisten ihmisten blogeista, jotka olivat valmiita jakamaan lastensa tarinan ymmärtämistä kaipaavien kanssa. Olin ja olen valtavan kiitollinen heille ja pyrin antamaan maailmalle takaisin sen mitä olimme saaneet jakamalla myös Lylen elämän niin niille jotka sitä omaan elämäänsä tarvitsivat kuin niillekin, jotka Haluavat Ymmärtää.
- Ja tuossa viimeisessä lauseessa tulee sitten se blogien seuraava funktio listallani. Blogit ovat ikkunoita ihmisiin/perheisiin. Minulla on oma tarinani kerrottavani. Ihminen joka haluaa kenties aivan toisenlaisista lähtökohdista katsella suurperheen elämää, isoäidin tohinaa, freekirjoittajan räpellystä jne voi tehdä sen blogini kautta. Itse tiedän että blogeista olen saanut arvokasta insightia siihen millaista on olla vanha/homo/mustan lapsen vanhempi persustuvassa Suomessa/hyväksikäytön uhri/pätkätyöläinen/varakkaiden vanhempien ainokainen lelu/mitälie. Jokaisella on tarinansa ja mitä useampaa niistä voimme aidosti ymmärtää, sitä enemmän ymmärrämme elämää itseään.
Ja ehkä vähän kuolemaakin.
Joskus.
- Sitten on niitä ihan ilmeisiä, helppoja syitä, jotka toki voi kiertääkin, mutta jotka uivat muiden syiden lomaan ja tukevat niitä; perheen ja oman historian tallentaminen, arjen jakaminen läheisten kanssa yms.
Siinä joitain syitä. Joitain vastauksia kysymykseen WHY. Muitakin on (enkä edes sivunnut harrastus-, kokkaus, vaate-, sisustus-, muoti- jne blogeja, joilla vielä omat erityiset lisävastauksensa), mutta näillä päässee halutessaan keskustelun alkuun.
Minä olen pitänyt julkista blogia vuodesta 2004 ja sitä ennen kirjoittanut päiväkirjatyyppisiä kolumneja lehtiin monenmonen vuoden ajan.
Jo hyvin nuoresta olen siis tietoisesti ja päättäväisesti pyrkinyt pois yksityisyyden vankilasta täyden elämän vapauteen. (Tietoisen provokatiivinen lause, johon palaan myöhemmin.)
Syyt bloggaamiseen ovat jossain määrin muuttuneet tai selkiytyneet vuosien varrella mutta kertaakaan en ole bloginpitoa katunut.
Tässä joitain niistä syistä.
- Yksityisyys, sen pyhyys ja itseisarvoisuus on mielestäni sellainen Pyhä Lehmä, jonka palvonnasta on seurannut enemmän pahaa kuin hyvää. Yksityisyyden nimissä me salaamme hätämme ja tuskamme toisiltamme ja toisaalta jätämme kärsivän ja apua tarvitsevan yksin.
Yksityisyyden kuvitellaan suojaavan meitä maailman pahuudelta mutta käsittääkseni se pikemminkin tekee meidät suojattomaksi. Vain yksityistä voi kiristää tai pelotella paljastumisen uhalla. Vain yksityisen voi omahyväisenä hylätä yksin hänen hätänsä hetkellä.
Yksityisyys on myös vankila johon helposti itse tipahtaa. Itse kisaan jatkuvasti itseni kanssa uskaltamisesta. Aina ei ole helppoa avata itseään, mutta itsensä voittamisesta saa aina tietyn tyydytyksenkin. You did it, mummeli. Good for you!
(Tähän löysästi liittyen niin toki avointa voidaan satuttaa asiattomin kommentein ja sitten vedota siihen, että En minä väärin tehnyt ollessani ilkeä ja paha, mitäs tuo oli olemassa noin tehden sen mahdolliseksi. Se on mielestäni ihan huuhaata. Pahantekijä on pahantekijä ja itse vastuussa pahuudestaan riippumatta siitä tekikö uhri pahanteon helpoksi tai vaikeaksi. Ihan samalla pätee myös niihin maihin joissa tyttöjen laittamista kouluun sanotaan luvaksi raiskata. Yhtä asiaton selitys sekin. Paha on pahaa on pahaa, on joku avoin elämsätään netissä tai laittaako tyttärensä kouluun tai ei.)
- Vertaistuki. Tämän kaikkia aspekteja en tajunnut kun aloin blogata. En ymmärtänyt kuinka tärkeäksi voi muodostua toisen arjen seuraaminen silloin kun se antaa vaikkapa osviittaa ja neuvoa omaan elämään, siihen mitä tulossa on. Yksi esimerkkini: Itse sain 2005 vaikeavammaisen lapsenlapsen. jo odotuksen viime päivinä, siis silloin kun saimme tietää että kaikki ei ollutkaan ok kohdussa , tajusin että mikään mitä sairaala meille kykenisi kertomaan, ei oikeastaan kertoisi mitään todellista siitä mitä tulossa oli. Todellinen tieto, niin silloin kuin myöhemminkin, tuli ulkomailta sellaisten ihmisten blogeista, jotka olivat valmiita jakamaan lastensa tarinan ymmärtämistä kaipaavien kanssa. Olin ja olen valtavan kiitollinen heille ja pyrin antamaan maailmalle takaisin sen mitä olimme saaneet jakamalla myös Lylen elämän niin niille jotka sitä omaan elämäänsä tarvitsivat kuin niillekin, jotka Haluavat Ymmärtää.
- Ja tuossa viimeisessä lauseessa tulee sitten se blogien seuraava funktio listallani. Blogit ovat ikkunoita ihmisiin/perheisiin. Minulla on oma tarinani kerrottavani. Ihminen joka haluaa kenties aivan toisenlaisista lähtökohdista katsella suurperheen elämää, isoäidin tohinaa, freekirjoittajan räpellystä jne voi tehdä sen blogini kautta. Itse tiedän että blogeista olen saanut arvokasta insightia siihen millaista on olla vanha/homo/mustan lapsen vanhempi persustuvassa Suomessa/hyväksikäytön uhri/pätkätyöläinen/varakkaiden vanhempien ainokainen lelu/mitälie. Jokaisella on tarinansa ja mitä useampaa niistä voimme aidosti ymmärtää, sitä enemmän ymmärrämme elämää itseään.
Ja ehkä vähän kuolemaakin.
Joskus.
- Sitten on niitä ihan ilmeisiä, helppoja syitä, jotka toki voi kiertääkin, mutta jotka uivat muiden syiden lomaan ja tukevat niitä; perheen ja oman historian tallentaminen, arjen jakaminen läheisten kanssa yms.
Siinä joitain syitä. Joitain vastauksia kysymykseen WHY. Muitakin on (enkä edes sivunnut harrastus-, kokkaus, vaate-, sisustus-, muoti- jne blogeja, joilla vielä omat erityiset lisävastauksensa), mutta näillä päässee halutessaan keskustelun alkuun.
Viimeksi muokattu:
TR
Miksi et voi myöntää suoraan, että olet julkisuudenkipeä?
Varmaan sitäkin. Jos kohta hillitysti. Lehti- ja televisiojutuilla toki "pääsisi" nopeammin julkisuuteen, mutta omalaatuisesta periaatteesta suostun maksimissaan yhteen sellaiseen per kalenterivuosi.
Miksi et voi myöntää suoraan, että olet julkisuudenkipeä?
Mutta blogissa voi sitten vapaasti paljastaa kaikki kipunsa, pelkonsa, hätänsä, surunsa, painajaisensa jne.
Ihan julkisesti.
bulk
No, tältä ne monien blogit ulospäin näyttää, vaikka oma kommenttisi olisikin vain sarkasmia.