Mitä mieltä teinistä, joka ei muista isäänsä isänpäivänä?

Miehellä tänään isänpäivä ja teini unohtanut täysin. Paha mieli miehen puolesta, koska tytär on hänelle kaikki kaikessa ja suree paljon pienen tyttönsä muuttumista naiseksi (vaikka siis tietysti iloitsee että lapsi kasvaa, mutta suree muuttunutta suhdetta, kun teiniä ei enää kiinnosta isän jutut niin kuin ennen).

Yritin vähän korvata ja juhlistaa aamua, mutta eihän se tietenkään ole sama. Olisi kaivannut tyttöään tänään.

Toivottavasti nyt soittaa tmvs. tänään. HÄn ei siis asu meillä, vaan äidillään.

Miten teillä muilla teini-ikäiset muistaa isäänsä tänään?

 

Huonosti kasvatettu tai isänsä huonosti kohtelema.

 

Teini unohtanut isänpäivän kokonaan, kellohan on JO kahdeksan aamulla. Jep.

 

Se ettei konkreettisesti osoita muistavansa ei tarkoita aina sitä etteikö olisi mielessä ja välittäisi.Eikä sen todellakaan tarvitse tarkoittaa että olisi huonosti kasvatettu tai olisi isänsä huonosti kohtelema.
Osa teineistä ei elämänsä tuossa vaiheessa näytä aina tunteitaan, eikä osoita millään tavalla välittävänsä, mutta silti niin isä kuin äitikin ovat hyvin tärkeitä elämässään.Olen kaksi lasta kasvattanut aikuiseksi ja kolmaskin ns viittä vaille täysi-ikäinen ja tiedän kokemuksesta mistä kirjoitan.

 

Huonosti kasvatettu

Eli isukki voi katsoa peiliin?

 

Huonosti kasvatettu tai isänsä huonosti kohtelema.

On isänsä silmäterä ja todella hyvät välit, nyt on tietysti muuttanut minäminä-maailmaan teini-iän myötä. Aina ennen ollut meillä isänpäivänä . Mies sanoo ettei haittaa, mutta näkee kilometrin säteellä että on paha mieli.

On muuten kamalaa seurata tältä puolelta miltä tyttären aikuistuminen ja esim. ensimmäiset poikaystävät tuntuvat isästä. Itsekin tietysti teini-ikäisenä käyttäytynyt välinpitämättömästi isää kohtaan, koska muut jutut ovat tärkeämpiä (ja niinhän sen pitääkin mennä), mutta nyt kun katsoo aikuisen silmin tätä, niin aika raskasta tuo aikuistuminen isälle. Oon yrittänyt lohduttaa, että teini-ikä kestää aikansa ja tytär kyllä muuttuu omaksi itsekseen taas muutaman vuoden päästä.

Tällä hetkellä on kyllä aika itsekäs, ikävä myöntää. Esimerkiksi minulle läheinen pappani joutui sairaalaan äkillisesti samana päivänä kun olin luvannut viettää tytön kanssa aikaa leffassa ja shoppaillen, niin oli sitä mieltä että lähden vasta seuraavana päivänä (sairaalasta viesti oli että kannattaa tulla nyt, jos haluaa sanoa heipat). Kysyin häneltä että ihanko totta on tärkeämpää että vien hänet leffaan kuin että sanon pappalleni hyvästit, niin kiemurrellen sanoi että hän niiiiiiiiiii-in kovasti haluaisi sinne leffaan + shoppailemaan (teemme niin aika usein vielä kaiken lisäksi).

 

Teini on tähän aikaan hereillä? Empä ole moisesta kuullutkaan.

 

Teini on tähän aikaan hereillä? Empä ole moisesta kuullutkaan.

Yleensä ollut siis meillä isänpäivänä, asuu äidillään. On laulettu ym. ja aina esim. askarrellut jotain pientä isälleen. Nyt voi käytännössä enää soittaa. Onhan sekiin jotain, mutta aikamoinen muutos entiseen.

 

[QUOTE="Aloittaja";29198063]Yleensä ollut siis meillä isänpäivänä, asuu äidillään. On laulettu ym. ja aina esim. askarrellut jotain pientä isälleen. Nyt voi käytännössä enää soittaa. Onhan sekiin jotain, mutta aikamoinen muutos entiseen.[/QUOTE]

Eivät ne teinit enää laulele vanhemmilleen, vaikka asuisivat samassa taloudessakin, eivät vapaaehtoisesti ainakaan. Ja pakotettu muistaminen se vasta lämmittääkin. Isin pitää nyt vaan "aikuistua" tässä suhteessa. Sinun kirjoituksestasi myös paistaa se, että (ehkä alitajuisesti) etsit vikoja miehesi tyttärestä ja tunnut niitä hyvin löytävänkin.

 

[QUOTE="vieras";29198072]Eivät ne teinit enää laulele vanhemmilleen, vaikka asuisivat samassa taloudessakin, eivät vapaaehtoisesti ainakaan. Ja pakotettu muistaminen se vasta lämmittääkin. Isin pitää nyt vaan "aikuistua" tässä suhteessa. Sinun kirjoituksestasi myös paistaa se, että (ehkä alitajuisesti) etsit vikoja miehesi tyttärestä ja tunnut niitä hyvin löytävänkin.[/QUOTE]

Ohhoh, en kyllä etsi vikoja tahallani, tykkään tytöstä tosi paljon. Huono käytös ja nämä isot muutokset sen sijaan kyllä harmittaa ja varmasti harmittaisivat myös biologista äitiä, mutta hänenhän on luvallista se sanoa - äitipuolelta nuo ikävät tunteet taitavat olla kiellettyjä, huonokin käytös pitäisi hyväksyä ja selitellä parhain päin.

Mutta totta tuokin etteivät teini-ikäiset käyttäydy samalla tavoin kuin ennen, olisi kuitenkin ollut mukavaa jos olisi edes ollut meillä tänään. Nyt oli äidillään yötä.

 

[QUOTE="Aloittaja";29198090]Ohhoh, en kyllä etsi vikoja tahallani, tykkään tytöstä tosi paljon. Huono käytös ja nämä isot muutokset sen sijaan kyllä harmittaa ja varmasti harmittaisivat myös biologista äitiä, mutta hänenhän on luvallista se sanoa - äitipuolelta nuo ikävät tunteet taitavat olla kiellettyjä, huonokin käytös pitäisi hyväksyä ja selitellä parhain päin.

Mutta totta tuokin etteivät teini-ikäiset käyttäydy samalla tavoin kuin ennen, olisi kuitenkin ollut mukavaa jos olisi edes ollut meillä tänään. Nyt oli äidillään yötä.[/QUOTE]

Äh, äidin vika siis. Etsit siis miehesi entisestä vikoja ja tunnut niitä löytävän. Eikö isäkin kasvata lastaan? Ehkä niinä kivoina päivinä, ne ovat isän ansiota. Anteeksi, että kirjoitin noin, mutta oikeasti asenteesi paistavat kilometrin päähän.

 

[QUOTE="vieras";29198100]Äh, äidin vika siis. Etsit siis miehesi entisestä vikoja ja tunnut niitä löytävän. Eikö isäkin kasvata lastaan? Ehkä niinä kivoina päivinä, ne ovat isän ansiota. Anteeksi, että kirjoitin noin, mutta oikeasti asenteesi paistavat kilometrin päähän.[/QUOTE]

Siis MITÄ? No ei tosiaan ole äidin vika. Kumpikin on kasvattanut tyttärensä aivan erinomaisesti ja heidän välisensä kasvatusyhteistyö toimii aivan loistavasti, osaavat sopia keskenään kasvatuksesta ja kaikesta tyttöön liittyvästä hienosti. Ei ole äidistä todellakaan mitään pahaa sanottavaa. Olenhan koko ajan painottanut että MURROSIÄN MYÖTÄ tämä muutos on tapahtunut. Murrosikä aiheuttaa tunteita myös vanhemmissa, niin biologisissa kuin meissä puolikaissakin.

Nyt taidat itse löytää rivien välistä merkityksiä, joita siellä ei ole. Tai ehkä tekstin kautta on vaikea tulkita toista ihmistä.

 

Mä en ny vieläkään tajua, että miten se on unohtanu. Kuka tähän aikaan on vapaaehtoisesti hereillä? Mä olisin voinu into pinkeenä nukkua vaikka puoleenpäivään.

 

Olisipas mielenkiintoista tietää miten tämäkin keskustelu olisi mennyt, jos olisin tytön biologinen äiti. Ihme äitipuoli-vihaa täällä Kaksplussalla.

Kyllä mekin voimme rakastaa lasta, toivoa hänelle hyvää ja olla hänen tukenaan. Ne ilkeä äitipuoli -tarinat on mennyttä propagandasatua, ei todellisuutta ja esimerkiksi meillä uusperhe toimii vallan loistavasti, kiitos kysysmästä.

Olen tuntenut tytön melko pienestä asti ja siksi tulee negatiivisia tunteita tästä muutoksesta. Niitä tulee aivan varmasti myös biologiselle äidille, mutta sehän on ihan ok teille palstalaisille.

 

Mä en ny vieläkään tajua, että miten se on unohtanu. Kuka tähän aikaan on vapaaehtoisesti hereillä? Mä olisin voinu into pinkeenä nukkua vaikka puoleenpäivään.

No ei ole unohtanut, muisti ja tiesi aivan hyvin männä-viikolla kun oli täällä käymässä. Aina ennen ollut täällä isänpäivänä ja muistanut isää jotenkin, mutta tänä vuonna ei halunnut tulla vaikka ehdotettiin. Voi toki olla että soittaa vielä, mutta ennen tämä päivä on ollut aika tytön ja isän yhteinen juhlapäivä ja ovat tehneet yhdessä jotain kivaa, nyt ei edes halua tulla paikalle .

Eikä ole suuttunut mistään tmvs. (ainakaan ei pitäisi olla mitään syytä). Oli meillä viime viikolla ja aivan oma, iloinen itsensä.

 

[QUOTE="vieras";29198100]Äh, äidin vika siis. Etsit siis miehesi entisestä vikoja ja tunnut niitä löytävän. Eikö isäkin kasvata lastaan? Ehkä niinä kivoina päivinä, ne ovat isän ansiota. Anteeksi, että kirjoitin noin, mutta oikeasti asenteesi paistavat kilometrin päähän.[/QUOTE]

Ainoat asenteet, joita minä tässä keskustelussa näen, ovat sinun. Oletko itse kenties eronnut ja kasvattanut lapsesi inhoamaan isääsi kun olet noin hyökkäävä?

AP:lle, minusta isäinpäivän unohtaminen on todella törkeää (jos isä on siis lapsen elämässä mukana ja on hyvä isä). Ja minusta tuollainen itsekkyys, mitä tytär on osoittanut ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää edes teiniltä. Teidän olisi varmaan hyvä puuttua siihen.

 

En kyllä ymmärrä yhtään tätä aloitusta. Siis miten niin unohtanut? Varmasti muistaa, että on isänpäivä. Se on sitten toinen juttu, onko sillä jotain merkitystä. Itse en henkilökohtaisesti välitä ollenkaan näistä turhista päivistä. Niihin lasken juurikin äitien- ja isänpäivät ja jossain määrin vielä aikuisten syntymäpäivät. Juu, synttäreinä ymmärrän, että onnitellaan, mutta mitään lajoja tms. juhlimisia en. Tasavuodet vielä jotenkin menee ja lähinnä niin, että sankari järjestää/kutsuu ihmisiä viettämään kanssaan juhlapäivää.

Meillä siis ei vietetä mitenkään isänpäivää. Teinit ehkä toivottavat isänpäivät, mutta siinä se. Nuorimmainen on tehnyt päiväkodissa lahjan/kortin, jonka antoi perjantaina..

 

Okei, on ikävää että isä on nyt unohdettu. Lähivanhempi ois voinu olla pikkasen aktiivisempi että ois tsempannu teiniä asiassa. Toisilla se teini-ikä vaan ottaa niin koville että ei niitä TODELLAKAAN kiinnosta mikään omia vanhempia koskeva asia. Teini-ikä on itsekkyyden kulta-aikaa. Isälle tsempit ja ymmärtämystä. Eihän sitä tiedä mitä tässä päivän aikana vielä tapahtuu.

 

Taidan tehdä nyt niin että vien miehen syömään ulos ja soittelen teinille, että tulee mukaan ja tätä kautta voidaan viettää kivaa aikaa yhdessä. Jos ei vuori tule Muhamedin luo, niin ehkä Muhamedin vaimo voi tehdä asialle jotain ;D.

Teini-ikä on itsekästä aikaa. Muistan hyvin ettei itseänikään kiinnostanut yhtään isän tai äidin asiat (ihan häpesin omia vanhempiani), mutta kyllä meillä silti on aina juhlittu merkkipäiviä. Jos nämä eivät ennenkään olisi olleet erityisiä juhlapäiviä, niin sitten olisi eri asia, mutta näin äkillinen muutos on ikävä juttu (tosin ehkä enemmän isälle, ei niinkään tytölle ).

 

Ei siinä kannata vanhempia tai kasvatusta syytellä, jossain kohtaa teini-ikää vaan tuppaa unohtumaan että maailmassa on muitakin ihmisiä ja heitä voisi jollain tavalla huomioida. Mun lapset oli n. 13-16-vuotiaina sellaisia, ettei ne muistaneet äitien- tai isänpäivää tai meidän synttäreitä mutta nykyään täysi-ikäisinä sentään muistavat onnitella ja ehkä jopa kukkia kiikuttaa.

 

Minä en kyllä voi ymmärtää tätä itsekkyyden puolustelua. Ei teini-ikä ole mikään tekosyy sille, että saa käyttäytyä miten lystää muista välittämättä. Minulle ei olisi tullut mieleenikään edes teininä unohtaa äitienpäivää, isäinpäivää, syntymäpäiviä, muistin jopa isovanhempia ja muita vanhoja tai etäisiä sukulaisia eikä minua siihen pitänyt pakottaa. Itsekkyys on itsekkyyttä oli ikä mikä tahansa, eikä se anna ihmisestä millään lailla imartelevaa kuvaa.

 

Miten arvasinkin, että tässä on uusperhekuviot kyseessä. Meillä on kolme teiniä eikä heistä kukaan ole noteerannut isänpäivää sen kummemmin. On syöty hyvin ja herkuteltu nyt viikonloppuna ja tänään on kakkukahvit. Siinä on meille täysin riittävä isänpäivä. Jossain perheissä merkkipäivät ovat isokin juttu, mutta meillä mies ei edes tiennyt vähän yli kaksikymppisenä, milloin on hänen vanhempiensa syntymäpäivät.

 

[QUOTE="vieras";29198072]Eivät ne teinit enää laulele vanhemmilleen, vaikka asuisivat samassa taloudessakin, eivät vapaaehtoisesti ainakaan. Ja pakotettu muistaminen se vasta lämmittääkin. [/QUOTE]

Ehkä turha yleistys, kyllä minä tiedän monia teinejä (omieni lisäksi) jotka laulavat perheen onnittelulauluja vapaehtoisesti.

Tuo syömään kutsuminen on hyvä ajatus. Positiivisen kautta saa teininkin aktivoitua .

 

Ei ne teinit pidä isän- tai äitienpäivää tärkempänä listallaan. Tosiaan vaikka asuvat samassa taloudsessa, niin menevät kaveridensa kanssa mielummin, jos on jotain menoa, nukkuvat pitkään tai lukevat kirjaansa, mikä nyt kenellekin on mieluista. Onnittelevat kyllä joskus päivän aikana, mutta eivät ainakaan meillä ole isällä tai minun luona välttämättä kyseisenä päivänä. Kun ikää tulee lisää, asia saa uudelleen enemmän arvoa. näin on ainakin meillä käynyt.

 

Juu, yläkoulussa ei enää askarrella mitään isänpäivä tai äitienpäiväjuttuja ja harva teini niitä kotona omatoimisesti askartelee.
Toisekseen teini ei saa mistään omaa rahaa, vain vanhemmiltaan, ja jokainen äiti ja isä tietää että rahareikiä on paljon tuossa iässä.
Ja ei, teini ei vapaaehtoisesti nouse enää laulamaan isän tai äitienpäivänä ei ole coolia.

Teini siis tulee mukaan laulamaan ja onnittelemaan kun vanhempi hänet siihen hakee.

Sen sijaan teinit tykkäävät hääriä keittiössä. Kakut ym. tekevät mielellään kun on annettu mahdolllisuus siihen.

Miten sinä olet omaa isääsi muistanut?