Mitä tekisit jos (uusi) kumppanisi arvostelisi harrastuksiasi yms.

[taarpeeksi syytä ?]

Siis alkaisi arvostelemaan ja kritisoimaan nyt vaikka harrastuksiasi, musiikkimakuasi, mitä ohjelmia katselet tv:stä, ja ilmoittaisi, että hänen mielestään tuollaiset asiat ovat typerää ajan ja rahan tuhlausta.

olisiko tuollainen tarpeeksi suuri syy olla jatkamatta suhdetta yhtään pidemmälle ?

Toisaalta olisi varmaan aika hullua laittaa suhde poikki eriävän musiikkimaun takia, mutta sitten taas, niin kuka haluaa kuunnella vittuilua ja valittamista aiheesta kumppaniltaan ?

 

[dddd]

Eriävä maku ei haittaisi minua, mutta se kyllä haittaisi, jos kumppani katsoisi asiakseen arvostella tai jopa halveksia minun makuani tai tekemisiäni. En siis jatkaisi suhdetta, jos jo alussa joutuu kuuntelemaan turhaa valitusta. Mitähän se olisi sitten 10 vuoden päästä? Huhhuh.

 

[TiiBii]

No en mä ainakaan jaksaisi moista kuunnella. Ja maan päällä on ihmisiä joista varmasti löytyy se jokapäiväiseen arkeen sopiva kumppani.

 

[narun jatkoksi]

En kestäis hetkeäkään, samantien narun jatkoksi tai ranteet auki!

 

[vierass]

Meillä mies ei tykkää monesta ohjelmasta mitä katton, voi joskus sanoa että kaikkee sä katot vaikkapa nyt selviytyjät, mutta eipä siitä sen enempää eikä tule arvotelua ja antaa rauhas kattoo. Tai itte tykkään ennemmin suomalaisesta musiikista ja se kuuntelee biitleseistä sipeliukseen muttei siitäkään sen enempää.

 

["Anne"]

Antaisin kenkää. Mitä tuollaisella tekee, joka ei anna olla oma itsensä, ja se jos mikä, on tärkeintä jos haluaa että suhde kestää. Ja omana itsenään olemisesta voidaan laskea pois julkipiereskely, naistenhakkaaminen ym sikailu, mitä en todellakaan tässä nyt tarkoita, että kaikkea pitäisi sietää.

 

[Tuli ex]

Taisin olla noin 20-vuotias, kun silloinen poikaystävä alkoi arvostelemaan kuinka typerä olen kun menin viikonlopuksi kisaamaan partiossa pt-kisoihin. Ei kuulemma kukaan täysjärkinen aikuinen sellaista harrasta. No arvatenkin oli äkkiä ex-poikaystävä. Nykyisen aviomiehen kanssa musiikki- ja tv ohjelma maku hyvinkin erilaista. Mutta koska kunnioitamme toisiamme emme väheksy toisen makua.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no kyllä en varmaankaan jatkais suhdetta. jokaisella on oikeus kuunnella mitä musiikkia haluaa ja harrastaa mitä haluaa.

 

[mulla]

On yks telkkariohjelma mitä mies ei voi sietää eikä tajuu miks katon sitä. Silti antoi mulle junassa viikonloppuna ipädin kuulokkeet ja sano "mä otin sulle kuulokkeet mukaan jos haluut kattoo sit X ohjelmaa ettei matka oo niin tylsä". Ei kaikesta tarvii kaikkien tykätä muttei silti saa mennä väheksymään.

 

[Nanemone]

Jäis kyllä historiaan tuollainen miea. Jos noin varhaisessa vaiheessa kehtaa röyhkeästi alkaa toista arvostelemaan niin ei se siitä paremmaksi muutu.

Mulla ja puolisollani on aika samanlainen maku tv-sarjoissa ja leffoissa, mut muutamia poikkeuksia on. Mies esim katsoo paljon urheilua, mitä itse en katsois kirveellä uhaten. Mä taas joskus harvoin jotain muotiohjelmia tai sairaaladraamaa mistä mies taas ei innostu ollenkaan. Leikkimielisesti "vittuillaan" toisillemme näistä välillä, mutta ei arvostella toisiamme ja annetaan katsoa rauhassa.

Mieltymykset saavat olla erilaisia, mutta kunnioittaa pitää!

 

[Vierass]

Mielipiteensä saa sanoa kerran, mutta ei jatkuvasti ainakaan noin negativiiseen sävyyn. Miehen ei tarvitse tykätä samoista asioista, mutta hänen pitäisi hyväksyä se, että minä tykkään niistä. Jos mies haluaisi, että muutun toiseksi ihmiseksi, niin jatkosta ei tulisi mitään.

 

["jenni"]

Lempeästi saa pilkata toisen outoja mieltymyksiä, mutta epäkunnioittava ei saa olla. Pitää kyllä myös itse kestää se, ettei puoliso vain ihastuneena huokaile kaiken itselle tärkeän perään, vaan kuittia voi tulla. Mut ilkeä dissaus, sille ehdoton ei.