Mitä mieltä olisit jos 18 v. tyttäresi alkaisi seurustelemaan nelikymppisen miehen kanssa?

En minäkään mitään jahtaajaa hyväksyisi. En missään tapauksessa olisi hyväksynyt jos tyttö olisi 15-vuotiaana seurustellut parikymppisen kanssa. Siihen olisi ollut mahdollisuuskin puuttua ja olisinkin puuttunut.
Se tuntuu kuitenkin olevan varsin yleistä.

Mun mielestä tämä olisi paljon normaalimpaa, että 15 v ja 20 v seurustelisivat, kuin että 18 v ja 40 v.

 

[QUOTE="vieras";28273582]Mun mielestä tämä olisi paljon normaalimpaa, että 15 v ja 20 v seurustelisivat, kuin että 18 v ja 40 v.[/QUOTE]


On paljon pareja joilla on 22 vuotta ikäeroa. Milloin se on sopivaa? Ei koskaan?
Mä en voi periaatteessa kieltää täysi-ikäistä seurustelemasta. Mulla se raja menee tuossa. Voin puhua ja opastaa mutta en päättää. Mun olisi vaan elettävä tyttären valinnan kanssa ja hyväksyttävä se, jotta välit säilyisi kaikkien kesken ja olisin lähellä tukena jos homma ei toimisikaan.
Mutta aikuinen ei voi seurustella alaikäisen lapseni kanssa. Siitä tekisin lopun ihan varmasti.

 

On paljon pareja joilla on 22 vuotta ikäeroa. Milloin se on sopivaa? Ei koskaan?
Mä en voi periaatteessa kieltää täysi-ikäistä seurustelemasta. Mulla se raja menee tuossa. Voin puhua ja opastaa mutta en päättää. Mun olisi vaan elettävä tyttären valinnan kanssa ja hyväksyttävä se, jotta välit säilyisi kaikkien kesken ja olisin lähellä tukena jos homma ei toimisikaan.
Mutta aikuinen ei voi seurustella alaikäisen lapseni kanssa. Siitä tekisin lopun ihan varmasti.

Mun mielestä sellainen yleispätevä raja menee jossain 25-vuoden kohdalla.
Sen jälkeen ikäerolla ei ole enää merkitystä, kun toinenkin osapuoli on jo selkeästi aikuinen.

Parikymppisten (ja etenkin alle sen) kohdalla tuntuu jotenkin inhottavalta ja väärältä, mutta eihän sitä heidän kohdalla varsinaisesti voi estää.
Oman tyttären kohdalla kyllä saisin helvetinmoisen hepulin, toisten tyttärien kohdalla ei niin paljoa kiinnosta.

 

Mun mielestä sellainen yleispätevä raja menee jossain 25-vuoden kohdalla.
Sen jälkeen ikäerolla ei ole enää merkitystä, kun toinenkin osapuoli on jo selkeästi aikuinen.

Parikymppisten (ja etenkin alle sen) kohdalla tuntuu jotenkin inhottavalta ja väärältä, mutta eihän sitä heidän kohdalla varsinaisesti voi estää.
Oman tyttären kohdalla kyllä saisin helvetinmoisen hepulin, toisten tyttärien kohdalla ei niin paljoa kiinnosta.

Mä olisin saanut helvetinmoisen hepulin sille aikuiselle jos tyttö olisi 15 (alle 18). Se olisi loppunut heti ja välittömästi. Mä olen aina ihmetellyt miksi vanhemmat ei saa niitä hepuleita ja puutu noihin suhteisiin.

 

Mun mielestäni 18v ei vielä todellakaan ole aikuinen, vaikka sitä ikänsä puolesta laillisesti onkin. Koen kyllä, että 15v ja 20v on kypsyydeltään lähempänä toisiaan kuin 18v ja 40v.

Kuulostaa nyt vahvasti, että ap hyväksyisi kyllä suhteen, mutta hakee nyt väkisin jotakin enemmistön hyväksyntäää kannalleen.

 

Hermostuisin. Olisin vihanen sille 40v ukolle, että mitä on hakemassa 18v tytöstä. Tuskin olis kovin paljoa yhteistä, elämänkatsomus/kokemus olis ihan ristiriidassa. 18v on laillisesti joo, aikuinen, mutta käy kuitenkin melko paljon vielä teinin tasolla. Tossa katsoisin, että 40v ukon rahjus, käyttää hyväkseen nuorta naista ja naisen vartaloa. Oon sen verran kauhee akka, että pyrkisin erottamaan ja keskustelisin tyttäreni kanssa ja toisin suoraan esille sen, että en hyväksy heidän suhdettaan. En hyväksy tollasta, mun mielestäni oksettavaa.

 

[QUOTE="vieras";28273874]Mun mielestäni 18v ei vielä todellakaan ole aikuinen, vaikka sitä ikänsä puolesta laillisesti onkin. Koen kyllä, että 15v ja 20v on kypsyydeltään lähempänä toisiaan kuin 18v ja 40v.

Kuulostaa nyt vahvasti, että ap hyväksyisi kyllä suhteen, mutta hakee nyt väkisin jotakin enemmistön hyväksyntäää kannalleen.[/QUOTE]


Väkisinhän täältä ei kommentteja saa. Sanotaan näin, että olen valmis käsittelemään asiaa niin, että hyväksyisin tyttäreni seurustelun. Se miksi mietin tätä nyt, johtuu siitä, että aihe tuli esille hiljattain.
Mä huomaan olevani, yllätyksekseni, puolueellinen koska tunnen miehen niin hyvin. Jos kyseessä olisi joku muu (onneksi ei ole) nelikymppinen niin asia olisi täysin toinen.

Katsokaas kun elämä tuo tullessaan kaikenlaista. Mä en halua pohtia tätä lähipiirissä, en ainakaan vielä ja siksi palstalla.

 

Kirjoitit ap, että tämä mies on urallaan edennyt, eikä mikään huono valinta.

Miten suhtautuisit, jos tämä mies ei olisi urallaan pätenyt, olisi tavallisissa hommissa pienellä palkalla kitkuttaisi päivästä toiseen,
MUTTA hänen luonteensa ja olemuksensa ja kaikki olisi kuten nytkin.

Siunaisitko sinä tässä tapauksessa tyttäresi ja tämän miehen seurustelusuhteen

 

[QUOTE="tytön äiti";28260518]Mies on perhetuttu ja seurustellut aina ennen ikäistensä naisten kanssa.
Miten suhtautuisit asiaan?[/QUOTE]

Laillisestihan saavat seurustella keskenään, mutta en hyväksyisi tuota itse, että vanha äijä lähtee nuorta tyttöä vikittelemään. 18v on opiskelija, monet aika lapsellisiakin vielä ja asuvat kotona, 40v on työelämää jo pitemmän aikaa nähnyt aikuinen ihminen joilla monilla on jo 18v lapsiakin itsellään.. Huhhuh.. Ja sitten kun se perhetuttu olisi varmasti nähnyt sen 18v jo lapsena.. Ja silloin hän itse on ollut jo aikuinen..
Niin erilaiset elämäntilanteet tuon ikäisillä etteivät varmaan mitään toisistaan irti saa - paitsi mies nuorta piparia ja tyttö jonkun "sugar daddyn" joka ostelee kaikkea kivaa ja kehuu tytön maasta taivaisiin etenkin petipuuhissa..

Ei ne suuret ikäerot haittaa enää tietyssä vaiheessa, sitten kun molemmat henkilöt on selvästi jo aikuisia ja elämäntilanteet alkaa olla "samaa tasoa", mutta tuossa on nyt kyseessä aivan liian hurjat erot..

Tekisin miehelle kyllä selväksi, ettei tarvitse minun lastani vikitellä vaan voi hommata oman ikäistä seuraa.. :S

 

Hermostuisin. Olisin vihanen sille 40v ukolle, että mitä on hakemassa 18v tytöstä. Tuskin olis kovin paljoa yhteistä, elämänkatsomus/kokemus olis ihan ristiriidassa. 18v on laillisesti joo, aikuinen, mutta käy kuitenkin melko paljon vielä teinin tasolla. Tossa katsoisin, että 40v ukon rahjus, käyttää hyväkseen nuorta naista ja naisen vartaloa. Oon sen verran kauhee akka, että pyrkisin erottamaan ja keskustelisin tyttäreni kanssa ja toisin suoraan esille sen, että en hyväksy heidän suhdettaan. En hyväksy tollasta, mun mielestäni oksettavaa.

Mä luulen että ihastumiseen vaikuttaa myös se, että tyttö tuntee, että hänellä on enemmän yhteistä kuin ikäistensä poikien kanssa, johtuen miehen alasta, joka on sama kuin isällään. On tottunut elämäntapaan, osaa keskustella luontevasti ja on itse intohimoisesti suuntautunut samoin. Kokemusta tietysti puuttuu mutta mahdollisesti aikoo sitä hankkia.

 

Hmm.
Itse olin juuri täyttänyt 19v kun aloin seurustelemaan 47 vuotiaan miehen kanssa.
Olimme yhdessä 5 vuotta. Koskaan ei muutettu yhteen. Itse tiesin haluavani lapsia jonain päivänä ja mies ei enää halunnut, oli jo 2 lasta, jotka molemmat mua vanhempia.
Miehen esittelin omille vanhemmilleni vasta noin reilun vuoden seurustelun jälkeen(asuin eri kaupungissa kuin vanhempani).
Mies oli äitiäni vuoden nuorempi ja isääni 3v nuorempi. Omat vanhempani suhtautuivat asiallisesti ja sen jälkeen joskus yhdessä oltiin mökilläkin.
Eivät koskaan sanoneet valinnastani mitään ja tänä päivänäkin morjestavat jos täällä mun kulmilla siihen törmäävät.
Itse olen alkanut suhtautumaan pienellä ällötyksellä, en siis mieheen, vaan siihen ikäeroon.
Kun tuntuu et tuhlasin aikaa ihan väärän miehen kanssa, varsinkin kun suhde loppui ikävästi.
Mutta muistan sen aina kun sain VAIN ja AINOASTAAN omilta vanhemmilta tukea kun niin monet ihmiset eivät jotenkin kestäneet meidän seurustelua ja kokivat että heidän pitää asiaan puuttua.
Niin oma isäni sanoi, että sellasta se rakkaus on.
Se ei katso ikää ym...vaan tekee mitä tahtoo.
Eli minusta parasta mitä voit tehdä on hyväksyä asia ja antaa lapsesi elää omaa elämäänsä, tietäen että olet aina hänen tukenaan.

 

Hmm.
Itse olin juuri täyttänyt 19v kun aloin seurustelemaan 47 vuotiaan miehen kanssa.
Olimme yhdessä 5 vuotta......
Itse olen alkanut suhtautumaan pienellä ällötyksellä, en siis mieheen, vaan siihen ikäeroon..

Mulla aika lailla sama juttu, mulla oli nippanappa täysikäisenä muutamia suhteentapaisia noin neljäkymppisten miesten kanssa ja hyi hemmetti että myöhemmin alkoi ällöttämään nuo miehet. Ei sitä silloin tajunnut..

 

Kirjoitit ap, että tämä mies on urallaan edennyt, eikä mikään huono valinta.

Miten suhtautuisit, jos tämä mies ei olisi urallaan pätenyt, olisi tavallisissa hommissa pienellä palkalla kitkuttaisi päivästä toiseen,
MUTTA hänen luonteensa ja olemuksensa ja kaikki olisi kuten nytkin.

Siunaisitko sinä tässä tapauksessa tyttäresi ja tämän miehen seurustelusuhteen

Erittäin hyvä kysymys. Mä luulen että tyttö ei olisi ihastunut jos yhdistäviä tekijöitä ei olisi. Samat kiinnostuksenkohteet yhdistää, ei menestys eikä varsinkaan raha.

 

Mulla aika lailla sama juttu, mulla oli nippanappa täysikäisenä muutamia suhteentapaisia noin neljäkymppisten miesten kanssa ja hyi hemmetti että myöhemmin alkoi ällöttämään nuo miehet. Ei sitä silloin tajunnut..

Olen tuntenut ällötyksen mutta se ei johtunut iästä (ikäeroa kolme vuotta). Itsellä on palstamittapuulla suurehko ikäero mieheeni, eikä ole ällöttänyt. Koskaan ei voi tietää miten käy.

 

Mulla aika lailla sama juttu, mulla oli nippanappa täysikäisenä muutamia suhteentapaisia noin neljäkymppisten miesten kanssa ja hyi hemmetti että myöhemmin alkoi ällöttämään nuo miehet. Ei sitä silloin tajunnut..

No, mä tein vielä lapsetkin itseäni 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Erottu ollaan siis nykyään kylläkin jo.
Jotenkin vaan tykkään vanhemmista miehistä, enkä jaksa oman ikästen seuraa.
Mutta siitä huolimatta tosiaan jotenki ällöttää se ajatus et olin niin nuori kun olin itteeni niin paljon vanhemman kanssa.
Ei se nyt tuntuis niin ällöltä kun itellä ikää jo kohta 40 ja elettyä elämää takana.
Mut silti en tuomitse ketään, ja tosiaan tiedän että täysillä sitä miestä rakastin. Tai siis molempia noita, ei se ikää kattonu mitenkään.

 

No, mä tein vielä lapsetkin itseäni 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Erottu ollaan siis nykyään kylläkin jo.
Jotenkin vaan tykkään vanhemmista miehistä, enkä jaksa oman ikästen seuraa.
Mutta siitä huolimatta tosiaan jotenki ällöttää se ajatus et olin niin nuori kun olin itteeni niin paljon vanhemman kanssa.
Ei se nyt tuntuis niin ällöltä kun itellä ikää jo kohta 40 ja elettyä elämää takana.
Mut silti en tuomitse ketään, ja tosiaan tiedän että täysillä sitä miestä rakastin. Tai siis molempia noita, ei se ikää kattonu mitenkään.

Olisitko sä kuitenkin halunnut, että sun vanhemmat olisi jotenkin kieltäneet ja puuttuneet suhteeseen ikäeron takia? Tuntuuko susta että sua on käytetty hyväksi?

 

Enpä oo asiaa noin edes ikinä miettiny.
Totuushan on se et ne tietää ettei mua olis auttanu kieltää, että aina ollu parempi mennä mukana jutuissa niin välit ollu hyvät. Ja en siis oo mitään tyhmää tahi kiellettyä tehny, että olis tarttenu sen takia ojentaa.
Mutta en usko, että oon kokenu asian niin et mua olis käytetty hyväks mitenkään.
Rakastin ihan oikeasti miestä ja vietettiin aika perusarkea yhdessä kuitenkin. Ja en eläny sen rahoilla, itse asiassa taisin olla varakkaampi kuin se. Joi aika paljon ja hassas siihen rahansa sillon. Mä tein töitä, ostin oman asunnon ja kaikkea suhteen aikana.
Mut olin toki sinisilmäinen ja en voinu uskoa et joku vois leikkiä toisen tunteilla niin kuin se teki.
Itse en edes nähnyt muita miehiä ensimmäisten vuosien aikana vaikka jälkeen päin sain monelta mieheltä kuulla kuinka haluttua seuraa olisin ollut, mutta että kaukaa jo näki kuinka rakastunnu olin silloin mieheeni.
En osaa katua sitä aikaa, harvoin kadun mitään.
Mutta kun tosiaan lopussa sain tietää et oli pettäny mua jo pitemmän aikaa niin kai se sitten on käyny jäytämään jollain tapaa ja tuntuu et miks tuhlasin aikaa sellasen vanhan kääkän kanssa. Nuori, hyvännäkönen, kiltti ja seksikäs pimu. Ja jäin "kakkoseks" vanhemmalle ja ei-niin-vetävälle naiselle. Toki tajuan et siinä oli varmasti paljon muuta mikä ratkaisi pelin sille toiselle, mutta pintaa kun raapasee ja ajattelee asiaa niin tuntee olonsa tyhmäksi.

 

No, mä tein vielä lapsetkin itseäni 17 vuotta vanhemman miehen kanssa. Erottu ollaan siis nykyään kylläkin jo.
Jotenkin vaan tykkään vanhemmista miehistä, enkä jaksa oman ikästen seuraa.
Mutta siitä huolimatta tosiaan jotenki ällöttää se ajatus et olin niin nuori kun olin itteeni niin paljon vanhemman kanssa.
Ei se nyt tuntuis niin ällöltä kun itellä ikää jo kohta 40 ja elettyä elämää takana.
Mut silti en tuomitse ketään, ja tosiaan tiedän että täysillä sitä miestä rakastin. Tai siis molempia noita, ei se ikää kattonu mitenkään.

Hmm, mullakin nykyään 15 v vanhempi mies Vaikka usein olen osunut yksiin hieman vanhemman miehen kanssa niin silti mielestäni juuri ja juuri aikuisen ja keski-ikäisen suhde kuulostaa ällöttävältä ja tosiaan etoo ne omat kokemukset. Eri asia sitten tosiaan kun kumpikin ovat jo reilusti aikuisia ja suunnilleen samanlaiset elämäntilanteet (mitä ehkä harvemmin 18-vuotiaalla ja nelikymppisellä on) jne.
Eli en ainakaan omaa lastani tai ketään muutakaan kannustaisi ryhtymään tuollaiseen suhteeseen.

 

Kumpi on parempi.

Hyväksyn tilanteen ja rauha pysyy maassa ja kaikilla hyvä tahto, vai aloitan helvetinmoisen vastakampanjan ja tulokset on arvaamattomia?

 

Vastasin tossa jo aiemmin saman ikäisen tytön äitinä, että en hyväksyisi..ja pää syynä se, että tuon ikäisillä on kyllä ihan eri maailmat. Kokemusta asiasta on edes vähän sinne päin, sillä itsellä oli 12v vanhempi kumppani, ja meidän suhde kaatui ihan siihen ikäeroon. Ainahan se toi on tapaus kohtaista. Helpommin noinkin iso ikäero olisi mielestäni "hyväksyttävää" tai ymmärrettävää, jos tyttäresi olisi vanhempi, esim. 25, silloin ei jotenkin enää tuntuisi niin hurjalta.. ja omalla kohdalla vielä se, että en itsekään ole vielä 40v, että itseä vanhempi kumppani tyttärellä olisi kyllä todella vaikeaa jotenkin hyväksyä.

 

Kumpi on parempi.

Hyväksyn tilanteen ja rauha pysyy maassa ja kaikilla hyvä tahto, vai aloitan helvetinmoisen vastakampanjan ja tulokset on arvaamattomia?

Ei sitä voi ulkopuolinen sanoa, kun ei tunne teidän suhdettanne.

Itselläni on niin syvä kunnioitus vanhempiani kohtaan, etten ikinä aloittaisi suhdetta, jota he eivät hyväksyisi, sillä heillä olisi siihen joku pätevä syy ja ajattelisivat vain minun parastani.
Samalla tavalla ajattelee valtaosa ystävistäni (joiden mielipiteellä on myös painoarvoa).

Mutta jos teillä tosiaan "tulokset on arvaamattomia", ei ainakaan mitään "helvetinmoista" vastakampanjaa kannata aloittaa, jos vähempikään ei tehoaisi.
Sellaisissa tapauksissa, missä vanhemmilla ja muilla läheisillä ihmisillä on jotain vaikutusvaltaa, ei tarvitse helvetinmoista vastakampanjaa, vaan lähinnä mielipiteitä.

 

Vornis on jo yli 50