Mitä lelua et koskaan saanut lapsena?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"aloittaja"
Tarkennetaan kysymystä vielä. Eli mitä lelua et saanut koskaan lapsena, vaikka sitä kovasti HALUSIT / TOIVOIT. Ei meillä esim. ollu leikkiautoja eikä junarataa, mutta niitä en sillä tavoin koskaan halunnut kuin nukkekotia.
 
"vieras"
Brion junarataa tai parkkitaloa. En tiedä kuinka paljon noita ääneen toivoin, mutta muistan kovasti leikkineeni kaverien vastaavilla ja toivoneeni, että minulla olisi samanlaiset.

Mutta asia on vihdoin korjattu: Kun oma lapsi syntyi, molemmat hankittiin jo kauan ennen kuin lapsi edes osasi niillä leikkiä:D Pääsi äiti vihdoin leikkimään:D
 
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";24284548]Brion junarataa tai parkkitaloa. En tiedä kuinka paljon noita ääneen toivoin, mutta muistan kovasti leikkineeni kaverien vastaavilla ja toivoneeni, että minulla olisi samanlaiset.

Mutta asia on vihdoin korjattu: Kun oma lapsi syntyi, molemmat hankittiin jo kauan ennen kuin lapsi edes osasi niillä leikkiä:D Pääsi äiti vihdoin leikkimään:D[/QUOTE]

Sama täällä. Nukkekoti ostettu!
 
"heh"
Mä en saanut autorataa enkä jääkiekkopeliä. Jääkiekkopelin sain äitiltä sittemmin 30v synttärilahjaksi ;) Ja autoradan antoi työkaveri meidän lapsille kun omat muksut ei enää käyttäneet. Eli vahonko on tullut korjattua. Sitten taas nukenvaunut sain vaikka jo etukäteen ilmoitin että en niitä halua, mutta onpahan säilyneet hyvänä meidän tytön leikkeihin ;)
 
"mökö"
Mun vanhemmat piti suurinta osaa leluista turhana roinana, joten paljon oli muksuna sellaista, jota kavereilla ihailin. Mutta hienointa jota tiesin, jopa vielä ala-asteella, oli puiset nuppi palapelit. Ne on ihan taaperokamaa, mutta mua kiehtoi kovasti ainakin vielä tokaluokalla.

Ja sinällään vanhempani olivatkin oikeassa, että nyt kun ostavan lastenlapsilleen "leluja" niin ne ovat ihan ihme muovi krääsää, joka ei kestä leikkiä ollenkaan. Vaan väliäkö sillä. :D
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";24284548]Brion junarataa tai parkkitaloa. En tiedä kuinka paljon noita ääneen toivoin, mutta muistan kovasti leikkineeni kaverien vastaavilla ja toivoneeni, että minulla olisi samanlaiset.

Mutta asia on vihdoin korjattu: Kun oma lapsi syntyi, molemmat hankittiin jo kauan ennen kuin lapsi edes osasi niillä leikkiä:D Pääsi äiti vihdoin leikkimään:D[/QUOTE]

100% peesi tähän
 
Barbia ja riittävästi legoja. Barbin sijaan sain halvemman daisyn (1 kpl) ja legoja oli vaan kourallinen. Tai no, yläasteella sain haluamani ISON lego technic auton ja olin onnellinen.

En ole aikuisena kyllä tuota barbia kaivannut, mutta legokaipuu on kyllä nyt taltutettu :) Meillä on erikseen isän, äidin ja lapsen legot...

Muoks. Eikun onhan mulla nyt barbi, kun tarvitsin sellaisen kirpparilta vaateompeluprojektiin (tein lahjaksi niitä...). En kuitenkaan leiki sillä :D
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Mä en saanut vissiin koskaan mitään toiveleluja, ainakaan sellaisia joita sillä hetkellä jokaisella tytöllä "olisi pitänyt olla". Sama juttu vaatteiden suhteen, koskaan en mitään muodikasta ja nättiä saanut. Osittain kyse oli varmasti rahasta, mutta myös siitä että vanhempani ovat aina olleet ihan pihalla kaikesta maailmanmenosta. Vielä tänäkin päivänä asioivat vain tietyssä tutussa marketissa, ja kaikki ruoat, vaatteet ja lahjat ostetaan sieltä. Ovat ehkä tavllaan hieman syrjäytyneitäkin, ja näin jälkikäteen ajatellen olivat sitä jo ollessani lapsi.
 
"aloittaja"
Vastauksista voi vetää johtopäätöksen, että tietyn lelun kaipuu omassa lapsuudessa aiheuttaa sen, että sitten tilanne korjataan omien lasten kohdalla. Oletteko huomanneet, että olisitte jotenkin parempia ihmisiä, kun vanhemmat toteuttivat teille lapsuudessa pettymyksen tai ns. opetuksen, että kaikkea ei voi saada? Mä en ainakaan koe, että olisin jotenkin karaistunut tai parempi, kun en koskaan saanut nukkekotia. En vieläkään käsitä, miksen saanut (rahasta ei ollu kyse, vaan siitä, että kaikkea ei vain voi saada). Mitä muut ajattelee tästä ylipäänsä?
 
Mulla ei taida olla sellaista, sain yleensä sen minkä halusin, tosin en paljoa halunnut. Ai niin, en saanut sellaista kissapehmolelua kun ne oli joka paikasta loppu :/ Sain tilalla aasin joka on edelleen tuolla sängyllä tapittamassa :heart:
 
[QUOTE="aloittaja";24284742]Vastauksista voi vetää johtopäätöksen, että tietyn lelun kaipuu omassa lapsuudessa aiheuttaa sen, että sitten tilanne korjataan omien lasten kohdalla. Oletteko huomanneet, että olisitte jotenkin parempia ihmisiä, kun vanhemmat toteuttivat teille lapsuudessa pettymyksen tai ns. opetuksen, että kaikkea ei voi saada? Mä en ainakaan koe, että olisin jotenkin karaistunut tai parempi, kun en koskaan saanut nukkekotia. En vieläkään käsitä, miksen saanut (rahasta ei ollu kyse, vaan siitä, että kaikkea ei vain voi saada). Mitä muut ajattelee tästä ylipäänsä?[/QUOTE]

On todellakin minusta siltkin ihan oikein opettaa lapselle, että kaikkea ei voi saada.

Ja itseasiassa, haluttuja leluja on varmasti jäänyt saamatta enemmänkin (kuin tuo yksi nukke), mutta se nyt vaan on ollut semmoinen, joka on jäänyt mieleen. Paljon kivoja olen myös saanut eli ei mun lapsuuteni ainakaan mitään ankeaa ollut :heart:
 

Yhteistyössä