Mitä himoitsemaasi vaatetta et saanut teini-iässä?

Tuli mieleen tuosta aiemmasta leluketjusta tämä.

Levikset oli mun yläasteaikana ihan must olla ja farkut sainkin, mutta mä olisin niin hirveesti halunnut myös Levis 501 -takin (sellasen kahisevan, missä on trikoohuppu). En saanut eikä edes pahemmin neuvoteltu, koska hinta oli jotain 500mk luokkaa ainakin. Olin niin kade, kun osalla kavereista oli sellainen.

 

en mä muista, etten vasinaisesti oli kielletty ostamasta tai saamasta mitään vaatetta. sen vaan muistan, että äiti pakotti mut kerran laittamaan ruskean juhlaleningin eräisiin häihin ja mä kun inhosin jo silloin ruskeaa ja sen että vanhemmat ei voinut sietää mun kireitä farkkuja

 

Miss Sixty -farkkuja piti ruinata aika kauan, mutta sain niitä kuitenkin muutamat...

Buffalon paksupohjaisia kenkiä en saanut. Onneksi.

 

Turkoosit Leviksen farkut. Halusin varmaan paljon muutakin mutta en enää muista.

 

Heitän vähän ohi aiheen koska kyse ei ole vaatteesta, mutta joskus hurjassa teini-iässä olisin halunnut pinkit rastat... Ehkä parempi niin etten saanut

 

En ollut kuin ala-asteella, mutta olisin halunnut sellaiset lapinsaappaat, mutta en saanut.

 

Leviksiä en saanut koskaan, kun rahaa ei ollut, muistaakseni ylä-asteella oli 505 tai 525, jotka ois pitänyt saada, sellaiset jotka vähän leveni alas päin.

 

Koska mä jo olen tyylittömyyteni täällä tuonu julki niin voin paljastaa, että mä halusin pienenä semmosta Bulahattua. Vaan en koskaan saanu. Vieläköhän niitä jostain löytyis?

 

Sain kyllä mitä halusinkin kun aloin haluta Vähän niinkuin tuossa leluketjussakin. Ainut jonka muistan (oli jälleen loppu kaupasta) oli Seppälän kellohame jossa oli leikkaukset ja systeemit jolla nostettiin lerpakkeet vyötärölle (ja kukaan ei tajunnut mitään). Vuosi oli jotain -85 tai -84 kun niitä myytiin Seppälässä.
Ai niin, halusin sellaisen kaksi osaisen neule asun jossa siis paita (isoja kuvioita) ja minihame. En saanut sitä koskaan valmiiksi ja vuosi tai olla -89...

 

Olisin halunnut sellaisen takin kuin kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa on jalkapallon pelaajilla, ja sitten niitten tyttöystävät käyttää niitä, sellasia ei myyty ainakaan meillä päin missään...

 

Mä halusin tämmöisen, mutten saanut koska se maksoi 1000 mk ja se oli äidin mielestä liikaa.

Lämmin pilottitakki (aito nahkaa) naiselle koko 44,ei hv. 65.00 € - Päällystakit - Vaatetus - Huuto.net (suljettu)

 

Mä sain käydä kesätöissä ja ostaa vaatteet omilla rahoilla. Joskus sain rahan takkia, kenkiä tai muuta täysin pakollista varten. Eniten mua harmitti, kun en saanut ostaa aina takkia vaan se tehtiin itse. Tuli tietysti halvemmaksi. Tein kyllä itsekin trikoovaatteita ja alennusmyyntejä oppi seuraamaan. Muutenkin ulkovaatteet taisi olla aika surkeat. Mä olen ostanut ekat ulkoiluhousut ja hanskat parikymppisenä. Sitä ennen kuljin farkuissa ja kudotuissa lapasissa.

 

miss sixtyn farkkuja

 

Baseball-takki, Bula, purkkarit.

Onneksi sain kuitenkin tärkeimmät eli Levis 501:t.

 

Olisin halunnut sellaisen takin kuin kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa on jalkapallon pelaajilla, ja sitten niitten tyttöystävät käyttää niitä, sellasia ei myyty ainakaan meillä päin missään...

Mun Äiti ompeli mulle sellaisen, kun olin yläasteella. Ja voi että se oli hieno. Ei semmoisia tosiaan ollut kuin elokuvissa, eikä saanut mistään. Olin niitä luokan hiljaisia huomaamattomia tyttöjä. Sitten kateelliset luokkamme 'ykköstytöt' yritti haukkua sitä kovaan ääneen, mutta onneksi muutama luokan suosittu urheilijapoika sanoi niille että mun takki on tosi hieno, voi kun nekin sais samanlaiset. Olin hetken onnellinen

 

Myöhemmin olisin halunnut sellaiset nyörinahkahousut, kuin Whitesnaken laulajallakin oli (siis edessä ja sivuilla nyörit, ja kireet kun mitkä) mut niitä en saanut.

 

Ai joo ja semmosen mustavalkosen Y-rotsin mä kanssa halusin ja en sitä koskaan saanu. Nahkarotsia kun pyysin niin mutsi toi karmivan sinapikeltasen resorihihasen rotsin. Hyi yöks. Ostin sitten omilleni muutettua nahkarotsin

 

Mä halusin pilotin, mutta enpä saanut. Rahasta se ei ollut kiinni, vaan siitä, että äitin mielestä kaikki pilottitakkiset oli jotain mummonpotkijoita

 

Ei ollut mitään sellaista, valitsin itse aina koulun alkaessa vaatteet kuvastoista Tai kävin ostoksilla äidin kanssa.

 

Levis-farkkuja en saanut, kaikilla muilla oli ainakin kahdet. Ostin sitten kun sain tienattua itse rahat lukioaikana. Ne oli valtavan kalliit, noin 450 Markkaa, ei tulis mieleenkään pistää enää niin paljoa yksiin farkkuihin!

 

ylipäätään uusia vaatteita, ku melkein kaikki oli serkkujen vanhoja tai kierrätyskeskuksesta. Olin aina kateellinen ku ykski kaveri valitti et hän ei saa ikinä mitää ja koko ajan sen vanhemmat osti sille kaikkii hienoja uusia vaatteita. Baseball-takkia halusin kans, itseasias vieläki 501:set mulla oli ku ite säästin rahaa ja ostin.

 

Mä sain oikeastaan kaikki mitä halusin. Se ei tarkoita sitä, että oikeasti olisin saanut kaiken mitä halusin, ja vaatteita ihan rajattomasti, mutta jos halusin Levikset niin sain ne, jossain vaiheessa piti olla flanelliruutupaitoja ja sellaisetkin sain, ja kaikki muutkin teiniajan hirvitykset kuten leveälahkeiset hiphopparifarkut...ou nou

 

Merkkifarkkuja. Äiti teki meille lähes kaikki vaatteet, farkutkin. Sitten se ompeli takataskuun jonkin merkin, ja sen jälkeen ne olivat äidin mielestä merkkifarkut.

 

Mä sain kanssa suht kaikki mitä halusin.
Teetätin sellaisen hapsunahkatakinkin
(Se on mulla yhä, en raaski hävittää, mies sitä välilä sovittelee, hah)

Mustaks en saanu tukkaa värjätä, luojan kiitos

 

Mä olisin halunnut pipon, jossa oli jättisuuri tupsu. Siis sellainen halkaisijaltaan varmaan 20 senttinen pehko, joka valui hienosti päätä pitkin. Joku merkkiasuste se oli, oisko ollut ClubA:n vai Rukan vai mitä noita lasketteluvaatteita olikaan. Leviksen 501-farkkuja toivoin kauan, kunnes sain uudenveroiset sellaiset kirppikseltä satasella. Voi sitä onnea.