Toggle sidebar

Kun ystävä/kaveri pettää luottamuksen, annatko anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Jaa-a, tuskin voisin antaa anteeksi.
Mutta mites sitte kun kyseessä on oma sisko ja oma mies, jotka viettäneet yön samalla sohvalla. Mitään ei (muka) ole tapahtunut... Miten tuollaiseen pitäisi suhtautua?
 
Mä voin antaa anteeksi, mutta ei se ystävyys enää ole ystävyyttä sen jälkeen. Kun luottamuksen pettää, niin ei se ennalleen enää palaudu. Lähinnä varmaankin siksi, että harvoin jaksaa rakentaa sitä ystävyyssuhdetta vuositolkulla. On helpompi jättaä se taakseen...
 
Mun "ystävä" puhui paskaa silloiselle tulevalle, nykyiselle miehelleni. Yritti estää seurustelun valheillaan. Kertoili minusta pöyristyttäviä valheita. Ja jatkoi käytöstään, kun olisin tarvinnut häneltä tukea eräässä vaikeassa elämäntilanteessa. Puhuivat siskonsa kanssa ihme juttuja ja juorut alko levitä. Enpä ole sen jälkeen häneen luottanut millään lailla.
 
mulle on monta kurjaa juttua tullu eteen kun on paraskamu pettänyt...ei se juorua tai levittele salaisuuksia(ENÄÄ) mutta se kun ei tunnu muhun luottavan niin kuin mä luotan siihen. Meidän ystävyys on vähän laimentunut viime kesänä kun se ei halunnut viettää aikaa mun kanssa niinkuin ennen... kun kysyin asiaa se sano että mun kanssa on tylsää. suutuin, surin, vaikka se naurettavalta kuulostaakin, mutta eihän sen vuoksi jätetä kaveria ja katkaista yhteyksiä. toivoisin teiltä, hyvät lukijat neuvoja, kun ei tuo tunnu minuun luottavan ja tahtoisin parhaankamuni takas.
 
[QUOTE="joopajoo";25760474]Eli ystävä saa tehdä ihan mitä hyvänsä?[/QUOTE]

Ystävä ei tee ihan mitä hyvänsä. Ehkä silloin jos "ystävä" tekee jotain niin kamalaa, ettei sitä voi antaa anteeksi, kyseessä ei ole ollut ystävä laisinkaan.
Mä en ystävysty helposti, sillä ystävyys vaatii luottamusta ja itse en luota ihmisiin kovinkaan herkästi. Omat ystäväni eivät ole koskaan pettäneet luottamustani, vaikka ristiriitoja onkin matkalla tullut vastaan.
 
Mun kaveri laitto välit poikki kun toinen kaveri väitti että omin valehdellut. Nyt hän haluaa olla kaverini enkä osaa vastata, sillä hän käski unohtaa. Unohtaminen oli vaikeaa, mutta onnistuin. Näköjään hän ei.
 
Riippuu ehkä miten vakavasta asiasta on kyse, en ehkä kovin helposti antaisi anteeksi,
eikä luottamusta enää olisi.

Joitakin asioita en antaisi koskaan anteeksi ja siihen tyssäisi koko ystävyys silloin.
 
Anteeksi en anna ikinä,enkä myöskään unohda tekosia. Yhden ihmisen heivannu elämästäni täysin ja takas ei ole tulemista. Toiselle en ole kertonu luottamuksen pettämisen jälkeen mitään henk. kohtasia asioita,vaikka ollaanki yhteydessä.

Mä ite en todellakaan levittele ystäväni asioita muille. Eikä mille tartte edes sanoa,että tää on salaisuus..
 
Annan.

Minulla on kaksi ystävää, joille annan anteeksi mitä vain. Tiedän, että jos jotain tapahtuu, heillä on sille hyvä selitys.
Annan yleensäkin ihmisille helposti anteeksi alkuraivarin jälkeen. En vaan osaa pitkittää vihanpitoa ja jos en ihan rehellisesti ole enää vihainen, niin en ymmärrä miten edes kantaisin kaunaa.

Luottamus ei minulla liity asioihin ja niistä puhumiseen, vaan tekoihin ja toisen puolien pitämiseen. Myöskään heikolla hetkellä ei saa iskeä vyön alle. Asioistani ei ole pahemmin puhuttukaan.
Olisi aika omituista, jos ystäväni yhtäkkiä lähtisi levittelemään sanomisiani. Mitä ne siitä saisi?

Harvoin kylläkään avaan mitään arkoja paikkoja. En juuri koskaan itke ystävieni nähden, enkä puhu parisuhteen ongelmista tai yleensäkään suhteestani.
Ystävien kanssa oleminen keskittyy kirjoihin, syvällisiin keskusteluihin ihan mistä vaan, hauskanpitoon ja haaveisiin. Mustaan huumoriin ja arjen jakamiseen - laitetaan yhdessä pyykit tai pidetään kirppispöytää ja jaetaan tulot tasan huolimatta juuri omien kamojen hinnoista ja myyntimenekistä. Joskus syödään hyvin yhdessä kokattua ruokaa tai käydään ravintolassa. Veneillään mökille tai lenkitetään koiraa.

Jokaisella on virheensä ja on kuprujakin ollut kummankin kanssa. En minäkään ole täydellinen, tosi kaukana siitä. Molemminpuolinen anteeksianto tuntuu omassa elämässäni toimivan minkä tahansa suhteen pelastajana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun paras kaveri kävi aikoinaan makaamassa erään miehen kanssa,vaikka tiesi tasan tarkkaan et oli kyseisestä miehestä kiinnostunut ja meillä oli jotain pientä juttuakin. Noh, säästyimpä siltä mieheltä sitten kun näin millanen sika oli. Ystäväni vielä kertoi itse maanneensa tämän kanssa eikä nähnyt asiassa edes mitään kummallista. Joo,oltiin kun paita ja peppu ja kaikki jaettiin,mut ei sentään miehiä.
Ollaan me taas väleissä,mut en ole unohtanut ja luottamus hävisi.
Click to expand...

Näitä tarinoita on jonkun verran aina. Itsekin koettu muutaman kaverin taholta.

Musta tuntuu että siinä on kyse jostain sellaisesta että kaveri potee jonkun verran alemmuuskompleksia ja kateutta ystävyydessä ja ystävästään. On pakko kokeilla saako ns. iskettyä miehen itselleen? Ja sitten voi todeta itselleen että onnistuinpas, olinpas parempi..
 
[QUOTE="vieras";27500160]Miten joku ei voi olla puolellasi, jos tietävät liitostanne jotakin?[/QUOTE]

On ollut tilanteita, joissa erotilanteessa mielestäni ystäväni on ollut isompi syypää. En silti sano sellaista ääneen tietenkään.
Ystävän ei tartte aina olla samaa mieltä mutta joskus mielipiteistä ollaan vaan hiljaa.
 
[QUOTE="vieras";27500210]Voisi silti kuvitella, että arvelisivat jotakin. Vaikea uskoa, että joku pitäisi sinua jotenkin syyllisenä eroon vaikkei tietäisikään mitään. No hyvä päästä sellaisista ihmisistä eroon.[/QUOTE]

Et tunne exää. Se mies saa saatanankin näyttämään jeesukselta.
 
Joo en viitsi edes puhua. Jos minuun ei ole oltu yli puoleen vuoteen yhteydessä niin osaan laskea 1+1. Mun oma äiti ei tahtonut uskoa meidän avioliiton oikeaa puolta, saati siten "yhteiset ystävät". Todellakin saavat pitää miehen ystävyyden, minä en halua. Ihan ok menee, kai. Kenties tää tästä vielä ihan normaaliksi eloksi muuttuu :)
 
Ystävälle en anna anteeksi pettämistä ja valehtelua. Kaksi hyvää ystävää tiesivät silloisen poikaystäväni pettävän eivätkä kertoneet auttoivat jopa valehtelemalla hänen menoistaan.
Sain tietää kun poikaystävän pikkuveljellä oli pokkaa olla peittelemättä isoveljensä tekoja ystäviltä olisin odottanut samaa.
 
minulla tapahtui näin..
paras ystävä ja rakkain on ja oli erittäin vetävän näköínen nainen. hän sai miehen kuin miehen. meillä oli pitkä historia takanamme ja näin taaksepäin kun mietin hän aina yritti iskeä miehiäni. ongelma ei ollut siinä, etteikö hän itse niitä olisi saanut vaan varmaankin siinä, koska hän oli niin vetävän näköinen, että tarvitsi haasteita. (minun mielimiteeni huom!) tapasin erittäin komea miehen ja seurustelumme oli vuoristorataa.. kaiken kaikkiaan seurustelimme n. 7 vuotta. hän jäi kiinni monista epämääräisistä tapauksista. jossain vaiheessa rupesin epäilemää liian ystävällisestä meiningistä hänen ja ystävi kanssa. viimeisellä ravintola reissulla ystäväni otti poikaystävääni kiinni sukukalleuksista ja flirttaili oikein kunnolle. sen hän kuittasi läpällä. omituista oli että mieheni vain ystävällisesti tarjosi ystävälleni trinksuja ja oli meinigissä mukana. minusta tuntui siltä että olen se 3 pyörä kuvioissa. sanoin ystävälleni kiukkusesti, että en tykkää tämmöisestä käytöksestä ja hän vain kuittasi sen naurulla..mitä vittua näin jälkeen päin! olisi pitänyt leipoa t..paan!!! noh siihen jäi viimeinen iltama.. olimme soittelematta ja sovimme ja autoin hänen läheisen kuoleman suurimman surun ohi. hän tapasi kait sit unelmiensa miehen!!???? tapasin hänet ja toki voin näin jälkeen päin sanoa, että oli erittäin fiksu tapaus. emme pitäneet juuri yhteyttä kuitenkkan jonkin aikaan... ja miksi??? jonkun ajan päästä sain soiton, että hän myönsi, että hän oli viettänyt baariyön jälkeen minun mieheni kanssa yön hänen kämpillään. toki asian tulleen ilmi haukuin ystäväni alimpaan helvettiiin ja mieheni ei asiaa myöntänyt enneen kuin sanoin, että turha sitä on enää kieltää. kumpikin väittävät,että ei menty sänkyyn asti ja kummankin suusta kuulin, että sanoi lopettavansa suutelemisen, etteikö menisi pidemmälle... kumpi ja kampi kumpi voitti,,siinä saatanan sydänystävä ja rakas mies. en toivo kellekkään yhtä paskaa tilannetta ja sitä kuinka 2 läheisintä kuvittelamaasi ihmistä pystyy viedä jalat niin pahasti alta.. anteeksi vollotukseni, mutta mielestäni pieni lipsahdus ei ole maan viemää. toki kaikilla oma mielipide. sitä arvostan:)
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
5K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa