:\| Terve, ajattelin vaan kysyä neuvoa..Olen kohta 11 viikolla raskaana ja olen 16-vuotias, poikaystävä on viellä kuvioissa..Siinä onkin se ongelma..Kun sain tietää raskaudesta mietin tosissani tekeväni abortin..Poikaystäväni ei voinut ymmärtää miten voisin sellaista tehdä koskaan..Päädyimme lopuksi siihen tulokseen että lapsi pidetään. Nytten on alkanut näyttää pahala..ehkä vain kuvittelen..Nään poikaystävästäni että hän tahtoo vaan lähteä juhlimaan ja åitää hauskaa aina viikonloppuisin. Hän on 17- vuotias. En vain tiedä mitä päässäni liikkui silloin kun ajattelin että kyllä hän on valmis ja unohtaa juhlimiset..olen puhunut asiasta hänelle mutta siitä ei ole ollut mitää hyötyä..Nytten en enää tiedä mitä tehdä..Olen aivan loppu..ja jotenki yksin..kaavinnan voisi tehdä enää tässä vaiheessa mutta tiedän että tulisin katumaan sitä todella paöjon myöhemmin..mitä teen..? :'( :'( :'(
Mitä tehdä..
- Viestiketjun aloittaja pelokas
- Ensimmäinen viesti
:hug: Voi että...
Höh, ei tollasta sais käydä, siis jos jätkä on luvannu ottaa vastuun ni ottakoot...
Mutta siis suosittelen että menet abortin tekemään ja mietit perheen perustamista ku olet vanhempi ja ees toisen asteen koulun käyny.
:hug:
Höh, ei tollasta sais käydä, siis jos jätkä on luvannu ottaa vastuun ni ottakoot...
Mutta siis suosittelen että menet abortin tekemään ja mietit perheen perustamista ku olet vanhempi ja ees toisen asteen koulun käyny.
:hug:
M
mä taas
Vieras
ajattelen että pidät lapsen ettet kadu aborttia jälkeen.. sen on kova opaikka... kyllä sä pärjään ja poikaystäväkin hoksaa kun lapsi syntyy että miten pitää vastuuta ottaa!! keskustelkaa rohkeesti!!!
Kuule tyttö, sinuna en ehkä aborttia menis tekemään. Itse tulin kans yllättäen raskaaksi mutta olen aina päättänyt että oli tilanne melkein mikä tahansa, itse en aborttia tee. Sinä tietenkin teet kuten parhaaksi näät mutta mieti asiaa kuitenki monelta kantilta: poikaystäväsi lupasi ottaa vastuun ja vaikka hän nyt vielä tahtookin bilettää niin ei välttämättä halua enää lapsen syntymän jälkeen? Olet vasta raskauden alussa niin jos poikaystäväsi päätti että bilettää nyt vielä kun voi että jaksaa sitte keskittyä vain lapseen. Miten vanhempasi suhtautuvat? Jutelkaa poikaystäväsi kanssa ja kysy aikooko hän omistautua lapselle! Minä olen nyt 17 raskausviikolla enkä voisi olla enää onnellisempi masussa köllöttelevästä vauvastamme! :heart: Minulla ikää 19 ja lukion päätän tossa joulukuussa. Poikaystäväni oli mielestäni aluksi myös epäileväinen tämän suhteen mutta tiesi että aborttia en tee! Nyt hänkin odottaa aivan innolla vaavia ja koko ajan kyselee miten lapsellamme menee ym ihanaa! Ehkä omasikin "heltyy" ajatukselle vauvasta ja bilettämisen vähentämisestä koska hänhän ei halunnut sinulle aborttia! Keskustelkaa kunnolla ja sopikaa kaikki!! Älä tee mitään mitä katuisit myöhemmin! Voimia sinulle oikein paljon!! :hug:
kamun poikafrendi oli kanssa koko ajan menossa kun kamu ootti lasta...joka viikonloppu baarissa ja jättikin kamun pari kertaa aina illalla ihan vaan siks että pääsis lähtee,mutta sit kun vaavi synty niin se rauhottu ja sen jälkeen on kaikki mennyt aivan loistavasti.yhdessä menevät aina jos juhlimaan lähtevät ja viikot ollaan rauhassa kotona ja touhutaan lasten kanssa. joten elä vielä ole huolissaan uskon että poikakamusi siitä rauhoittuu.olet muutenkin vielä aika alussa joten luulen että se rupee ymmärtää sun raskauden vasta sit kun maha alkaa näkyy ja vauvan liikkeet tuntuu!
abortti on sinänsä helppo toimenpide, ja vaikka sitä aikansa katuu ni jonkinlaisen anteeksiannon itselleen suo, ennemmin tai myöhemmin.
sen sijaan että miettisit kaduttaako se abortti, mieti sitä että oletko valmis kantamaan vastuun lapsesta yksin. jättämään todennäkösesti suurimman osan kavereista, kohtaamaan jos jonkinlaista asennetta ym ym ym
muista, että sun menot rajottuu aika hurjasti. vauvaahan on helppo hoitaa yksinäänkin mutta se lapsi kun on sun vastuulla parikymmentä vuotta. toki vastuu jollain lailla helpottuu mutta silti.
toisekseen, missä sä alaikäisenä asuisit? alaikäinen ei voi vuokrata omiin nimiinsä edes asuntoa. jollei sun vanhemmat oo valmiita vuokraamaan sulle asuntoa (jolloin viimekädessä vuokra olis heidän vastuulla) tai et mene ensikotiin ni minne? millä sä elätät ittes ja sen vauvan? missä vaiheessa opiskelet? vai tuleeko sulla olemaan varaa edes opiskeluun?
taloudelliset asiat yleensä kyllä selviää mut enemmän mä olen huolissani siitä miten jaksaisit lapsen kanssa yksin, kun kuitenki se näyttää olevan aika iso riski että poikaystävä häipyy kuvioista kun tajuaa ettei vauva arki oo kotileikkiä.
vaikka mä olin "jo" 17 ku tulin raskaaksi ja 18 ku esikoinen syntyi ja mulla oli tilanne jossa asuin mieheni kanssa ja sillä oli koulutus ja vakiduuni ni ei tulis mieleenkään väittää että arki olis ollu helppoa. itseasiassa meillä tilanne oli silloin aika sama, mies meni ja mä jäin kotiin. me kuitenkin oltiin yhdessä päätetty että lapsi tulee eikä mulla ollu aikomustakaan abortoida toivottua lasta. lisäksi mulla oli työpaikka, enkä joutunut elämään miniäitiyspäivärahalla. periaatteessa, vaikka meillä oli ja on kaikki edellytykset hyvään ja helppoon perhe-elämään ni mä en voi hyvällä tahdollakaan suositella tätä kenellekään joka ei oo sitä loppuun asti harkinnut ja joka ei todella, todella oo valmis vastuuseen. vaikka meitä on kaksi kasvattajaa ja vuoroa voi vaihtaa ku toinen ei enää jaksa, on lasten kasvatus rankinta työtä mitä mä tiedän. ainaki uhmaikäisten kanssa...
miten tahansa, päätös on kuitenki sun. mä todella toivon että sulla on realistinen kuva lasten saannista, kasvattamisesta ja vastuun kannosta. ja myös siitä kuinka tulisit taloudellisesti toimeen.
mieti siis asiaa siltä kantilta että pystyisitkö lapsen kasvatukseen, älä niin että pystyisitkö aborttiin. abortti on se helpompi vaihtoehto.
sen sijaan että miettisit kaduttaako se abortti, mieti sitä että oletko valmis kantamaan vastuun lapsesta yksin. jättämään todennäkösesti suurimman osan kavereista, kohtaamaan jos jonkinlaista asennetta ym ym ym
muista, että sun menot rajottuu aika hurjasti. vauvaahan on helppo hoitaa yksinäänkin mutta se lapsi kun on sun vastuulla parikymmentä vuotta. toki vastuu jollain lailla helpottuu mutta silti.
toisekseen, missä sä alaikäisenä asuisit? alaikäinen ei voi vuokrata omiin nimiinsä edes asuntoa. jollei sun vanhemmat oo valmiita vuokraamaan sulle asuntoa (jolloin viimekädessä vuokra olis heidän vastuulla) tai et mene ensikotiin ni minne? millä sä elätät ittes ja sen vauvan? missä vaiheessa opiskelet? vai tuleeko sulla olemaan varaa edes opiskeluun?
taloudelliset asiat yleensä kyllä selviää mut enemmän mä olen huolissani siitä miten jaksaisit lapsen kanssa yksin, kun kuitenki se näyttää olevan aika iso riski että poikaystävä häipyy kuvioista kun tajuaa ettei vauva arki oo kotileikkiä.
vaikka mä olin "jo" 17 ku tulin raskaaksi ja 18 ku esikoinen syntyi ja mulla oli tilanne jossa asuin mieheni kanssa ja sillä oli koulutus ja vakiduuni ni ei tulis mieleenkään väittää että arki olis ollu helppoa. itseasiassa meillä tilanne oli silloin aika sama, mies meni ja mä jäin kotiin. me kuitenkin oltiin yhdessä päätetty että lapsi tulee eikä mulla ollu aikomustakaan abortoida toivottua lasta. lisäksi mulla oli työpaikka, enkä joutunut elämään miniäitiyspäivärahalla. periaatteessa, vaikka meillä oli ja on kaikki edellytykset hyvään ja helppoon perhe-elämään ni mä en voi hyvällä tahdollakaan suositella tätä kenellekään joka ei oo sitä loppuun asti harkinnut ja joka ei todella, todella oo valmis vastuuseen. vaikka meitä on kaksi kasvattajaa ja vuoroa voi vaihtaa ku toinen ei enää jaksa, on lasten kasvatus rankinta työtä mitä mä tiedän. ainaki uhmaikäisten kanssa...
miten tahansa, päätös on kuitenki sun. mä todella toivon että sulla on realistinen kuva lasten saannista, kasvattamisesta ja vastuun kannosta. ja myös siitä kuinka tulisit taloudellisesti toimeen.
mieti siis asiaa siltä kantilta että pystyisitkö lapsen kasvatukseen, älä niin että pystyisitkö aborttiin. abortti on se helpompi vaihtoehto.
Olen melkein 3-kymppinen äityli. En suosittele sinulle aborttia, tulisit katumaan sitä jossakin elämäsi vaiheessa varmasti. Odottelisin sinun tilanteessasi varmasti rauhassa ja katselisin tilanteen kehittymistä. Jos sinusta tuntuu raskauden loppuvaiheessa, ettei sinusta ole vielä äidiksi/ olosuhteet ovat lapsen tulolle mahdottomat, voit luovuttaa lapsesi adoptioon. Silloin ei sinun tarvitse kantaa syyllisyyttä abortista ja voisit luottaa siihen, että lapsesi saa kasvaa tasapainoisessa, aikuisten vanhempien perheessä. Kenties joskus myöhemmin saisit lapseesi uudelleen yhteyden... Lisäksi voisit tehdä onnelliseksi jonkun lapsettoman pariskunnan, joka ei jostakin syystä voi saada omaa biologista lasta. Halusin tuoda sinulle esille myös tämän näkökulman asiaan. Teet tietysti valintasi itse ja voimia sinulle sen tekemiseen. :heart: :hug: