Tällaisen kuvan saa joidenkin kirjotuksista täällä. Aivan kuin hyvän äitiyden mitta olisi se, että on mahdollisimman väsynyt eikä vain missään nimessä lepää.
Mun mielestä asia ei ole noin. Mitä iloa lapsille on rättiväsyneestä äidistä jolla saattaa olla pinnakin erittäin kireällä? Miksi äitiys on muka jotain "pakko jaksaa hampaat irvessä"-juttu? Eihän se äitiys aina ole ihanaa, mutta eikö siitä pitäisi suuremmaksi osaksi nauttia?
Onhan se tärkeää, että omien lasten kanssa vietetään mahdollisimman paljon aikaa, mutta onhan sen yhdessä vietetyn ajan laadullakin merkitystä. On aivan eri asia touhuta jotain kivaa äidin kanssa kuin kököttää telkkarin ääressä, kun äiti makaa väsyneenä sohvalla.
Ihan rehellisesti voin kertoa, että itse työharjoittelusta päästyäni puoli kolmelta, tulin kotiin hetkeksi nukkumaan. Tytön hain sitten neljältä. Nyt olo on paljon virkeämpi ja on voimia mennä vielä töihinkin klo:23. Moni täällä oli kuitenkin sitä mieltä, että lapsi pitäisi hakea heti. Ei mitään väliä vaikka äidin pitääkin valvoa 22 tuntia putkeen. Ja seuraavana iltapäivänä pitää kuitenkin jaksaa olla lapsen kanssa. Tuli vain sellanen mieleen, että kuinka moni näin vastanneista voi jättää lapset isän huolehdittavaksi että pääsee nukkumaan? Tai kuinka moni viettää iltansa vain kotona?
Nyt on voimia ja jaksan tytön kanssa tehdä kakkupohjan, huomenna sitten laitetaan täytteet ja kuorrutukset. Että kumpikohan on tytölle mieluisempaa, levännyt äiti jonka kanssa saa leipoa vai rättiväsynyt äiti joka ei jaksa tehdä mitään?
Ja toivoisin asiallista keskustelua enkä mitään päänaukomista puolin eikä toisin.<br><br>
Mun mielestä asia ei ole noin. Mitä iloa lapsille on rättiväsyneestä äidistä jolla saattaa olla pinnakin erittäin kireällä? Miksi äitiys on muka jotain "pakko jaksaa hampaat irvessä"-juttu? Eihän se äitiys aina ole ihanaa, mutta eikö siitä pitäisi suuremmaksi osaksi nauttia?
Onhan se tärkeää, että omien lasten kanssa vietetään mahdollisimman paljon aikaa, mutta onhan sen yhdessä vietetyn ajan laadullakin merkitystä. On aivan eri asia touhuta jotain kivaa äidin kanssa kuin kököttää telkkarin ääressä, kun äiti makaa väsyneenä sohvalla.
Ihan rehellisesti voin kertoa, että itse työharjoittelusta päästyäni puoli kolmelta, tulin kotiin hetkeksi nukkumaan. Tytön hain sitten neljältä. Nyt olo on paljon virkeämpi ja on voimia mennä vielä töihinkin klo:23. Moni täällä oli kuitenkin sitä mieltä, että lapsi pitäisi hakea heti. Ei mitään väliä vaikka äidin pitääkin valvoa 22 tuntia putkeen. Ja seuraavana iltapäivänä pitää kuitenkin jaksaa olla lapsen kanssa. Tuli vain sellanen mieleen, että kuinka moni näin vastanneista voi jättää lapset isän huolehdittavaksi että pääsee nukkumaan? Tai kuinka moni viettää iltansa vain kotona?
Nyt on voimia ja jaksan tytön kanssa tehdä kakkupohjan, huomenna sitten laitetaan täytteet ja kuorrutukset. Että kumpikohan on tytölle mieluisempaa, levännyt äiti jonka kanssa saa leipoa vai rättiväsynyt äiti joka ei jaksa tehdä mitään?
Ja toivoisin asiallista keskustelua enkä mitään päänaukomista puolin eikä toisin.<br><br>
:saint: (Oma vika kun jäi vähiin yöunet).
<br><br>