O
Ongelma tämäkin
Vieras
Nyt meni pasmat hetkeksi sekaisin, nimittäin isäni, jonka kanssa ei olla oltu yhteyksissä ehkä kahdeksaan vuoteen, oli laittanut kaveripyynnön facebookissa!
Syitä, miksi en ole halunnut pitää yhteyttä:
- alkkis
- vaimon ja lasten hakkaaja
- aina halveksui kaikkia naisia, eikä uskonut että minusta koskaan tulisi mitään
- joka toinen viikonloppu, kun olimme lapsena siellä, joi AINA. Joskus jätti meidät keskenään kun lähti baariin, joskus jouduimme katselemaan hänen ja juoppokaverinsa örvellyksiä konttailuineen
- aina muka lupasi auttaa rahallisesti kun opiskelin, mutta silloin harvoin kun viimeisessä hädässä nöyrryin häneltä pyytämään, ei ikinä oikeasti mitään antanut, eikä kyllä siis yhtään mitään muutakaan apua
- kaikki hänen puhelunsa meni siihen kännissä jankkaamiseen, miksi minä tai siskoni ei olla soiteltu
- ensimäinen ja viimeinen kerta kun kävi toisella paikkakunnalla minun omassa kodissani, piti silloinkin olla kännissä ja haukkui minut huoraksi, kun silloinen poikaystäväni ei ollut silloin kotona (!?!?)
Ei siis ole koskaan nähnyt lapsiani (ainoat lapsenlapsensa), mutta nyt on sitten nähnyt kun erehdyin laittaa profiilikuvaksi sellaisen jossa muksut ovat. On kyllä tiennyt heidän olemassaolosta veljeni kautta, joka on harvakseltaan isään yhteydessä.
En haluaisi hyväksyä kaveripyyntöä, mutta en haluaisi olla tylykään. Jotenkin tuntuu surulliselta ajatus, etteivät omat lapset pitäisi mitään yhteyttä. Vaikka itse kyllä on omalla käytöksellään sen aiheuttanut, tosin omasta mielestään ei ole koskaan tehnyt mitään väärää.
On varmaan kännissä laittanut tuon kaveripyynnön, kun on viime yön aikana tullut...
Toisaalta tekis mieli estää koko ihminen fb:ssa, toisaalta taas ylikilttinä ihmisenä en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Ja tiedän, ihan sairasta edes ajatella näin kaiken sen jälkeen mitä on meille tehnyt.
Kuvottaa koko mies, toisaalta surettaa, ahdistaa, toisaalta mietin pitääkö minun tässä nyt olla fiksu aikuinen ja alkaa selvittämään välejä isän kanssa.
Miten tekisitte tässä tilanteessa? Ois kiva saada ulkopuolista näkökulmaa tähän tilanteeseen.
Syitä, miksi en ole halunnut pitää yhteyttä:
- alkkis
- vaimon ja lasten hakkaaja
- aina halveksui kaikkia naisia, eikä uskonut että minusta koskaan tulisi mitään
- joka toinen viikonloppu, kun olimme lapsena siellä, joi AINA. Joskus jätti meidät keskenään kun lähti baariin, joskus jouduimme katselemaan hänen ja juoppokaverinsa örvellyksiä konttailuineen
- aina muka lupasi auttaa rahallisesti kun opiskelin, mutta silloin harvoin kun viimeisessä hädässä nöyrryin häneltä pyytämään, ei ikinä oikeasti mitään antanut, eikä kyllä siis yhtään mitään muutakaan apua
- kaikki hänen puhelunsa meni siihen kännissä jankkaamiseen, miksi minä tai siskoni ei olla soiteltu
- ensimäinen ja viimeinen kerta kun kävi toisella paikkakunnalla minun omassa kodissani, piti silloinkin olla kännissä ja haukkui minut huoraksi, kun silloinen poikaystäväni ei ollut silloin kotona (!?!?)
Ei siis ole koskaan nähnyt lapsiani (ainoat lapsenlapsensa), mutta nyt on sitten nähnyt kun erehdyin laittaa profiilikuvaksi sellaisen jossa muksut ovat. On kyllä tiennyt heidän olemassaolosta veljeni kautta, joka on harvakseltaan isään yhteydessä.
En haluaisi hyväksyä kaveripyyntöä, mutta en haluaisi olla tylykään. Jotenkin tuntuu surulliselta ajatus, etteivät omat lapset pitäisi mitään yhteyttä. Vaikka itse kyllä on omalla käytöksellään sen aiheuttanut, tosin omasta mielestään ei ole koskaan tehnyt mitään väärää.
On varmaan kännissä laittanut tuon kaveripyynnön, kun on viime yön aikana tullut...
Toisaalta tekis mieli estää koko ihminen fb:ssa, toisaalta taas ylikilttinä ihmisenä en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Ja tiedän, ihan sairasta edes ajatella näin kaiken sen jälkeen mitä on meille tehnyt.
Kuvottaa koko mies, toisaalta surettaa, ahdistaa, toisaalta mietin pitääkö minun tässä nyt olla fiksu aikuinen ja alkaa selvittämään välejä isän kanssa.
Miten tekisitte tässä tilanteessa? Ois kiva saada ulkopuolista näkökulmaa tähän tilanteeseen.