Mitä te tekisitte tai mitä minä tekisin?

[onnetonko?]

Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleet? TÄMÄ EI OLE PROVO!

Olen ollut mieheni kanssa lähemmäs 9v. Meillä on kaksi lasta ja olemme nuoria, olen 25v. Tunnen itseni jotenkin niin onnettomaksi. En tiedä rakastanko miestäni vai olenko hänen kanssaan vain "säälistä". Meillä on alussa ollut todella vaikea suhde, en tässä nyt halua kertoa sen tarkemmin mutta...

Minulla ei ole ystäviä, kuin muutama ja nekin myös miehen ystäviä. Mies rajoittaa jotenkuten perheeni kanssa olemista, esim. jos menemme kyläilemään heille, hän on aina mukana. Istun enimmäkseen kotona, hän huitelee kavereidensa kanssa, sukulaisillaan jne... Kyllä hän pyytää minutkin mukaan useasti mutta ei vain kiinosta, istun ennemmin kotona. Jotenkin mietin useasti miten onnellinen olisin jos asuisin yksin tai minulla olisi toinen oikeasti ihana kumppani. Olen muutaman kerran meinannut erota, mutta mies on siihe tokaissut "tervemenoa mutta ilman lapsia". Isomman lapsen hänelle voisin jättääkin, koska hänessä on sen verran haastetta etten varmaan hänen kanssa oikein pärjäisi. Pienempään olen niin paljon kiintynyt että hänet haluaisin mukaani. Rakastan tietenkin MOLEMPIA lapsia todella paljon. Mutta entä jos lähden? Tulenko katumaan sitä? Miten lapset? Selviäisinkö ilman heitä? Jotenkin haluaisin lähteä mutta jotenkin taas säälin ja rakastan niin paljon lapsia etten voi...

Mitä tässä voisi tehdä? EN KAIPAA MITÄÄN P*SKA LÄSSYTYKSIÄ TAI MUUTAKAAN PASKANJAUHAAMISTA JA SORI VAIN JOS AVAUDUIN MUTTA EN VAAN TIEDÄ MITÄ TEEN. KIITOS TEILLE JOTKA YMMÄRRÄTTE JA VASTAATTE ASIALLISESTI..

 

[hullu mamma]

Lähde ja jätä lapset miehelle. Otat vaikka joka toinen viikonloppu ja joinakin arki-iltoina lapset sulle.

Todellakin lapset selviävät ja sinä selviät.

 

[beentheredonethat]

Lapset viikko-viikko sinulla ja isällä. Molemmat lapset. Älä tee sitä virhettä että erotat lapset. Minulle ja veljelleni tehtiin pienenä niin, hädin tuskin moikkaamme jos kaupassa nähdään.
jos isompi on nyt hankala, mitä luulet hänelle tapahtuvan kun hän tajuaa että äiti ei halunnut häntä mukaansa.

 

[ap.]

mutta entä jos hän ei anna lapsia minulle?

 

[ap.]

Niin ymmärrän sen erottamisenkin.. mutta pelkään että lapset alkavat inhota mua ja katkeroituvat että miksi olen jättänyt heidät... tää on niin vaikeeta..