mitä mieltä perheestä jossa 21 lasta?

  • Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti
plaa
Alkuperäinen kirjoittaja sinihammas:
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Ja toiset pystyy jopa enempään
Kivat heille.

Mun vanhemmat ei pystyneet 11 lapsen huomioimiseen. Mutta mennyt on mennyttä. Nyt heillä on van kolme alaikäistä ja huomiosta ei todellakaan ole puutetta.
Ei se taida sulle olla mennyttä, kun katkerana jaksat sitä toistella. Mun äiti ei kyennyt 3:een kun harhaili huumemaailmassa, lapset heitteillä, Mutta sille ei mitään voi, ja ihailen tuttavieni suurperheitä; ja harmittelen että itsellänin ei ole kun kaksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Ei se taida sulle olla mennyttä, kun katkerana jaksat sitä toistella. Mun äiti ei kyennyt 3:een kun harhaili huumemaailmassa, lapset heitteillä, Mutta sille ei mitään voi, ja ihailen tuttavieni suurperheitä; ja harmittelen että itsellänin ei ole kun kaksi
Totta, olen edelleen vähän katkera vanhemmilleni, että jouduin olemaan varaäiti. Mutta pikkusisaruksilleni en ole katkera, vaan iloinen että saavat sen kaiken huomion.

Ja on se mennyttä, vaikka edelleen sitä muistelenkin.
 
lehdessä
Minäkin olen lukenut tosi suurperheestä lehdestä, olikos heillä sitten just 19 lasta vai ei, en muista, mutta paljon kuitenkin. Ja hyvin oli kaikki organiseerattu.
Sitten tiedän, että eräs kohtuullisen tunnettu "suomirokkari" on just tällaisesta suuresta perheestä ja luulen, että ihmiset eivät edes osaa arvata, että hänellä on sellainen tausta. Mutta jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja niistä perheistä tulee sitten aikuisia moneen eri ammattiin, mitäs me täällä ketään tuomitsemaan tai arvioimaan. Hyvinhän niillä monilla menee, ihan kuten pienten ydinperheidenkin lapsilla ja joillakin sitten on vaikeampaa, oli se tausta sitten mikä tahansa.
 
satsa
Alkuperäinen kirjoittaja sinihammas:
Alkuperäinen kirjoittaja satsa:
lapsimäärä jokaisen oma asia ja oppiipahan lapset ainakin jakamisen ja odotuksen taidon ja kotitöitä jota ei nykyään monessakaan perhees opeteta lapsille.
Joopa joo. Riippuu kuinka paljon ne lapset joutuu osallistumaan. Mä totta tosiaan opin jakamaan ja odottamaan, mutta rajansa se on silläkin...

Oon aika kovasti suurperheitä vastaan oman kokemukseni perusteella. Silti uskon, että on suurperheitä, joissa homma toimii reilusti.
kotityöt pitääkin jakaa lapsen taitojen mukaan ja ottaa huomioon myös ikä ja ite ainakin laitan kaikki lapseni tekemään jonkin verran kotitöitä että osaavat aikuisena.tiski ja nuoremman sisaren hoitaminen joskus ei ole liikaa ja omat huoneet on siivottava aina ite.
 
plaa
Alkuperäinen kirjoittaja sinihammas:
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Ei se taida sulle olla mennyttä, kun katkerana jaksat sitä toistella. Mun äiti ei kyennyt 3:een kun harhaili huumemaailmassa, lapset heitteillä, Mutta sille ei mitään voi, ja ihailen tuttavieni suurperheitä; ja harmittelen että itsellänin ei ole kun kaksi
Totta, olen edelleen vähän katkera vanhemmilleni, että jouduin olemaan varaäiti. Mutta pikkusisaruksilleni en ole katkera, vaan iloinen että saavat sen kaiken huomion.

Ja on se mennyttä, vaikka edelleen sitä muistelenkin.
Itse en muista yhtään hetkeä, että olisin lapsuudessa saanut olla äidin kanssa; tai edes oltu vaan kotona yhdessä. Mutta omat lapset saavat rakkauden moninkertasina. Sijaisperheeseen jouduttuani vietin lomat eräässä suurperheessä, ja on jäänyt lämpimät ja hyvät muistot
 
Alkuperäinen kirjoittaja satsa:
kotityöt pitääkin jakaa lapsen taitojen mukaan ja ottaa huomioon myös ikä ja ite ainakin laitan kaikki lapseni tekemään jonkin verran kotitöitä että osaavat aikuisena.tiski ja nuoremman sisaren hoitaminen joskus ei ole liikaa ja omat huoneet on siivottava aina ite.
Juuri noin.

Mutta minä olin ilmainen, täyspäiväinen lastenvahti. Kesälomalla odotti, että pääsee takaisin kouluun.

 
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Itse en muista yhtään hetkeä, että olisin lapsuudessa saanut olla äidin kanssa; tai edes oltu vaan kotona yhdessä. Mutta omat lapset saavat rakkauden moninkertasina. Sijaisperheeseen jouduttuani vietin lomat eräässä suurperheessä, ja on jäänyt lämpimät ja hyvät muistot
Mä muistan, että ollaan oltu kotona. Ainahan me oltiin kotona.

Mielestäni mulla on kuitenkin ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Näistä asioista olen puhunut äidin kanssa ja olen sinällään sinut, vaikka vähän edelleen kaihertaakin.
 
plaa
Ja tottahan se on, että jokainen tuntee siitä omasta tilanteestaan omalla tavallaan; Itse hyljättynä, rikkinäisenä lapsena oli kateellinen ehjästä perheestä, missä oli paljon sisaruksia, ja mukavat vanhemmat; sit taas suurperheessä se oma-aika; ja työt
 
plaa
Alkuperäinen kirjoittaja sinihammas:
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Itse en muista yhtään hetkeä, että olisin lapsuudessa saanut olla äidin kanssa; tai edes oltu vaan kotona yhdessä. Mutta omat lapset saavat rakkauden moninkertasina. Sijaisperheeseen jouduttuani vietin lomat eräässä suurperheessä, ja on jäänyt lämpimät ja hyvät muistot
Mä muistan, että ollaan oltu kotona. Ainahan me oltiin kotona.

Mielestäni mulla on kuitenkin ollut hyvä ja turvallinen lapsuus. Näistä asioista olen puhunut äidin kanssa ja olen sinällään sinut, vaikka vähän edelleen kaihertaakin.
Mä en ole puhunut, koska sekos aineidenkäytön johdosta
 
Alkuperäinen kirjoittaja plaa:
Ja tottahan se on, että jokainen tuntee siitä omasta tilanteestaan omalla tavallaan; Itse hyljättynä, rikkinäisenä lapsena oli kateellinen ehjästä perheestä, missä oli paljon sisaruksia, ja mukavat vanhemmat; sit taas suurperheessä se oma-aika; ja työt
Mulla varmaan eniten tökki se, että vanhemmilla oli taloudellisesti todella tiukkaa. Itselle tuli tosi kurja olo, jos tarvi jotain, esim. uudet farkut tai polkupyörän. Tuli tunne, että oli riippakivi.

Toinen oli se, että asuttiin tosi korvessa. 15 kilsan päässä 5000 asukkaan paikkakunnan keskustasta. Ei vanhemmilla ollut aikaa kuljettaa harrastuksiin ja ei ton matkan fillaroiminen edestakaisin joka säällä ollut herkkua.
 
jipe
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No mä tunnen aika paljon lestadiolaisia, ja perhekoot vaihtelevia.. Enimillään 19, joillakin 14 ja joillakin "vaan" 6, mutta kyllähän se tahtoo vähän niin mennä, että isommat hoitaa jo hyvin paljon pienempiä ja tekee paljon kotitöitä.. Ihan ruoantekovuorot, siivousvuorot yms. on näissä mun tuntemissa perheissä jaettu niin, että jokainen vähänkin vanhempi osallistuu jollain tavalla siihen arjen pyörittämiseen..
onkohan siitä haittaa, jos lapset oppivat siivoamaan, laittaan ruokaa ja ottamaan vastuuta arjen pyörittämisestä? eipä tarvisi puhua uusavuttomista nuorista, jos joka perheessä asian laita olisi näin. Toki lasten on saatava olla lapsia, ei pikkuäitejä tai -isiä..
 
Valentina
Olen tottunut isoihin perheisiin kun niitä tässä meidän kylällä piisaa, naapuriin syntyi vasta neljästoista. Äiti on jo 41v mutta ennättää se vielä varmaan ainakin kaksi tehdä, sen verran timmissä kunnossa on=)

Sitä vaan olen usein miettinyt kun itse olen ollut aina alkuraskaudessa hyvin pahoinvoiva ja työkyvytön, jotenkin kitkutellen on saanut lapsille sapuskaa ja lehmät lypsettyä, mutta kaikki todellakin vasemmalla kädellä vähän sinnepäin, niin jos lestoäideillä on sama homma joka raskaudessa ja vaikka sen viisitoista kertaa niin... Ja vaikkei ole pahaa oloa niin väsymystä varmastikin, kuinka ne oikeasti JAKSAA??
Kun ne viisi ensimmäsitä tulee ainakin niin, ettei isoimmasta vielä mahottomia apuja ole..

Lapset on rikkaus ja meidän lapset tykkää käydä leikkimässä koulukaveriensa perheissä kun siellä on touhua ja kavereita.
Suurin osa äideistä on oikein pirtsakoita ja kodit siistejä, tosin parhaimmilla kavereilla lapsia tulee reilun kahden vuoden ikäeroilla eli aika kohtuudella, mutta on niitä niitäkin paikkoja mistä lapset sanoo,että ne siivousohjelman tyypit joutaisi käydä niilllä, ja olen minä yhdelle pojalle laittanut aina ehjät sukat jalkaan kun on täällä käynyt ja kerran kumisaappaatkin vaihdoin ehjiin kun en hennonut katsella.

Kyllähän en lapset varmasti monessa paikassa vähän vähälle huomiolle jää, omien neljänkin kanssa tahdon kärsiä huonoa omaatuntoa, varsinkin kun kyllä lapsesta huomaa miten onnellinen on kun pääsee äidin tai isän kanssa kaksin johonkin. Sitä aikaa pitää vaan aina jostain keksiä, ottaa yksi kerrallaan omiin hommiin kaveriksi jne.
Sisarukset sinänsä ovat kyllä rikkaus lapselle ja ovat tärkeitä toisilleen.
Vanhemmista on paljon kiinni, toiset ei saa kasvatettua yhtäkään kunnolla.
 
lkj
Alkuperäinen kirjoittaja määä;16229991:
En usko et'sellasia perheitä onkaan!!!Ei kyllä jaksais.....Nainenhan on ihan ammosen auki....tai sit masuhaava aukee jo sen verran aikasin et'lapset syntyy keskosina.Ei nainen kaikkea kyllä kestä!!!
No mä ainakin tiedän yhden. Ja lestadiolaisia ovat...Vuosi per lapsi ja yhdet kaksoset...
 

Yhteistyössä