Mä oon paljon parempi äiti nyt 40-vuotiaana kuin...

[Vieras]

Koskaan en ole ollut mikään bilettäjä tai hoidattanut lapsia muilla mutta ekan sain 18-vuotiaana, toisen 22-vuotiaana ja jo tässä välillä huomaan huiman eron. Tosin meidän lapset on kaiketi tässä että uudelle kierrokselle tuskin koskaan lähden.

 

[vieras]

veilä 20 vuotta sitten. Tiedän, että joku vetää nyt herneet nenään, mutta mielestäni nainen on kypsä äidiksi vasta kun on ajatusmaailmaltaan aikuinen. Itse olin täys kakara vielä kakskymppisenä ja sainkin ekan lapsen 19-vuotiaana. Biletin, kävin töissä, lapsi oli mummilassa viikonloppuisin ja viikolla tarhassa. Toinen lapsi syntyi kun olin 22v. Edelleen kakara. En sano, ettenkö rakastaisi lapsiani ja rakastin heitä silloinkin, mutta vastuullinen ajattelu ei vain toiminut. En vienyt heitä harrastuksiin ja joka päivä oli vain selviytymistä seuraavaan. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorin oli 1 kk ikäinen.

Nyt olen "uudelleen" äiti kahdelle ihanalle pienokaiselle eli nuorimmat ovat 2v. ja 4v. Nyt todella näen mikä on tärkeää! Minä haluan nyt olla kotona ja hoitaa heitä itse, ennen sen hoiti tarha ja mummit. Minä teen heidän kanssaan asioita, joista en tiennyt mitään kun olin äiti ensi kertaa. Heillä on ihana isä, joka jakaa arjen kanssani. Uskon olevani aktiivisempi äiti kuin moni kaksi- tai kolmikymppinen. Minulla ei ole enää tarvetta juhlia. Minä nautin nyt äitiydestäni täysin rinnoin Olen taaperoimettäjä ja hurahtanut kestoiluun ja kantamiseen. haluan olla mukana lasteni leikeissä sekä ilossa ja surussa. Haluan harrastaa heidän kanssaan kaikkea kivaa: joka päivään mahtuu liikunnan riemua ja onnistumisen elämyksiä
Elämäni on nyt täydellistä

Minä olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti. Lapseni eivät ole tarhassa eivätkä ole yökyläilleet, kerran viikossa tai kahdessa kaksi vanhinta ovat 2-3h hoidossa isovanhemmilla, muuten kotihoidossa. Touhuan lasteni kanssa ja lapsillani on ihana 23-vuotias isä joka myös halaa lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Kumpikaan meistä ei käy baareissa, itse en käytä alkoholia laisinkaan. Imetän lapsia yli 1-vuotiaaksi, osakestoillaan ja kantoliinaa myös käytetään. Maksullisia harrastuksia lapsilla ei ole, mutta piirtelemisen, maalaamisen, leipomisen ja yhteispuuhailun lisäksi käymme perhekerhoissa, muskarissa, ulkoilemme pihassa, puistoissa, metsässä. Olen erittäin onnellinen ja meitä on kehuttu hyviksi vanhemmiksi, myös ulkopuoliset ihastelevat kuinka tyytyväisen ja onnellisen oloisia lapsemme ovat.

Tuli todella ikävä kuva meistä nuorista vanhemmista sinun tekstisi perusteella. Varsin kurjaa mustamaalaamista yhden äidin (ap itse) perusteella.

Kuitenkin, olen iloinen siitä että sinulla nyt menee hyvin ja olet saavuttanut onnen. Mukavaa jatkoa!

 

[ap]

veilä 20 vuotta sitten. Tiedän, että joku vetää nyt herneet nenään, mutta mielestäni nainen on kypsä äidiksi vasta kun on ajatusmaailmaltaan aikuinen. Itse olin täys kakara vielä kakskymppisenä ja sainkin ekan lapsen 19-vuotiaana. Biletin, kävin töissä, lapsi oli mummilassa viikonloppuisin ja viikolla tarhassa. Toinen lapsi syntyi kun olin 22v. Edelleen kakara. En sano, ettenkö rakastaisi lapsiani ja rakastin heitä silloinkin, mutta vastuullinen ajattelu ei vain toiminut. En vienyt heitä harrastuksiin ja joka päivä oli vain selviytymistä seuraavaan. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorin oli 1 kk ikäinen.

Nyt olen "uudelleen" äiti kahdelle ihanalle pienokaiselle eli nuorimmat ovat 2v. ja 4v. Nyt todella näen mikä on tärkeää! Minä haluan nyt olla kotona ja hoitaa heitä itse, ennen sen hoiti tarha ja mummit. Minä teen heidän kanssaan asioita, joista en tiennyt mitään kun olin äiti ensi kertaa. Heillä on ihana isä, joka jakaa arjen kanssani. Uskon olevani aktiivisempi äiti kuin moni kaksi- tai kolmikymppinen. Minulla ei ole enää tarvetta juhlia. Minä nautin nyt äitiydestäni täysin rinnoin Olen taaperoimettäjä ja hurahtanut kestoiluun ja kantamiseen. haluan olla mukana lasteni leikeissä sekä ilossa ja surussa. Haluan harrastaa heidän kanssaan kaikkea kivaa: joka päivään mahtuu liikunnan riemua ja onnistumisen elämyksiä
Elämäni on nyt täydellistä

Minä olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti. Lapseni eivät ole tarhassa eivätkä ole yökyläilleet, kerran viikossa tai kahdessa kaksi vanhinta ovat 2-3h hoidossa isovanhemmilla, muuten kotihoidossa. Touhuan lasteni kanssa ja lapsillani on ihana 23-vuotias isä joka myös halaa lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Kumpikaan meistä ei käy baareissa, itse en käytä alkoholia laisinkaan. Imetän lapsia yli 1-vuotiaaksi, osakestoillaan ja kantoliinaa myös käytetään. Maksullisia harrastuksia lapsilla ei ole, mutta piirtelemisen, maalaamisen, leipomisen ja yhteispuuhailun lisäksi käymme perhekerhoissa, muskarissa, ulkoilemme pihassa, puistoissa, metsässä. Olen erittäin onnellinen ja meitä on kehuttu hyviksi vanhemmiksi, myös ulkopuoliset ihastelevat kuinka tyytyväisen ja onnellisen oloisia lapsemme ovat.

Tuli todella ikävä kuva meistä nuorista vanhemmista sinun tekstisi perusteella. Varsin kurjaa mustamaalaamista yhden äidin (ap itse) perusteella.

Kuitenkin, olen iloinen siitä että sinulla nyt menee hyvin ja olet saavuttanut onnen. Mukavaa jatkoa!

Arvasin, että kirjoitukseni tulkitaan väärin! Minä nimenomaan toitotin, että on oltava henkisesti kypsä ja valmis äitiyteen ollakseen hyvä äiti lapsilleen. Osalle se tapahtuu kaksikymppisenä ja osalle vasta kolme- neljäkymppisenä. En yhtään epäile etteikö 23v. voisi olla hyvä äiti! Ajat ovat muuttuneet ja ihmiset sen mukana. Itse olin silloin kaksikymppisenä siis aivan kakara ja oma samanikäinen tyttäreni on nyt hyvä äiti Ikävää, jos käsitit kirjoitukseni aivan väärin. Asian ydin on se, että on oltava henkisesti kypsä äitiyteen, fyysinen valmiushan tulee koko ajan vain aiemmin ja aiemmin.