Mitä tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua?

[nuori.]

Riippuu varmasti tosi paljon siitä, millaisia luontaishoitoja käytät ja jos osoittautuu, että tarvitset jotain lääkitystä, niin jätätkö ottamatta sen ja syöt jotain luontaislääkkeitä sen sijaan. Mutta onhan noita paljon sellaisia hoitoja, jotka varmaan tukeekin psykiatrista hoitoa, esim. vyöhyketerapiassa ei käytetä lääkkeitä ollenkaan. Ja varmasti kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä tuosta asiasta.

Ja kyllä se ammatti löytyy. Oppisopimuskoulutuksiakin järjestetään. Niitä kannattaa kysyä työkkäristä.

Juup.. niin tän hoidon kans pystyis kans samaan aikaan kai käyttää niitä kemikaallisiakin lääkkeitä ja voinhan mä ensiks pyytää vaan terapiaa, ei mun oo pakko alkaa lääkkeitä vielä syömään?

 

[nuori.]

No mut nyt vaan heti huomenna eka askel!

Juuri näin. mä tuun vaikka huomenna raportoimaan sit tänne et miten kävi. Sanoin vielä tänään noille, et kun mulla ei taida oikeesti enää olla vaihtoehtoina kuin se et joko mä jään ikuisiks ajoiks näiden kanssa asumaan tänne.. ja oon vielä täällä 35-vuotiaanakin.. ja sillon varmaan tosi paskassa kunnossa ja elämä pyörii näin tätä rataa siihen asti ennen kun mä kuolen...

Tai sit. Tää sosku ja nää on mun viimeset vaihtoehdot ja aion lähtee hakee apua/koittaa saada sitä ja jos äiti/sen vanhemmat/isä yrittää sabotoida taas tän mun avun hakuyrityksen ja onnistuu siinä... niin ei oo enää sillon ollu musta kii... oon yrittäny kaikkeni...

Kiva kun tuntuu et tukkaakin lähteny kamalasti. Tänään suihkussa ihan tuppo kun mun päänahassa on joku muukin sairaus ja sit ollu kauheesti ahdistusta ja hermoilua tän kesän ajan tästä kaikesta mun tilanteesta... pelottaa että mitä jos musta tulee kalju tyttö, vaikka en siihen niinkään uskokkaan

Nyt lähden kuitenkin pesee mun silmät raikkaalla vedellä, koska ne on ihan punaset ja tuliset itkusta.. ja sit luen jotain kivaa kirjaa ja koitan rauhottuu nukkumaan.. jotta saan nukuttuu hyvät ja levolliset unet sillä se on keholle tärkeää senkin kans ollu ongelmia aika paljon tässä kesän aikana, nukkumisen,tullu siis järkyttävää unettomuutta ja 2 viikon unettomuus jaksoja ja sellasia univelkoja joita en nevör oo saanu pois nukutuksi...

 

[nuori.]

No oho, ovatpa melkoista roskaa sulle syöttäneet! Voihan se olla, että jokin osastojakso olisi hyvästä psykiatrisella puolella, jos noin syvästi masentunut olet. Mutta ei sinua laitokseen laiteta, hyvänen aika.

No niille varmaan toi laitos ja osasto oli samoja asioita...

Tänäänkin kun meil oli vielä vieraita ja siel teeskenneltiin niin mukavaa niille ja mie itkin ja olin ihan paskana vaatekomeros, niin tuli taas mun syyks sekin kun en kyenny niitä vieraita näkee... et oon törkee paska kato, varmaan niin ajattelivat..

En ois halunnu olla. Mut sain isän kiinni taas seläntakana toimisesta ja valehtelusta.

 

[minnee]

Juup.. niin tän hoidon kans pystyis kans samaan aikaan kai käyttää niitä kemikaallisiakin lääkkeitä ja voinhan mä ensiks pyytää vaan terapiaa, ei mun oo pakko alkaa lääkkeitä vielä syömään?

Voin toki puhua vaan omasta kokemuksestani, mutta mulle ei ainakaan ensimmäisenä kirjoitettu mitään lääkkeitä vaan ihan muilla keinoin alettiin selvittää asioita. Eli eipä niitä pakko ole syödä, jos tarvett ei ole. Toisaalta ei lääkkeitä tarvi pelätäkään, niistä voi olla apua selviämisessä pahimman yli.

 

[minnee]

No niille varmaan toi laitos ja osasto oli samoja asioita...

Tänäänkin kun meil oli vielä vieraita ja siel teeskenneltiin niin mukavaa niille ja mie itkin ja olin ihan paskana vaatekomeros, niin tuli taas mun syyks sekin kun en kyenny niitä vieraita näkee... et oon törkee paska kato, varmaan niin ajattelivat..

En ois halunnu olla. Mut sain isän kiinni taas seläntakana toimisesta ja valehtelusta.

Voi tyttöparkaa. Tuntuu, että jos oma lapsi koskaan alkaa oirehtia ja voida pahoin, sitä kääntäisi jokaisen kiven, että saisi toiselle apua. Kurjaa etteivät vanhempasi näe omaa nenäänsä pidemmälle edes silloin, kun on omasta lapsesta kyse.

Koita saada nukuttua ja kerättyä voimia.

 

["vieras"]

Lääkitystä suosittelen ap:lle, mieliala nousee kummasti ja alkaa nähdä elämän kaikki värit valoisammin Siitä voi paraneminen sitten alkaa.

 

["vieras"]

Minneen kanssa samaa mieltä<3 Voimia ja jaksuja aapeelle, olet vielä nuori ja koko elämä on edessä. Kaikki kääntyy parhain päin. älä luovu toivosta.

 

[Peyote]

Ennenkuin alat vaihtaa olinpaikkaasi, sun kannattaa mennä ihan oman alueen terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle ja kertoa, että tarvitset psykiatrista apua ja pyydät että saisit täyttää masennustestin. siitä asia lähtee liikkeelle. Jos sua on hyväksikäytetty, niin eikös niistä ois hyvä ilmottaa poliisille?

 

["rrr"]

[QUOTE="vieras";28856767]Onkohan tämä provo.

Kämppäkin alta mennyt ja niin epätasaisen oloinen eikä vielä hoitosuhdetta minnekään ja töihin menoa suunnittelee. Surkeasti on kyllä asiat jos totta.[/QUOTE]

Hah, et taida paljon tietää tästä maailmasta jos tollanen kuulostaa jotenkin mahdottomalta.

----------

AP: paljon paljon tsemppiä! <3
Mulla itsellä ei ole ollut huonoja kotioloja, mutta muuten vähän samantyylinen tilanne sun ikäisenä, joten jonkin verran pystyn ymmärtämään mitä käyt läpi.

Itse suosittelen tässä vaiheessa lääkäriä, eli joko omaa terveyskeskustasi tai sitten jotain mielenterveystoimistoa jos paikkakunnaltasi löytyy. Kotikunnan nettisivuilta yleensä löytyy infoa.
Sitten sossuun ja/tai työkkäriin. Onhan niitä olemassa vaikka minkälaisia juttuja - työharjoittelua, tukihenkilötoimintaa, tukiasumista, ammatinvalintapsykologia... Kerrot näissä paikoissa että haluat huonojen kotiolojen takia muuttaa omillesi, opiskelu- tai työharjoittelupaikkaa, hoitoa masennukseen jne, mutta että kaipaat apua alkuun koska noita hommia voi oikeastikin olla hankala selvittää, olet selkeästi huonossa kunnossa tällä hetkellä (itkeminen, hiustenlähtö... masennuksen oireilta kuulostaa) etkä saa vanhemmiltasi tukea. Sano että sulla on oikeasti motivaatiota saada itsesi omille jaloille ja kuntoon mutta tarvitset apua.

Aina saattaa käydä niinkin että kohdalle osuu joku todella tympeä virkailija joka saa olon vain huonommaksi, mutta pliis, älä lannistu, niitä mahtaviakin löytyy ja erilaisia keinoja tosiaan riittää.

Toki voit lähteä suoraan hakemaan töitäkin, mutta tämänhetkinen olosi kuulostaa kyllä siltä että mun mielestäni kaipaisit ehkä vähän tukea.

 

[nuori.]

Joo, no empä tuota saanu paskaakaan sitten nukuttua...

Mä arvasin jo ettei se onnistu. Koska koko eilinen päivä oli itkua silmät punasina ja huutoa, kun kaikki menee taas niin päin helvettiä ja mulla oli jo kovat toiveet päästä pois täältä, mut sit vedettiin matto taas jalkojen alta.

Mut ehkä tässä oli jotakin hyvää. Se vuokranantaja vaikutti vähän pervolta ja kyttäili mitä eriskummallisempia asioita musta, mitkä ei periaatteessa ees hälle kuulu ja aina itki koko ajan että vastaa, vastaa ja soita heti takaisin ja plääplää oli melkeen joka päivä muhun yhteydessä ja kiristi et jos et nyt toimi näin niin huono juttu sun ja tän asunnon kannalta, joku vanhempi ukko.. hyi

Ja kuitenkin kun oon täys-ikänen niin mun pitäis pikku hiljaa alkaa vaan kylmän viileesti tulemaan toimeen omillaan ja sitähän mää haluisinkin, siis sitä, et pärjäisin omillani ja saisin katkastua välit myös vanhempiin. Mut aika kamalaa... sit mä oon ihan yksin. Mulla ei oo vanhempia, ei ystäviäkään, eikä oikeen myös sukulaisia koska meidän suku on tosi pieni, enkä tunne niitä kunnolla... Eikä niilläkään oo tainnu läheskään kaikilla mennä niin hyvin elämässään. Siis tosi surku ja pelottava tilanne.

Se mitä tarkotin poikien hyväkskäytöllä niin sellasta jatkuvaa haukkumista ja sitä et väitetään et musta oikeesti tykätään ja rakastetaan, mut sit mut huoritellaanki ja sanotaan et emmä oo susta koskaan tykänny aidosti vitun huora ja likanen ämmä ja sit mä oon taas menny halpaan kun oon halunnu uskotella et tää tyyppi rakastais mua oikeesti ja et tästä vois tulla sitä jotain...

Mut hitto mä oon väsyny tähän väsymykseen, univelkaan, huonoon oloon joka tuntuu koko kropassa kun et oo saanu kunnol levättyä... Tätä on varmaan jatkunu jo kuukauden ja mä alan olla niin rikki, poikki, väsyny tähän ettei tosikaan... Tai varmaan pari kuukautta, koska sillon mulla meni se edellinen koti alta ja olin ihan puilla paljailla et mitä nyt tapahtuu/ hermoillu/ ollu ahdistunu siitä lähtien...

Ihan oksu olo.

 

[nuori.]

Ja potuttaa et toissa päivänä mä otin vielä sellasen asenteen et nyt parannan tän unirytmin tai kohta mä sairastun vaan lissää.

Mut persiilleen meni heti seuraavana päivänä kun sain epämukavia uutisia ja hirmu tappelu piti käydä/huuto ja itku, niin mikä ihme se on kun ei saa elämäänsä enää tasapainoo, rauhaa ja sit levättyy...

 

["oikea ammattivalittaja"]

Miten sä et uskalla lähteä pois kotoa?itse lähdin 17v enkä tukea saanut mistään ja mä en ole edes mikään älykäs tyyppi ja ihan yksin muutin asumaan.

 

["Susu"]

Tää on provo. Täysikäinen kyllä törmää netissä auttaviin puh.nroihin ym muihin tietoihin, niitä tietoja käyttää jo nippa nappa yli kymmenvuotiaat.

 

[leijona76]

Mun tilanne on tällänen: en oo koulussa, kotona ongelmia, oon masentunu ja mulla on myös muita mielenterveysongelmia.

Haluaisin lähtee muuttaa muualle täältä ja sit mun pitäis soittaa sinne toisen paikkakunnan sossuun varmaan? tai minne mun pitäis ees soittaa?

Olisin valmis ottamaan vastaan esimerkiks jotain työtä tai menee kouluun tai koulutukseen.

Niin voisko ne auttaa mut omille jaloilleni, tienaamaan omaa rahaa ja auttamaan mulle oman kodin? Tarvitsisin myös psykiatrista apua, et voisin käydä jollain psykellä juttelemassa ja saada tarpeen tullen ehkä lääkkeitä.

Mut vanhemmat meinaa tehdä saman kun ne teki mulle 15-vuotiaana. Oon nyt siis täys-ikänen. Ne vaan hätäilee omasta perseestään et tuleeks niille poliisin kautta ongelmia tai vastaavaa, jos menisin kertoo meidän kotitilanteesta vaikka oisin halunnu myös puhua kiusaamisesta ja poikien hyväksikäytöstä. Mut ei, nuo on sillein minä,minä,minä ja etenkin äiti ja pelkää vaan sitä omaa persettään. Eli minun pitäis vaan kaikki pitää sisällä, homehtua tänne missä nyt oon, jotta tuo sais pitää elämänsä ja olla onnellinen.

Sulla on tottakai oikeus hakea apua itelles ja lähteä kotoa. Selvittele muuttopaikkakunnan koulutusjuttuja ja asuntoasioita.

 

[nuori.]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";28857099]Miten sä et uskalla lähteä pois kotoa?itse lähdin 17v enkä tukea saanut mistään ja mä en ole edes mikään älykäs tyyppi ja ihan yksin muutin asumaan.[/QUOTE]

No uskallan, mut tarviin siihen vähän varmaan apua..

 

[nuori.]

[QUOTE="Susu";28857112]Tää on provo. Täysikäinen kyllä törmää netissä auttaviin puh.nroihin ym muihin tietoihin, niitä tietoja käyttää jo nippa nappa yli kymmenvuotiaat.[/QUOTE]

Joo no tota ei oo tullu mulle aiemmin tutuiks ne numerot ja niin edelleen, että ihan ekaa kertaa vasta tässä. että pakkohan tän on olla provo. tollo

 

[nuori.]

Sulla on tottakai oikeus hakea apua itelles ja lähteä kotoa. Selvittele muuttopaikkakunnan koulutusjuttuja ja asuntoasioita.

Juu.

 

["oikea ammattivalittaja"]

Sullahan oli se asunto jo miksi et pysty itse siivoamaan yms? minä lähdin ihan ilman mitään kotoa pois no sain musta-valkoisen tv.n ja sängyn siinä kaikki. Muuttomatkalla kävin kelassa josta hain sairauspäivärahani. Siitä maksoin vuokran ja ostin käytettynä sohvan ja pöydän. Soittelin sähkö ja vesiyhtiöille ja tein sopimukset. Ei se niin vaikeaa ole. Mulla ei vanhemmat auttaneet tai tukeneet mitenkään olivat vain onnellisia kun lähdin pois kotoa.

 

[nuori.]

En oo jaksanu, enkä mä halua muuttaa sinne enää takaisin

 

["oikea ammattivalittaja"]

En oo jaksanu, enkä mä halua muuttaa sinne enää takaisin

Ehkä et pysty itsenäiseen asumiseen silloin taitaa olla kaksi vaihtoehtoa joko asua vanhempien kanssa tai joku tukiasunto.

 

[nuori.]

Niin tai laitos.

No en pysty täällä, mun on päästävä täältä pois ja omista vanhemmista eroon jotta mun mieli virkistyis ja sit kaikkee muutaki, jotta elämä lähtis nousuun! Voihan joku ihminen käydä viikottain vaikka tarkistamassa sen mun asunnon.

 

["vieras"]

Voihan joku ihminen käydä viikottain vaikka tarkistamassa sen mun asunnon.

Tuo on outo ajatus, että pitäisi hyysätä. Tai, että lähdetään omilleen, mutta jonkun pitää kuitenkin katsoa perään. Luuletko, että yhteiskunnalla on varaa hyysätä ihmisiä tuolla tapaa? Siis alusta asti. Se on eri asia, jos ihmiselle tapahtuu tukea vaativia asioita, mutta että alusta asti jonkun pitäisi kulkea sinua vahtimassa? Ja varmaan siivoamassakin perästäsi. Anteeksi, mutta todellisuudentajua sinulle ei vielä ainakaan ole kasvanut.

 

["oikea ammattivalittaja"]

Niin tai laitos.

No en pysty täällä, mun on päästävä täältä pois ja omista vanhemmista eroon jotta mun mieli virkistyis ja sit kaikkee muutaki, jotta elämä lähtis nousuun! Voihan joku ihminen käydä viikottain vaikka tarkistamassa sen mun asunnon.

Laitoa voisi olla oikea paikka ainakin aluksi 1-2v koska ehkä et ole kypsä yksin asumaan. Kysy sossuilta jos saisin jonkun tukiasunnon tai paikan laitoksessa.

 

["vieras"]

Hei ap, minusta tuntuu, että olet todella hajoamispisteessä. Se mun tuttavanuori tuli ohjatuksi kiireelliseen sijoitukseen koulun kautta. Nyt kun sulla ei ole koulua, joka auttaisi, voisitko ajatella meneväsi ihan terveyskeskukseen mielenterveyden horjumisen vuoksi? Tai sitten sinne sosiaalipäivystykseen vai mikä se on?

 

[Birgitte]

Nyt kannattaisi poistua KaksPlussalta ja aloittaa se kehittävä, asioita edistävä toimiminen. Täällä palstalle sinulle on annettu kaikki neuvot mitä antaa voi, ota itseäsi niskasta kiinni ja ala toimia oman etusi mukaisesti.