K
Kulta-Jaskatar
Vieras
Totean heti alkuun että tietysti teini-iässä kinuaa koko ajan jotain ja haluaa kaikenlaista. Tuntuu kuitenkin, että miehen tyttärellä on mennyt talouskasvatus pieleen ja pelkään, että kostautuu vielä joskus tulevaisuudessa, kun pitää itse elää omillaan.
Esimerkiksi 500 000 euroa omakotitalosta on hänelle vähän, 300 000 euroa jo edullinen (meillä siis kodin vaihto edessä ja hän oli mukana, kun katselimme uutta). Muutama satanen on ihan pikkurahaa jne. Jos on esim. väärää ruokaa tarjolla, pitäisi mennä ulos syömään jne.
Kun kerroimme että normaalin suomalaisen keskipalkka on 2000 euroa, niin ei uskonut tätä ja esim. jos hän saa lahjoja (vaikkapa pienituloinen kummitätinsä osti uudet kalliit merkkikengät joululahjaksi), ei arvosta yhtään ja kertoo muille "minä ostin uudet kengät". Pitää muistuttaa, että tämähän oli lahja jne.
Osaltaan tietysti menee tuohon nuoruuden huolettomuuden piikkiin, mutta tuntuu että itsellä oli aika erilainen käsitys rahasta. Pelottaa että kostautuu joskus tulevaisuudessa, sitten kun pitää elää omillaan, kun ihan ihmettelee miten 300 000 euron omakotitalo on taloudellinen panostust joillekin.
Itselle tuossa iässä joku 1 000 markkaa oli aivan käsittämätön raha.
Huolestunko turhaan vai pitäisikö ns. "normaali", tavallisen ihmisen rahankäyttö ottaa enemmän puheeksi? Äitinsä ja isäpuolensa ovat erittäin hyvin toimeen tulevia, mutta eivät mielestäni lellittele tyttöä rahalla ja hyvin pitävät rajoja. Sen sijaan isovanhemmilta tulee helposti 1000 euroa joulurahaa ja siihen vielä lahjat päälle (on ainoa lapsi ja ainoa lapsenlapsi). Me olemme mieheni kanssa hyvin toimeentulevia, mutta emme missään nimessä rikkaita, vaan ehkä hieman suomalaista keskivertoa parempituloisia jne.
Esimerkiksi 500 000 euroa omakotitalosta on hänelle vähän, 300 000 euroa jo edullinen (meillä siis kodin vaihto edessä ja hän oli mukana, kun katselimme uutta). Muutama satanen on ihan pikkurahaa jne. Jos on esim. väärää ruokaa tarjolla, pitäisi mennä ulos syömään jne.
Kun kerroimme että normaalin suomalaisen keskipalkka on 2000 euroa, niin ei uskonut tätä ja esim. jos hän saa lahjoja (vaikkapa pienituloinen kummitätinsä osti uudet kalliit merkkikengät joululahjaksi), ei arvosta yhtään ja kertoo muille "minä ostin uudet kengät". Pitää muistuttaa, että tämähän oli lahja jne.
Osaltaan tietysti menee tuohon nuoruuden huolettomuuden piikkiin, mutta tuntuu että itsellä oli aika erilainen käsitys rahasta. Pelottaa että kostautuu joskus tulevaisuudessa, sitten kun pitää elää omillaan, kun ihan ihmettelee miten 300 000 euron omakotitalo on taloudellinen panostust joillekin.
Itselle tuossa iässä joku 1 000 markkaa oli aivan käsittämätön raha.
Huolestunko turhaan vai pitäisikö ns. "normaali", tavallisen ihmisen rahankäyttö ottaa enemmän puheeksi? Äitinsä ja isäpuolensa ovat erittäin hyvin toimeen tulevia, mutta eivät mielestäni lellittele tyttöä rahalla ja hyvin pitävät rajoja. Sen sijaan isovanhemmilta tulee helposti 1000 euroa joulurahaa ja siihen vielä lahjat päälle (on ainoa lapsi ja ainoa lapsenlapsi). Me olemme mieheni kanssa hyvin toimeentulevia, mutta emme missään nimessä rikkaita, vaan ehkä hieman suomalaista keskivertoa parempituloisia jne.
