Mitä tehdä lasten kanssa kun keinot lopussa..

[äippä82]

Aattelin kysyä mielipiteitä teiltä muilta äideiltä onko kellään edes samansuuntaisia ongelmia.. Minulla on 7vuotias ja 5vuotias tyttö, jotka tappelevat keskenään koko ajan, siis oikeasti koko ajan.. ja myöskään minun komennukset eivät mene perille asti, äitiä uhmataan koko ajan, olen laittanut lapsia istumaan ns. jäähypenkille, ottanut rangaistukseksi leluja yms muita etuja pois.. mikään ei auta, kaikkein vähiten huutaminen (siihenkin välillä ikävä kyllä sorrun) lapset käyttävät itkua keinona saada tahtonsa läpi, eli nyt meillä ruvetaan itkemään heti jos kaikki ei mene mielen mukaan.. taustatietona sen verran. olen yksinhuoltaja, joten siis yksin olen näiden ongelmien kanssa. ja kesäkuun alusta asti olen sairastanut jatkuvaa pääkipua, johon ei vieläkään ole syytä löytynyt, joka tietysti jo yksistään kiristää hermoja ja vaikuttaa siihenkin että lapsillekin tulee annettua helpommin periksi koska kovia ääniä en kestä enää tuon pääkivun takia. mutta nyt vaan haluaisin elää normaalia elämää lasten kanssa siitä huolimatta että itse kamppailen terveyteni kanssa, mutta mietin johtuuko ongelmat kuitenkin minusta kun voimavarat ja henkinen puoli ovat aivan lopussa.. mutta antakaas neuvoja mitä voisin tehdä parantaakseni tilannetta?

 

[tyyni]

saat sitten olla rauhassa.

 

[vieras]

tai et olisi hankkinu lapsia .. varmaan tiesit että lapset pitää meteliä/on vilkkaita ennenkun aloit muksuja tekemään.

 

[jojo]

Tsemppaa muutamana päivänä, äläkä anna itkevälle periksi. Lapsethan tekee just sitä, mikä toimii

 

[jojo]

Olisko mahdollista saada nlan kautta apua? Jaksaisitko olla yhteydessä sinne?

 

[ninaTT]

Älä taistele lapsiasi vastaan, työskentele heidän kanssaan. Kysy heiltä neuvoa. Istukaa alas yhdessä ja keksustelkaa tilanteesta. Ei aikuistenkaan kanssa toimita niin, että riidellään.

Yleensä lapset muuten aistivat milloin vanhemmalla menee huonosti. Yksinhuoltajalla tämä korostuu. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi ja saattaa hieman taantua tai käyttäytyä huonosti, kun ei muutenkaan osaa purkaa pahaa mieltänsä. Onko minkälainen turvaverkko? Voiko joku muu aikuinen auttaa sinua?

 

[tukea]

Kuulostaa todella raskaalta sinun tilanteesi. Olet varmasti ainakin osittain oikeassa siinä että oma vointi heijastuu lapsiin. Mnulla esimerkiksi oma uupumus tuotti esikoiselle uniongelmia ja kuopukselle itkuisuutta. Tämän tietenkin tajusin jäkikäteen kun oli jo yritetty tutkia ja hoitaa lapsia. Eihän niissä mitään vikaa ollut. Sain vihdoin apua itselleni ja kaikkien vointi lähti paremmaksi ja perhe toimivammaksi kun ongelmani oli hoidettu.

Soita neuvolaan jos tuntuu että siellä on hyvät tyypit asialla. Voit kysellä sieltä myös yhdistysten tai muitten sellaisten numeroita jossa sinua voitaisiin auttaa.

Toivottavasti saat sen pääkivun aisoihin niin jaksat taas.

Ai niin meillä on seurakunnassa vapaaehtoisia jotka voivat tulla leikittämään lapsia jos äidillä menoa tai rentoutumisen tarvetta.

 

[äippä82]

"tai et olisi hankkinu lapsia .. varmaan tiesit että lapset pitää meteliä/on vilkkaita ennenkun aloit muksuja tekemään."

luuletko tosiaan etten tiennyt mihin ryhdyin, mutta kuvittelepa tilanne että pääkipu on ollut puolivuotta, enkä edes muista enää miltä tuntui kun pääkipua ei ollut, ja pääkivun myötä tullut myös ääniherkkyys, niin tosiaan en ollut varautunut että näin käy
neuvolan kautta olen myös asiasta jutellut ja lääkäriin olen viikoittain yhteydessä lääkeiden takia, ja saan vielä keskusteluapua jotta itse jaksaisin, mutta mietinkin millä saataisiin kotiolot paranemaan, kun nyt ei ole hirveästi ylimääräisiä voimavaroja käytössä..

 

[HanTa]

no voi elämä näitä ehdotuksia taas...

ei lasten koti ei ole ratkaisu mielestäni ongelmaasi.

suoranaista ratkaisua tuskin tältä palstailta tulet saamaan... ja varmasti kasan enemmän ja vähemmän järkeviä keinoja auttaa tilannettasi useampia.

itse suosittelisin sinua keskustelemaan alkuun vaikka tarhan hoitajien kanssa millainen tyttäresi käytös päivähoidossa ja samoin toisen tyttäresi opettajan kanssa.

suosittelen myös heille avoimesti kertomista mikä tilanne kotona on ja pyytää rohkeasti neuvoa mitä voisit tehdä.

voit olla yhteydessä myös neuvolaan ja pyytää heiltä apua.

 

[äippä82]

Älä taistele lapsiasi vastaan, työskentele heidän kanssaan. Kysy heiltä neuvoa. Istukaa alas yhdessä ja keksustelkaa tilanteesta. Ei aikuistenkaan kanssa toimita niin, että riidellään.

Yleensä lapset muuten aistivat milloin vanhemmalla menee huonosti. Yksinhuoltajalla tämä korostuu. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi ja saattaa hieman taantua tai käyttäytyä huonosti, kun ei muutenkaan osaa purkaa pahaa mieltänsä. Onko minkälainen turvaverkko? Voiko joku muu aikuinen auttaa sinua?

olen yrittänyt puhua rauhallisesti, selittänyt tilannetta myös lapsille.. kertonut tilanteesta yms.. mikään ei tunnu auttavan, turvaverkko on aika niukka, molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, ja lapset ovat isällä jokatoinen viikonloppu. niinä viikonloppuina kun ovat isällään yritän rentoutua ja pitää jotenkin itseni koossa. nukun myös keskimäärin vain noin neljätuntia yössä, joten univelkaakin on kertynyt aika kiitettävästi. nukahtamislääkkeitä olen saanut, mutta en niitä voi ottaa kun lapset ovat kotona jos heille joku hätä tulee niin mun pitää olla valppaana. niinä viikonloppuina kun ovat isällään otan iltaisin nukahtamislääkkeen jotta saisin hiukan tasattua univajetta..

 

[Kamala]

Aattelin kysyä mielipiteitä teiltä muilta äideiltä onko kellään edes samansuuntaisia ongelmia.. Minulla on 7vuotias ja 5vuotias tyttö, jotka tappelevat keskenään koko ajan, siis oikeasti koko ajan.. ja myöskään minun komennukset eivät mene perille asti, äitiä uhmataan koko ajan, olen laittanut lapsia istumaan ns. jäähypenkille, ottanut rangaistukseksi leluja yms muita etuja pois.. mikään ei auta, kaikkein vähiten huutaminen (siihenkin välillä ikävä kyllä sorrun) lapset käyttävät itkua keinona saada tahtonsa läpi, eli nyt meillä ruvetaan itkemään heti jos kaikki ei mene mielen mukaan.. taustatietona sen verran. olen yksinhuoltaja, joten siis yksin olen näiden ongelmien kanssa. ja kesäkuun alusta asti olen sairastanut jatkuvaa pääkipua, johon ei vieläkään ole syytä löytynyt, joka tietysti jo yksistään kiristää hermoja ja vaikuttaa siihenkin että lapsillekin tulee annettua helpommin periksi koska kovia ääniä en kestä enää tuon pääkivun takia. mutta nyt vaan haluaisin elää normaalia elämää lasten kanssa siitä huolimatta että itse kamppailen terveyteni kanssa, mutta mietin johtuuko ongelmat kuitenkin minusta kun voimavarat ja henkinen puoli ovat aivan lopussa.. mutta antakaas neuvoja mitä voisin tehdä parantaakseni tilannetta?

Annatko sä kaiken sitten periksi, kun lapsi alkaa itkemään?

 

[äippä82]

no voi elämä näitä ehdotuksia taas...

ei lasten koti ei ole ratkaisu mielestäni ongelmaasi.

suoranaista ratkaisua tuskin tältä palstailta tulet saamaan... ja varmasti kasan enemmän ja vähemmän järkeviä keinoja auttaa tilannettasi useampia.

itse suosittelisin sinua keskustelemaan alkuun vaikka tarhan hoitajien kanssa millainen tyttäresi käytös päivähoidossa ja samoin toisen tyttäresi opettajan kanssa.

suosittelen myös heille avoimesti kertomista mikä tilanne kotona on ja pyytää rohkeasti neuvoa mitä voisit tehdä.

voit olla yhteydessä myös neuvolaan ja pyytää heiltä apua.

olen kertonut tarhassa tilanteestani, ja puhut tytöstäni, joka kuulemma tarhassa käyttäytyy aivan moitteettomasti, samoin kun isompi neiti koulussa. eli ainoastaan kotona kiukutaan kokoajan.. ja tähän asti olen yrittänyt olla vahva ja jaksaa, mutta nyt on oikeesti voimat ihan finaalissa
joku kysyi että annanko kaiken periksi, en tietenkään anna mutta varmasti enemmän kuin normaalisti.

 

[5den äiti]

jaksamista sinulle pyydä ihmeesä ulkopuolista apua jotta saat ensin itsesi kuntoon ja sen jälkeen jaksat keskittyä lapsiisi jotka ovat kanssa aika hakoteillä tilanteesta...lapset vaistoavat että sinulla on paha olla

 

[Valaja]

Lapset tappeleee paljo keskenään. Mun mielestä se on ihan tavallista. Puutun tappeluun vasta, jos koko ajan sorretaan samaa lasta, kiusataan ja jätetään leikeistä, hakataan tms. Jos valloilla on niin sanottu normimeno, annan olla. Sieläpä oppivat ratkomaan riitoja se selvittämään erimielisyytensä. Käyn kiskaseen oven kiinni, jos mekkala ärsyttää. Joskus sanon rauhallisesti, että leikki ei onnistu, koska tappelette. Kehotan ratkaisemaan kiistan ja jatkamaan sitte.

Tarkotan tällä sitä, että joka asiaan ei voi puuttua, koko ajan ei voi säätää ja kotkottaa ovella. Siinä ne hioo toisiltaan särmiä pois. Se kuuluu asiaan.

Sitte ku oikeasti riidan selvittäjää tarvitaan, nostelet likat eri huoneisiin rauhottumaan. Meillä mennään kintut ilmassa pesuhuoneeseen ja eteiseen miettimään tekoja. Itku ei auta. Korvatulpat on varmaan välillä hyvä apu tuon ääniongelman kanssa. Ne suodattaa sen pahimman vain pois.

Mun kokemuksen mukaan lapsi jatkaa kiellettyä toimintaa niin kauan, kun hän voi sitä jatkaa. Ota mahdollisuus pois. Älä anna lapsen nälviä ja vähätellä sinua. Älä ärsyynny, loukkaannu ja provosoidu. Jos teet niin, lapsi sai juuri sen, mitä halusi. Hän ikään kuin voitti sen erän.

Ole piirun verran sitkeämpi, ku lapset. Se kannattaa. Monesti sisarukset villitsee toisiaan ja yhdessä uskalletaan toteuttaa rohkeatkin tempaukset. Se on hankalaa ja ärsyttävää. Juttele erikseenkin lasten kanssa asiasta. Joku palkkiotaulu vois toimia. :/

:hug:

 

[äippä82]

Lapset tappeleee paljo keskenään. Mun mielestä se on ihan tavallista. Puutun tappeluun vasta, jos koko ajan sorretaan samaa lasta, kiusataan ja jätetään leikeistä, hakataan tms. Jos valloilla on niin sanottu normimeno, annan olla. Sieläpä oppivat ratkomaan riitoja se selvittämään erimielisyytensä. Käyn kiskaseen oven kiinni, jos mekkala ärsyttää. Joskus sanon rauhallisesti, että leikki ei onnistu, koska tappelette. Kehotan ratkaisemaan kiistan ja jatkamaan sitte.

Tarkotan tällä sitä, että joka asiaan ei voi puuttua, koko ajan ei voi säätää ja kotkottaa ovella. Siinä ne hioo toisiltaan särmiä pois. Se kuuluu asiaan.

Sitte ku oikeasti riidan selvittäjää tarvitaan, nostelet likat eri huoneisiin rauhottumaan. Meillä mennään kintut ilmassa pesuhuoneeseen ja eteiseen miettimään tekoja. Itku ei auta. Korvatulpat on varmaan välillä hyvä apu tuon ääniongelman kanssa. Ne suodattaa sen pahimman vain pois.

Mun kokemuksen mukaan lapsi jatkaa kiellettyä toimintaa niin kauan, kun hän voi sitä jatkaa. Ota mahdollisuus pois. Älä anna lapsen nälviä ja vähätellä sinua. Älä ärsyynny, loukkaannu ja provosoidu. Jos teet niin, lapsi sai juuri sen, mitä halusi. Hän ikään kuin voitti sen erän.

Ole piirun verran sitkeämpi, ku lapset. Se kannattaa. Monesti sisarukset villitsee toisiaan ja yhdessä uskalletaan toteuttaa rohkeatkin tempaukset. Se on hankalaa ja ärsyttävää. Juttele erikseenkin lasten kanssa asiasta. Joku palkkiotaulu vois toimia. :/

:hug:

voit olla oikeassa siinä että puutun riitoihin liian herkästi. mutta kun tuntuu että tällä hetkellä elämä vaan on ihan täyttä tappelua ja äidille uhittelua. vaikka yritän lastenkin kanssa leikkiä yms. sen mitä jaksan tällä hetkellä, mutta niistäkin tilanteista mitkä ovat mukavia niin kehkeytyy joku hirvee tappelun aihe ja sitten taas kaikki on pahalla mielellä

 

[ninaTT]

olen yrittänyt puhua rauhallisesti, selittänyt tilannetta myös lapsille.. kertonut tilanteesta yms.. mikään ei tunnu auttavan, turvaverkko on aika niukka, molemmat isovanhemmat asuvat kaukana, ja lapset ovat isällä jokatoinen viikonloppu. niinä viikonloppuina kun ovat isällään yritän rentoutua ja pitää jotenkin itseni koossa. nukun myös keskimäärin vain noin neljätuntia yössä, joten univelkaakin on kertynyt aika kiitettävästi. nukahtamislääkkeitä olen saanut, mutta en niitä voi ottaa kun lapset ovat kotona jos heille joku hätä tulee niin mun pitää olla valppaana. niinä viikonloppuina kun ovat isällään otan iltaisin nukahtamislääkkeen jotta saisin hiukan tasattua univajetta..

Mitä sanomista lapsilla oli? Mitä vinkkejä tai ehdotuksia heillä oli? Oliko heillä mitään toiveita tilanteen suhteen?

 

[ninaTT]

Mäkin muuten ehdottaisin korvatulppia tai kuulosuojaimia. Ne vievät mekkalalta sen terävimmän kärjen.

 

[Valaja]

Meillä oli tässä joku aika sitte tiukka tilanne lasten kanssa. Kiirettä, töitä, kiukkua... Kaikki oli väsyneitä jne... Me istuttiin alas koko sakki ja kysyttiin lapsilta, että onko tämä nyt sitte hauskaa näin? Lapset tuumi, että ei ole. Sitte mietittiin yhessä, että miten me korjataan tilanne ja miten me kaikki viihdyttäs kotona paremmin.

Lapset ehdotti sääntöjä, jotka kirjattas muistiin. Minusta se oli hyvä idea. Sitte me kirjattiin. Pieninkin sai oman sääntönsä julki. (Se oli, että pestään hampaat.) Se oli hälle tärkeä sääntö. Hän muisti, että hampaapesu on tärkeää... :heart:

Ei kiroilla, ei haukuta, tullaan kotiin ajoissa, tehdään läksyt heti, ei käytetä väkivaltaa... Tommosia sääntöjä. Säännöt allekirjotettiin ja tulostettiin. Nyt ne on esillä ja niistä muistutellaan. Jotenki näkyy toimivan painettuna paremmin.

 

[huh]

meilläkään ei auta se, että menen leikkiin mukaan. kahta kamalampi tappelu tulee, keksivät haluta tehdä eri asioita ja kaksi tyttöä täälläkin.

ja itse taas tulee kiukkuiseksi kun yrittää antaa aikaansa, vaikka olisi aina siivoamista jne ja sitten ei sekään kelpaa.

tunnetko jotain syylisyyttä erosta että olet päästänyt tilanteen tuohon että annat kaiken periksi? tai tosi paljon.

 

[äippä82]

Kiitos kaikille vastauksista juttelin äsken rauhallisesti lasten kanssa ja teimme yhdessä "kodin pelisäännöt" lapset saivat itse myös osallistua sääntöjen tekemiseen, ja otimme myös käyttöön ns.palkintotaulun. eli aina kun on kokopäivän kiltisti, saa tarran. vastapuoleksi jätimme käyttöön jäähypenkin, jos sääntöjä rikkoo joutuu jäähypenkille. toivottavasti tämä auttaisi edes vähän tähän tilanteeseen. mutta iso kiitos kaikille!