A
anni
Vieras
Kysyn nyt teiltä neuvoa, kun en tiedä mitä tekisin. Olen ollut avoliitossa saman miehen kanssa jo 6 vuotta. Mies on ihan kiva. Mutta liian kiltti ja vähän nyhverö kuiteskin. Eikä mikään kovin komea. Olemme jo pari vuotta yrittäneet lasta mieheni ja toisaalta kyllä myös minunkin halustani. Nyt olen raskaana. Sen pitäsi olla ihan hyvä juttu, mutta en tiedä, kuka on lapsen isä.
Olen nimittäin tapaillut jo vuoden ajan toista miestä aina silloin tällöin. Hän on pomoni. Ihastuin häneen heti, kun aloin nykyisen työni. Hän on komea, pitkä, lihaksikas, erittäin määrätietoinen, oikea kunnon uros. Tiedätte kyllä tyypin. Kaikki toimistomme naiset on häneen lääpällään ja arvaatteko oliko oloni polleeta, kun pomo selvästi iski silmänsä minuun viime vuoden pikkujouluissa, joista koko tää meidän suhde alkoi. Hän vei jalat altani. Sinä iltana naimme ja kunnolla. Hän on voimakas rakastaja, saan olla täysin hänen armoillaan. Koko homma on aivan toista kuin mieheni kanssa. Olemme sen jälkeen aina tapailleet silloin tällöin.
Nyt siis olen raskaana. Voihan olla, että lapsi on mieheni mutta enpä sitä kuitenkaan usko, kun jhänen kanssaan ei pomojuttua aiemminkaan tärpännyt. Mitä nyt tekisin? Aion pitää lapsen, sen tiedän. Olen sitä itsekin toivonut mutta kerronko miehelleni, että lapsi ei välttämättä ole hänen. Pomolle en kerro epäilyistäni. Hän on tahollaan naimisissa ja isä ja en halua rasittaa häntä turhilla jutuilla ja olemme muutenkin sopineet, että saadakseni tapailla häntä, en missään nimessä saa alkaa konstailemaan hänen perhe-elämänsä kustannuksella.
Toisaalta miehelläni on oikeus tietää mutta en haluaisi loukata hänen tunteitaan. Hänhän ei ole tähän tapaukseen syypää, paitsi ehkä vähän,kun on semmoinen kun on. jos hän olisi vähänkin kuin pomoni, ei tätä olisi ehkä tapahtunut. Jos kerron miehelleni, hän saattaisi jättää minut. jos lapsi osoittatuisi hänen lapsekseen, ei tämä haittaisi, koska saisin elatusapua ja myös hoitoapua aina tarvittaessa. Mutta ja tämä onkin suuri mutta. Jos lapsi onkin pomoni,( mitä kyllä toisaalta salaisesti toivon, koska jos olisin sinkku tekisin hänelle lapsen ilman muuta, on hän niin mahtava), joutuisin hoitamaan sitä ehkä täysin yksin. Mitä te tekisitte minun sijassani.
En sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja. Tiedän että olen tehnyt vähän väärin mutta elämässä sattuu ja tapahtuu ja aina muutoksille ei itse voi mitään. niihin vain ajautuu.
Olen nimittäin tapaillut jo vuoden ajan toista miestä aina silloin tällöin. Hän on pomoni. Ihastuin häneen heti, kun aloin nykyisen työni. Hän on komea, pitkä, lihaksikas, erittäin määrätietoinen, oikea kunnon uros. Tiedätte kyllä tyypin. Kaikki toimistomme naiset on häneen lääpällään ja arvaatteko oliko oloni polleeta, kun pomo selvästi iski silmänsä minuun viime vuoden pikkujouluissa, joista koko tää meidän suhde alkoi. Hän vei jalat altani. Sinä iltana naimme ja kunnolla. Hän on voimakas rakastaja, saan olla täysin hänen armoillaan. Koko homma on aivan toista kuin mieheni kanssa. Olemme sen jälkeen aina tapailleet silloin tällöin.
Nyt siis olen raskaana. Voihan olla, että lapsi on mieheni mutta enpä sitä kuitenkaan usko, kun jhänen kanssaan ei pomojuttua aiemminkaan tärpännyt. Mitä nyt tekisin? Aion pitää lapsen, sen tiedän. Olen sitä itsekin toivonut mutta kerronko miehelleni, että lapsi ei välttämättä ole hänen. Pomolle en kerro epäilyistäni. Hän on tahollaan naimisissa ja isä ja en halua rasittaa häntä turhilla jutuilla ja olemme muutenkin sopineet, että saadakseni tapailla häntä, en missään nimessä saa alkaa konstailemaan hänen perhe-elämänsä kustannuksella.
Toisaalta miehelläni on oikeus tietää mutta en haluaisi loukata hänen tunteitaan. Hänhän ei ole tähän tapaukseen syypää, paitsi ehkä vähän,kun on semmoinen kun on. jos hän olisi vähänkin kuin pomoni, ei tätä olisi ehkä tapahtunut. Jos kerron miehelleni, hän saattaisi jättää minut. jos lapsi osoittatuisi hänen lapsekseen, ei tämä haittaisi, koska saisin elatusapua ja myös hoitoapua aina tarvittaessa. Mutta ja tämä onkin suuri mutta. Jos lapsi onkin pomoni,( mitä kyllä toisaalta salaisesti toivon, koska jos olisin sinkku tekisin hänelle lapsen ilman muuta, on hän niin mahtava), joutuisin hoitamaan sitä ehkä täysin yksin. Mitä te tekisitte minun sijassani.
En sitten kaipaa mitään moraalisaarnoja. Tiedän että olen tehnyt vähän väärin mutta elämässä sattuu ja tapahtuu ja aina muutoksille ei itse voi mitään. niihin vain ajautuu.
Joka oli yksi elämäni rankemmista kokemuksista ja samoin myös miehelleni.