Mitä viimeisen hoidon jälkeen?

[papukka]

Mihin katoavat kaikki lapsettomat sen jälkeen kun hoidot päättyvät tuloksettomina? Itsellä hoidot on nyt käytynä. 4. ICSIä eivät tuoneet ainoatakaan plussaa ja olemme päättäneet nyt luovuttaa. Jos näin monta hoitoakin on tahkottu läpi eikä haamuakaan ole ikinä raskaustestiin tullut niin ei liene järkeä takoa enää päätä seinään ja toivoa turhaan ihmettä.

Mutta missä ovat kaikki ne ihmiset jotka jäävät lopullisesti lapsettomiksi? Miten elämä jatkuu kun toivoa siitä kauan kaivatusta plussasta ja lapsesta ei enää ole? Omassa ystäväpiirissä lapsia riittää ja nekin jotka ovat lapsettomuudesta kärsineet, ovat jo aikoja sitten vauvautuneet (useampaankin kertaan..) eikä heidän kanssaan voi tai halua asiasta puhua.

Väitetään että 80% hoidoissa olleista pareista saa lapsen, mutta mitä tapahtuu niille 20 %:lle jotka eivät lasta saa. Blogeista ja keskustelupalstoilta päätellen kaikki hoidoissa pettyneet häviävät kuin se kuuluisa p.... sinne Saharaan ja vauvautuneet/plussanneet jatkavat kuulumistensa päivittämistä.

Eli olisi kiva tietää miten elämä on jatkunut ja millä keinoilla pettymyksistä on toivuttu sitten kun toivosta on luovuttu kokonaan ja lopullisesti?

 

[Mansikkatyttö]

:hug:

Tiedän pari pariskuntaa, toinen jäi sitten kokonaan lapsettomaksi, toinen adoptoi kaksi lasta.
Omalla kohdallakin on mahdollisuudet aika pienet onnistumiseen, joten pohdin paljon samaa. Tämä on vaikea prosessi ja olen luovuttamassa jo sen ajatuksen suhteen, että osaisin hyväksyä lapsettomuuden. En kerta kaikkiaan osaa ja minun täytyy vain opetella elämään tämän surun kanssa ja nauttimaan samalla elämästä. Se tuntuu aika mahdottomalta yhtälöltä, mutta aion yrittää. Vanhuutta elävät lapsettomat sanovat, että kriisi saattaa iskeä taas uudestaan vanhana ja asiaa joutuu prosessoimaan koko elinikänsä.

 

[Lotta77]

Papukka: Jos et ole vielä käynyt, niin lapsettomien Simpukka-yhdistyksen sivuilla on keskustelupalsta kaksin eläville: Simpukka - Lapsettomien yhdistys.

Kuulun tähän samaan joukkoon, että on useita vuosia hoitoja taustalla eikä plussan häivähdystäkään ole koskaan testissä näkynyt. Olen miettinyt, että hoidoista lopulta raskautuvat ja ei-raskautuvat ovat lopulta hyvin erilainen joukko. On niin epäreilua, että osa meistä kuuluu tähän n. 20% joukkoon, joka ei tule raskaaksi. Tässä neljän vuoden aikana olen huomannut, että monien kohdalla sitkeys on palkittu ja monet ovat sitten kuitenkin lopulta tulleet raskaaksi, vaikka itse en olekaan. Luulen samoin kuin sinä, että nämä epäonniset vain vähin äänin kaikkoavat palstalta, koska monista pitkäaikaisista ketjuista lähes kaikki palstalle jäävät sitten lopulta kuitenkin plussaavat. Meillä on nyt adoptio-odotus menossa, ja tämä tuntuu nyt omalta vaihtoehdolta.

 

[Mansikkatyttö]

Luin tänään ilmeisesti amerikkalaisnaisen blogia, jossa hän selitti hoidoistaan ( Marko-niminen mies, ilmeisesti suomalainen?) . Hänellä alkoi tapahtua vasta 7. ivf:n myötä, silloin tuli kaksosraskaus, mikä päättyi kuitenkin ikävästi. Muistaakseni 9.ivf:llä hän sai kaksoset 5 v. sitten. Sen jälkeen hän tuli yllättäen 3 kertaa raskaaksi luomuna ( pari keskenmenoa) ja sai pojan vuosi sitten. Hän teki myös kymmenennen ivf:n ennen noita luomuihmeitä, mutta se epäonnistui. Oli aika uskomatonta lukea, miten hän sai negoja niin monen hoidon ajan ja sitten viimein alkoi onnistua Joten kannattaa kuunnella itseään näissäkin asioissa.

 

[Minni 73]

Hei vaan kaikille. Olen itsekin palstaillut tuolla toisella "osatolla", josta taidan siirtyä tänne. Tuntui niin omalta tämä. Itselläni 7 vuotta takana erilaisia hoitoja ensin omilla ja sitten tauon jälkeen luovutetuilla muniksilla. 2 kertaa raskaus on alkanut, mutta mennyt kesken heti viikolla 5. Adoptio on meille liian raskas prosessi ( sitäkin jossain vaiheessa aloitimme, mutta jätimme kesken toisen istunnon jälkeen) eli totaalisesti lapsettomina eloamme yritämme jatkaa. Ahdistavalta se tuntuu, mutta kun kaikki keinot on käytetty siihen on alistuttava. Olis todellakin kiva kuulla teidän keinojanne siihen, kuinka tästä muka voi jatkaa täysipainoista ja jopa onnellistakin elämää eteenpäin. Onko se muka mahdollista...?

Lotta77 oletkin tuttu tuolta toisesta ketjusta.

Hyvää uuttavuotta kaikille

Minni73

 

[Lotta77]

Minni73: Muistan, kun tuossa toisessa ketjussa juuri hiljattain molemmat päätimme hoidot lopettaa. Mietin, että kyllä tämäkin päätös rohkeutta vaatii ja myös sellaista oikeanlaista ymmärrystä, milloin tilanne on tässä vaiheessa.