Mita tekisit tai olisit halunnut tehtavan toisin synnytyksessasi?

Sanotaan, etta on turhaa olla jalkiviisas, silla asiaa on myohaista enaa siina vaiheessa korjata. No tottahan se sinallaan on, mutta toisaalta asioita miettiessa osaa ainakin varautua seuraavaan kertaan ja kenties jakaa muillekin muutaman hyodyllisen vinkin!

Nyt siis kyselisin teilta synnyttaneilta naisilta sita, mita te olisitte tehneet tai olisitte halunneet tehtavan toisin synnytyksessasi tai synnytyksissasi. Kaikkeen ei tietenkaan omalla tai muiden kaytoksella voi vaikuttaa, mutta nyt puhutaankin sellaisista asioista, jotka olisivat voineet menna toisin (esim. synnytysasento, puudutukset, hengitystekniikka).

Itsellani on menossa rv 38+5 ja ensimmainen synnytys lahestyy paiva paivalta. Haluaisin tietysti valmistautua synnytykseen niin hyvin kuin siihen nyt vain etukateen voi valmistautua. Tietysti jokainen synnytys on omanlaisensa, eika kukaan osaa ennustaa tulevia tapahtumia, mutta tietynlaiset vinkit ovat aina tervetulleita.

Kiitoksia paljon vastanneille!

 

Onko teidan ihmisen synnytykset tosiaan mennyt nain taydellisesti? Epailen!

 

synnytysasento on yks mihinkä olisin halunnut vaikuttaa. ponnistin puoli-istuvassa asennossa joka tuntui tosi hankalalta,ei saanut tarpeeksi voimaa kerättyä ponnistukseen. olisin halunnut joko synnyttää "kyykyssä" tai sitten sellaisen jakkaran avulla.. en tiedä vaikuttiko se että olin saanut epiduraalin,mutta kukaan ei antanu edes muuta vaihtoehtoa kun tuo puoli istuva asento..

 

Esikoisen kohalla olisin halunnut lisää vinkkejä hengitystekniikoissa ja ponnistusvaiheessa, koska spinaalin takia en osannut hahmottaa ponnistanko oikein. Toisen kohdalla kaikki sujui jo paremmin ja kätilökin oli mukavampi.

 

Yrittäisin liikkua enemmän siinä alussa, kun se vielä on mahdollista. Jos se vaikka nopeuttais touhua. Nyt vasta ihan lopussa kätilö patisti kävelemään, mutta mä en siihen uskaltanu enää ryhtyä, kun tajua meinas lähteä, kun istui sängynreunalla. Ja nyt tiedän, että kotona ois voinu kärsiä paaaljon kauemmin Ei ne kivut ollu vielä mitään siinä vaiheessa, kun lähettiin sairaalaan.

 

Anestesialääkäri, joka ois osannut laittaa epiduraalin ois ollut fantsu. Toimintakuntoinen ilokaasulaite ois helpottanut. Olisi hienoa jos anestesialääkäri ei olisi tökkinyt selkääni piikillä turhaan kymmeniä kertoja... Noihin en olisi voinut vaikuttaa. Lämmittihän se kätilön anteeksipyyntö vähän. Toisin tekisin nyt sen, että menisin pelkosektioon. Ekassa sektiossa meni kaikki hyvin.

 

Mä olisin halunnut myös synnyttää jakkaralla mutta nostettiin vaan pääpuolta ja synnytin sitten perinteisesti puoli-istuviltaan.

 

synnytystä takana, molemmista jääny paha maku, vain siksi että jos on tällanen hiljainen ja tietämätön niin kuin me amatöörit kuitenkin ollaan eikä osata tulkita synnytyksen edistymistä, niin kätilöt ja muut kävelee päältä eikä mitään kysele tai "ehdotuksiaan" perustele.

Tullaan vaan sanomaan että "nyt kyllä laitetaan oksitosiinia että vauhdittuu homma.. " ja että "nyt kyllä lähdetään käynnistämään", ei sijaa sille että vikisisin että miksi ihmeessä, onko jotain vialla. Jälkeenpäin saa huomata, että halusivat vaan päästä seuraavaan kiinni.

 

Kokemuksista hieman viisastuneena aion seuraavalla kerralla todellakin kärvistellä huomattavasti pidempään kotona (toisaalta tokan kohdalla en oikein saanut vaikuttaa), en myöskään turhaan tuhlaa aikaani enää ilokaasun kanssa koska mulle siitä ei ollut mitään hyötyä, yritän pysyä jaloillani niin pitkään kuin ikinä mahdollista vaikka se olisi miten vaikean tuntuista ja yritän todellakin nukkua kun siihen vielä pienikin tilaisuus on, se väsymys on jotain niin tappavaa että mikään ei sen takia pelitä..

 

1. Synnytysasento, olisi kerrottu vähän että muutakin ois tarjolla kuin puoli-istuva
2. Vihreä lapsivesi, mitä se tarkoittaa, onko vakavaa?! Johtuiko STAN- laite siitä?
3. Kätilö enemmän paikalla (tosin, se johtui varmasti kiireestä)
4. Epiduraalin mahd. haitat
5. Kerrottu KOSKA sen epiduraalin voi ottaa
6. Oisin tykännyt jos epiduraali ois menny oikeaan paikkaan niin että se vaikuttaa
7. Ponnistusvaiheessa jaloille joku tuki, turha kätilön huutaa ettei saa häntä potkia, kun ei jalkoja saa tuettua mihinkään

 

Yksi synnytys takana enkä muuttaisi siitä mitään.

 

Naiset puolustakaa oikeuksianne! Puoli-istuva on tosiaan huono asento, jakkara, kyykky tai vaikkapa nelinkontin/polvillaan on paljon parempi sekä lapselle että äidille. Kätilöt eivät mielellään näitä ehdota kun heille "kätevintä" on saada haarat levälle naaman eteen, sängyssä. Tämä kuitenkin aiheuttaa naiselle turhia repeämiä, ponnistusvaihe kestää kauemmin, lapsi painuu kasaan (jolloin sydänäänet voivat hetkellisesti heiketä) ja on useimmalle myös hyvin kivulias asento.

Synnytetään aktiivisesti! Ottakaa synnytykseen mukaan doula jos koette (kuten esim minä) ettei rahkeet riitä "yksin" sanomaan vastaan kun kätilöt "ehdottavat" jotakin. En uskalla ajatella miten minun olisi käynyt jos ei minulla olisi ollut osaavaa doulaa mukanani. Eihän kätilöilläkään loppuen lopuksi ollut kauheasti sitä vastaan, että synnytin eri asennossa tai että halusin langattoman käyrälaitteen voidakseni liikkua vapaasti. He vaan olivat tottuneet tekemään asiat toisin. Kun uskalsin doulan tuella kokeilla erilaista lähestymistapaa, ei se ollutkaan mikään suuri vääryys Yksin en kuitenkaan siinä tilassa olisi jaksanut

 

Viimeisessä olisinpa mennyt suihkuun aiemmin, se vei yllättävän paljon kipua Muuten se meni tosi kivasti, oli niin ihana kätilökin

 

Exän ei olis tarvinnu tulla mukaan, käyttäyty sikamaisesti mua kohtaan.

 

Käynnistettyä synnytystä olisi pitänyt vauhdittaa voimakkaammalla tiputuksella. Niin sen ei olisi tarvinnut kestää 23 tuntia.
Ja olisi ollut kiva, jos olisin ymmärtänyt, että atk-tukihenkilö on naistentautien johtava lääkäri.

 

Mulla eka synnytys eteni alussa hitaanlaisesti, mutta eteni kuitenkin. Ensisynnyttäjällä avautumis vauhti on noin 1cm/1 tunti ja tätä vauhtia olin siis avautumassa, mutta synnärillä oli just pahaksi onneksi ruuhkaa ja kätilö oli sitä mieltä, et avaudun liian hitaasti, liekö piti saada mut nopeesti pois jaloista ja uutta synnyttäjää tilalle..:/

Niimpä hän totesi rempseästi kun olin 4 cm auki, että pannaampa vähän vauhtia tähän hommaan ja puhkaistaan kalvot. Tähän mennessä en ollut vielä lainkaan kipeä susistuksista, vaan kestin niitä todella hyvin. Vauvan vointi oli myös hyvä, eli mitään lääketieteellistä syytä kalvojen puhkaisulle ei ollut. Minä tietenkin ensikertalaisena mistään mitään tietämättömänä, et ok puhkaise vaan.
Voi herranjumala mikä helvetti siitä repesi valloilleen, samantien kun kalvot oli puhki, alkoi aivan järkyttävät supistukset, niitä tuli aivan tauotta siis ei ollenkaan väliä suppareiden välillä ja tuska oli sanoinkuvaamaton, mun koko keho väähtelehti supistusten voimasta. Huusin, et antakaa mulle äkkiä jotain kipuun. Kätilö lähti hälyyttämään anestesia lääkäriä, jota sit saatiinki odotella puolitoista tuntia ja mulla koko ajan ne tauottomat järkyt supistukset päällä! Kun lääkäri viimein saapui, hän teki sisätutkimuksen ja totesi, et sähän oot melkein kokonaan auki, ei enää mitään puudutteita laiteta! JUST!

Ponnistusvaihe meni nopeesti kun ajattelin, et mähän en tässä enää kauaa kärvistele ja mitä lujempaa työnnän, sitä nopeemmin se on ohi. Noin 10 minuuttiin meni koko ponnistusvaihe. Poika oli 3900g ja 51cm. Eli mä en enää todellakaan anna puhkoa turhaan mitään kalvoja, seuraavassa synnytyksessä pärjäsin kivun kanssa ihan hyvin, kun supistuksia ei keinotekoisesti voimistettu, vaan keho sai edetä omaan tahtiin ja oma endorfiini tuotanto ehti mukaan. Nyt odotan kolmatta, la toukokuun alussa ja edelleen aion pitää tiukasti kalvoistani kiinni niin pitkään kuin se on mahdollista Tsemppiä sulle synnytykseen, älä pelkää mitään etukäteen vaan ota tilanne vastaan sellaisena kun se tulee.

 

Molemmissa synnytyksissä kärvistelin ihan liian pitkään kotona. Olisi pitänyt mennä jo aiemmin sairaalaan ja olis saanut ajoissa spinaalin tai epiduraalin. Pelkäsin just sitä, ett' sieläl tuhahdetaan, että tulin ihan liian aikaisin, että kohdunsuukaan ei oo juuri yhtään auennut. Molemmilla kerroilla oli jo 5 cm. Toisessa synnytyksessä luulin menevänä ajoissa enkä ehtinyt saada yhtään mitään puudutusta, mikä oli se pahin pelkoni!

 

En muuttais synnytyksessä mitään. No oishan se ollu kiva jos se olis itekseen käynnistyny nii ois voinu olla vähän "hellempi" eikä nii älyttömän nopee. Kyljellään ponnistamisen koin todella hyvänä, osas heti suunnata ponnistuksen oikein.

 

[QUOTE="anis";23207922]Naiset puolustakaa oikeuksianne! Puoli-istuva on tosiaan huono asento, jakkara, kyykky tai vaikkapa nelinkontin/polvillaan on paljon parempi sekä lapselle että äidille. Kätilöt eivät mielellään näitä ehdota kun heille "kätevintä" on saada haarat levälle naaman eteen, sängyssä. Tämä kuitenkin aiheuttaa naiselle turhia repeämiä, ponnistusvaihe kestää kauemmin, lapsi painuu kasaan (jolloin sydänäänet voivat hetkellisesti heiketä) ja on useimmalle myös hyvin kivulias asento.

Synnytetään aktiivisesti! Ottakaa synnytykseen mukaan doula jos koette (kuten esim minä) ettei rahkeet riitä "yksin" sanomaan vastaan kun kätilöt "ehdottavat" jotakin. En uskalla ajatella miten minun olisi käynyt jos ei minulla olisi ollut osaavaa doulaa mukanani. Eihän kätilöilläkään loppuen lopuksi ollut kauheasti sitä vastaan, että synnytin eri asennossa tai että halusin langattoman käyrälaitteen voidakseni liikkua vapaasti. He vaan olivat tottuneet tekemään asiat toisin. Kun uskalsin doulan tuella kokeilla erilaista lähestymistapaa, ei se ollutkaan mikään suuri vääryys Yksin en kuitenkaan siinä tilassa olisi jaksanut [/QUOTE]

Ei sitä ihan jokaiseen sairaalaan ja kätilöön kannata yleistää että puoli-istuva on ainoa vaihtoehto, sitä paitsi välillä on paras synnyttäjällekin (itse sain siinä eniten voimaa ponnistukseen kokeiltuani ensin useampaa muuta asentoa) ja välillä se on tarpeellinen ja ainoa vaihtoehto (toista synnyttäessäni oli aika kiire ponnistaa kun lapsella sydänäänet romahti ja napanuora kaulan ympärillä syntyi kiireessä).

Mä sain ponnistaa miten halusin ensimmäisessä synnytyksessä ja kätilö ehdotteli kaikkea mahdollista joista sitten kokeilin osaa, toisessakin synnytyksessä suunniteltiin kätilön kanssa että kokeilen siinä hienossa uudessa synnytystuolissa (koekäytössä silloin meidän sairaalassa) ponnistella, vaan menikin sitten vähän erilailla.

Mutta ehkä meidän sairaala tosiaan onkin vähän erilainen kuin monet, varsinkin isot keskussairaalat. Synnyttäjät ei ole tuntuneet pienemmissä aluesairaaloissa olevan ihan yhtä 'äkkiä sisään ja ulos' numeroita vaan ihan ihmisiä

 

Inhosin sitä kun mua pakkomakuutettiin kyljelleen. Kalvojen puhkaisuun asti sain liikkua, mut sit pakotettiin sänkyyn ja vielä kyljelleen missä oli tosi huono olla. Kalvojen puhkaisuun oli syynä synnytyksen vauhdittaminen (synnytyksen kesto reilu 2h, vauvalla ei ollut missään vaiheessa mitään hätää, vesi oikean väristä, 10 pisteen tenava). Kyselin kyllä että miksi, onko äänissä jotain vikaa. Mutta ei, äänet kuulemma hyvät koko ajan, mutta kun niin on oyssissa tapana. Paskat ole, esikon synnytyksessä sain kyllä valita ihan itse asentoni, nyt oli vaan vanha harppu kätilönä..

 

Ai niin, vielä unohdin sanoa, et älä anna kätilön kävellä ylitsesi aina pitäisi pystyä perustelemaan miksi jotain tehdään. Aina on myös hyvä muistaa, et äiti voi halutessaan vaihtaa kätilön jos tuntuu, ettei kemiat pelaa yksiin. Onneksi suurin osa on ihan ihania!

 

Mulla paikat avautu tosi hitaasti ja avautuminen hidastui vaan koko ajan loppua kohden, viimeinen sentti kesti ihan pirun kauan. Jälkikäteen ajatellen sen tipan ois voinu laittaa vauhdittamaan asioita kyllä pikkusen aikasemmin kun vasta 8,5 cm kohdalla... Siinä vaiheessa oli koko touhuun mennyt jo tuhottoman kauan. Mutta enpä älynny ite ehdottaa. Oiskohan ruuhka vaikuttanu siihen ettei ne paljon halunnu vauhdittaa mun tilannetta kun ei kukaan kerinny edes käymään...

Ponnistusasento oli tosi huono, eikä mullekaan mitään muuta ehdotettu kun nostettiin vaan pikkasen sängyn päätyä ja sanottiin että anna mennä. Enkä minä hölmö saanu suutani auki kun olin jo niin poikki... Lisäksi mä kuvittelin että jossain vaiheessa joku kätilö antais vähän vinkkejä miten supistus kannattaa ottaa vastaan, siis hengitysvinkkejä tai missä asennossa kannattais olla tms. Mut joo, uudelleen olen kohta menossa synnyttämään, ei sen pahempia traumoja kuitenkaan, nuo nyt on ehkä kumminkin sellaisia asioita joihin meinaan ite kiinnittää nyt huomiota ja sanoa asioista jo ennen kun olen liian kipeä.

 

Inhosin sitä kun mua pakkomakuutettiin kyljelleen. Kalvojen puhkaisuun asti sain liikkua, mut sit pakotettiin sänkyyn ja vielä kyljelleen missä oli tosi huono olla. Kalvojen puhkaisuun oli syynä synnytyksen vauhdittaminen (synnytyksen kesto reilu 2h, vauvalla ei ollut missään vaiheessa mitään hätää, vesi oikean väristä, 10 pisteen tenava). Kyselin kyllä että miksi, onko äänissä jotain vikaa. Mutta ei, äänet kuulemma hyvät koko ajan, mutta kun niin on oyssissa tapana. Paskat ole, esikon synnytyksessä sain kyllä valita ihan itse asentoni, nyt oli vaan vanha harppu kätilönä..

Myös mun kalvojenpuhkaisu kauhukokemukseni sattui OYS:ssa!! On kyllä uskomatonta toimintaa!!

 

hmmm... Nyt kun jälkikäteen miettii niin oisin halunnut että mun hyperventilaatiokohtaus oltai otettu tosissaan, sain vaan happimaskin naamalle vaikka olis tarvinnut pussin johon hengitellä koska jouduin totaaliseen paniikkiin ponnistusvaiheessa. se happimaski ei auttanut yhtään vaan teki olon entistä huonommaksi ja hengitys kiihtyi entisestään. Kun sanoin että nyt saan ihan liikaa happea niin kätilö tuumasi vaan että hengittele siihen maskiin niin saat henkeä...

Ja olisin sitten mielellään halunnut nähdä sen imukupin, kun yhtäkkiä vaan lääkäri marssi sisään ja sanoi että nyt otetaan imukupilla ulos, enkä ehtiny koko vehjettä nähä, sitte käskettiin vaan ponnistamaan ja samalla vetivät vauvaa ulos... Edes jälkikäteen ei näytetty sitä imukuppia kun pyysin tikkausten aikana...

 

Olisin pyytänyt peräruiskeen etukäteen