Jos ei ole yhteistä omaa asuntoa tai asuntolainaa ja/tai yhteisiä lapsia, avosuhteesta voi lähteä kytkintä nostamalla, avioliitosta ei. Ja läheskään kaikki avosuhteessa elävät eivät tiedä, ettei heillä esim. ole asumisoikeutta puolison omistamassa asunnossa ilman kirjallista sopimusta, jos puoliso kuolee ja perikunta päättää pistää "lesken" pihalle.
Itse asiassa lähteminen on ihan yhtä helppoa molemmista suhteista - avioliiton osalta sen sijaan täytyy hoitaa byrokratia, mutta ei se edellytä sen kummempaa kuin avioeropapereiden täyttämiset. Ei tuo prosessi siis mitenkään vaikeuta eroamista saati estä niitä. ja toisaalta, miksi pitäisikään? Jos ihminen haluaa erota, niin se lienee hänen oikeutensa.
Eikä se harkinta-aika mitenkään helpota toisen suostuttelua (tuolla aiemmin väitettiin niin), siis jos toinen osapuoli haluaisi suostutella eroa hakevan muuttamaan mielensä. Ihan yhtä hyvin voi yrittää suostutella avoliitosta tai seurustelusuhteesta lähtevää. Ja ihan yhtä hyödytöntä se molemmissa tapauksissa on, jos toinen kuitenkin haluaa eron.
Se, mikä voi oikeasti vaikeuttaa eroa, on yhteinen omaisuus, joissain tapauksissa yhteiset lapset, mutta tämähän on jo eri asia eikä liity siviilisäätyyn.