pakko kommentoida;
kirjotuksista paistaa se ettei juuri kukaan (muutamaa lukuun ottamatta) edes käynyt vankilassa.. minä olen käynyt (oman isäni takia), tapaamistilat on usein huone, missä kahtia jaettu pöytä; ja vangit ja omaiset istuu vastakkain eripuolilla, ja kaukana muista tapaajista. siis eihän se paikka mikään kiva ole, mutta toisaalta harva ihminen kuitenkaan pystyy valitsemaan toisen ihmisen elämän reittiä, vaikka se ei todellakaan mikään oikea olisikaan.ja siis mun mielestä pahinta oli häpeä lapsena ja siksi asiasta ei ikinä ääneen puhuttukkaan kotona eikä julkisuudessa.. en siis usko että harva ääneen asiasta puhuukaan, eli oikeastaan ei voi edes tietääkkään mitä "kulissien" taakse piiloutuu.. ja siis meillä asia ei koskaan mennyt muiden korviin, ehkä hyvä; koska jos isän tyhmyyksistä joutuu lapsetkin korvaajiksi, on hyvä ettei asia paljastunut.. tosin ilman asiaa oikeasti kokeneena on helppo päivitellä asiaa, mutta miettikää oikeasti; lapsi on aina viaton asiaan!!! mietin vaan jos minua olisi vielä asiasta syrjitty, kun muutenkin asia oli äärimmäisen vaikea.