Mitä toivotte/toivoisitte TUKIPERHEELTÄ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuikku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuikku

Vieras
Moi!

Olemme käyneet koulutukset ja nyt alkamassa tukiperheeksi. Tietysti hiukan jännittää, vaikka olemmekin valmistautuneet.

Millaisia asioita te joilla on jo tukiperhe/sellaisen haluaisitte toivotte tukiperheeltä jne.

Tokihan perusasiat on kunnossa, siis meillä on halua ja aikaa toiminnalle, tykkäämme lapsista, meillä on lapsia joten seuraakin löytyy (ja toisaalta osaamme olla lasten kanssa), iso talo ja piha johon mahtuu, lemmikeitä jne.

Silti sitä miettii ihan kaikenlaista; miten kohdata lapset ekaa kertaa (ja vanhemmat) jotta he tietäisivät olevansa toivottuja meillä käymään, millaista ruokaa tekisi, jotta se maistuisi, laittaisiko lapset nukkumaan keskenään vai sopivan ikäisten meillä löytyvien kanssa jne.

Tokihan kysymällä moni asia selviää, onneksi kyseessä ei ole esim. 1v joka ei osaa itse kertoa toiveistaan, vaan nämä osaavat itsekin kertoa mistä tykkäävät ja mistä eivät jne. Tokihan vanhempien kanssa asioista jutellaan.

Ullakkoa siivosin ja mietin että jättäisinkö vielä sopivankokoisia vaatteita laatikon, jotta olisi varavaatteita jos unohtuu jotain kotiin jne.

Miten toimia arjessa, esim. osaako/voiko pyytää lasta osallistumaan johonkin kotityöhän jne (selvennykseksi ettei tietysti ole tarkoitus että vieras lapsi meille imuroi ja pesee lattiat, mutta yhdessä oman lapsen kanssa voi pilkkoa salaatin, tyhjentää tiskikoneen tms. viikonlopun aikana)

Eli kaikenlaista tosiaan tässä mietin...Olisi ihan kiva kuulla vaikka vaan ajatustenvirtaa henkilöiltä joita tämä koskettaa ja toki myös esim. aikuistelta joka on joskus ollut tukiperheessä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tuikku:
Miten toimia arjessa, esim. osaako/voiko pyytää lasta osallistumaan johonkin kotityöhän jne (selvennykseksi ettei tietysti ole tarkoitus että vieras lapsi meille imuroi ja pesee lattiat, mutta yhdessä oman lapsen kanssa voi pilkkoa salaatin, tyhjentää tiskikoneen tms. viikonlopun aikana)

No itse en tukiperhetoimintaa tunne, mutta tunnen paljon ongelmaperheitä.
Sillä perusteella sanoisin, että lapset haluaa normaalia arkea ja siihen kuuluu myös kotityöt.
lapset, joiden kotona ei tehdä yhdessä kotitöitä, nauttivat niistä!
Lähtökohta usein on kuitenkin pahempi, mitä kukaan ääneen uskaltaa tunnustaa. Mä olen niin skeptinen, että ääneen tunnustetut ongelmat kertoisin noin kymmenellä.
Toisinsanoen nuo lapset elävät elämää, jossa normaali on muuttunut epänormaaliksi, epänormaali normaaliksi, mahdollinen mahdottomaksi ja mahdoton mahdolliseksi.
Niin paljon kauniita sanoja kun tukitoimista ja varhaisesta puuttumisesta lausutaankin, tosiasia on, että perheet eivät hae apua ennen kuin on pakko ja senkin jälkeen törmäävät siihen, ettei heitä uskota, jos kulissit on jokseenkin ok.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja tuikku:
Miten toimia arjessa, esim. osaako/voiko pyytää lasta osallistumaan johonkin kotityöhän jne (selvennykseksi ettei tietysti ole tarkoitus että vieras lapsi meille imuroi ja pesee lattiat, mutta yhdessä oman lapsen kanssa voi pilkkoa salaatin, tyhjentää tiskikoneen tms. viikonlopun aikana)

No itse en tukiperhetoimintaa tunne, mutta tunnen paljon ongelmaperheitä.
Sillä perusteella sanoisin, että lapset haluaa normaalia arkea ja siihen kuuluu myös kotityöt.
lapset, joiden kotona ei tehdä yhdessä kotitöitä, nauttivat niistä!
Lähtökohta usein on kuitenkin pahempi, mitä kukaan ääneen uskaltaa tunnustaa. Mä olen niin skeptinen, että ääneen tunnustetut ongelmat kertoisin noin kymmenellä.
Toisinsanoen nuo lapset elävät elämää, jossa normaali on muuttunut epänormaaliksi, epänormaali normaaliksi, mahdollinen mahdottomaksi ja mahdoton mahdolliseksi.
Niin paljon kauniita sanoja kun tukitoimista ja varhaisesta puuttumisesta lausutaankin, tosiasia on, että perheet eivät hae apua ennen kuin on pakko ja senkin jälkeen törmäävät siihen, ettei heitä uskota, jos kulissit on jokseenkin ok.

Kiitos vastauksestasi! Joo, näinhän varmasti usein on kuten sanoit (noista ongelmista) toisaalta kun me kuulimme millaisia lapsia perhettä tarvitsee niin aika hurjia oli jo monet "kertomukset". Eli jos/kun ne voi kertoa 10:llä niin aikamoista elämää monet lapset suomessa joutuvat elämään.
Me "valitsimme" papereiden mukaan melkoisen ns. tavalliset lapset (meillä omia lapsia ym. syitä miksemme halunneet haasteellisia tapauksia) mutta todentotta eihän asiat parhaassakaan tapauksessa ihan niin ole kun papereissa lukee.
Toivoisin että lasten ja meidän välille tulisi hyvä suhde, koska silloin sitä itsekin jaksaa enemmän ja toisaalta lapset jotenkin hyötyvät meillä olosta, muutenkin kun että omat vanhemmat/vanhempi saa levätä.
Sittenhän se näkee...
 
itse aikoinaan lastensuojelussa työskennelleenä sanoisin, että näitä lapsia varten ei tarvitse mitään "erityistä" järjestää. ottakaa heidät mukaan tavalliseen arkeen ja kohdelkaa samalla tavalla kuin omia lapsianne. tukilapsilta on puuttunut juuri tällainen rutiini ja turvallisuus. ja heitä saa myös komentaa siinä missä omia lapsia. monet tukilapsista ei ole koskaan kokenut turvallisia rajoja, ja ajan mittaan he alkavat arvostaa sitä ja luottaa teihin.

onnea toimintaan, ja hienoa, että ootte lähteneet mukaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
itse aikoinaan lastensuojelussa työskennelleenä sanoisin, että näitä lapsia varten ei tarvitse mitään "erityistä" järjestää. ottakaa heidät mukaan tavalliseen arkeen ja kohdelkaa samalla tavalla kuin omia lapsianne. tukilapsilta on puuttunut juuri tällainen rutiini ja turvallisuus. ja heitä saa myös komentaa siinä missä omia lapsia. monet tukilapsista ei ole koskaan kokenut turvallisia rajoja, ja ajan mittaan he alkavat arvostaa sitä ja luottaa teihin.

onnea toimintaan, ja hienoa, että ootte lähteneet mukaan!

Kiitos! Kovasti innostuneita ollaan, koko perhe.

Lisääkin kommentteja saa laittaa, pistän kaikki mieleen... =)
 
En odottas mitään hienoa, mahtavaa ja supertekemistä. Odottasin tavallista arkea, tavallisia asioita ja arjen elämyksiä. Pihalla oloa, yhdessä tekemistä, luonnossa kulkemista, puistoilua, eväsretkiä, liikkumista... Kaikkea sitä, mitä perhe on tottunut tekemään aiemminkin.

Sääntöjä, rutiineja, peruselämää. Ei lapsi odota mitään megahauskaa, vaan turvallista yhdessäoloa vailla huolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja j:
En odottas mitään hienoa, mahtavaa ja supertekemistä. Odottasin tavallista arkea, tavallisia asioita ja arjen elämyksiä. Pihalla oloa, yhdessä tekemistä, luonnossa kulkemista, puistoilua, eväsretkiä, liikkumista... Kaikkea sitä, mitä perhe on tottunut tekemään aiemminkin.

Sääntöjä, rutiineja, peruselämää. Ei lapsi odota mitään megahauskaa, vaan turvallista yhdessäoloa vailla huolta.

Kiitos kommentista.
Totta puhut, eikä se "sirkustoiminta" tukiperheen tarkoitus millän muotoa olekaan. Myös me ollaan ajateltu ettei edes puhuta mistään erikoisesta (edes uimahallista tms) koska sitten on tavallaan "luvattu" ja jos tuntuu ettei homma toimikaan (esim. lapsi/lapset niin vilkkaita ettei uskalla uimaan viedä) niin on kurja perua.
Mielummin niinpäin, että jos joskus on jotain ylimääräistä niin se on kiva juttu =) Meille tulossa olevista lapsista toinen on reilusti jo kouluikäinen, hänen viihtymistään ehkä enemmänkin mietin, (meille melko samanikäinen kotona) onneksi toisaalta sen ikäinen osaa ja kertoa asioistaan, mielipiteistään, toiveistaan ja muista tunteistaan. (jos sitten haluaa kertoa, mutta periaatteessa)

Toivottavasti vanhempien kanssa on helppoa jutella, näin saisi selville heidän perheen systeemeistään, kaikkea ei välttämättä tarvi tehdä meidän perheen mukaan vaan heidänkin toiveitaan kunnioittaa (esim. saako lapset syödä karkkia, miten pitkään valvoa, saako pelata tietokoneella, saako isompi olla uimassa ilman vieressä valvovaa jne)
 
Minulla yksi lapsi aloittamassa tukiperheessä käynnit ja voin kertoa että jännittää kauhiasti...
Kuinka oma lapsi suhtautuu ja millaisia nämä tukiperheen ihmiset ovat...
Toiset sisarukset eivät tätä aloita, vaan ainoastaa erityislapseni jotta saan edes hieman huilia ja antaa ekstraa näille terveille sisaruksille jota en muutoin saisi tehtyä.
Eli ei aina ole kyse huonoista oloista joissa lapsi olisi :)
 
Itse toivoin säännöllisyyttä ja sitä luvattiin mutta sitä ei ollu.Ja vkonloput sovitaan etukäteen eikä niin että ei tukiperheen äiti joutuu aina ottamaan yhteyttä.Myöskin aikuismaista käytöstä lasten riitojen selvittelyyn missä on omat ja vieraat eikä niin että meidän maija ja matti ei tee ikinä noin koska he tietävät etten pidä siitä ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapsi tukiperheeseen:
Minulla yksi lapsi aloittamassa tukiperheessä käynnit ja voin kertoa että jännittää kauhiasti...
Kuinka oma lapsi suhtautuu ja millaisia nämä tukiperheen ihmiset ovat...
Toiset sisarukset eivät tätä aloita, vaan ainoastaa erityislapseni jotta saan edes hieman huilia ja antaa ekstraa näille terveille sisaruksille jota en muutoin saisi tehtyä.
Eli ei aina ole kyse huonoista oloista joissa lapsi olisi :)

No niinpä, varmaan vielä paljon enemmän jännittää perhettä jonka lapset tukiperheeseen menee, koska ihan hurjasti sitä joutuu luottamaan vieraisiin. Itsekin miettii että millaisen kuvan antaa itsestään ja perheestään, toivottavasti ei pahoja sammakoita lipsu =) vaikka tarkoitus tietysti olla "omia itsejä" mutta kun ei yhtään tiedä toisten tavoista/ajatuksita on jännä katsoa miten menee.
Lapsethan tässä on pääosassa, eli heihin koitan heti saada jonkinlaisen positiivisen "otteen" (ihan väärä sana, mutta tarkoitan että he jotenkin voisivat heti kokea että ovat meille tervetulleita ja meistä on kivaa kun he tulevat)
Toisaalta vanhempien kanssa pitäisi samalla tavalla saada jutut toimimaan ja kun kaikkia kuitenkin jännittää =)...onneksi tosiaan on niitä lapsia siinä sättäämässä...

Hyvä että olet saanut tukiperheen, tuohan juuri ihan yhtä tärkeää että sinä ja muut lapset saavat myös hetken "omaa aikaa ja yhteisiä juttuja" ja tämä tukiperheeseen menevä lapsi toivottavasti kivan paikan missä viihtyy.

Aina ei tosiaan ole kyse huonoista oloista, todellakaan. Esim. yksinhuotaja voi olla mitä parhain vanhempi, mutta ellei ole tukiverkostoa niin aika rankkaa homma silti on (ainakin jos useampia lapsia) Myös lapsi jolla erityisiä tarpeita vaatii vanhemmilta paljon, tai ihan vaan jos lapsia on useampia.

Meidän tapauksessa meille tulleilla lapsilla ei pitäisi olla edes allergioita tms. mutta tietysti kaikenlaista voi olla mikä ei päällepäin näy. Ylipäätään onhan se erilaista kun omassa kotona on ns. vieraita monta päivää peräkkäin. Toivottavasti jossain vaiheessa sitä osaa olla "normaali itsensä" sekä lapset että meidän perhe (tietysti sitä yrittää vähän parempaa puolta näyttää, mutta silti)
 
vaikutat ihanan lämpöiseltä ja mukavalta ihmiseltä :)
Varmasti lapset sen vaistoavat ja uskaltavat luottaa helposti, lapset kun ovat niin tarkkanäköisiä ;)
Kiitos että on teidäkaltaisia ihmisiä jotka auttavat meitä ja ennenkaikkea meidän lapsia :)

Itseä jännittää kun erityislapseni ei kestä muutoksia, paikkoja joissa paljon ihmisiä, arki pitäisi olla samanlaista aina jne sekä lääkitykset tarkkoja, sitä joutuu niin paljon luottamaan vieraaseen kun oman aarteensa sinne antaa, ehkä sitä ajan kanssa oppii luottamaan ja "nauttimaan" näistä vapaahetkistä ja vaikka jopa shoppailla tai muuta kun ei ole normaalisti siihen mahdollisuutta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Itse toivoin säännöllisyyttä ja sitä luvattiin mutta sitä ei ollu.Ja vkonloput sovitaan etukäteen eikä niin että ei tukiperheen äiti joutuu aina ottamaan yhteyttä.Myöskin aikuismaista käytöstä lasten riitojen selvittelyyn missä on omat ja vieraat eikä niin että meidän maija ja matti ei tee ikinä noin koska he tietävät etten pidä siitä ym.

Joo, toikin on hyvä huomio. Sossulta kyselinkin että miten yleensä hoidetaan tulemiset ja kuulemma osa haluaa että sovitaan heti säännöllisiksi, esim. joka kk eka viikonloppu tai aina 4 viikon välein ja osa haluaa että sovitaan aina kun lapset ovat vierailuilla niin uusi aika.
Meille sopii kumpi vain, täytyy kysellä miten tämä perhe toivoisi. Toisaalta ihan järkevää on siirtää viikonloppua jos on jotain hässäkkää juuri silloin. Esim. näin alkuun ei ole yhtään kiva jos joutuisi lapset viemään häihin tms. Siis meille voisi olla ihan kiva muttei näille lapsille, kunhan nyt tutustuvat meihinkin niin sitten joskus jotain tollasta voi ehkä ollakin samana viikonloppuna.
Ymmärrän hyvin, että on ärsyttävää jos aina joutuu soittelemaan perään, että koskas lapset vois tulla...kyllä mä toivon, että saadaan jotenkin kivasti toi järjestymään, esim. niin että tosiaan aina joku tietty viikonloppu, mutta ajoissa sitten kumpi tahansa ilmoittaa jos pitää vaihtaa.

Tuokin on erityisen tärkeää ettei ole puolueellinen omille/vieraille lapsille. Varmasti myös sellainen asia mihin pitää kiinnittää huomiota, kun tosiaan sitä helposti vanhempana pitää niitä omia lapsiaan kullannuppuina jotka ei koskaan tee mitään.
Toisaalta sen pitäis toimia toisinkin päin, tälleen ton tottunut että omia voi komentaa ja esim. pistää kotitöihin, vieraalle on hiukan hankalampaa sanoa asioista. Onneksi omien kanssa on tottunut siihen, että yleensä mitään rankkuja ja komentamisia ei kovin paljon tarvita, positiivisemmat kommentit auttaa enemmän.
Silti erittäin hyvä kommentti ottaa esiin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapsi tukiperheeseen:
vaikutat ihanan lämpöiseltä ja mukavalta ihmiseltä :)
Varmasti lapset sen vaistoavat ja uskaltavat luottaa helposti, lapset kun ovat niin tarkkanäköisiä ;)
Kiitos että on teidäkaltaisia ihmisiä jotka auttavat meitä ja ennenkaikkea meidän lapsia :)

Itseä jännittää kun erityislapseni ei kestä muutoksia, paikkoja joissa paljon ihmisiä, arki pitäisi olla samanlaista aina jne sekä lääkitykset tarkkoja, sitä joutuu niin paljon luottamaan vieraaseen kun oman aarteensa sinne antaa, ehkä sitä ajan kanssa oppii luottamaan ja "nauttimaan" näistä vapaahetkistä ja vaikka jopa shoppailla tai muuta kun ei ole normaalisti siihen mahdollisuutta :D

Kiitos viestistä, tuli hyvä mieli =) tälleen kun kirjoittaa mitä mieleen tulee niin välillä pelkää olevansa töykeä kun ei jokaista sanaa niin muotoile.
Yleensä tulenkin kyllä lasten kanssa hyvin toimeen, yleisesti pidän muistakin kun omista lapsista, mutta itsestäni (tai kai se kaikilla niin on) sen huomannut, että mitä paremmin lapsen tunnen, sitä enemmän hänestä tykkään. Eli sen puolesta tämä tukiperhetoiminta sopii hyvin, lapsen/lapset oppii tuntemaan joten itsekin helpompi tykätä.
Tukiperhetoiminta sopii senkin puolesta, että lapsilla on oma koti ja vanhempi/vanhemmat, siihen väliiin ei yritetäkään tunkea. Mukavaa olisi myös, jos tukiperhetoiminta kestäisi useamman vuoden, jolloin sitä muistaisi toisensa "aina" (tietysti en toivo, että perheellä olisi ongelmia ja siksi tukiperhettä tarvitaisiin pitkään)
Ainakin itse kun ole ollut harjoittelussa esim. päiväkodissa/vanhainkodissa, niin kyllä tietyt ihmiset jäävät mieleen ja huomaan ajattelevani heitä aina silloin tällöin. Tälläiset muistot toivonmukaan auttaisivat lapsiakin, koskaan ei lapsillakaan voi olla liikaa ihmisiä jotka heistä välittävät.

Sehän on oikeasti ihan hurjaa antaa oma lapsensa toisen perheeseen, vähän helpottaa jos lapsi osaa itse kertoa millaista on ollut jne, mutta silti. Vaikka kuinka perhe olisi käynyt kurssit ja sossut heidät tarkkaan haastatelleet niin siltihän sitä ei voi tietää millaisia ihmiset ovat. Teillähän lapsi menee yksin perheeseen, joten sisaruksestakaan ei ole turvaa.

Silti tukiperhetoimintaan tuskin kovin paljon ikäviä ihmisiä lähtee, siitä saatavat tulot ovat kuitenkin niin pienet ja tuntuu että nykypäivänä sitä tarkkaillaan perhettä, ja kysellään lapsen mielipidettä jne. Vaikka eihän perheessä tarvi mitään vikaa olla, voi silti olla ettei lapsi jostain syystä viihdy perheessä.

Mutta turha murehtia, todennäköisempää on että, lapsi tykkää (ainakin aluan jälkeen) kovasti viikonlopuistaan ja niitä odottaa, samoin hänet saava perhe. Ehkäpä sitten kun näet että lapsi viihtyy niin itsekin osaat nauttia "omasta ajasta". Myös nuo lääkitykset yms. varmasti menevät hyvin, kun niitä perhe oppii tekemään. Sitä minäkin jännitin, että jos meille tulisi esim. diabeetikko, niin miten sitä oppisi olemaan tarkka, kun nyt saattaa esim. sieniretki venyä. diabeetikon kanssa ei niin vain voi tehdä.

Kaikkea hyvää myös sinulle, toivottavasti (ja varmasti) saatte mukavan perheen.
 
Minulla on kolme lasta, nuorin oli vasta 1/2 vuotias kun lasten isä kuoli. Meillä ei ollut tukiverkkoa lähellä joten jäin lasten kanssa tosi yksin. Olin tietysti itsekin rikki puolison kuoltua ja jotenkin piti vain jaksaa lasten kanssa ja heidän takiaan.
Sain tukiperheen, josta sainkin apua, yhteensä lapset kävivät perheessä reilun pari vuotta, senkin jälkeen ollaan muutaman kerran vuodessa oltu tekemisissä, tosin epävirallisesti.
Minulle tärkeintä oli että, perhe jonne lapset menivät, oli luotettava ja pitäisi lapsista hyvää huolta. Mikä tahansa pieninkin lasten hyväksikäyttö olisi ollut järkyttävää (seksuaalinen, mutta muukin). Halusin myös, että lapset voisivat puhua tunteistaan jne. jos haluaisivat. Ihan tavallisen perheen halusin, mitään erikoista tekemistä tms. en odottanut. Pieni asioita, joilla huomioida lapsiani, esim. he saivat jättää hammasharjat sinne odottamaan yms. Perheen äiti teki myös yleensä lasten lempiruokaa jne.
Minulle jäi ajasta hyvät muistot, vaikka ensimmäiseltä vuodelta en niin paljon muista, lähinnä itkin viikonloput kun olin yksin, silloin ei tarvinnut näytellä vahvaa lasten edessä. Nuorin oli 1v kun tukiperhetoiminta alkoi, tai hiukan alle mutta kesti kuitenkin muutaman kk ennenkuin perhe järjestyi.
Onneksi löytyy ihmisiä, jotka haluavat avata kodin vieraille lapsille. Meidän lapset puhuvat vieläkin usein tukiperheestä, joten todellakin tärkeää työtä teette.
 

Yhteistyössä