Mitä eläimiä palstalaiset muistuttavat?

persvakoonasana on jameli. Se on sukua kamelille, mutta on toki hiukan erilainen. Ensinnäkin jameli on joogan avulla kamelista kehittyneempi versio. Jamelilla on hyvin kauniit huulet, ja silmät, joiden pitkät ripset luovat katseeseen luonnetta. Jameli on tottunut kestämään hiekkamyrskyjä joogan tuomalla tyyneydellä, eikä se hätkähdä vaikka vieressä räjähtäisi pommi. Se on tottunut elämään oman aikakäsityksensä mukaan aikaa auringosta mitaten, eikä se piittaa ihmisten kiireistä. Etenkin poikasten kasvatuksen suhteen se uskoo läheisyyteen ja rauhaan, siis kiireettömyyteen. Se kasvattaa poikaset povellansa eikä suostu kuulemaan uudenaikaisia hömpötyksiä, joiden mukaan jameli-vauvat olisi vieroitettava mahdollisimman aikaisin. Kaiken tämän edellä kuvatun lisäksi Jameli on hyvin leppoisa tyyppi ja sattuu omaamaan loistavan huumorintajun.

Ihana! Mä olen mielelläni jameli. Ja itse asiassa, olen hiukan myös kameli, koska kannan aina mukanani vettä -olen vesiaddikti- ja yleensä myös isoa tavarataakkaa.

 

Rokkaava KyborgiKarpalo on kaunis gaselli joka haluaisi olla tiikeri mutta jonka sisällä asuu pieni koteloitunut perhonen joka ei pääse ulos. Hän halusi nimestään iskevän ja rajun koska niin toivoisi voivansa olla sellainen, mutta voimat eivät riitä. Pitkäjalkainen gaselli katselee usein laumansa menoa ulkoreunoilta, miettien haluaako oikeasti olla osa tätä vaiko jotain muuta, mikä hän todellisuudessa sisimmältään on. Hän usein kuvittelee olevansa ulkopuolinen ja vieroksuttu, mutta se ei pidä paikkaansa, toiset vain hieman pelkäävät loukkaavansa häntä koska tietävät hänen olevan herkkä taiteilijasielu. Jonain kauniina päivänä kaunis gaselli toivoo saavansa hyväksynnän ensisijaisesti itseltään.

 

Saanko Chalaltakin?!

 

Rokkaava KyborgiKarpalo on kaunis gaselli joka haluaisi olla tiikeri mutta jonka sisällä asuu pieni koteloitunut perhonen joka ei pääse ulos. Hän halusi nimestään iskevän ja rajun koska niin toivoisi voivansa olla sellainen, mutta voimat eivät riitä. Pitkäjalkainen gaselli katselee usein laumansa menoa ulkoreunoilta, miettien haluaako oikeasti olla osa tätä vaiko jotain muuta, mikä hän todellisuudessa sisimmältään on. Hän usein kuvittelee olevansa ulkopuolinen ja vieroksuttu, mutta se ei pidä paikkaansa, toiset vain hieman pelkäävät loukkaavansa häntä koska tietävät hänen olevan herkkä taiteilijasielu. Jonain kauniina päivänä kaunis gaselli toivoo saavansa hyväksynnän ensisijaisesti itseltään.

aika totta vissiin.

 

Tää on kyllä ihana ketju Nostan.

 

Persvakoonasana on pieni kääpiökaimaani, vielä huomattavasti pienempi kuin lajitoverinsa. Se on noin 30cm pitkä ja muistuttaa lähinnä lelua, mutta luonne onkin sitten jotain aivan muuta. Pikku krokotiili on pippuria täynnä, leuat napsahtavat aivan samantien kun joku uhkaa sen reviiriä. Kaimaani lilluskelee päivänsä autuaana purossaan, nousten välillä rannalle ottamaan aurinkoa. Yleensä siitä näkyy vain silmät ja sieraimet kun se kulkeutuu hiljalleen virran mukana, sieltä on hyvä pitää vahtia mahdollisten saaliiden ja uhkien varalta. Pikkukrokon elämäntehtävä on pitää lammikkonsa ötökät kurissa ja nuhteessa, se on vakaasti päättänyt nousta vielä muiden kaimaanien tasolle vaikka nämä eivät sitä vielä aivan tasavertaisena pienen kokonsa vuoksi pidä. Jonain päivänä se näyttää..

 

HAA!

Minskii on ilman muuta perhonen. Koristeellinen, kaunis ja kauneutta rakastava. Se ihailee kauniita kukkia ja nauttii värien loistosta. Perhonen kaipaa ympärilleen lämpöä.. tämä perhoslaji ei kuolekaan syksyisin, ei ei, se elää pitkään ja voimakkaana vuodesta toiseen. Syksyisin, loskan vallatessa kukkaniityt se vetäytyy roikkumaan vanhan navetan vintille kattoparruun. Sinne se koteloituu odottamaan ja kun kevään ensisäteet hiipivät tanssien lämmittämään sitä, se herää taas henkiin. Perhonen on pirskahteleva ja kovin onnellinen olento, se näkee ympärillään paljon kauneutta, usein sielläkin, missä muut eivät sitä helposti näe. Tämä MiPerhonen, joka on siis hänen lajinsa, on hyvin avoin ja iloinen, se ihastuu helposti, ja pettyy aina yhtä paljon jos urospuolinen MiPerhonen ei osoittaudukaan hänen rakkautensa arvoiseksi. MiPerhonen saa elämänsä aikana yhden tai korkeintaan kaksi poikasta, eikä se hylkää poikastaan koskaan vaan opettaa sen lentämään vierellään. MiPerhonen on aktiivinen äiti, joka toimii ja touhuaa, eikä koskaan jää tylsistyneenä makaamaan. MiPerhonen tuottaa ihmisille iloa ja aurinkoa jo pelkällä olemuksellaan, siksi sen kohtaaminen on ainutlaatuisen ihana tapahtuma. :heart:

Ihana :heart: ja nyt oon niiiiin rakastunut...

 

Wc-ankka kuuluu siihen uljaitten joutsenlintujen sukuun (kiitos Pesky oikeasti kuvaksesi minusta oli ihana :heart eikä suinkaan ankkalintuin heimoon. Tämä uljas upea lintu on nimeltään Joutserina. . joka asustaa kristallinkirkkaan meren rannalla.. Joutserina on häkellyttävän kaunis lintu, jonka lentoonnousukoreografiat tuovat mieleen taitavimman ballerinan. Siitä nimi Joutserina. Joutserina on itse vain tietämätön kauneudestaan, potee sellaista ikuista ruma ankanpoikanen syndromaa , ja uskoo, että kuuluisi korkeintaan vessanpöntön vesistöihin uimaan. Silti se on yksi meren kauneimmista linnuista, mutta ehkä juuri sen vaatimattomuus osin kaunistaa sitä. Se huolehtii poikasistaan rakkaudella, ja osaa kasvataa heidät siten, että he tietävät arvonsa ja paikkansa lintumaailmassa, etteivät joudu nokituiksi liiaksi.

:heart: Ihana, kiitos!

 

mii tuu :saint:

 

Tämä on yksi parhaimpia ketjuja pitkiin pitkiin aikoihin!

Hienoa huomata, kuinka hyvin ja varsinkin kauniisti osa täällä osaa muista kirjoittaa :heart:

 

Keppälerttu on pieni kovakuoriainen, joka jokaikinen aamu alkaa päivänsä värjäämällä itselleen punamullalla muutaman punaisen pisteen. Näin päin se on näet helpompaa kuin värjätä koko kuori muutamaa mustaa kohtaa lukuunottamatta. Keppälerttu ei kehtaa tituleerata itseään leppäkertuksi, koska se liian hyvin tietää ettei sitä ole, joten toiset kovakuoriaiset alkoivat kutsua häntä keppälertuksi juurikin käänteisen värityksensä takia. Pikku kuoriainen oli kyllä periaatteessa ihan tyytyväinen omana itsenään, mutta eräänä päivänä sille tuli sellainen fiilis, sellainen leppäkerttumainen olo. Silloin se päätti että jumanskaude sentään, minähän otan ja pistän vähän meikkiä pintaan. Siitä saakka on keppälerttu aamulla värjännyt itselleen punaiset pisteet ja suorittaa päivittäiset kovakuoriaisen tehtävänsä kuin kunnon leppäkerttu konsanaan.

 

Hei, mulle ja! :wave:

 

Mikä mä voisin olla? :ashamed:

 

Hei, mulle ja! :wave:

kaunishäntäinen orava, on todella orava, kuten nikkinsä paljastaa. Mutta häntä ei ole ainoa, joka siinä on kaunista.
Sillä on kaunis turkki, punaisen ruskea, hieman mahonginpunaiseen vivahtava. Turkista tekee erikoisen se, ettei se vaihda väriään talven tullen, vaan päinvastoin hehkuu entistä kirkkaampana talven tullen. Kaunishäntäinen orava on vikkeläliikkeinen ja siro metsän asukki, joka uskaltatuu elämässään tekemään välillä huimiakin loikkia. Kaunishäntäistä oravaa voisi nimittää myös runo-oravaksi, sillä siinä, missä muut lajinsa edustajat keräävät ruumiin ravintoa talveksi keräilee Kaunishäntäinen orava hengen ravintoa pitkän talven varalle.. se keräilee kauniita sanoja paperilappusille, kirjoittaa aina kauniin sanan kuulleessaan sen ylös ja vie kätköihinsä.. talven tullen se majailee kuusenkolosesesaan hja yhdistelee kauniista sanoista kokonaisuuksia, runoja. Runot se tallettaa matkalaukkuun...joista vielä joku ehkä joskus nähdään oravain nettipalstalla.:wave: