Mitä ajatuksia itsemurha herättää? Entinen luokkakaveri kuoli oman käden kautta:(

Oho...kannattaa varmaan vähän miettiä, kuinka julkisesti omaa epätasapainoisuuttaan esittelee, etenkin jos aikoo hoitoalalla toimia. Tämä kommenttisi punnittuun, kypsään ja täysin otsikon kysymykseen ("Mitä ajatuksia itsemurha herättää?") vastaavaan viestiin on kohtuuton, hysteerinen ja tolkuton. Olet siis kykenemätön hillitsemään itseäsi,ja mikä vielä pahempaa, saat lisäbuustia siitä, että julistat tunteitasi koko maailmalle. Mässäilet surulla, joka ei edes oikeastaan ole sinun, sillä olet koukussa suuriin tunteisiin, niin positiivisiin kuin negatiivisiinkin, ja tarvitset niille yleisön. Samalla tulet kuitenkin loukanneeksi syvästi niitä, joilla on oikeita tunteita aiheeseen liittyen, ja lisäksi niitä oikeasti asianosaisia, joilla todellakin on oikeus olla tulematta yhdistetyksi tähän palstaan saati nimimerkkiisi millään muotoa.

Tämä pitää niin paikkaansa!

 

[QUOTE="hei haloo";29983165]Siis täh?? Selitä tyhmälle, miksi tässä tapauksessa SULLE pitäisi sanoa "otan osaa"???!!![/QUOTE]

Aivan. Hei HG, juhuu. Onhan toki ikävää että joku päätti elämänsä oman käden kautta ja otan osaa hänen perheensä puolesta mutta se poika ei ollut sun läheinen kuten vertasit tuolla ekalla sivulla. Miksi mässäilet toisten surulla ja teet näitä aloituksia, saadaksesi sääliä??!
Sit kun ihmiset sanoo mielipiteitään niin suutut kuin 5-vuotias joka ei saanutkaan barbia lelukaupasta?
Kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä.
On eri asia jos joku läheinen kuolisi itsemurhaan tai muuhunkaan mutta jos kuulisin et entinen luokkalaiseni jostain yläasteelta tekis itsarin niin sanon rehellisesti ettei se vaikuttaisi mun elämään millään tavalla. Toki olisin pahoillani HÄNEN läheistensä puolesta mutta ei se mua hetkauttais.
Mä oon huomannut et sä et HG, pääse yli asioista vaan jäät vatvomaan ja otat henk.koht. sellaisetkin asiat mitkä ei suhun millään tavalla liity.
Jos töissä satut olemaan niin sun kannattaa varmaan saikulle jäädä nyt.

 

Yksi samassa kaveriporukassa pitkään pyörinyt ja läheinen tuolloin teki itsemurhan muutama vuosi kun tiet erkani. Tuntui se tietysti surulliselta, mutta en mitenkään lamaantunut surusta, kun oli jo sen verran erkaannuttu. Sellainen etäinen jo jonka kanssa jutteli kun näki, mutta ei nähnyt enää sovitusti ollenkaan. Muuten asia ei olisi jäänyt vaivaamaan, mutta koska sain tietää häneltä sellaisen salaisuuden, jonka vieläkin haluaisin kertoa äidillensä. On tosi tosi iso asia siis, mutta en tiedä voinko. Tavallaan asia kyllä kuuluisi kertoa, mutta toisaalta annoin sanani. Tapauksesta on nyt jo 8 vuotta.

Mä kertoisin, äitinsä haluaisi varmasti tietää.

 

Itsemurha on siinä mielentilassa, siinä hetkessä, niillä voimilla, käsityskyvyllä ja elämänhallinnalla AINOA järkevä ratkaisu. Juuri sille ihmiselle, joka siihen päätyy.

Ei itsemurhan tehnyt miettinyt muuta kuin että kaikki loppuu, paha katoaa, kipu ja huoli häviää. Että pääsee jonnekin pois. Rauhaan.

Ei hän halunnut muille pahaa mieltä tai syyllisyyttä. Hän vain halusi pois.

Kauniisti sanottu, mulle tuli kyyneleet silmiin : /

 

Olen alkanut epäilemään ap:n mielenlaatua, hän ei koskaan nää toiminasaan mitään väärin. Hän tälläkin palstalla ottaa huomioon vain kommentit jotka häntä mielyttää ja näin hän rakentaa itseleen iluusion keskustelupalstasta jossa kaikki on hänen kavereita ja kaikki ovat samaa meltä hänen kansaan.
Hänelle on monesti esitetty toiveita kuinka täällä toimitaan ja silti hän jatkaa omien kuvitelmien esittämistä faktoina, eikä nää tässä toiminassa mitään väärää.

 

[QUOTE="vieraana";29983374]Jaa, niistä ei varmaan puhuta siksi, että kuten tämäkin ketju osoittaa, niistä ei SAA keskustella avoimesti.

Ei sen sisimmän tarvi mihinkään muuttua. Kannattaa nyt vaan hyväksyä se, että jos se hauska ja suosittu tyyppi tekee itsarin, ei kyse ole siitä että hänen sisimpänsä olis muuttunut, vaan siitä, että muut ei sitä sisintä ja todellista olemusta ole koskaan nähneetkään.[/QUOTE]

oikeus ? mitä vittua totta kai hänellä on oikeus oma elämänsä päättää,se on hänen elämä.vittu että oot taas pihalla,ootko oikeesti todellinen ihminen noiden typerin mielipiteiden kanssa?

 

Surullistahan se on. Raivostuttaa myös eräiden uskovaisten käsitys ettei itsemurhan tehnyt mukamas pääsisi taivaaseen. Täysin epäraamatullinen, julma ja rakkaudeton näkemys.
Masennuskin voi olla niin paha ettei jaksa elää enää, vaikka kaikki hoidot (sähköhoitokin) olisi kokeiltu. En tuomitse itsemurhan tehneitä. Toki jostain itsemurhista tulee mieleen että jos olis saanut apua ajoissa olis voinut jättää tekemättä...

 

JA JUMALAN MUKAA ELÄMÄ ON LAHJA :d TIEDOKSI JUMALAA EI OLE OLEMASSA,JOKANEN SAA PÄÄTTÄÄ PÄIVÄNSÄ SIINÄ EI LE MITÄÄ ITSEKÄSTÄ JOS OMAN ELÄMÄN HALUAA PÄÄTTÄÄ,KUKAA EI ELEÄ TOISTEN TAKIA JOS TUSKA ON SUURI

 

Menee vähän offtopic, mutta alkoi kiinnostaa. Osaatko sanoa, miksi näytät iloiselta ja vitsikkäältä, jos sinulta ei siltä tunnu? Jotenkin ajattelee, että lapsi tai nuori saattaisi tehdä noin, mutta miksi aikuinen?

Kuten sanottu, kysyn, koska kiinnostaa. Okei, sanoit, että ihmiset kaikkosivat elämästäsi, mutta valitettavasti he ovat vääriä ihmisiä. Tai varmaan joku heistä voisi olla oikeakin, mutta on toisaalta inhimillistä heidän taholtaan ihmetellä, jos toisen käytös yhtäkkiä muuttuu tyystin. Siihen voi olla vaikeampi suhtautua kuin siihen, että olisit alunperin ollut synkkä tyyppi.

Totta helvetissä sun pitäisi saada olla oma itsesi. Mutta odotatko, että joku telepaattisesti näkee sinun voivan pahoin, jos hampaat irvessä yrität esittää voivasi hyvin?

Ehkä eniten siksi, että on yksinäisempää ja ahdistavampaa tulla hylätyksi omana itsenään, kuin tulla hylätyksiä jonain mielikuvana.

Myönnän siis kyllä, että roolin tarkoitus on myös suojella minua. Tai oikeastaan ennen kaikkea sen on tarkoitus suojella minua.

Minä siis kyllä tiedostan toisaalta, että tapani ajatella on "vääristynyt". Se, että koen, ettei minulla ole oikeutta olla oma itseni, minun tunteeni tulevat aina muiden tunteiden jälkeen, minun pitää aina huolehtia muista, minun pitää aina olla kuormittamatta muita.

Siis tiedostan, ja tavallaan kiistänkin noiden ajatusten järkevyyden. Se ei vaan koskaan tule konkreettiseksi minulle, kun koko maailma tuntuu antavan samaa viestiä.

En sanoisi niin radikaalisti, että olisin yhtäkkiä muuttunut täysin toisenlaiseksi. En silloin kertonut täyslaidallisesti, miltä minusta tuntuu ja mitä koen. Mutta huomasin, yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan kyennyt ottamaan edes pientä murenta todellisesta minusta vastaan.

On helppo sanoa, että ne ihmiset eivät sitten vain olleet sinua varten. Mutta tuntuu rehellisesti sanottuna pahemmalta, jos ei ole ketään. Se on laiha lohtu sekin.

Tiedän olevani hyvin herkkä, en yksinkertaisesti kestä nykyisen kaltaisessa maailmassa muiden ihmisten keskellä, jos en suojele itseäni. Jokin välimuoto olisi kyllä terveempi.

Mutta on ollut surullista nähdä, kuinka yksin jää silloin, kun ei jaksakaan olla olkapäänä jollekin toiselle tai ei jaksa olla hauska.

Mulla oli paljon kavereita yläasteella ja lukiossa. Yksikään niistä ei ole pitänyt yhteyttä muhun koulun jälkeen. En usko, että yksikään kauhistuisi itsemurhastani, paitsi sosiaalipornon vuoksi.

 

[QUOTE="asdf";29983644]En ehtinyt lukea tätä ketjua läpi, mutta en kyllä yhtään tajua, miksi muutama nimimerkki hyökkää jatkuvasta Happygirl-91 -nimimerkkiä vastaan. Minusta itsemurha on sellainen aihe, josta on todella tärkeä puhua, eräs tuttuni on tehnyt itsemurhan nyt muutaman viikon sisällä. Vaikka hän ei ollut läheinen ystäväni, tämä on ottanut minulle todella koville ja olen monta kertaa miettinyt että olisinko jotenkin voinut auttaa, jos vain olisin tiennyt. Hänkin kuului näihin iloisiin ja huolettomalta tuntuviin tyyppeihin, josta en olisi koskaan uskonut että tekee näin äärimmäisen teon.
Ymmärtäisin teidän hyökkäyksenne Happygirl-91 - kohtaan jos hän olisi kertonut asiasta suurinpiirtein nimeltä mainiten. On kuule täällä keskustelupalstalla keskusteltu paljon turhemmistakin asioista. Jos tällaisesta ei voi keskustella, mun mielestäni on kyseessä aika turha palsta...[/QUOTE]

Minusta HG ei tässä nyt itse antanut muille tilaa puhua. Ei ole keskustelua sellainen, että keskustellaan vain tietyillä vuorosanoilla, ja "väärät mielipiteet" oikeuttavat aloittajan haistattelemaan.

 

Olen alkanut epäilemään ap:n mielenlaatua, hän ei koskaan nää toiminasaan mitään väärin. Hän tälläkin palstalla ottaa huomioon vain kommentit jotka häntä mielyttää ja näin hän rakentaa itseleen iluusion keskustelupalstasta jossa kaikki on hänen kavereita ja kaikki ovat samaa meltä hänen kansaan.
Hänelle on monesti esitetty toiveita kuinka täällä toimitaan ja silti hän jatkaa omien kuvitelmien esittämistä faktoina, eikä nää tässä toiminassa mitään väärää.

Olen epäillyt ap:n mielenlaatua jo alusta saakka. Ensin ajattelin et tää on ilmiselvä porvoolainen mutta taitaa tuo ihminen olla ihan real
Mä oon täynnä sitä et jotkut puolustelee Happygirlia sillä et on vielä lapsellinen eikä ymmärrä mitä tekee tai kirjoittaa mut hei, hän on jo 23-vuotias(ko?) ja mun äidillä oli tuolloin jo 2 lasta ja kolmas tulossa joten kaikkea ei voi tuossa iässä enää todellakaan iän piikkiin laittaa. Ymmärtäisin jos ap olisi 14wee.

 

[QUOTE="minna";29983895]Ehkä eniten siksi, että on yksinäisempää ja ahdistavampaa tulla hylätyksi omana itsenään, kuin tulla hylätyksiä jonain mielikuvana.

Myönnän siis kyllä, että roolin tarkoitus on myös suojella minua. Tai oikeastaan ennen kaikkea sen on tarkoitus suojella minua.

Minä siis kyllä tiedostan toisaalta, että tapani ajatella on "vääristynyt". Se, että koen, ettei minulla ole oikeutta olla oma itseni, minun tunteeni tulevat aina muiden tunteiden jälkeen, minun pitää aina huolehtia muista, minun pitää aina olla kuormittamatta muita.

Siis tiedostan, ja tavallaan kiistänkin noiden ajatusten järkevyyden. Se ei vaan koskaan tule konkreettiseksi minulle, kun koko maailma tuntuu antavan samaa viestiä.

En sanoisi niin radikaalisti, että olisin yhtäkkiä muuttunut täysin toisenlaiseksi. En silloin kertonut täyslaidallisesti, miltä minusta tuntuu ja mitä koen. Mutta huomasin, yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan kyennyt ottamaan edes pientä murenta todellisesta minusta vastaan.

On helppo sanoa, että ne ihmiset eivät sitten vain olleet sinua varten. Mutta tuntuu rehellisesti sanottuna pahemmalta, jos ei ole ketään. Se on laiha lohtu sekin.

Tiedän olevani hyvin herkkä, en yksinkertaisesti kestä nykyisen kaltaisessa maailmassa muiden ihmisten keskellä, jos en suojele itseäni. Jokin välimuoto olisi kyllä terveempi.

Mutta on ollut surullista nähdä, kuinka yksin jää silloin, kun ei jaksakaan olla olkapäänä jollekin toiselle tai ei jaksa olla hauska.

Mulla oli paljon kavereita yläasteella ja lukiossa. Yksikään niistä ei ole pitänyt yhteyttä muhun koulun jälkeen. En usko, että yksikään kauhistuisi itsemurhastani, paitsi sosiaalipornon vuoksi.[/QUOTE]

Minna, kirjoituksesi ovat kuin minun kirjoittamiani. Tiedän niin mitä käyt läpi, omalla tavallaan.
Mulle eräs kaveri sanoi kerran keskustelun yhteydessä, kun kerroin etten halua tavata hänen kaveriaan siksi, etten halua antaa väärää kuvaa itsestäni, niin mitäpä sanookaan kaverini vastauksena tähän? " Sähän oot aina ihmisten seurassa niin iloinen ja sosiaalinen, et ethän sä huonoa kuvaa voi antaa!" Niinpä, tällä hetkellä vaan en jaksa esittää mitään, kun elämä fudaa päähän liiankin pahasti. Mutta joko oon tapaamatta ystävääni ja hänen ystäväänsä tai vedän taas roolin päälle ja huijaan ihmisiä. En vaan jaksaisi enää esittää mitään, mut vaihtoehdot on rajalliset.

 

Suruadressit osoitetaan siis Happygirlille? Ok.

 

Suruadressit osoitetaan siis Happygirlille? Ok.

hän myös varmana antaa muistorahaston tilinumeron?

 

Lähinnä tässä meinaan että tuon puolitutun itsemurhasta järkyttyneenä voisi sen oman itsesäälin ja menetetyn "ystävyyden" itkemisen sijaan keskittyä miettimään löytyykö siitä omasta lähipiiristä nyt ihmisiä jotka eivät ehkä voi niin hyvin? Mikään ei tuo enää itsemurhan tehnyttä takaisin, mutta se jos alkaa pitää huolta omista läheisistä voi parhaassa tapauksessa ehkäistä jonkun suunnitteilla olevan itsemurhan. Vaikkei siinä samanlaista "hohtoa" olekaan, on se silti loppupelissä arvokkaampi asia.

Harmaana en voi tykätä mutta juuri samaa mieltä olen.

Samaa mieltä muuten olen noista jotka vouhkaa jostain vauvasurmista, että miten voi tällaista tapahtua ja miksei kukaan huomannut. Sen sijaan että tekee itseään tärkeää siinä tilityksessään (jopa telkkarissa...) voisi keskittyä juuri pohdintaan miten tuttavapiirini mahtaa voida ja voisinko tehdä jotain heidän hyväkseen.

 

Vastaan tuohon ketjun alkuperäiseen kysymykseen eli nuorempana ihmettelin kuinka itsekkäitä ja tyhmiä nuo itsemurhaa tekevät ovat. Tosin vieläkään en voi ymmärtää noita auto vs. rekka(tai joku ulkopuolinen osapuoli kuiteskin) itsemurhaajia.

 

Oletko kuullut sellaista sanontaa kun otan osaa? Tai vaihtoehtoa olla hiljaa ja sanomatta mitään?

Olen vain lapsuudenkaveri tai luokkakaveri hänelle, mutta koska tää on niin shokkiuutinen niin en voi lopettaa kysymästä mikä ihme tätä maata vaivaa.. Kun tää oli jo TOINEN tuosta samalta luokalta, vaikka molemmat pojista oli tykättyjä ja sosiaalisia. Keskustelua siitä ajattelin tehdä, mutta jos se jotenkin ärsyttää, että en ole oikea läheinen tälle ollut niin ei tarvitse keskusteluun osallistua Niin helppoa!

Voihan sitä myös katsoa itseään peiliin ja miettii mikä mua vaivaa kun mun muodostamat ihmisympyrät onkin tuollaisia jotka jättää kaverin tyhjän päälle?

Yhteiskunta olemme me.

 

ei ollut koskaan itsemurhan tehneen kaveri, mutta olisi varmaan halunnut olla. On nyt kiukkuinen kuinka suosittu kehtaa toimia noin ja voi haukkua muka itsemurhasta poikaa, joka kuului eri piireihin ja jolle ei varmaan kelvannut. Viittaa siihen ettei ap ollut kovin suosittu kun ei tajua ettei se ole tarpeeksi ja surua voi olla silti. Nyt iilimadon lailla saa kupattua kuolleesta viimeiset pisarat.

 

järkyttävää tuo käytös Happygirl-91!
Ajatteleppa jos tän kuolleen omaiset palstailee täällä ja tunnistaa kenestä kirjoitat kun puhut että on pieneltä paikkakunnalta ja kerrot itsaritavankin..
mä en usko et käyt ihan täysillä..

 

Kyllähän tuon voisi jäljittää. HG on jaellut omia kuviansa täällä, kertonut opiskelustaan ja paikkakunnastaan. Näyttänyt myös äitinsä ja ystävänsä kuvia. Suomi on kuitenkin aika pieni maa.

 

Miksi hp-91:lle ei anneta 5-vuoden bänniä niin tulis takas, kun on edes vähän aikuistunut. Tosin en tiedä voiko hän edes muuttua, kerta ei nää toiminassaan mitään vikaa.

 

Kovin saa surulliseksi. Isän on tarvinnut olla todella paha olla, kun on meidät päättänyt jättää. Ja ikuisesti saamme miettiä, et miksi näin. Tosin se ei häntä takaisin tuo, anteeksi olen antanut ja kyllähän sitä toivoisi, että joskus jollain tapaa voitais taas tavata ja halata. Mun lapset olis tarvinnu pappaa kyllä

 

kiitos viesteistä<3 Aihe on tuttu liian monelle Nämä eivät ole ainutkertaisia tapauksia, valitettavasti.

Olen näkemässä tämän pojan kavereita ja varmasti aukenee kaveripiirissämme pikkuhiljaa ihmisille, että miksi hän päätti päivänsä, vaikka se ei häntä enää takaisin tuo.

 

Eikö ap ollut vastikään itse saikulla uupumuksen yms.vuoksi? Eikö sitten heru myötätuntoa täysin väsyneelle? Kun on niin loppu, että seuraavan henkäyksen vaatima ponnistus on liikaa? Kun on oikeasti niin uupunut, että haluaa vain pois?

 

Kerjää huomoita muulla tavalla!!! OKSETTAVAA!!!