Mitä tekisitte tässä tapauksessa? (2-vuotias kaipaa palavasti seuraa muista lapsista.)

["höpöhöpö"]

Ole tyytyväinen, ettei sinun lapsesi tarvitse mennä päiväkotiin! Ole myös rauhallisella mielellä, lapsesi ei tarvitse vielä edes päiväkodin omaista toimintaa eikä hänen tasapainoinen kehityksensä ole siihen toimintamuotoon luotu.
Kotihoidosta esikouluun tai kouluun tulevilla lapsilla ei ole käytöshäiriöitä kuten päiväkodeissa varhaislapsuutensa viettäneillä.
Jos lapsi ei kotona opi kaikkia päiväkodissa opetustavoitteena olevia asioita, hän oppii ne myöhemmin, sen sijaan päiväkodissa opitut epäsosiaaliset taidot - jotka muovautuvat kuin itsestään - eivät ole helposti poistettavissa enää esikoulussa tai koulussa. Opitut huonot tavat ovat todella sitkeässä, niistä pois pääseminen on työlästä, jos lainkaan onnistuu.
Itse en näe nykyistä päiväkotitoimintaa lapselle hyvänä ratkaisuna. Päiväkodeista on tehty liiaan suuria, kodinomaisuus unohdettu, joissakin jopa nauretaan sanalle kodinomainen. Henkilökunta ei ole niin koulutettua kuin aikaisemmin (lastentarhanopettajiksi esittäytyvät eivät ole välttämättä lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita vaan sosionomeja) ja henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Henkilökunnalla saattaa olla käsittämättömiä kasvatustapoja juuri tuon heikomman koulutustason takia. Jotta henkilökunta olisi lapsen mielestä mukavaa, naiset kilpailevat päivittäin suosiosta ja sen tietää, että silloin johdonmukaisuus, mikä on todella tärkeää lasten kasvatuksessa, puuttuu kokonaan ja monet toimintaratkaisut ovat käsittämättömiä.
"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Minä sanon "Päiväkodin karttaminen pitää käytöshäiriöt loitolla".

Logiikallasi koulut olisivat täynnä häiriökäyttäytyviä kakaroita. Samoin suurin osia nelikymppisistä vanhemmista olisi häiriköitä - heistä kun suuri osa on alle vuosikkaina hoitoon menneet.

Voisin myös argumentoida tuttavapiirini kotihoidettujen ryhmään sopeutumattomien "mulle kaikki heti" -passattujen lasten koulukäytösongelmien pohjalta, että kotihoito se vasta haitallista on, mutta en kehtaa toimia yhtä heikoilla jäillä kanssasi.

Suomessa on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta päivähoitoa, jota pyritään parantamaan jatkuvasti (esim. uusi laki ryhmäkokojen maksimikoosta). Hoitajat ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa.

 

["Kasvattaja"]

Vanhemmilla on outo kuva päiväkodin ihanuudesta. Ne vanhemmat, joiden on pakko laittaa lapsi päiväkotiin kehuvat niitä huonon omantunon takia.
Yksikään alle 3-vuotias ei tarvitse kodin tarjoamaa viriketoimintaa enempää.
4-vuotiaskin pärjää leikkikenttätoiminnalla. Kyllä samanikäistä seuraa löytyy, jos vanhempi sitä haluaa. Leikkikenttätoiminta riittää hyvin tai seurakuntien tarjoamat 1-2 kertaa viikossa olevat kerhot. Tai lapsen vieminen esim. kerran viikossa johonkin jumppakerhoon avaa uusia tuttavuuksia. Sieltä voi löytyä hyviä tuttavuuksia niin, että lapset vuoroin vierailevat toistensa luona tai lähtevät yhdessä leikkikentälle vanhempansa kanssa. Siinä saattaa saada itsellekin apua, jos voi joskus jättää lapsen toisen äidin kanssa leikkikentälle ja taas vuoroin itse pitää siellä vierasta lasta, niin toinen vanhempi pääsee toimittamaan omia menoja.
Pieni lapsi näkee usein kuten aikuinenkin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta todellisuudessa oma piha ja koti luo sellaisen turvallisuuden, mitä esim. päiväkoti ei koskaan lapselle luo ja mitä lapsi kuitenkin tarvitsee.

 

[niin tai sitten]

[QUOTE="Kasvattaja";30548899]Vanhemmilla on outo kuva päiväkodin ihanuudesta. Ne vanhemmat, joiden on pakko laittaa lapsi päiväkotiin kehuvat niitä huonon omantunon takia.
Yksikään alle 3-vuotias ei tarvitse kodin tarjoamaa viriketoimintaa enempää.
4-vuotiaskin pärjää leikkikenttätoiminnalla. Kyllä samanikäistä seuraa löytyy, jos vanhempi sitä haluaa. Leikkikenttätoiminta riittää hyvin tai seurakuntien tarjoamat 1-2 kertaa viikossa olevat kerhot. Tai lapsen vieminen esim. kerran viikossa johonkin jumppakerhoon avaa uusia tuttavuuksia. Sieltä voi löytyä hyviä tuttavuuksia niin, että lapset vuoroin vierailevat toistensa luona tai lähtevät yhdessä leikkikentälle vanhempansa kanssa. Siinä saattaa saada itsellekin apua, jos voi joskus jättää lapsen toisen äidin kanssa leikkikentälle ja taas vuoroin itse pitää siellä vierasta lasta, niin toinen vanhempi pääsee toimittamaan omia menoja.
Pieni lapsi näkee usein kuten aikuinenkin, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta todellisuudessa oma piha ja koti luo sellaisen turvallisuuden, mitä esim. päiväkoti ei koskaan lapselle luo ja mitä lapsi kuitenkin tarvitsee.[/QUOTE]

Voi olla. Tai sitten ei. Mulla oli ap:n lapsen kaltainen sosiaalinen lapsi jo pienenä- Hänelle olivat tärkeitä jo 3-vuotiaana ne tietyt kaverit päiväkodista, ei vaan joku samanikäinen kaveri.

Ja nyt, kun koulutaivaltakin on takana jo 4 vuotta, on ihana katsoa, miten ne samat kaveruusssuhteet ovat säilyneet läheisinä kaikki nämä vuodet.

Eikä ainakaan tästä porukasta kellään ole käytöshäiriöitä. Ja jos olisi, en syyttäisi siitä päiväkotia tai peruskoulua vaan kurkkaisin ihan kodin suuntaan. On myös helppoa ajatella, että kaikki paha tulee jostain muualta kuin omasta pesästä...

 

["Sivusta seuraaja"]

Voi olla. Tai sitten ei. Mulla oli ap:n lapsen kaltainen sosiaalinen lapsi jo pienenä- Hänelle olivat tärkeitä jo 3-vuotiaana ne tietyt kaverit päiväkodista, ei vaan joku samanikäinen kaveri.

Ja nyt, kun koulutaivaltakin on takana jo 4 vuotta, on ihana katsoa, miten ne samat kaveruusssuhteet ovat säilyneet läheisinä kaikki nämä vuodet.

Eikä ainakaan tästä porukasta kellään ole käytöshäiriöitä. Ja jos olisi, en syyttäisi siitä päiväkotia tai peruskoulua vaan kurkkaisin ihan kodin suuntaan. On myös helppoa ajatella, että kaikki paha tulee jostain muualta kuin omasta pesästä...

Kotoahan monet käytöshäiriöt ovat lähtöisin, mutta sitä on juuri sekin, ettei vanhemmilla ole aikaa olla lastensa kanssa, kun käyvät töissä ja lapsi viedään jo aikaisin aamulla hoitoon ja haetaan myöhään. Kyllä siinä tervekin lapsi häiriintyy. Päiväkoti ei koskaan voi tarjota lapselle sitä, minkä kotona voi saada. Lapsen psyyke tarvitsee rauhaa ja kiireettömyyttä. Jos lapsi selviää päiväkotirumbasta kunnialla, se on kyllä sitten ihan vanhempien ansiota.

 

[niin tai sitten]

[QUOTE="Sivusta seuraaja";30548939]Kotoahan monet käytöshäiriöt ovat lähtöisin, mutta sitä on juuri sekin, ettei vanhemmilla ole aikaa olla lastensa kanssa, kun käyvät töissä ja lapsi viedään jo aikaisin aamulla hoitoon ja haetaan myöhään. Kyllä siinä tervekin lapsi häiriintyy. Päiväkoti ei koskaan voi tarjota lapselle sitä, minkä kotona voi saada. Lapsen psyyke tarvitsee rauhaa ja kiireettömyyttä. Jos lapsi selviää päiväkotirumbasta kunnialla, se on kyllä sitten ihan vanhempien ansiota.[/QUOTE]

Sinänsä osuit asian ytimeen: on hyvin pitkälti ihan sama, onko lapsi päiväkodissa vai kotihoidettu, jos kasvatus muuten hoidetaan kunnialla ja hyvin.

Suuri osa pienten lasten työssäkäyvistä vanhemmista tekee vajaata työpäivää/viikkoa, jotta lapsen päivät eivät tulisi liian pitkiksi. Suuri osa pienten lasten työssäkäyvistä vanhemmista ovat kiinnostuneita lastenkasvatuksellisista asioista ja ovat oikeasti läsnä lapselle kotona ja tarjoavat lapsen tarvitsemaa turvaa, läheisyyttä, virikkeitä yms. lapsilähtöisesti.

Ja voi olla, että kotihoidettu lapsi ei elä aina vain auvoisaa, virkikkeellistä kotielämää vaan lähinnä leijuu kotona ilman sen kummempaa "kasvatusta" tai virikkeitä, koska vanhemmat eivät sitä jaksa/pysty/osaa tarjota.

Turha siis jatkaa tätä iänikuista "kotihoito/päiväkoti" -vastakkainasettelua.

 

["Avustaja"]

[QUOTE="höpöhöpö";30548886]Logiikallasi koulut olisivat täynnä häiriökäyttäytyviä kakaroita. Samoin suurin osia nelikymppisistä vanhemmista olisi häiriköitä - heistä kun suuri osa on alle vuosikkaina hoitoon menneet.

Voisin myös argumentoida tuttavapiirini kotihoidettujen ryhmään sopeutumattomien "mulle kaikki heti" -passattujen lasten koulukäytösongelmien pohjalta, että kotihoito se vasta haitallista on, mutta en kehtaa toimia yhtä heikoilla jäillä kanssasi.

Suomessa on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta päivähoitoa, jota pyritään parantamaan jatkuvasti (esim. uusi laki ryhmäkokojen maksimikoosta). Hoitajat ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa.[/QUOTE]

Nelikymppiset ovat käyneet lastentarhaa, joissa koulutettu henkilökunta oli aivan toista kuin nykyisissä päiväkodeissa. Ohjelma ei ollut tuolloin sitä, mitä se on nykyisin. Henkilökunnasta ei ollut puutetta, sijaiset otettiin aina, kun joku oli pois. Päiväkotiin ei silloin saanut ottaa ylimääräisiä lapsia, vaan jos joku lapsi oli pois, ryhmä oli siloin pienempi. Tänä päivänä päiväkotien hoitomäärät pyritään suunnittelemaan siten, ettei poissaolijoiden paikat ole tyhjillään ja ryhmät ovat siis jatkuvasti tupaten täynnä ja läsnäolijat saattavat vaihdella päivittäin juuri varalasten vuoksi. Päiväkodit olivat ennen pieniä yhden tai kahden ryhmän päiväkoteja. Päiväkodeissa oli ns. puolipäivälapsia, joten iltapäivisin oli vain puolet lapsista paikalla, mikä rauhoitti kovasti toimintaa.
Tottahan lapsiaineskin oli silloin tavoiltaan paremmin käyttäytyviä, sillä heidän vanhemmillaan oli vielä kunnon käytöstavat, jotka heidän lapsensa omaksuivat mallioppimisella. Vanhemmat eivät olleet hyökkääviä, kaiken muka tietäviä, kuten tänä päivänä. Mistä lie jotkut tämän päivän nuorista vanhemmista oppinut nuo rumat tapansa?

 

[Mistä tämä johtuu]

[QUOTE="höpöhöpö";30548886]Logiikallasi koulut olisivat täynnä häiriökäyttäytyviä kakaroita. Samoin suurin osia nelikymppisistä vanhemmista olisi häiriköitä - heistä kun suuri osa on alle vuosikkaina hoitoon menneet.

Voisin myös argumentoida tuttavapiirini kotihoidettujen ryhmään sopeutumattomien "mulle kaikki heti" -passattujen lasten koulukäytösongelmien pohjalta, että kotihoito se vasta haitallista on, mutta en kehtaa toimia yhtä heikoilla jäillä kanssasi.

Suomessa on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta päivähoitoa, jota pyritään parantamaan jatkuvasti (esim. uusi laki ryhmäkokojen maksimikoosta). Hoitajat ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa.[/QUOTE]

Eikös tämän päivän räyhääjien vanhemmat ole niitä nelikymppisiä, eli räyhääjien vanhemmilla ei ole ollut mitään annettavaa perintönä tapakasvatuksessa, koska yhteiskunta on kasvattanut eikä koti.
Kyllähän opettajat kertovat, kuinka vanhempienkin käytös on muuttunut vuosien saatossa röyhkeäksi, jopa hyökkääväksi, uhkaavaksi ja vanhemmat saattavat esiintyä kaikkitietävinä. Puolustavat jopa lastensa törkeää käytöstä.

Ei päiväkoti ole ainakaan näiden vanhempien käytöstä pystynyt parantamaan!

 

[4kymppinen]

Eikös tämän päivän räyhääjien vanhemmat ole niitä nelikymppisiä, eli räyhääjien vanhemmilla ei ole ollut mitään annettavaa perintönä tapakasvatuksessa, koska yhteiskunta on kasvattanut eikä koti.
Kyllähän opettajat kertovat, kuinka vanhempienkin käytös on muuttunut vuosien saatossa röyhkeäksi, jopa hyökkääväksi, uhkaavaksi ja vanhemmat saattavat esiintyä kaikkitietävinä. Puolustavat jopa lastensa törkeää käytöstä.

Ei päiväkoti ole ainakaan näiden vanhempien käytöstä pystynyt parantamaan!

Hieman loukkaannuin 70vee äitini puolesta...

Ovatko siis sotien jälkeen syntyneet vanhemmat epäonnistuneet kasvatustehtävässään surkeasti? Sitä paitsi nimimerkki "avustaja" edellä kertoi, että 70-80-luvulla päiväkodissa oli auvoisampaa kuin nykyään. Hieman ristiriitaa asiassa...

Päiväkoti tai peruskoulu tai mikään mukaan instanssi ei määrää lapsen kehityssuuntaa oikeasti mihinkään, jos kotielämä on kunnossa. K....ipäitä on ollut aina ja tulee aina olemaan.

 

[osaaminen >< kouluttautuminen]

[QUOTE="höpöhöpö";30548886]Logiikallasi koulut olisivat täynnä häiriökäyttäytyviä kakaroita. Samoin suurin osia nelikymppisistä vanhemmista olisi häiriköitä - heistä kun suuri osa on alle vuosikkaina hoitoon menneet.

Voisin myös argumentoida tuttavapiirini kotihoidettujen ryhmään sopeutumattomien "mulle kaikki heti" -passattujen lasten koulukäytösongelmien pohjalta, että kotihoito se vasta haitallista on, mutta en kehtaa toimia yhtä heikoilla jäillä kanssasi.

Suomessa on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta päivähoitoa, jota pyritään parantamaan jatkuvasti (esim. uusi laki ryhmäkokojen maksimikoosta). Hoitajat ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa.[/QUOTE]

Naapurin lapsi (2 v.) oppi ainakin päiväkodissa kiroilun heti alkuun. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Toki jokainen lapsi kuulee joskus noita kirosanoja, mutta kun oppiminen tapahtui välittömästi päiväkotiin laitettaessa, oli se vanhemmille shokki. Päiväkotihenkilökunta myönsi päiväkodissa esiintyvän kiroilua runsaasti, koska heillä ei ole konsteja kyseisen tavan poistamiseen. Kiertävä erityislastentarhanopettaja oli ollut sitä mieltä, ettei henkilökunnan kannata olla kuulevinaan kiroilua, asia poistuisi kuulemma itsestään, mutta sielläpä alkoikin sitten koko lapsi lauma kiroilla.
En tiedä, oliko henkilökunnalta kielletty oman järjen käyttö kasvatuksessa.
Kuulin myös eräältä päiväkotihenkilöltä, että erään lapsen käytöshäiriöissä kiertävä erityislastentarhanopettaja oli käskenyt olla puuttumatta asiaan, vaan oli valmis odottaa, että lapsi siirtyy kouluun ja koulussa sitten hoitavat asian!

Siinä siis sitä ammattitaitoista väkeä ("ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa")
Kirjojen lukeminen on eri asia kuin käytännössä taitojen hallinta.

 

[pienemmät ryhmät]

Hieman loukkaannuin 70vee äitini puolesta...

Ovatko siis sotien jälkeen syntyneet vanhemmat epäonnistuneet kasvatustehtävässään surkeasti? Sitä paitsi nimimerkki "avustaja" edellä kertoi, että 70-80-luvulla päiväkodissa oli auvoisampaa kuin nykyään. Hieman ristiriitaa asiassa...

Päiväkoti tai peruskoulu tai mikään mukaan instanssi ei määrää lapsen kehityssuuntaa oikeasti mihinkään, jos kotielämä on kunnossa. K....ipäitä on ollut aina ja tulee aina olemaan.

Mielestäni ei ole syytä loukkaantua, jos on pystynyt itse kasvattamaan omat lapsensa kelpokansalaisiksi.
Itse ainakin ymmärsin, että kirjoittajahan tarkoittaa vain räyhääjien vanhempia.
Itse olen hänen kanssaan samaa mieltä: Jos vanhemmilla ei ole antaa lapselleen arvoja, lapsista tulee tyranneja.
Varmasti on lapsi, jotka ovat ok, vaikka ovatkin päiväkodissa, jos vanhemmat osaavat välittää lapsistaan ja antaa heille oikean arvomaailman mallit.

Mutta olen kyllä lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen tekstejä ja kuunnellut hänen haastatteluja ja ei kyllä riemastuta kuulla hänenkin kertomisia tutkimustuloksista, joissa lapset oppivat agressiivisuutta päiväkodin isoissa ryhmissä. Hänen mukaansa muistaakseni 3-vuotias saisi olla ryhmässä, jossa olisi vain 6-8 lasta ja tutkimusten mukaan jo 12 lapsen ryhmässä ilmenisi agressiivisuutta.
Tietääkseni Suomessa ei ole noin pieniä ryhmiä päiväkodeissa, sen sijaan perhepäivähoidossa varmasti ryhmäkoko pysyy pienenä.

 

[2xäiti]

Naapurin lapsi (2 v.) oppi ainakin päiväkodissa kiroilun heti alkuun. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Toki jokainen lapsi kuulee joskus noita kirosanoja, mutta kun oppiminen tapahtui välittömästi päiväkotiin laitettaessa, oli se vanhemmille shokki. Päiväkotihenkilökunta myönsi päiväkodissa esiintyvän kiroilua runsaasti, koska heillä ei ole konsteja kyseisen tavan poistamiseen. Kiertävä erityislastentarhanopettaja oli ollut sitä mieltä, ettei henkilökunnan kannata olla kuulevinaan kiroilua, asia poistuisi kuulemma itsestään, mutta sielläpä alkoikin sitten koko lapsi lauma kiroilla.
En tiedä, oliko henkilökunnalta kielletty oman järjen käyttö kasvatuksessa.
Kuulin myös eräältä päiväkotihenkilöltä, että erään lapsen käytöshäiriöissä kiertävä erityislastentarhanopettaja oli käskenyt olla puuttumatta asiaan, vaan oli valmis odottaa, että lapsi siirtyy kouluun ja koulussa sitten hoitavat asian!

Siinä siis sitä ammattitaitoista väkeä ("ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa")
Kirjojen lukeminen on eri asia kuin käytännössä taitojen hallinta.

Ikäviä kokemuksia siellä. Omat lapseni, kummilapseni, kavereitteni lapset eivätkä tuttavieni lapset ole kiroilua oppineet tarhassa. Tästä "lapset oppivat kiroilua tarhassa" -asiasta siis lienee turha vetää mitään johtopäätöksiä.

Fakta on se, että Suomessa on korkeasti koulutettua lastenkasvatushenkilökuntaa niin tarhassa kuin koulussakin. Joukkoon toki mahtuu kädettömiä tyyppejä, kuten muillekin aloille. Ja tarharyhmiin sattuu välillä ongelmalapsia niin tarhassa kuin koulussakin. Mutta se ei lienee systeemin vika.

Ryhmäkokoihin on onneksi puututtu lailla. Toivottavasti myös muita "järeämpiä" keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen sallitaan, jotta kaikilla olisi hyvä olla.

 

[Päiväkoti vaikuttaa käytökseen]

Hieman loukkaannuin 70vee äitini puolesta...

Ovatko siis sotien jälkeen syntyneet vanhemmat epäonnistuneet kasvatustehtävässään surkeasti? Sitä paitsi nimimerkki "avustaja" edellä kertoi, että 70-80-luvulla päiväkodissa oli auvoisampaa kuin nykyään. Hieman ristiriitaa asiassa...

Päiväkoti tai peruskoulu tai mikään mukaan instanssi ei määrää lapsen kehityssuuntaa oikeasti mihinkään, jos kotielämä on kunnossa. K....ipäitä on ollut aina ja tulee aina olemaan.

Mielestäni päiväkoti kyllä määräävät paljon käytössuuntia. Jos lapsi viettää suurimman osan valveillaolostaan päiväkodissa, jossa ei ole otetta lapsista tai jossa on suuret ryhmät tai henkilökuntaa liian vähän tai jopa liikaa ja jossa henkilökunta vaihtelee suuren sairauspoissaolomäärän takia, sillä on merkitystä lapsen käytökseen. Samoin lasten levollisuuteen tai levottomuuteen vaikuttaa paljon päivätoiminnan suunnittelu.
Uskon täysin Keltikangas-Järvisen kertomiin tutkimustuloksiin. Ei lasta ole luotu olemaan isossa 21 lapsen ryhmässä 8-9 tuntia/päivä. Ja kyllä lapsen tunne-elämään vaikuttaa, jos hänellä on monta henkilöä kasvattajana. Tänä päivänä päiväkotien henkilökunnan työvuorot saattavat muuttua päivittäin. Se on asia, jota en pysty ymmärtämään. Kuinka lapsen hoito päiväkodissa saattaa olla kuin sillisalaatti tänään aamupalan hoitaa A, huomenna B, ylihuonemma X....Tämä on varmasti juuri sitä mitä aikaisemmin eräs kirjoitti, ettei ammattitaitoa tänään näissä asioissa enää ole.
Miten sairaaloissa ja monissa muissakin työpaikoissa voidaan toimia vuoroviikkosysteemillä, mutta päiväkodeissa ei. Siellä kuulemma lasketaan tarkasti, montako lasta kunakin tuntina on ilmoitettu olevan ja sen mukaan vaihdellaan vuoroja.

 

[Ihmettelevä isä]

Usein yritetään perustella lapsen päiväkotiin laittoa sillä, että lapsella saattaa ola parempikin olla päiväkodissa kuin virikkeettömässä kodissa tai kodissa jossa ei ole lapsiseuraa.
Miksi niille lapsille, joille koti ei ole se kaikkein auvoisin paikka, suositellaan huonointa vaihtoehdoista= päiväkotia. Lapsenhan voisi laittaa perhepäivähoitajalle, jossa on pienet ryhmät, hoito kodinomaista ja päivärytmi lapsilähtöisempää.
Sitä paitsi virikkeistä puhuminen jo melkein oksettaa. Lapsihan ei tarvitse kuin normaalin kotiympäristön ja ulkopihan, jossa on vaihteleva maasto, kyllä tekemistä lapsi keksii, jos hänen toimintojaan ja luovuuttaan ei sairaalloisesti rajata.
Sääliksi käy niitä lapsia, joiden päiväkotipiha on tasaiseksi vedetty pihamaa, jonne on sitten keinotekoisesti laitettu kiipeilytelineitä ja liukumäkiä, joiden käytön luovuuden estävät tätien jyrkät säännöt siitä, miten mitäkin laitetta saa käyttää ja leluistakin olen omin silmin nähnyt tätien määräävän, miten niillä saa leikkiä. En ihmetellyt lasten kiukuttelua.
Samassa päiväkodissa oli keksitty, että lapsille laitettiin ruokapöydän keskelle kuvat juomasta, ruoasta, leivästä ja kun lapsi halusi lisää maitoa, hän laittoi sormensa maito-kuvan päälle, jotta täti tietsi antaa hänelle lisää maitoa. Tällä systeemillä haluttiin pitää lasten suut kiinni, jotta ruokailu olisi täysin hiljainen. Eiköhän normaaliin elämään kuulu puhuminen ja päiväkodin toimintaan ruokatapojen kasvatus eikä lasten suun tukkiminen tekemällä ruokailutilanne täysin epänormaaliksi samoin kommunikointi sairaaksi, sillä kyseessä ei ollut puhevikaiset lapset vaan aivan normaalit terveet lapset. Hoitajina ja toiminnan keksijöinä juuri aikaisemmin jonkun kirjoittajan mainitsemat sosionomit, jotka esittäytyivät minullekin lastentarhanopettajiksi.

 

[Totuus ei miellytä]

[QUOTE="höpöhöpö";30548886]Logiikallasi koulut olisivat täynnä häiriökäyttäytyviä kakaroita. Samoin suurin osia nelikymppisistä vanhemmista olisi häiriköitä - heistä kun suuri osa on alle vuosikkaina hoitoon menneet.

Voisin myös argumentoida tuttavapiirini kotihoidettujen ryhmään sopeutumattomien "mulle kaikki heti" -passattujen lasten koulukäytösongelmien pohjalta, että kotihoito se vasta haitallista on, mutta en kehtaa toimia yhtä heikoilla jäillä kanssasi.

Suomessa on pääsääntöisesti hyvää ja laadukasta päivähoitoa, jota pyritään parantamaan jatkuvasti (esim. uusi laki ryhmäkokojen maksimikoosta). Hoitajat ovat koulutetumpia kuin missään muussa maassa.[/QUOTE]

Nelikymppisistä puhuttaesa kyseessä ovat 70-luvulla syntyneet. Päiväkodeissa ei ollut silloin kovin paljon ns. seimirymiä, joissa päiväkodin pieniä hoidettiin, joten mistään suuresta osasta sitä ikäluokkaa ei voi puhua päiväkotikasvatettuina alle vuoden ikäisestä. Toki äitiyslomat olivat lyhyitä ja osa äideistä palasi töihin niin,että lapset olivat alle vuoden ikäisiä, mutta lapset olivat yksityisillä hoitajilla tai perhepäivähoitajilla vain osa päiväkodeissa ja silloin saattoi olla jopa päiväkotina 12 lapsen seimiryhmä eli oli kyseessä nykyistä huomattavasti pienemmät yksiköt, olikohan 6 lasta /ryhmä, kun oli kyseessä seimi-ikäiset.

Valitettavasti täytyy sanoa, ettei sitä kovin heikoilla jäillä olla puhuttaessa, että päiväkodeista tulleilla lapsilla on selvästi enemmän häiriökäyttäytymistä kuin kotoa tulleilla.
Itsellänikään ei ole koulussa ollut 28 vuoden aikana yhtään häiriökäyttäytymistä suoraan kotoa tulleilla lapsilla, mutta paljon kuitenkin päiväkodeista tulleilla ja vuosi vuodelta enemmän. Tuntuu oudolta, ettei tätä saisi sanoa ääneen vaan pitäisi olla hiljaa, jotta ihmiset eivät pahoittaisi mielliään.
Asiat eivät vaan parane sillä, että vaietaan. Muutoksia parempaan tapahtuu vain sillä, että ongelmat tuodaan esille juuri niin kuin ne ovat eikä kaunistellen miellyttääksemme jokaista.

 

["hmmmmm"]

Nelikymppisistä puhuttaesa kyseessä ovat 70-luvulla syntyneet. Päiväkodeissa ei ollut silloin kovin paljon ns. seimirymiä, joissa päiväkodin pieniä hoidettiin, joten mistään suuresta osasta sitä ikäluokkaa ei voi puhua päiväkotikasvatettuina alle vuoden ikäisestä. Toki äitiyslomat olivat lyhyitä ja osa äideistä palasi töihin niin,että lapset olivat alle vuoden ikäisiä, mutta lapset olivat yksityisillä hoitajilla tai perhepäivähoitajilla vain osa päiväkodeissa ja silloin saattoi olla jopa päiväkotina 12 lapsen seimiryhmä eli oli kyseessä nykyistä huomattavasti pienemmät yksiköt, olikohan 6 lasta /ryhmä, kun oli kyseessä seimi-ikäiset.

Valitettavasti täytyy sanoa, ettei sitä kovin heikoilla jäillä olla puhuttaessa, että päiväkodeista tulleilla lapsilla on selvästi enemmän häiriökäyttäytymistä kuin kotoa tulleilla.
Itsellänikään ei ole koulussa ollut 28 vuoden aikana yhtään häiriökäyttäytymistä suoraan kotoa tulleilla lapsilla, mutta paljon kuitenkin päiväkodeista tulleilla ja vuosi vuodelta enemmän. Tuntuu oudolta, ettei tätä saisi sanoa ääneen vaan pitäisi olla hiljaa, jotta ihmiset eivät pahoittaisi mielliään.
Asiat eivät vaan parane sillä, että vaietaan. Muutoksia parempaan tapahtuu vain sillä, että ongelmat tuodaan esille juuri niin kuin ne ovat eikä kaunistellen miellyttääksemme jokaista.

Miksi minä olen tavannut häiriökäyttäytyviä lapsia, jotka ovat kotona kasvatettuja? Itseasiassa tuntuu olevan paremmin asiat niillä päiväkodista tulleilla joilla myös kotona hyvät oltavat. Ovat tottuneet ryhmätyöskentelyyn, kotona saa huomiota, kasvatusta ja kaikki hyvin.

Minä olen kotona kasvatettu, eskarin sentään kävin, olin yksi pahimmista riehujista kouluaikoina. Mieheni meni päiväkotiin jo yksivuotiaana. Tasapainoisempaa ihmistä saa hakea.

Omat lapset ovat 3 ja 4, kotona vielä vuoden sen jälkeen joko ryhmäperhepäivähoitoon tai päiväkotiin, katsotaan sitten kumpi on parempi, tai edes mahdollinen.

 

[hahhhhhahaha]

Ei ole kauheasti vaihtoehtoja kun meillä hoidon tarve on neljänä päivänä viikosta, mutta vasta neljältä ja kuudelta sitten haetaan, tai vähän yli. Eli 2v on hoidossa 2 tuntia, mutta perhepäivähoitopaikat eivät ole auki siihen aikaan. Joten ainoa mahdollisuus. Ehken ihan usko, että lapseni on parista tunnista kovin traumatisoitunut. Puistossakin on suurempi häly useammankin tunnin kuin se parituntinen päikyssä sisarusryhmässä.

 

[lto]

[QUOTE="hmmmmm";30549210]Miksi minä olen tavannut häiriökäyttäytyviä lapsia, jotka ovat kotona kasvatettuja? Itseasiassa tuntuu olevan paremmin asiat niillä päiväkodista tulleilla joilla myös kotona hyvät oltavat. Ovat tottuneet ryhmätyöskentelyyn, kotona saa huomiota, kasvatusta ja kaikki hyvin.

Minä olen kotona kasvatettu, eskarin sentään kävin, olin yksi pahimmista riehujista kouluaikoina. Mieheni meni päiväkotiin jo yksivuotiaana. Tasapainoisempaa ihmistä saa hakea.

Omat lapset ovat 3 ja 4, kotona vielä vuoden sen jälkeen joko ryhmäperhepäivähoitoon tai päiväkotiin, katsotaan sitten kumpi on parempi, tai edes mahdollinen.[/QUOTE]

Olet tavannut yksinkertaisesti poikkeuksia . Minun kokemukseni mukaan ainakin nykyinen päivähoito on aika ahdistavaa lapsille. Ehkäpä raukat oppivat stressinsietokykyä, JOS heillä on edellytyksiä siihen. Muuta hyötyä päiväkodeista ei ole yhtään enempää kuin kotihoidosta !

 

[huono mikä huono]

Olet tavannut yksinkertaisesti poikkeuksia . Minun kokemukseni mukaan ainakin nykyinen päivähoito on aika ahdistavaa lapsille. Ehkäpä raukat oppivat stressinsietokykyä, JOS heillä on edellytyksiä siihen. Muuta hyötyä päiväkodeista ei ole yhtään enempää kuin kotihoidosta !

kirjoittajan (= lto=lastentarhanopettaja) kanssa samaa mieltä, ettei päiväkodista ole hyötyä,
mutta lisäksi uskon jo aiemmin mainitun Keltikangas-Järvisen ilmoittamiin tutkimustuloksiin, että päiväkodeissa lapset oppivat suurissa ryhmissä agressiivisuutta.

Toki ihmisen sietokyky kasvaa ikävuosien ja kodin tasapainon ja johdonmukaisen kasvatuksen myötä, mutta agressiivisuutta on vaikea poistaa käytöksestä, jos sitä on joutunut pienestä pitäen hoitopaikassa kokemaan ja käyttämään pärjätäkseen joukossa niin lasten kanssa kuin myös aikuisen huomiota kalastaakseen.

2000-luvun päiväkoti on kaikkea muuta kuin entisajan kodinomainen lastentarha. Lapset ovat kuin häkeissä. Melu on kamalaa. Talo täynnä sählääviä naisia. Joissakin päiväkodeissa pidetään orjallisesti kiinni ohjelmasta, josta ei voi joustaa lasten jaksamisen mukaan. Ennen kuulemma ryhmä saattoi suunnittelusta poiketen pistäytyä ulkona, kun opettaja huomasi lasten väsähtävän, nyt siihen ei aina ole mahdollisuutta, koska joissakin jopa katsotaan, että etukäteissuunnittelusta ei voi poiketa lasten turvallisuuden takia. Vanhemmille tietysti yritetään näyttää muuta, on kielletty puhumasta talon ongelmista, jotta vanhemmat eivät hätääntyisi.

Ongelmalapsia on päiväkodeissa yllin kyllin, siitä kertoo jo vuosia työtä tehneet lastentarhanopettajat. Heidän työsarkansa aikana päiväkotitoiminta on mennyt huonompaan suuntaan vuosi suodelta, valittaavat ettei enää heillä ole aikaa lapsille kuten ennen eikä myöskään työn suunnitteluun, joka tietysti kostautuu toiminnan tuloksissa.
Ennen lastentarhanopettajilla oli kuulemma aikaa noin puolet työajasta työn suunnitteluun ja valmisteluun, nyt vain pieni osa siitä ja sekin aika menee kaikenlaisten turhanpäiväisten papereiden täyttämiseen ja laatimiseen ja kokousten pitämiseen.
Mitä lapsia hyödyttää, että heistä tehdään kaikenlaisia mappi Ö:hön meneviä papereita, joihin kuluvan ajan takia toiminta ja valmistelut jäävät heikommalle.

 

[Tarkkailun alaisena jatkuvasti]

kirjoittajan (= lto=lastentarhanopettaja) kanssa samaa mieltä, ettei päiväkodista ole hyötyä,
mutta lisäksi uskon jo aiemmin mainitun Keltikangas-Järvisen ilmoittamiin tutkimustuloksiin, että päiväkodeissa lapset oppivat suurissa ryhmissä agressiivisuutta.

Toki ihmisen sietokyky kasvaa ikävuosien ja kodin tasapainon ja johdonmukaisen kasvatuksen myötä, mutta agressiivisuutta on vaikea poistaa käytöksestä, jos sitä on joutunut pienestä pitäen hoitopaikassa kokemaan ja käyttämään pärjätäkseen joukossa niin lasten kanssa kuin myös aikuisen huomiota kalastaakseen.

2000-luvun päiväkoti on kaikkea muuta kuin entisajan kodinomainen lastentarha. Lapset ovat kuin häkeissä. Melu on kamalaa. Talo täynnä sählääviä naisia. Joissakin päiväkodeissa pidetään orjallisesti kiinni ohjelmasta, josta ei voi joustaa lasten jaksamisen mukaan. Ennen kuulemma ryhmä saattoi suunnittelusta poiketen pistäytyä ulkona, kun opettaja huomasi lasten väsähtävän, nyt siihen ei aina ole mahdollisuutta, koska joissakin jopa katsotaan, että etukäteissuunnittelusta ei voi poiketa lasten turvallisuuden takia. Vanhemmille tietysti yritetään näyttää muuta, on kielletty puhumasta talon ongelmista, jotta vanhemmat eivät hätääntyisi.

Ongelmalapsia on päiväkodeissa yllin kyllin, siitä kertoo jo vuosia työtä tehneet lastentarhanopettajat. Heidän työsarkansa aikana päiväkotitoiminta on mennyt huonompaan suuntaan vuosi suodelta, valittaavat ettei enää heillä ole aikaa lapsille kuten ennen eikä myöskään työn suunnitteluun, joka tietysti kostautuu toiminnan tuloksissa.
Ennen lastentarhanopettajilla oli kuulemma aikaa noin puolet työajasta työn suunnitteluun ja valmisteluun, nyt vain pieni osa siitä ja sekin aika menee kaikenlaisten turhanpäiväisten papereiden täyttämiseen ja laatimiseen ja kokousten pitämiseen.
Mitä lapsia hyödyttää, että heistä tehdään kaikenlaisia mappi Ö:hön meneviä papereita, joihin kuluvan ajan takia toiminta ja valmistelut jäävät heikommalle.

Ajatelkaa, että teistä itsestänne olisi tehty jo vauvasta lähtien erilaisia tutkimus/seurantakaavakkeita. Nykylapset joutuvat päiväkodissa kyllä olemaan joka sekuntti tarkkailun alaisina.
Kamalaa, jos joku koko ajan tarkkailisi minua ja toimintojani. Eiköhän lapsen elämän pitäisi olla vapaata vuorovaikutusta aikuisen ja muiden lasten kanssa ilman, että joku koko ajan tarkkailee ja kirjaa ylös havaintojaan.
Tutkijat tehkööt tutkimuksia, mutta lastentarhanopettajat kasvatus-, opetus- ja ohjaustyötä.