Mitä kysyisit kätilöltä?

Tätä taisin sulta kysyäkkin jo aiemmin: Mitkä syyt estävät skalpin ja/tai imukupin käytön synnytyksessä?

Jos ensimmäinen synnytys pysähtyy ja päättyy sektioon, niin kuinka todennäköisesti pystyy synnyttämään seuraavan alakautta??

MÄ ARVASIN! Heti ku tuli vähän vaikeempi kysymys, niin se on moro...

 

minun kysymys on, sovittu käynnistys kalvojen puhkaisulla huomenna, kuinka paljon pitää olla paikat kypsyneet tähän yritykseen, lyhentynyt oli 2 cm mutta epäkypsä tilanne kaksi viikkoa sitten, nyt rv 39

Kohdun kaulakanavan pitää olla lyhentynyt ja pehmennyt ja kohdunsuun auki sen verran että lääkäri saa ne kalvot puhkaistua. Toivottavasti onnistaa!

kiitos, jos ei niin sitten taas sektioon ...

Sua ei ilmeisesti voida käynnistellä mitenkään muuten kuin kalvojen puhkaisulla? Toivotaan parasta!

 

Tätä taisin sulta kysyäkkin jo aiemmin: Mitkä syyt estävät skalpin ja/tai imukupin käytön synnytyksessä?

Jos ensimmäinen synnytys pysähtyy ja päättyy sektioon, niin kuinka todennäköisesti pystyy synnyttämään seuraavan alakautta??

MÄ ARVASIN! Heti ku tuli vähän vaikeempi kysymys, niin se on moro...

Imukupin estää lapsen poikkeava tarjonta (esim. kasvotarjonta tms, eihän kasvoihin voi kuppia kiinnittää) tai jos lapsi on vielä niin ylhäällä ettei imukuppia voi kiinnittää. Kovin pienillä viikoilla syntyviä ei myöskään voi kupata aivoverenvuotoriskin vuoksi.

Riippuu siitä löytyykö ensimmäisen synnytyksen pysähtymiseen joku syy, onko sinulla esim. lantiossa rakenteellisesti poikkeavaa,vauvala tarjontavirhe tms. Joillakin synnytykset jostain syystä pysähtyy vaikka syytä siihen ei välttämättä löydy. Mut ihan hyvin voi olla että seuraava syntyykin alakuatutta jos kaikki menee normaalisti, hankala tuohon on mitään sen tarkempaa sanoa.

 

miksei mulle sanottu että leikataan väliliha :kieh: suihkutti jotain puudutetta ja kysyin että mitä teet kun polttelee alapäätä, kertoi vain suihkuttelevansa jotain puudutetta..
kotiinlähtöpäivänä toinen kätilö tarkasti alapaan ja kertoi leikkaushaavan parantuneen hyvin.. olin että mitä vit... ja ei siis ollut mikään hätä/kiire tms. :headwall:

Koska sitä ei pahemmin tunne ja on parempi ettei sano mitään. Äiti säästyy pahemmilta pelästymisiltä.

no todellaki ois ollu kiva että sanotaan,ja mulle kyllä sano se joka kotiinlähtöpäivänä tarkasti että mulla on oikeus tehdä ilmoitus että on laitonta olla ilmoittamatta k.o asiaa. LUVATTA leikkelee toisten alapäitä jumalauta! :kieh:

Ihmettelen kyllä että ei esimerkiksi heti napsasun jälkeen sanonut.
En itsekään sano kun vasta juuro kun leikkaan tai heti sen jälkeen. Samoin sektiossa, kerron ensimmäisestä viillosta menneessä muodossa niin äiti ei osaa jännittää niin paljon.

Tassa huomaa suuren eron Suomen ja Englannin valilla. Taalla tyarvitsee potilaan luvan KAIKKEEN ja se tulee nakya myos papereista. Ei tulis meleenkaan alkaa ketaan leikkelemaan ilman asiasta kertomista. Niin ja luvaksi tietty riittaa, etta kun asiasta kertoo etukateen.

Ja sitten muille ihmettelijoille tassa ketjussa:VALITTAKAA saamastanne hoidosta! Ei kai ne asiat miksikaan muutu ikina, kun kotona ja kavereille vaan asioista nuristaan!

 

Vaikuttaako ponnistusvaiheeseen jos lapsivedet yhä menemättä? Siis vauva niin alhaalla ettei vedet päse ulos?
Mietin tässä synnytysten eroja, kun ekan ponnistus oli ihan iisi ja toka yhtä h...ttiä. Vauvalla myös päässä useita syntymämerkkejä, esikoisella ei laisinkaan, mistäs tää johtuu, jumissa jossain ollut vai?

 

Milla Makia nyt kun olet paikalla, niin haluaisin kysyä, että minkälaiset ohjeet teillä on uudelleensynnyttäjälle, että koska pitää mennä sairaalaan? Lähinnä mietin, että onko näissä eroja maiden välillä, vai onko suurinpiirtein samat ohjeet, kun en muistanut kysyä viimeksi sairaalassa ja jos vaikka synnyttäisinkin ennen seuraavaa tarkastusta..

 

Koska sitä ei pahemmin tunne ja on parempi ettei sano mitään. Äiti säästyy pahemmilta pelästymisiltä.

Miltä ihmeen pelästymiseltä? Mä olisin pystynyt ponnistamaan pojan ilman että leikataan.

SAISKO VASTAUKSEN?

Ikävä että sulle ei ole kerrottu episiotomiasta. Epparin teko ei kuitenkaan liity siihen että äiti ei jaksaisi ponnistaa lasta ulos vaan sen takia että pyritään säästämään äitiä mahdollisesti pahemmilta repeämiltä. Eli ponnistusvaiheessa kätilö arvioi miten vauvan pää venyttää sitä välilihaa, jos väliliha näyttää kauhean kireältä ja näyttää siltä että voi revetä pahastikin, on aina parempi tehdä se episiotomia. Vai mitä sanoisit nyt jos epparia ei olisi tehty ja sinulla olisi esim. paha repeämä peräsuoleen asti? Siitä seurauksena sitten vuosikausen ulostusongelmat ja korjausleikkaukset myöhemmin.

 

Vaikuttaako ponnistusvaiheeseen jos lapsivedet yhä menemättä? Siis vauva niin alhaalla ettei vedet päse ulos?
Mietin tässä synnytysten eroja, kun ekan ponnistus oli ihan iisi ja toka yhtä h...ttiä. Vauvalla myös päässä useita syntymämerkkejä, esikoisella ei laisinkaan, mistäs tää johtuu, jumissa jossain ollut vai?

Jos vedet menemättä vielä ponnistusvaiheessa, se voi olla ainakin vauvalle helpompi kun se kalvopussi suojaa hiukan sitä vauvan päätä.

Syntymämerkkejä, tarkoitatko haikaranpuremia? Niillä ei ole synnytyksen kanssa mitään tekemistä. Jos tarkoitat muita jälkiä niin toki jos vauva on pitkään synnytyskanavassa puristuksissa ja ponnistusvaihe pitkä, voi syntyä pahkaa ja mustelmia.

 

Milla Makia nyt kun olet paikalla, niin haluaisin kysyä, että minkälaiset ohjeet teillä on uudelleensynnyttäjälle, että koska pitää mennä sairaalaan? Lähinnä mietin, että onko näissä eroja maiden välillä, vai onko suurinpiirtein samat ohjeet, kun en muistanut kysyä viimeksi sairaalassa ja jos vaikka synnyttäisinkin ennen seuraavaa tarkastusta..

No ihan perusohjeena sanotaan, etta kun on supistellut pari tuntia 4-5 min valein. Aina kasketaan soittaa synnariin ja sielta sitten annamme lisaa ohjeita tapauskohtaisesti.

 

Kysyisin, että onko rehellisesti sitä mieltä että kaikki repeämät mitä tulee on vain sattumaa tai "pakollisia"? Olisiko osa voitu välttää ponnistusasennon muutoksella, ponnistamisella extrarauhallisesti hoputtamatta ja apukeinoin esim. tukemalla päätä, öljyämällä välilihaa/lämpimillä kääreillä tms?

Ja että eikö olekin totta, että nykyään synnytyksiä vauhditetaan joskus turhaankin, niin alkuvaihetta kuin ponnistusvaihetta? Tällöinhän komplikaatiot kai yleisempiä.. Ja vielä, että eikö epiduraalia ole mahdollista annostella sopivasti niin, että tunto säilyy ja jalat kantaa mutta kivut lähtee?

Itsellä onnistui kaikki edellä mainittu mutta olen kuullut paljon myös muusta. Huomasin myös omalla kohdallani, että puolen tunnin rauhallisen ponnistelun jälkeen alkoi kätilöiden silmät vilkkua hirveästi kellon suuntaan vaikka vauvalla ei mitään hätää ollut. Ruuhka-aika syynä?

 

Mistä voi käytännössä johtua että vauvalle tuli synnytyksessä mustelmia kasvoihin ja verenpurkaumia silmien valkuaisiin? Ponnistusvaihe oli 6 min.

 

Milla Makia nyt kun olet paikalla, niin haluaisin kysyä, että minkälaiset ohjeet teillä on uudelleensynnyttäjälle, että koska pitää mennä sairaalaan? Lähinnä mietin, että onko näissä eroja maiden välillä, vai onko suurinpiirtein samat ohjeet, kun en muistanut kysyä viimeksi sairaalassa ja jos vaikka synnyttäisinkin ennen seuraavaa tarkastusta..

No ihan perusohjeena sanotaan, etta kun on supistellut pari tuntia 4-5 min valein. Aina kasketaan soittaa synnariin ja sielta sitten annamme lisaa ohjeita tapauskohtaisesti.

Eli melko samanlaiset ohjeet on varmaan täälläkin.
Kiitos kaunis :flower:

 

Kysyisin, että onko rehellisesti sitä mieltä että kaikki repeämät mitä tulee on vain sattumaa tai "pakollisia"? Olisiko osa voitu välttää ponnistusasennon muutoksella, ponnistamisella extrarauhallisesti hoputtamatta ja apukeinoin esim. tukemalla päätä, öljyämällä välilihaa/lämpimillä kääreillä tms?

Ja että eikö olekin totta, että nykyään synnytyksiä vauhditetaan joskus turhaankin, niin alkuvaihetta kuin ponnistusvaihetta? Tällöinhän komplikaatiot kai yleisempiä.. Ja vielä, että eikö epiduraalia ole mahdollista annostella sopivasti niin, että tunto säilyy ja jalat kantaa mutta kivut lähtee?

Itsellä onnistui kaikki edellä mainittu mutta olen kuullut paljon myös muusta. Huomasin myös omalla kohdallani, että puolen tunnin rauhallisen ponnistelun jälkeen alkoi kätilöiden silmät vilkkua hirveästi kellon suuntaan vaikka vauvalla ei mitään hätää ollut. Ruuhka-aika syynä?

No ei kukaan tahallaan repeämiä aiheuta,mutta turha hätäily voi toki joskus olla syynä repeämiseen. Ponnistusvaiheessa äidin on myös tärkeä kuunnella kätilön ohjeita,jos ponnistaa väärään aikaan liian kovasti niin varmasti repeää. Eli hyvä yhteistyö tärkeää tässä! Epiduraali on sairaalakohtaista mun mielestä, joissain paikoissa annetaan onneksi sen verran että saa olla vielä jalkeilla mutta monessa taas valitettavasti on käytäntönä tuo "petiepiduraali".

 

Vaikuttaako ponnistusvaiheeseen jos lapsivedet yhä menemättä? Siis vauva niin alhaalla ettei vedet päse ulos?
Mietin tässä synnytysten eroja, kun ekan ponnistus oli ihan iisi ja toka yhtä h...ttiä. Vauvalla myös päässä useita syntymämerkkejä, esikoisella ei laisinkaan, mistäs tää johtuu, jumissa jossain ollut vai?

Jos vedet menemättä vielä ponnistusvaiheessa, se voi olla ainakin vauvalle helpompi kun se kalvopussi suojaa hiukan sitä vauvan päätä.

Syntymämerkkejä, tarkoitatko haikaranpuremia? Niillä ei ole synnytyksen kanssa mitään tekemistä. Jos tarkoitat muita jälkiä niin toki jos vauva on pitkään synnytyskanavassa puristuksissa ja ponnistusvaihe pitkä, voi syntyä pahkaa ja mustelmia.

Sellaisia punertavia länttejä, otsassa ( nenä oli turvonnut synnytyksen jäljiltä, tämä sen jatkumona). Takaraivossa ihan keskellä ovaalinmallinen läntti ja niskassa useita epämääräisen muotoisia. Nyt lapsi vuoden ja hiukset peittää muut, mut otsassa näkyy edelleen, varsinkin kun kiukustuu Tummenee silloin.
Mua kiinnostais kyl toi vedet menemättä siltä kantilta et onko vaikeampi ponnistaa tms. Kun esikoisen synnytyksen helpoin osuus oli ponnistus ja tokassa se oli pahin. Esikoinen oli isompi ja py melkeen 2cm enempi ku kakkoselle, et olis luulllut olevan toistepäin.

 

Mistä voi käytännössä johtua että vauvalle tuli synnytyksessä mustelmia kasvoihin ja verenpurkaumia silmien valkuaisiin? Ponnistusvaihe oli 6 min.

Veikkaisin että vauva on tulla rytistellyt vauhdilla synnytyskanavan läpi,siitä mustelmat ja verenpurkaumat. Eli siis vauva ei ollut valmiiksi kovin alhaalla synnytyskanavassa loppuraskaudesta? Tämä aika yleinen syy, toki voi tulla muutenkin.

 

Vaikuttaako ponnistusvaiheeseen jos lapsivedet yhä menemättä? Siis vauva niin alhaalla ettei vedet päse ulos?
Mietin tässä synnytysten eroja, kun ekan ponnistus oli ihan iisi ja toka yhtä h...ttiä. Vauvalla myös päässä useita syntymämerkkejä, esikoisella ei laisinkaan, mistäs tää johtuu, jumissa jossain ollut vai?

Jos vedet menemättä vielä ponnistusvaiheessa, se voi olla ainakin vauvalle helpompi kun se kalvopussi suojaa hiukan sitä vauvan päätä.

Syntymämerkkejä, tarkoitatko haikaranpuremia? Niillä ei ole synnytyksen kanssa mitään tekemistä. Jos tarkoitat muita jälkiä niin toki jos vauva on pitkään synnytyskanavassa puristuksissa ja ponnistusvaihe pitkä, voi syntyä pahkaa ja mustelmia.

Sellaisia punertavia länttejä, otsassa ( nenä oli turvonnut synnytyksen jäljiltä, tämä sen jatkumona). Takaraivossa ihan keskellä ovaalinmallinen läntti ja niskassa useita epämääräisen muotoisia. Nyt lapsi vuoden ja hiukset peittää muut, mut otsassa näkyy edelleen, varsinkin kun kiukustuu Tummenee silloin.
Mua kiinnostais kyl toi vedet menemättä siltä kantilta et onko vaikeampi ponnistaa tms. Kun esikoisen synnytyksen helpoin osuus oli ponnistus ja tokassa se oli pahin. Esikoinen oli isompi ja py melkeen 2cm enempi ku kakkoselle, et olis luulllut olevan toistepäin.

Juu unohtui kirjoittaa että jos vedet tallella ponnistusvaiheessa, se on toki äidillekin helpompaa kun se pehmeä kalvopussi venyttelee paikkoja valmiiksi auki, eikä kova vauvan pää.

 

En jaksanut selata koko ketjua läpi... Oletko hoitanut suunnittelemattomia kotisynnytyksiä?

 

En jaksanut selata koko ketjua läpi... Oletko hoitanut suunnittelemattomia kotisynnytyksiä?

Ma olen hoitanut seka suunniteltuja etta suunnittelemattomia. Suunnittelemattomissa (vitsi mika sana!) on vain se ongelma, ettei niihin yleensa ehdi paikalle ennenkuin vauva on jo ulkona.

 

En jaksanut selata koko ketjua läpi... Oletko hoitanut suunnittelemattomia kotisynnytyksiä?

En myöskään minä ole ehtinyt noihin "suunnittelemattomiin" kotisynnytyksiin. Suunniteltuja en ole hoitanut enkä myöskään hoitaisi ennenkuin kokemusta olisi rutkasti enemmän,jos silloinkaan.

 

Kysyisin, että onko rehellisesti sitä mieltä että kaikki repeämät mitä tulee on vain sattumaa tai "pakollisia"? Olisiko osa voitu välttää ponnistusasennon muutoksella, ponnistamisella extrarauhallisesti hoputtamatta ja apukeinoin esim. tukemalla päätä, öljyämällä välilihaa/lämpimillä kääreillä tms?

Ja että eikö olekin totta, että nykyään synnytyksiä vauhditetaan joskus turhaankin, niin alkuvaihetta kuin ponnistusvaihetta? Tällöinhän komplikaatiot kai yleisempiä.. Ja vielä, että eikö epiduraalia ole mahdollista annostella sopivasti niin, että tunto säilyy ja jalat kantaa mutta kivut lähtee?

Itsellä onnistui kaikki edellä mainittu mutta olen kuullut paljon myös muusta. Huomasin myös omalla kohdallani, että puolen tunnin rauhallisen ponnistelun jälkeen alkoi kätilöiden silmät vilkkua hirveästi kellon suuntaan vaikka vauvalla ei mitään hätää ollut. Ruuhka-aika syynä?

No ei kukaan tahallaan repeämiä aiheuta,mutta turha hätäily voi toki joskus olla syynä repeämiseen. Ponnistusvaiheessa äidin on myös tärkeä kuunnella kätilön ohjeita,jos ponnistaa väärään aikaan liian kovasti niin varmasti repeää. Eli hyvä yhteistyö tärkeää tässä! Epiduraali on sairaalakohtaista mun mielestä, joissain paikoissa annetaan onneksi sen verran että saa olla vielä jalkeilla mutta monessa taas valitettavasti on käytäntönä tuo "petiepiduraali".

Kiitos vastauksesta! Mä en ponnistusvaiheessa aluksi edes ponnistanut kaikilla voimillani, hain vain suuntaa kätilöiden ohjeiden mukaan ym. Olin etukäteen pyytänyt hyvää ohjeistusta siihen koska ei saa ponnistaa ja tämä onnistui kyllä täydellisesti! Ohjeiden mukaan työnnöt oli pitkiä ja rauhallisia, ei repäisyjä. Täytyy sanoa kyllä että uskon ettei kaikki pysty olemaan ponnistamatta siinä tilanteessa, kamala tunne kun tuntuu että se "jokin" pitäisi saada ulos ja sitten sanotaan että älä tee mitään.

Epiduraali vei mulla kivun melkein 100% mutta pystyin käymään vessassa itse ja tunsin ponnistamisen tarpeen erittäin hyvin. Vaikea kuvitella, miksi tahallaan annettaisiin liian paljon tuota kun varmasti hankaloittaa. Mutta mulla siis erittäin positiiviset kokemukset synnytyksestä selkäpuudutuksen ja parjatun puoli-istuvan asennon kera. Ehkä kehittämisen paikka näissä kun tuntuu että kovin monella menee tämä joko puudutuksen tai muun takia huonosti.

 

Kysyisin, että onko rehellisesti sitä mieltä että kaikki repeämät mitä tulee on vain sattumaa tai "pakollisia"? Olisiko osa voitu välttää ponnistusasennon muutoksella, ponnistamisella extrarauhallisesti hoputtamatta ja apukeinoin esim. tukemalla päätä, öljyämällä välilihaa/lämpimillä kääreillä tms?

Ja että eikö olekin totta, että nykyään synnytyksiä vauhditetaan joskus turhaankin, niin alkuvaihetta kuin ponnistusvaihetta? Tällöinhän komplikaatiot kai yleisempiä.. Ja vielä, että eikö epiduraalia ole mahdollista annostella sopivasti niin, että tunto säilyy ja jalat kantaa mutta kivut lähtee?

Itsellä onnistui kaikki edellä mainittu mutta olen kuullut paljon myös muusta. Huomasin myös omalla kohdallani, että puolen tunnin rauhallisen ponnistelun jälkeen alkoi kätilöiden silmät vilkkua hirveästi kellon suuntaan vaikka vauvalla ei mitään hätää ollut. Ruuhka-aika syynä?

No ei kukaan tahallaan repeämiä aiheuta,mutta turha hätäily voi toki joskus olla syynä repeämiseen. Ponnistusvaiheessa äidin on myös tärkeä kuunnella kätilön ohjeita,jos ponnistaa väärään aikaan liian kovasti niin varmasti repeää. Eli hyvä yhteistyö tärkeää tässä! Epiduraali on sairaalakohtaista mun mielestä, joissain paikoissa annetaan onneksi sen verran että saa olla vielä jalkeilla mutta monessa taas valitettavasti on käytäntönä tuo "petiepiduraali".

Kiitos vastauksesta! Mä en ponnistusvaiheessa aluksi edes ponnistanut kaikilla voimillani, hain vain suuntaa kätilöiden ohjeiden mukaan ym. Olin etukäteen pyytänyt hyvää ohjeistusta siihen koska ei saa ponnistaa ja tämä onnistui kyllä täydellisesti! Ohjeiden mukaan työnnöt oli pitkiä ja rauhallisia, ei repäisyjä. Täytyy sanoa kyllä että uskon ettei kaikki pysty olemaan ponnistamatta siinä tilanteessa, kamala tunne kun tuntuu että se "jokin" pitäisi saada ulos ja sitten sanotaan että älä tee mitään.

Epiduraali vei mulla kivun melkein 100% mutta pystyin käymään vessassa itse ja tunsin ponnistamisen tarpeen erittäin hyvin. Vaikea kuvitella, miksi tahallaan annettaisiin liian paljon tuota kun varmasti hankaloittaa. Mutta mulla siis erittäin positiiviset kokemukset synnytyksestä selkäpuudutuksen ja parjatun puoli-istuvan asennon kera. Ehkä kehittämisen paikka näissä kun tuntuu että kovin monella menee tämä joko puudutuksen tai muun takia huonosti.

Onpas mukava kuulla hyviäkin kokemuksia vaihteeksi!

 

Kuinka suuri osa synnyttäjistä paskantaa synnytyksen aikana?

 

Kuinka suuri osa synnyttäjistä paskantaa synnytyksen aikana?

Ne joilla on tavaraa suolessa.

 

Miksei diabeetikot saa perhehuonetta? Oletko ollut diabeetikoiden synnytyksissä? Mikseivät pääse ammeeseen?

 

Miksei diabeetikot saa perhehuonetta? Oletko ollut diabeetikoiden synnytyksissä? Mikseivät pääse ammeeseen?

No en osaa kyllä sanoa mikseivät diabeetikot saisi perhehuonetta,olisiko joku toinen asia syynä? Olen muutaman diabeetikkosynnyttäjän hoitanut, en tiedä sit tarkoitatko ihan 1-tyypin diabetesta sairastavaa vai raskausdiabetesta, ne kun poikkeavat melko paljonkin toisistaan.
Ammeeseen pääseminenkin siis varmasti riippuu siitä mikä diabetes kyseessä, monessa sairaalassa riskisynnyttäjää ei päästetää ammeeseen ja diabeetikko kuuluu riskisynnyttäjiin. Halutaan turvata äidin ja lapsen turvallisuus.