Kaamea miniä
Anoppi halaa aina sydämellisesti, kun nähdään. Mutta toinen puoli häneesä onkin se, että hän on tosi outo.
Kun olin vasta 16 ja seurustelin silloin tulevan mieheni kanssa, niin kun olin heillä, anoppi halusi puhua minun kanssani tärkeästä asiasta. Mies ei saanut kuulla, mitä se mulle puhu. Niinpä se käski mun mennä vessaan ja tuli itse perässä ja sulki oven, taisi laittaa ihan lukkoonkin. Tärkeä asia oli minun liian avonainen paita, sellainen hihaton toppi, niitähän oli silloin muillakin tytöillä, ei se ollut mikään tavaton. Anoppi sanoi, että hänestä ihan tuntuu pahalta, kun rintani näkyvät, eikä hänen miehensä saa olla omassa kotonaan sen takia vapaasti.
Sitten kun olimme menneet juuri naimisiin, niin minulle tuli kirje postissa anopilta. Siinä valitettiin, kuinka olimme olleet todella törkeitä heillä käydessämme, kun olin istunut mieheni sylissä. Enhän mä tiennyt, että appivanhemmat olivat eroamassa, miten olisin voinut tietää, kun he aina niin suurieleisesti suutelivat ja koskivat toisiaan.
Lisäksi kirjeessä valitettiin sitä, että minä olen jotenkin yrittänyt vietellä appiukkoa, minä, silloin 18 vuotias pikkutyttö.
Mies suuttui äidilleen kirjeestä, mutta jossain vaiheessa he sopivat, tai paremminkin, meitä vain pyydettiin kahville, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Anoppi mainitsi, että on ihanaa saada anteeksi kaikki, vaikka ei itseasiassa koskaan sanonut olevansa pahoillaan.
Vuosia myöhemmin pojan syntymäpäivät oli minun vanhempieni talossa, koska meillä oli remontti. Anoppi toi lahjan, mutta hänellä oli muka kiire johonkin, eikä hän suostunut tulemaan taloon sisälle. Poika vei lahjan piiloon pikkusiskoltaan, koska lahja oli lautapeli, jossa oli pieniä osia. Anoppi suuttui, jostain, kai hänen lahjaa ei hehkutettu tarpeeksi. Anoppi alkoi ilkeillä pojalle, lapselle, jolloin mies pyysi häntä poistumaan. Anoppi alkoi itkeä ja huutaa ja heiluttaa käsiään mieheni pään molemmin puolin, jolloin mies tarttui häntä käsistä.
Sen jälkeen anoppi ei puhunut minun miehelle melkein kokonaiseen vuoteen, vaan lähetteli sähköpostia joissa pyysi saada puhua minun kanssa. En suostunut. Anoppi kertoi sähköposteissaan, että ei voi puhua miehelle, koska pelkää ja vapisee, kun vaan ajatteleekin tätä.
Nykyisin ollaan taas väleissä. Anoppi on usein harmissaan, jos meidän lapset tuntuu pitävän joistain muista ihmisistä enemmän. Hän ei ole lasten kanssa läheinen. En tiedä haluaisinko edes, että olisi, kun en voi koskaan olla varma, milloin anoppi taas aloittaa mykkäkoulun.
Kun olin vasta 16 ja seurustelin silloin tulevan mieheni kanssa, niin kun olin heillä, anoppi halusi puhua minun kanssani tärkeästä asiasta. Mies ei saanut kuulla, mitä se mulle puhu. Niinpä se käski mun mennä vessaan ja tuli itse perässä ja sulki oven, taisi laittaa ihan lukkoonkin. Tärkeä asia oli minun liian avonainen paita, sellainen hihaton toppi, niitähän oli silloin muillakin tytöillä, ei se ollut mikään tavaton. Anoppi sanoi, että hänestä ihan tuntuu pahalta, kun rintani näkyvät, eikä hänen miehensä saa olla omassa kotonaan sen takia vapaasti.
Sitten kun olimme menneet juuri naimisiin, niin minulle tuli kirje postissa anopilta. Siinä valitettiin, kuinka olimme olleet todella törkeitä heillä käydessämme, kun olin istunut mieheni sylissä. Enhän mä tiennyt, että appivanhemmat olivat eroamassa, miten olisin voinut tietää, kun he aina niin suurieleisesti suutelivat ja koskivat toisiaan.
Lisäksi kirjeessä valitettiin sitä, että minä olen jotenkin yrittänyt vietellä appiukkoa, minä, silloin 18 vuotias pikkutyttö.
Mies suuttui äidilleen kirjeestä, mutta jossain vaiheessa he sopivat, tai paremminkin, meitä vain pyydettiin kahville, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Anoppi mainitsi, että on ihanaa saada anteeksi kaikki, vaikka ei itseasiassa koskaan sanonut olevansa pahoillaan.
Vuosia myöhemmin pojan syntymäpäivät oli minun vanhempieni talossa, koska meillä oli remontti. Anoppi toi lahjan, mutta hänellä oli muka kiire johonkin, eikä hän suostunut tulemaan taloon sisälle. Poika vei lahjan piiloon pikkusiskoltaan, koska lahja oli lautapeli, jossa oli pieniä osia. Anoppi suuttui, jostain, kai hänen lahjaa ei hehkutettu tarpeeksi. Anoppi alkoi ilkeillä pojalle, lapselle, jolloin mies pyysi häntä poistumaan. Anoppi alkoi itkeä ja huutaa ja heiluttaa käsiään mieheni pään molemmin puolin, jolloin mies tarttui häntä käsistä.
Sen jälkeen anoppi ei puhunut minun miehelle melkein kokonaiseen vuoteen, vaan lähetteli sähköpostia joissa pyysi saada puhua minun kanssa. En suostunut. Anoppi kertoi sähköposteissaan, että ei voi puhua miehelle, koska pelkää ja vapisee, kun vaan ajatteleekin tätä.
Nykyisin ollaan taas väleissä. Anoppi on usein harmissaan, jos meidän lapset tuntuu pitävän joistain muista ihmisistä enemmän. Hän ei ole lasten kanssa läheinen. En tiedä haluaisinko edes, että olisi, kun en voi koskaan olla varma, milloin anoppi taas aloittaa mykkäkoulun.