Mitä tekisitte tässä tapauksessa? (2-vuotias kaipaa palavasti seuraa muista lapsista.)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ollaan tässä muutamana päivänä satuttu valitsemaan reitti niin, että ollaan kuljettu päiväkodin ohi. Pihalla on ollut porukka leikkimässä ja vitsit miten kaihoisasti meidän kaksivuotias katselee sinne päiväkodin pihalle. Tänäänkin meni siihen aidan viereen ja huikkasi lähistöllä leikkivälle tyttöporukalle (suunnilleen lapsen ikäisiä) että "Kukkuu". Ei olisi halunnut lähteä pois, olisi halunnut mennä tuonne leikkimään... Suuttui ja sai uhmisraivarit kun piti lähteä pois.

Täällä on just perhekerhot loppuneet kesäajaksi ja perhepuistoissakaan ei tunnu juuri koskaan olevan porukkaa silloin kun me siellä käydään. Lapsi tuntuu kuitenkin kaipaavan leikkiseuraa, koko ajan kyselee että eikö joku tyttö voisi tulla leikkimään minun kanssa.

Minusta tuntuu pahalta, kun sitä leikkiseuraa ei ole. Vihlaisi, kun näin, miten kaihoisasti lapsi sinne päiväkodin pihalle katseli ja miten kinusi, että olisi päässyt sinne leikkimään.

Mielessäni käväisi sekin, että pitäisin lapsen virikehoitoon, esim. kerran tai kaksi viikossa ihan pari tuntia kerrallaan. Mä olen aina puhunut virikehoitoja vastaan, mutta lapsen tarve laittoi minut miettimään asiaa uudelleen. Toisaalta mietin sitäkin, että kun niitä päiväkotipaikkoja ei tunnu olevan tarjolla oikein niillekään, keiden vanhemmat on töissä. Minä olen siis päivät kotona syystä, että nuorin lapsi on parin kuukauden ikäinen vauva. (En ole sitten nähnyt syytä laittaa kaksivuotiastakaan hoitoon.)

Mutta tosiaan, mitä te tekisitte? Mistä hankkia lapselle leikkiseuraa? Olisiko se virikehoito tässä tapauksessa ihan kamala asia? Rakentavia neuvoja, otan ilolla vastaan...
 
Kesäksi turha pistää noin pientä päiväkotiin, heinäkuun kuiteski kiinni. Syksyllä taas kerhoon, en veis päiväkotiin. Puistoissa on ainakin täällä enemmän väkeä nyt kun säät on lämmenny,että toiv saat seuraa. Kesällä on myös ihana retkeill. Ja pääsee uimarannalle, josta kans varmaan löytyy seuraa.
 
Olisiko ohjattu puistotoiminta tai päiväkerho (jos sellaisia löytyy teidän kunnasta) päiväkotia parempi vaihtoehto "virikehoitoon"? Tulisi paljon halvemmaksi ja sinne on helppo päästä.
 
Teet sen lapsen kanssa kaikkea, menkää paikkoihin, vie kerhoihin tai harrastuksiin (mitä pahaa niissä on?), etsi vaikka netistä saman ongelman kanssa painijoita ja sovi leikkipuisto treffit saman ikäisten lasten äitien kanssa..? Onhan noita vaihtoehtoja.
 
eikö teillä olis naapureita/sukulaisia joilla lapsia? voisitteko ajatella menevänne sinne puistoon sillon, kun siellä on muitakin lapsia jne..? Kesä kyl huono aika laittaa lapsi päiväkotiin, kun tahovat muutenkin saada niitä keksäksi kiinni, ainaki osittain...
 
Minä sanoisin lapselle, että "äiti on lukenut yliopistotutkimuksesta, jonka mukaan alle 3-vuotias taapero ei aidosti kaipaa toisten lasten seuraa, vaan leikkii vain omia leikkejään näiden rinnalla (vaikka näyttäisikin että leikkii toisten kanssa)". Kyseisten tutkimusten mukaan taapero vain ahdistuu päivähoitoryhmässä ja muodostaa stressin sukuisia pärjäämisstrategioita sen sijaan, että hyötyisi hoidosta jotenkin. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Doves
Löytyiskö netistä samalta alueelta muita ihmisiä, joilla sama tilanne, ja voisitte sopia leikkitreffejä joko puistoihin tai kotiin?
Ja jos jossain tapaat suunnilleen samanikäisten lasten äitejä, niin avaa suusi ja kerro että sun lapsella ei ole yhtään kavereita!

Meillä kans 2-vuotiaalla on tosi harvoin leikkiseuraa, asutaan siis ihan maalla niin ympärillä ei juurikaan ole lapsia. Pari lapsiperhettä on suht lähellä, mutta heilläkin on äidit osapäivätyössä ja paljon muita menoja, niin harvoin ehtivät tavata. Tuntuu että oma lapsi ei oikein osaa olla muiden lasten kanssa (menee riehumiseksi ja lyömiseksi, leuluista tappeluksi) kun harvoin saa harjoitella :(
 
Meillä oli sama tilanne 2,5 vuotiaan kanssa. Tein itse ilta-yötyötä ja mies päivävuoroa, olin itse lapsen kanssa päivät ja mies illat. Ajatuksena pitää lapsi kotihoidossa 4-vuotiaaksi. Mutta kaverin kaipuu alkoi olla valtava, ihan itse sanoi että mulla on tylsää teidän kanssa. Päivittäin kyseli sisarrusta. Kysyi miksei minulla ole ystävää (takana muutto uudelle paikkakunnalle->nollaverkostot) Päätettiin sitten että lapsi aloittaa päiväkodin 2-3 päivänä viikossa. Äitiä hirvitti, mutta kertaakaan ei ole lapsi kiuikutellut, itkenyt tai mitään merkkiä antanut siitä, että olisi ikävä tai vaikeaa. Valtavan hyvää palautetta tullut päiväkodilta reippaasta lapsesta, ja viikonloput on välillä liian pitkiä lapselle ;)
Joten olen tullut siihen tuloksee,n että tähänkin, asiaan vaikuttaa täysin lapsen tempperamentti, sosiaalisuus ja kiintymyssuhteen laatu. Älä vain estele toista, jos muiden seuraan kaipaa, tehkää ratkaisuja, kokeiluja. Kun on saanut leikkiä ja tapella toisten kanssa, äiti ja isi on taas niitä maailman parhaita kavereita :)
 
Mä kans mietin mitä ton 2-vuotiaan kans teen. En oo virikehoitoon viemässä (mahtaiskohan semmosta mahollisuutta ollakaan..), mut jotai tarttis. Ei kauheasti kysele kaveria, mut sit aina ku näkee jossai lapsia ni on heti menossa seuraan. Sitte joutuu kiskoon pois, vaikka kaupassa... :/
 
[QUOTE="vieras";28467981]eikö teillä olis naapureita/sukulaisia joilla lapsia? voisitteko ajatella menevänne sinne puistoon sillon, kun siellä on muitakin lapsia jne..? Kesä kyl huono aika laittaa lapsi päiväkotiin, kun tahovat muutenkin saada niitä keksäksi kiinni, ainaki osittain...[/QUOTE]

Ei ole sukulaisia samalla paikkakunnalla, tuttuja tietysti voisi hankkia jos osuttaisiin samaan aikaan paikalle esim. tuonne puistoihin... Ollaan kokeiltu mennä eri aikoihin ja yleensä aina ollaan puistossa se 1-2 tuntia, mutta jostain syystä menen sitten vissiin aina ristiin muiden vanhempien kanssa :/ Asutaan kerrostalossa, jossa kyllä pari muutakin lapsiperhettä, mutta tuntuvat nuo lapset (suunnilleen samoja ikiä meidän lapsen kanssa) olevan aina pihalla siihen aikaan, kun tyttö on jo nukkumassa. (Illalla siis tuossa kahdeksan jälkeen, lapsi menee itse nukkumaan kahdeksalta...)

Kesäksi en lasta ajatellutkaan päiväkotiin, kun kesällä on tarkoitus reissaillakin, eikä käytännössä olla niin paljoa täällä... Syksynaikaa siis lähinnä mietinkin, että pitäiskö laittaa pk-paikka hakuun silloin? Sittenhän tietysti alkaa nuo perhekerhotkin uudelleen, ehkä pitää vain ruveta kulkemaan niissä aktiivisemmin. :)
 
Meidän tyttö katseli kaihoisana myös 2-vuotiaana kaikkia lapsiryhmiä, joihin törmättiin ja halusi kovasti mukaan. Sainkin tytölle pian kerhopaikan (silloin vielä 2-vuotiaat pääsivät kerhoon), mutta siellä leikki kuitenkin aina yksin :) Eikö teilläpäin ole sellaisia puistoja, joissa kävisi ihmisiä? Täällä nimenomaan kesäisin puistoissa vilkastuu.
 
[QUOTE="vieras";28467969]Teet sen lapsen kanssa kaikkea, menkää paikkoihin, vie kerhoihin tai harrastuksiin (mitä pahaa niissä on?), etsi vaikka netistä saman ongelman kanssa painijoita ja sovi leikkipuisto treffit saman ikäisten lasten äitien kanssa..? Onhan noita vaihtoehtoja.[/QUOTE]

Yhdessä harrastuksessa lapsi onkin jo käynyt ikäisiään tapaamassa ja tykännyt kovasti. Tuntuu vain että niitä harrastuksia ja kerhoja (=seuraa muista lapsista) saisi olla paljon enempikin. No, kesä meillä on melkolailla touhua täynnä ja varmaan niitä muita lapsia tuolla puistoissa nyt kesän tullen enempi näkyykin, täytyy syksyllä heittäytyä aktiivisemmaksi kertakaikkiaan. :)
 
Kiitos todella paljon kaikille vastauksista!

Mulla on itsellä ollut aiemmin niin voimakkaat näkemykset tuosta "virikehoidosta" että ajattelin sen olevan samanlainen kirosana kaikille muillekin :D Tuli jotenkin lämmin olo siitä ettei minun ajatustani tyrmättykään :)

Mutta tosiaan... Luultavasti ne puistot näilläkin seuduilla vilkastuvat kesäksi, täytyy koettaa katsella niitä. Ja aukaista se suunsakin, kuten joku neuvoi. Syksyllä täytyy aktivoitua uudelleen perhekerhoihin, tällä paikkakunnalla niitä järjestetään eri päivinä eri kaupunginosissa... Lisäksi harrastus, jossa lapsi on, alkaa uudelleen. Ja voihan niitä hommata lisääkin. Katsotaan, riittäisikö se, vai pitääkö sittenkin harkita jotain muuta... :)

Mielelläni kuulen edelleenkin neuvoja ja ajatuksia ja kokemuksia, jos joku niitä haluaa tarjota.
 
Harva 2-vuotias kuitenkaan varsinaisesti leikkii yhdessä samanikäisten kanssa, ennemmin leikkivät vierekkäin omaa leikkiään. Joten puistot ym missä on muita lapsia mielestäni noin pienen kanssa riittävät mainiosti :) Meidänkin 2-vuotias hokee päiväkodin ohi mentäessä että tuonne, tuonne, äiti tuonne!....mut tiedä sitten houkuttelevatko ne leikkitelineet yhtä lailla kuin muut lapset. Joten puistoon vaan ;) Veikkaisin että useimmille kyllä riittää päivän touhuksi, ellei vanhempien seurasta ole innostunut. Parasta puuhailua ehdottomasti tuonikäiselle isin tai äidin kanssa tehtävät hommat, ihan arkisia juttuja ja siivousta ym roskien vientiä, niin aina innostunut lapsi mukana.
 
Meillä on viisivuotias vastaavassa tilanteessa. Lapsi käy talviajan avoimessa päiväkodissa, mutta kesäkuun alusta syyskuun alkuun kakki kerhot ja avoin päiväkoti ovat kiinni. Täällä ei virikepaikkaa saa kesäksi, vaan virikepaikkalaisten on myös pidettävä kesäloma vähintään elokuun alkuun. Pitkä kesä tulee olemaan, vaikka meillä onkin runsaasti kaveriperheitä samalla paikkakunnalla. Kaksi edellistä kesää ovat osoittaneet, että kesäaikaan ihmiset ovat jatkuvasti jossain reissussa, eikä oikein löydy aikaa yhdessä puistoiluun.
 
Itselläni 2v5kk tyttö, ja sama vika! Nyt olenkin juossut pienen kanssa kaiken maailman pers.. siis perhekahviloissa, avoimissa, missä vain. Syksyllä lähtee sitten tarhaa, parempi niin, kun on muutenkin melko "aktiivinen" tyttö :) <3
 
Meilläkin 2v ois kovasti ollu menossa läheisen päiväkodin pihalle. Sillon kyllä oltiin kerhoissa ja puistoissa, puistossa ei aina ollut ketään samalla kertaa. En silti ajatellut vaihtoehtona päivähoitoa. Kesää vasten ei uusia oteta päiväkoteihin, ainakaan virikepaikoille.
 
[QUOTE="vieras";28467911]Ollaan tässä muutamana päivänä satuttu valitsemaan reitti niin, että ollaan kuljettu päiväkodin ohi. Pihalla on ollut porukka leikkimässä ja vitsit miten kaihoisasti meidän kaksivuotias katselee sinne päiväkodin pihalle. Tänäänkin meni siihen aidan viereen ja huikkasi lähistöllä leikkivälle tyttöporukalle (suunnilleen lapsen ikäisiä) että "Kukkuu". Ei olisi halunnut lähteä pois, olisi halunnut mennä tuonne leikkimään... Suuttui ja sai uhmisraivarit kun piti lähteä pois.

Täällä on just perhekerhot loppuneet kesäajaksi ja perhepuistoissakaan ei tunnu juuri koskaan olevan porukkaa silloin kun me siellä käydään. Lapsi tuntuu kuitenkin kaipaavan leikkiseuraa, koko ajan kyselee että eikö joku tyttö voisi tulla leikkimään minun kanssa.

Minusta tuntuu pahalta, kun sitä leikkiseuraa ei ole. Vihlaisi, kun näin, miten kaihoisasti lapsi sinne päiväkodin pihalle katseli ja miten kinusi, että olisi päässyt sinne leikkimään.

Mielessäni käväisi sekin, että pitäisin lapsen virikehoitoon, esim. kerran tai kaksi viikossa ihan pari tuntia kerrallaan. Mä olen aina puhunut virikehoitoja vastaan, mutta lapsen tarve laittoi minut miettimään asiaa uudelleen. Toisaalta mietin sitäkin, että kun niitä päiväkotipaikkoja ei tunnu olevan tarjolla oikein niillekään, keiden vanhemmat on töissä. Minä olen siis päivät kotona syystä, että nuorin lapsi on parin kuukauden ikäinen vauva. (En ole sitten nähnyt syytä laittaa kaksivuotiastakaan hoitoon.)

Mutta tosiaan, mitä te tekisitte? Mistä hankkia lapselle leikkiseuraa? Olisiko se virikehoito tässä tapauksessa ihan kamala asia? Rakentavia neuvoja, otan ilolla vastaan...[/QUOTE]

Ole tyytyväinen, ettei sinun lapsesi tarvitse mennä päiväkotiin! Ole myös rauhallisella mielellä, lapsesi ei tarvitse vielä edes päiväkodin omaista toimintaa eikä hänen tasapainoinen kehityksensä ole siihen toimintamuotoon luotu.
Kotihoidosta esikouluun tai kouluun tulevilla lapsilla ei ole käytöshäiriöitä kuten päiväkodeissa varhaislapsuutensa viettäneillä.
Jos lapsi ei kotona opi kaikkia päiväkodissa opetustavoitteena olevia asioita, hän oppii ne myöhemmin, sen sijaan päiväkodissa opitut epäsosiaaliset taidot - jotka muovautuvat kuin itsestään - eivät ole helposti poistettavissa enää esikoulussa tai koulussa. Opitut huonot tavat ovat todella sitkeässä, niistä pois pääseminen on työlästä, jos lainkaan onnistuu.
Itse en näe nykyistä päiväkotitoimintaa lapselle hyvänä ratkaisuna. Päiväkodeista on tehty liiaan suuria, kodinomaisuus unohdettu, joissakin jopa nauretaan sanalle kodinomainen. Henkilökunta ei ole niin koulutettua kuin aikaisemmin (lastentarhanopettajiksi esittäytyvät eivät ole välttämättä lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita vaan sosionomeja) ja henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Henkilökunnalla saattaa olla käsittämättömiä kasvatustapoja juuri tuon heikomman koulutustason takia. Jotta henkilökunta olisi lapsen mielestä mukavaa, naiset kilpailevat päivittäin suosiosta ja sen tietää, että silloin johdonmukaisuus, mikä on todella tärkeää lasten kasvatuksessa, puuttuu kokonaan ja monet toimintaratkaisut ovat käsittämättömiä.
"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Minä sanon "Päiväkodin karttaminen pitää käytöshäiriöt loitolla".
 

Yhteistyössä