F
florida
Vieras
Olen nyt niin järkyttynyt, etten tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tänään selvisi, että läheinen ystäväni on puhunut perheeni hyvin yksityisistä asioista ulkopuoliselle (kenties useammallekin). Tämä salaisuus on parisuhteeni vaikein ja nöyryyttävin asia (miestäni koskeva rikosasia), ja hain ahdistukseeni apua ystävältäni silloin, kun kriisi oli perheessämme akuutisti päällä. Kenellekään muulle en ole asiasta puhunut. Nyt sitten mieheni sai kuulla asiasta työkaveriltaan, jonka sisko on tämän ystäväni tuttava. Mieheni työkaveri kertoi kuulleensa asiasta siskoltaan.
Eli, tämä ihminen, johon olen kaikista eniten luottanut, on pettänyt minut ihan täysin. Hän on lapseni kummi ja minä hänen lapsensa kummi ja olemme päivittäin tekemisissä. Olemme myös asuneet yhdessä aikoinaan. Hän on ollut lähinnä kuin sisko minulle. Hän on sitten ilmeisesti nautiskellut "hyvästä juorusta" niin, ettei ole voinut olla kertomatta asiasta ties kenelle. Olen niin pettynyt ja loukkaantunut, että olen itkenyt useaan otteeseen tänään.
Luulin, että olemme tästä meidän kriisiajastamme päässeet jo yli eikä meidän tarvitsisi kuulla siitä enää. Aikoinaan se oli niin paha "mörkö", että se pilasi melkein kaksi vuotta meidän elämästämme. Selvisimme asiasta ja miestäni ei tuomittu mistään, mutta en silti edelleenkään kestä edes ajatella koko asiaa. Ja asia on niin nöyryyttävä, etten kestä ajatusta, että juttu on nyt levinnyt ties minne ja kenelle. Nyt tuntuu, että jalat menee alta.
Mieheni kielsi ehdottomasti minua sanomasta asiasta mitään tälle "ystävälleni", koska siitä tulee sitten ketjureaktio, kun ystäväni suuttuu tälle kaverilleen, joka on puhunut asiasta siskolleen ja sitten tämä hänen siskonsa eli mieheni työkaveri suuttuu miehelleni, koska on mieheni vika, että hänen siskonsa on nyt suuttunut jne.jne...Naurettavaksi menee, joka tapauksessa. Ja juttu luultavasti vaan leviäisi edelleen. Mieheni sanoi kertoneensa asiasta minulle vain, koska haluaa minun jatkossa tietävän, ettei tähän ystävääni voi luottaa.
Mutta miten minä voin antaa vaan asian olla? Mitä minä teen ystävällä, johon ei voi luottaa? En yhtikäs mitään! En voi leikkiä ystävää ihmisen kanssa, johon en enää luota enkä oikein voi katkaista vuosien ystävyyssuhdetta ilman mitään selitystä. Sittenhän se olen minä, joka saa vihat niskoilleen. Kaiken lisäksi olemme naapureita. Mitä minä nyt teen?
Ensimmäinen reaktioni oli tietenkin soittaa heti ja haukkua eukko pystyyn, mutta en voi sitä tehdä. Mutta mitä sitten?
Eli, tämä ihminen, johon olen kaikista eniten luottanut, on pettänyt minut ihan täysin. Hän on lapseni kummi ja minä hänen lapsensa kummi ja olemme päivittäin tekemisissä. Olemme myös asuneet yhdessä aikoinaan. Hän on ollut lähinnä kuin sisko minulle. Hän on sitten ilmeisesti nautiskellut "hyvästä juorusta" niin, ettei ole voinut olla kertomatta asiasta ties kenelle. Olen niin pettynyt ja loukkaantunut, että olen itkenyt useaan otteeseen tänään.
Luulin, että olemme tästä meidän kriisiajastamme päässeet jo yli eikä meidän tarvitsisi kuulla siitä enää. Aikoinaan se oli niin paha "mörkö", että se pilasi melkein kaksi vuotta meidän elämästämme. Selvisimme asiasta ja miestäni ei tuomittu mistään, mutta en silti edelleenkään kestä edes ajatella koko asiaa. Ja asia on niin nöyryyttävä, etten kestä ajatusta, että juttu on nyt levinnyt ties minne ja kenelle. Nyt tuntuu, että jalat menee alta.
Mieheni kielsi ehdottomasti minua sanomasta asiasta mitään tälle "ystävälleni", koska siitä tulee sitten ketjureaktio, kun ystäväni suuttuu tälle kaverilleen, joka on puhunut asiasta siskolleen ja sitten tämä hänen siskonsa eli mieheni työkaveri suuttuu miehelleni, koska on mieheni vika, että hänen siskonsa on nyt suuttunut jne.jne...Naurettavaksi menee, joka tapauksessa. Ja juttu luultavasti vaan leviäisi edelleen. Mieheni sanoi kertoneensa asiasta minulle vain, koska haluaa minun jatkossa tietävän, ettei tähän ystävääni voi luottaa.
Mutta miten minä voin antaa vaan asian olla? Mitä minä teen ystävällä, johon ei voi luottaa? En yhtikäs mitään! En voi leikkiä ystävää ihmisen kanssa, johon en enää luota enkä oikein voi katkaista vuosien ystävyyssuhdetta ilman mitään selitystä. Sittenhän se olen minä, joka saa vihat niskoilleen. Kaiken lisäksi olemme naapureita. Mitä minä nyt teen?
Ensimmäinen reaktioni oli tietenkin soittaa heti ja haukkua eukko pystyyn, mutta en voi sitä tehdä. Mutta mitä sitten?
