Mitä tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua?

[juuri näin]

Tuossa sinulle tuli tsemppausta jo monelta ja ovat aivan oikeassa; tuollaisessa tilanteessa ei saa jäädä tuleen makaamaan, pitää tehdä edes jotain, ja sinä olet jo tehnyt: olet kertonut vanhemmillesi, ettet voi hyvin ja tahdot muuttaa asiat paremmaksi. Olet siis oikealla tiellä, tästä eteenpäin et voi muuta kuin voittaa, vaikka se juuri nyt ei siltä tuntuisikaan ja olo voi olla tosi eksynyt ja jännittynyt. En tiedä mitä kotonasi tapahtuu, mutta kyllä sinun on saatava apua. Olet täysi-ikäinen, sinulla on oikeus perusturvaan ja sitä se kohdallasi juuri on: perusturvaa. Luojan kiitos, asumme Suomessa ja sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä pois sieltä, missä nyt kärsit.

Mene välittömästi MOL:n sivuille ja ilmoittaudut työttömäksi ellet ole sitä jo tehnyt. Etsi kaikki vähänkään mielenkiintoiset työpaikat ja soittele niistä suoraan ja lähetä hakemuksia, etsi kaikki vähänkään mielenkiintoiset työvoimakoulutukset ja laita hakemukset menemään pikimmiten. Älä jätä vain yhden hakemuksen varaan, koputtele useampiin oviin, sitä varmemmin jossain avautuu sinulle sopiva paikka. Pääasia on saada pyörät pyörimään ja asioita eteenpäin. Etsi koulutuksia joko omasta kaupungistasi tai naapurikaupungeista, kuitenkin sellaisista paikoista, että olet tarpeeksi kaukana vahingollisista ihmissuhteista, mutta kyllin lähellä rakentavia, eheyttäviä ihmissuhteita (turvaverkko) jos sinulla sellaisia on. Etsi myös opiskelupaikkoja suoraan opistoista, soittele vapaista paikoista, kysele vuodenvaihteen jälkeen alkavista paikoista. Jostain tärppää aivan varmasti.

Jätä hakemuksia työpaikoista firmojen www-sivujen kautta tai soittele suoraan firmoihin, kysele työkkärin sivuilla näkyvistä paikoista, mutta työpaikan löytäminen ainakin ilman työkokemusta voi olla hyvin vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pysyä aktiivisena ja liikkeellä.

Laita toimeentulotukihakemus sosiaalitoimistoon välittömästi. En tiedä onko sossun asiakkaan pakko olla työkkärissä kirjoilla (joku joka tietää voisi ehkä varmistaa?), mutta luulisin, että sinun täytyy jotenkin osoittaa oikeutesi toimeentulotukeen, joten työkkäriin kannattaa ilmoittautua ennen tuen hakemista. Soita asuntotoimistoon ja kerro, että tarvitset asunnon pikimmiten. Jos et uskalla soittaa, laita asuntohakemus asuntotoimistoon, sen voi tietääkseni tehdä verkossakin, ja ainakin joissain kaupungeissa/kunnissa, asuntoa tarjotaan tulevalle asukkaalle kirjeitse.

Tämän jälkeen ota yhteyttä mielenterveystoimistoon tai terveyskeskuksen psykologiin. Olin itse töissä mielenterveystoimistossa ennen kun sain vakituisen työpaikan (olen siis mielenterveyshoitaja) ja voin vakuuttaa, että monelle ongelmista kärsiville melenterveystoimisto toimii sinä ensimmäisenä ja äärimmäisen tärkeänä askeleena kohti parempaa tulevaisuutta. Ole rohkea ja ota se askel, joka sinun on uskallettava ottaa, jotta saat oman ulkoisen elämäsi lisäksi myös sisäisen elämäsi raiteilleen.

Ja ihan viimeisenä tahdon muistuttaa, että aina kun jossain ovi sulkeutuu, avautuu toisaalla toinen ovi, josta kulkea. Kun se elämän virta lähtee sinua kuljettamaan ja saat etäisyyttä nykyiseen, näet kaiken aivan eri valossa ja niitä todellisia muutoksia alkaa tapahtua. Usko pois, ihminen voi selvitä mistä vaan, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden selviytyä. Tsemppiä!

Loistava viesti Birgitte! Luin tarkasti läpi, sillä olen ollut samassa tilanteessa kun ap (tai siis ammatti on mutta töitä en saanut ja ongelmia alkoi tulla muussa elämässä) ja nuo ohjeet oli kullanarvoisia. Tosi tärkeää että on joku kuka rohkaisee eteenpäin ja neuvoo minne ottaa yhteys ja miten toimia. Tuo byrokratiakoneisto ja paperiviidakko on nuorelle aika työn ja tuskan takia alkaa yksinään läpi käymään. Onneksi ollaan Suomessa tosiaan! Toimeentukeen ei tarvitse olla työkkärin asiakkaana.

 

[minnee]

Noniin.. mulla on vaan vähän huonoja kokemuksia noista ulkopuolisista auttajista. Et 15-vuotiaana mä koitin mennä koulukuraattorin puheille ja saada apua, mut sit mulle kotona huudettiin siitä ja ne suunitteli isovanhempien kans et mitä meidän pitää sinne nyt sanoa ja siellä ne oli sit selittäny et " joo tiinalla on kaikki ihan hyvin " yms. paskaa.. vaikka ei läheskään ollu, mä olin tosi rikki kaikkeen mitä mulla oli ollu koulussa, kotona, sairastumista kun voi niin huonosti yms...

Et mitä nyt jos toistuu sama temppu?

Ne menee taas sinne ja soittelee ja kaikkee selittää, eikä kukaan enää uskokkaan mua tai hanki mulle sitten apua... Noin just sillon kävi

Kun mussa ei näy mitään fyysisiä jälkiä. Mä oon henkisesti sisältä rikki.

Jos mua kotona vaikka hakattais ja oisin mustelmilla, niin kyllä sellaset tapaukset saa esimerkiks helpommin apua kuin mie.

No yksi vaihtoehto on se, ettet kerro muuttoaikeistasi ennen kuin asiat on saatu järjestettyä. Toinen on se, että kaikille auttaville tahoille sanot, että vanhemmillasi on taipumus toimia tuolla tavoin ja heille ei sinun tietojasi luovuteta eikä heidän sanansa paina. Olet täysi-ikäinen, joten vanhemmillasi ei ole asioihisi nokan koputtamista. Siitä kannattaa tosin virkailijoita muistuttaa. Lääkäreillä ja terveydenhuollon ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus.

 

[minnee]

No hä, et puhu kellekään mitään. Hoidat asiat ihan kaikessa rauhassa itseksesi. 18-vuotiaana sun ei tartte puhua asiasta yhtään ainoallekaan sukulaiselle ja ne ei voi saada susta mitään kautta tietoja ) Suoraan vaan johonkin juttelemaan ja kerrot koko tilanteen, myös perheestä.

Teoriassa noin, mutta käytännössä kannattaa muistuttaa virkailijoita noista asioista. Kantapään kautta opin tämän itsekin: jos nuoren vanhempi esiintyy tarpeeksi vakuuttavasti, virkailijat saattavat luovuttaa tietoja vanhemmille vaikka lain mukaan ei niin saa tehdä. Joten tämän asian kanssa kannattaa olla napakka.

Omat vanhempani ovat nimiini esim. tilanneet verotietojani, kyselleet tietoja kouluun pääsemisestäni, "järjestelleet" luottotietoasioitani jne. Ja vain virkailijoiden hyväuskoisuuden takia. Joten aloittaja: painota sitä, että tietojasi ei sitten luovuteta kenellekään ulkopuoliselle ja selitä syy, miksi.

Onko vanhemmillasi muuten todellinen syy pelätä virkavaltaa ja poliisia vai onko pelko enemmän kasvojen menettämisen ja kulissien hajoamisen pelkoa?

 

[Samaa mieltä]

Loistava viesti Birgitte! Luin tarkasti läpi, sillä olen ollut samassa tilanteessa kun ap (tai siis ammatti on mutta töitä en saanut ja ongelmia alkoi tulla muussa elämässä) ja nuo ohjeet oli kullanarvoisia. Tosi tärkeää että on joku kuka rohkaisee eteenpäin ja neuvoo minne ottaa yhteys ja miten toimia. Tuo byrokratiakoneisto ja paperiviidakko on nuorelle aika työn ja tuskan takia alkaa yksinään läpi käymään. Onneksi ollaan Suomessa tosiaan! Toimeentukeen ei tarvitse olla työkkärin asiakkaana.

Peesi. Samassa tilanteessa oltu. Joku jos silloin olisi kertonut mitä pitää tehdä, olisi kaikki ollut helpompaa Nyt kuitenkin kaikki ok ja perheenlisäystä tulossa myös.

 

[nuori.]

No yksi vaihtoehto on se, ettet kerro muuttoaikeistasi ennen kuin asiat on saatu järjestettyä. Toinen on se, että kaikille auttaville tahoille sanot, että vanhemmillasi on taipumus toimia tuolla tavoin ja heille ei sinun tietojasi luovuteta eikä heidän sanansa paina. Olet täysi-ikäinen, joten vanhemmillasi ei ole asioihisi nokan koputtamista. Siitä kannattaa tosin virkailijoita muistuttaa. Lääkäreillä ja terveydenhuollon ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus.

Joo, näin mä teen.... en tiiä sit miten paljon vaikuttaa et mulla on jotain tuomari sukulaisia?

Ukki ja mummo on kyllä ainakin ihan kauheita... ne on pienenä rangaissu mua lyömällä ilmat pihalle ja läpsimällä esimerkiks kasvoihin ja muutenkin hirveitä puuttumaan mun asioihin ja kontrolloimaan... kotona taas meno ollu just päin vastasta, mulla ei oo ikinä ollu mitään rajoja oikein tai sellast kunnon kasvatusta, oon saanu tehä mitä lystää, saanu kaiken melkeen mitä halunnu, mun edest on siivottu kaikki ja näin... mitään ei oo tarvinnu tehdä ite. Siks en esimerkiks osaa ees kunnolla tän ikäsenä käyttää pyykkikonetta, kun ei mun koskaan oo tarvinnu... ja mä kyl oikeesti kärsin tälläsestä.. noihin kai ne vetoo et ne on hyviä vanhempia ja sit niiden mielestä ne ei oo riidelly usein, huutanu ja osaavat teeskennellä muille ihmisille aina niin mukavia ettei kaikkee niistäkään uskois

ja kaverit pitää tai piti, ainakin mun vanhempia siisteinä, just sen takia kun sain tehdä mitä vain ja olin niin hemmoteltu, mie kun taas vaihtaisin mielellään vanhempiin jotka ois asettanu sopivasti rajoja, kasvatusta, pistäny siivoomaan ja tekemään kotitöitäkin ettei kaikki tuu nokan eteen kuin tarjottimella, eikä antanu rahaa aina kaikkeen vaan siihen mitä oikeesti tarviin ja saanu extraa vaan sillon joskus ja jos mä oon ollu kunnolla

jännää varmaan et just täys-ikäistyny sanoo näin.

 

["vieras"]

Joo, näin mä teen.... en tiiä sit miten paljon vaikuttaa et mulla on jotain tuomari sukulaisia?

Ukki ja mummo on kyllä ainakin ihan kauheita... ne on pienenä rangaissu mua lyömällä ilmat pihalle ja läpsimällä esimerkiks kasvoihin ja muutenkin hirveitä puuttumaan mun asioihin ja kontrolloimaan... kotona taas meno ollu just päin vastasta, mulla ei oo ikinä ollu mitään rajoja oikein tai sellast kunnon kasvatusta, oon saanu tehä mitä lystää, saanu kaiken melkeen mitä halunnu, mun edest on siivottu kaikki ja näin... mitään ei oo tarvinnu tehdä ite. Siks en esimerkiks osaa ees kunnolla tän ikäsenä käyttää pyykkikonetta, kun ei mun koskaan oo tarvinnu... ja mä kyl oikeesti kärsin tälläsestä.. noihin kai ne vetoo et ne on hyviä vanhempia ja sit niiden mielestä ne ei oo riidelly usein, huutanu ja osaavat teeskennellä muille ihmisille aina niin mukavia ettei kaikkee niistäkään uskois

ja kaverit pitää tai piti, ainakin mun vanhempia siisteinä, just sen takia kun sain tehdä mitä vain ja olin niin hemmoteltu, mie kun taas vaihtaisin mielellään vanhempiin jotka ois asettanu sopivasti rajoja, kasvatusta, pistäny siivoomaan ja tekemään kotitöitäkin ettei kaikki tuu nokan eteen kuin tarjottimella, eikä antanu rahaa aina kaikkeen vaan siihen mitä oikeesti tarviin ja saanu extraa vaan sillon joskus ja jos mä oon ollu kunnolla

jännää varmaan et just täys-ikäistyny sanoo näin.

Taidat ihan omiasi kirjoitella. Missä vaiheessa olet sitten omassa asunnossa jo asunut? Mitä olet tehnyt viimeiset kaksi vuotta?

 

[nuori.]

Teoriassa noin, mutta käytännössä kannattaa muistuttaa virkailijoita noista asioista. Kantapään kautta opin tämän itsekin: jos nuoren vanhempi esiintyy tarpeeksi vakuuttavasti, virkailijat saattavat luovuttaa tietoja vanhemmille vaikka lain mukaan ei niin saa tehdä. Joten tämän asian kanssa kannattaa olla napakka.

Omat vanhempani ovat nimiini esim. tilanneet verotietojani, kyselleet tietoja kouluun pääsemisestäni, "järjestelleet" luottotietoasioitani jne. Ja vain virkailijoiden hyväuskoisuuden takia. Joten aloittaja: painota sitä, että tietojasi ei sitten luovuteta kenellekään ulkopuoliselle ja selitä syy, miksi.

Onko vanhemmillasi muuten todellinen syy pelätä virkavaltaa ja poliisia vai onko pelko enemmän kasvojen menettämisen ja kulissien hajoamisen pelkoa?

No en tiedä. Siellä terapiassa mä kertosin varmaan tästä meidän vanhempien ainasesta riitelystä, huonosta ilmapiiristä kotona ja miten mä oon joutunu kärsii siinä välissä.. sit rajattomuudesta niiden puolelta ja kasvatuksen puutteesta, ukin ja mummon puolelta taas toisesta äärilaidasta eli älyttömästä kurinalaisuudesta ja siitä et ne on lyöny musta ilmat pihalle ja läpsiny kasvoihin ja tällästä kun en oo ollu mieliks...

Mutta kukaan niistä ei oo samaa mieltä mun kanssa näistä asioista, vaan väittävät välittävänsä ja että ovat olleet mulle niin hyviä. Eikä ne suostu tunnustamaan että noilla asioilla vois olla vaikutusta mun tämän hetkiseen tilanteeseen, vaan väittävät että minä syytän aina niitä kaikesta, mitä moni mun "kaverikin" tekee

Mie koen kuitenkin valitettavasti toisin.

 

[nuori.]

[QUOTE="vieras";28856845]Taidat ihan omiasi kirjoitella. Missä vaiheessa olet sitten omassa asunnossa jo asunut? Mitä olet tehnyt viimeiset kaksi vuotta?[/QUOTE]

Ala-ikäsenä, joku pari vuotta sitten ja ollu vaan ja yrittäny selvitä..

 

["vieras"]

Ala-ikäsenä, joku pari vuotta sitten ja ollu vaan ja yrittäny selvitä..

Minustakin tuntuu että tarinoit nyt hieman omiasi, menehän nukkumaan, jätetään tämä tähän.

 

[minnee]

Joo, näin mä teen.... en tiiä sit miten paljon vaikuttaa et mulla on jotain tuomari sukulaisia?

Ukki ja mummo on kyllä ainakin ihan kauheita... ne on pienenä rangaissu mua lyömällä ilmat pihalle ja läpsimällä esimerkiks kasvoihin ja muutenkin hirveitä puuttumaan mun asioihin ja kontrolloimaan... kotona taas meno ollu just päin vastasta, mulla ei oo ikinä ollu mitään rajoja oikein tai sellast kunnon kasvatusta, oon saanu tehä mitä lystää, saanu kaiken melkeen mitä halunnu, mun edest on siivottu kaikki ja näin... mitään ei oo tarvinnu tehdä ite. Siks en esimerkiks osaa ees kunnolla tän ikäsenä käyttää pyykkikonetta, kun ei mun koskaan oo tarvinnu... ja mä kyl oikeesti kärsin tälläsestä.. noihin kai ne vetoo et ne on hyviä vanhempia ja sit niiden mielestä ne ei oo riidelly usein, huutanu ja osaavat teeskennellä muille ihmisille aina niin mukavia ettei kaikkee niistäkään uskois

ja kaverit pitää tai piti, ainakin mun vanhempia siisteinä, just sen takia kun sain tehdä mitä vain ja olin niin hemmoteltu, mie kun taas vaihtaisin mielellään vanhempiin jotka ois asettanu sopivasti rajoja, kasvatusta, pistäny siivoomaan ja tekemään kotitöitäkin ettei kaikki tuu nokan eteen kuin tarjottimella, eikä antanu rahaa aina kaikkeen vaan siihen mitä oikeesti tarviin ja saanu extraa vaan sillon joskus ja jos mä oon ollu kunnolla

jännää varmaan et just täys-ikäistyny sanoo näin.

No tuo valmiiksi passaaminen on yksi kontrolloinnin muoto: sellaisella he yrittävät pitää sinut riippuvaisena itsestään. Mutta kaiken tuon siivoamisen ja vuokranmaksun ja kaiken voi oppia: etsi vaikka marttojen sivuilta ohjeita kodinhoitoon ja taloudenpitoon liittyen. Kaikkeen löytyy neuvoja.

Hienoa on kuitenkin se, että ymmärrät nyt itse sen, mitä tarvitset: että haluat itsenäistyä ja oppia noita elämäntaitoja, saada työtä jne. Juuri täysi-ikäistyneenä olet aika hyvässä vauhdissa noiden asioiden kanssa: minulla on ystävä, joka kolmikymppisenä on alkanut todella tehdä töitä sen eteen, ettei äiti kontolloisi kaikkea raha-asioita ja seurustelukumppaneita myöten.

Ja edes niillä tuomarisukulaisilla ei ole asiaa sinun asioihisi. Jos ei muu auta, vaihda vaikka paikkakuntaa siten, että haet opiskelupaikan ihan jostain muualta.

 

["vieras"]

Mä, minä, mie.. epäjohdonmukaisuutta.

 

[nuori.]

[QUOTE="vieras";28856866]Minustakin tuntuu että tarinoit nyt hieman omiasi, menehän nukkumaan, jätetään tämä tähän.[/QUOTE]

Joo, tarinoi sä kuule vaan ihan keskenäs! mut älä tuu mulle sanoo tollasta, jos et mitään mistään tiedä ja piste.

 

[nuori.]

No tuo valmiiksi passaaminen on yksi kontrolloinnin muoto: sellaisella he yrittävät pitää sinut riippuvaisena itsestään. Mutta kaiken tuon siivoamisen ja vuokranmaksun ja kaiken voi oppia: etsi vaikka marttojen sivuilta ohjeita kodinhoitoon ja taloudenpitoon liittyen. Kaikkeen löytyy neuvoja.

Hienoa on kuitenkin se, että ymmärrät nyt itse sen, mitä tarvitset: että haluat itsenäistyä ja oppia noita elämäntaitoja, saada työtä jne. Juuri täysi-ikäistyneenä olet aika hyvässä vauhdissa noiden asioiden kanssa: minulla on ystävä, joka kolmikymppisenä on alkanut todella tehdä töitä sen eteen, ettei äiti kontolloisi kaikkea raha-asioita ja seurustelukumppaneita myöten.

Ja edes niillä tuomarisukulaisilla ei ole asiaa sinun asioihisi. Jos ei muu auta, vaihda vaikka paikkakuntaa siten, että haet opiskelupaikan ihan jostain muualta.

Hmm mun todistus ei oo varmaan ees niin hyvä et sillä pahemmin mentäis opiskelemaan... sen keskiarvo oli 6 ja jotain...

 

[minnee]

No en tiedä. Siellä terapiassa mä kertosin varmaan tästä meidän vanhempien ainasesta riitelystä, huonosta ilmapiiristä kotona ja miten mä oon joutunu kärsii siinä välissä.. sit rajattomuudesta niiden puolelta ja kasvatuksen puutteesta, ukin ja mummon puolelta taas toisesta äärilaidasta eli älyttömästä kurinalaisuudesta ja siitä et ne on lyöny musta ilmat pihalle ja läpsiny kasvoihin ja tällästä kun en oo ollu mieliks...

Mutta kukaan niistä ei oo samaa mieltä mun kanssa näistä asioista, vaan väittävät välittävänsä ja että ovat olleet mulle niin hyviä. Eikä ne suostu tunnustamaan että noilla asioilla vois olla vaikutusta mun tämän hetkiseen tilanteeseen, vaan väittävät että minä syytän aina niitä kaikesta, mitä moni mun "kaverikin" tekee

Mie koen kuitenkin valitettavasti toisin.

No, nuo lyömiset ovat selkeästi rikoksia. Mutta valitettavasti ankea kodin ilmapiiri ei sitä ole. Vanhempasi yrittävät vain pitää kulissia yllä. Sun ei siihen tarvitse lähteä mukaan.

Siihen kannattaa varautua, että vanhempasi eivät ihan vähään aikaan tulekaan myöntämään, että mikään olisi koskaan ollut pielessä. Joten tuen ja avun saat sitten muualta. Sen voin kokemuksesta kertoa, että kun nuorena itse menin terapiaan olin aluksi ihmeissäni siitä, että psykiatri ja terapeutti uskoivat minua ja olivat minun puolellani. Psykiatri antoi jopa ymmärtää, että tuollaiset kontrolloivat vanhemmat eivät ole mitenkään harvinaisia. Ammattilaiset ovat kohdanneet sinun tilanteessasi olevia nuoria ennenkin aivan varmasti. Heidän tehtävänsä on auttaa sinua, eikä kyseenalaistaa. Sinulla on oikeus kokemukseesi vaikka toiset sitä vähättelisivätkin.

 

[minnee]

Hmm mun todistus ei oo varmaan ees niin hyvä et sillä pahemmin mentäis opiskelemaan... sen keskiarvo oli 6 ja jotain...

Eikös sen kymppiluokan voi käydä vähän vanhempanakin? Sitä kautta ainakin saa arvosanoja korotettua. Kyllä niitä keinoja löytyy. Otat vaan asian kerrallaan: ensin kotoa omillesi ja masennus hoitoon.

 

[nuori.]

No, nuo lyömiset ovat selkeästi rikoksia. Mutta valitettavasti ankea kodin ilmapiiri ei sitä ole. Vanhempasi yrittävät vain pitää kulissia yllä. Sun ei siihen tarvitse lähteä mukaan.

Siihen kannattaa varautua, että vanhempasi eivät ihan vähään aikaan tulekaan myöntämään, että mikään olisi koskaan ollut pielessä. Joten tuen ja avun saat sitten muualta. Sen voin kokemuksesta kertoa, että kun nuorena itse menin terapiaan olin aluksi ihmeissäni siitä, että psykiatri ja terapeutti uskoivat minua ja olivat minun puolellani. Psykiatri antoi jopa ymmärtää, että tuollaiset kontrolloivat vanhemmat eivät ole mitenkään harvinaisia. Ammattilaiset ovat kohdanneet sinun tilanteessasi olevia nuoria ennenkin aivan varmasti. Heidän tehtävänsä on auttaa sinua, eikä kyseenalaistaa. Sinulla on oikeus kokemukseesi vaikka toiset sitä vähättelisivätkin.

Kiitti. No niistä lyömisistä on jo joku 6-7vuotta aikaa.. ja ei niistä fyysisii vammoja jääny..

Ja tänään kun puhuttiin siitä, niin ne kuulemma halus jotain rotia ja rajoja asettaa mun tekemisiin ja menemisiin tolla tavalla kun olin vähän holtiton..

 

[nuori.]

Eikös sen kymppiluokan voi käydä vähän vanhempanakin? Sitä kautta ainakin saa arvosanoja korotettua. Kyllä niitä keinoja löytyy. Otat vaan asian kerrallaan: ensin kotoa omillesi ja masennus hoitoon.

Äh... Emmä tiiä onko musta sitä käymään, koska ei oo ehkä paras toi mun opiskelu pää niin kun niissä peruskoulun aineissa et jos sieltä pitäs jotain nostaa niin matikkaa, fysiikkaa etenkin tälläsiä.. niin tuskin tulis oikeen mitään

Ei vaan uppoo ne mun kaaliin.

Ois kiva vaan päästä opiskelee ehk jossain vaiheessa jotain muuta ammattia.

Mut jos mä meen psykiatrisen hoidon piiriin, niin voiko ne sillon myös mua rajottaa käyttämästä esimerkiks luontaishoitoja? kun oon joskus kokenu et niistä on ollu apuu mun terveyteen. Mut niistähän se on varmaan ihan huuhaata...

 

[purjosipuli]

Äh... Emmä tiiä onko musta sitä käymään, koska ei oo ehkä paras toi mun opiskelu pää niin kun niissä peruskoulun aineissa et jos sieltä pitäs jotain nostaa niin matikkaa, fysiikkaa etenkin tälläsiä.. niin tuskin tulis oikeen mitään

Ei vaan uppoo ne mun kaaliin.

Ois kiva vaan päästä opiskelee ehk jossain vaiheessa jotain muuta ammattia.

Mut jos mä meen psykiatrisen hoidon piiriin, niin voiko ne sillon myös mua rajottaa käyttämästä esimerkiks luontaishoitoja? kun oon joskus kokenu et niistä on ollu apuu mun terveyteen. Mut niistähän se on varmaan ihan huuhaata...

Ei ne siellä psykan polilla näe mitä kotonas puuhailet. Se on vaan eri asia onko fiksua vedellä luontaishoitoja ja mielialalääkkeitä sekaisin. Eri asia tietty sit ihan vaan ruokavaliomuutokset jne.

 

[minnee]

Kiitti. No niistä lyömisistä on jo joku 6-7vuotta aikaa.. ja ei niistä fyysisii vammoja jääny..

Ja tänään kun puhuttiin siitä, niin ne kuulemma halus jotain rotia ja rajoja asettaa mun tekemisiin ja menemisiin tolla tavalla kun olin vähän holtiton..

Eli ensin ei pidetä riittävästi rajoja ja sitten isovanhemmat lyövät, kun "olit vähän holtiton"? Huhhuh...

Sekä psyykkisen että henkisen väkivallan pitkäkestoisimmat ja vakavimmat vammat ovat henkisiä. Vaikkei sulla näkyviä fyysisiä vammoja olisi jäänytkään, se ei oikeuta mitään. Aivan kuin sekä vanhempasi että isovanhempasi ajattelisivat, että "jos se ei näy ulospäin, sitä ei ole tapahtunut".

 

["vieras"]

Äh... Emmä tiiä onko musta sitä käymään, koska ei oo ehkä paras toi mun opiskelu pää niin kun niissä peruskoulun aineissa et jos sieltä pitäs jotain nostaa niin matikkaa, fysiikkaa etenkin tälläsiä.. niin tuskin tulis oikeen mitään

Ei vaan uppoo ne mun kaaliin.

Ois kiva vaan päästä opiskelee ehk jossain vaiheessa jotain muuta ammattia.

Mut jos mä meen psykiatrisen hoidon piiriin, niin voiko ne sillon myös mua rajottaa käyttämästä esimerkiks luontaishoitoja? kun oon joskus kokenu et niistä on ollu apuu mun terveyteen. Mut niistähän se on varmaan ihan huuhaata...

Tarkoitatko d-vitamiinia ja omega 3? Totta kai saat käyttää niitä!! Ja vaikka mitä vitamiineja jos siltä tuntuu. Psykiatriseen hoitoon siis osastolle tuskin päädyt, ellet ole itsetuhoinen mutta toki psykiatrille pääset.

 

[nuori.]

Ei ne siellä psykan polilla näe mitä kotonas puuhailet. Se on vaan eri asia onko fiksua vedellä luontaishoitoja ja mielialalääkkeitä sekaisin. Eri asia tietty sit ihan vaan ruokavaliomuutokset jne.

Niin... no sepä se, se pitäis tosissaan varmistaa.

Mut isä sanoi, että mulle ois oikeampi paikka vaikka joku laitos. Just joo... Kun se mun edellinenkin koti meni siihen kuntoon ja en kyenny pitää siitä huolta, koska koin olevani niin masentunu ja voimaton usein elämääni. Monesti oon koittanu jo mun vanhemmille mun masennuksesta ja kaikesta muusta sanoo ja ala-ikäsenä pyytäny apuu, en oo koskaan saanu... On vaan luvattu et sitä haetaan, mut sit se on aina jätetty koska mun vanhemmat esimerkiks luulee että mulla ei oo oikeesti mitään, vaik en käy enää koulus, oon tippunu niiltä raiteilta ja syrjäytyny.. ei oo sosiaalisii suhteita, paitsi netti.. kämppäkin ihan järkyttäväs paskas jne... Mikään ei oo niitä herättäny hakee mulle apuu ja nyt kun sen asunnon kunto selvis, niin mut meinattiin hakee psykiatriselle, mut ne taas esti sen. Et en tiiä mitä tästäkin pitäis ajatella ja jauhavat toimivista jaloista ja käsistä ja päästä et kaikil ei oo ja mun pitäis mennä kouluun ja pystyn melkeen tekee mitä tahansa...

Mietin vaan et miten en pystyis uudelleenkin omillani asumaan, jos mä käyn samaan aikaan psykiatrille puhumas ja syön lääkkeitä ja sit esimerkiks joku sosiaalityöntekijä vois tehdä aina viikottaisen tarkastuskäynnin mun luokse. Et nyt mun pitäis mennä ihan laitokseen, vaik mitä oon ylittäny välttää viimeseen asti ja toivonu et mun elämä lähtis silleen rullaa ettei sinne tarvii ikinä päätyy.

Mmmm

 

[minnee]

Äh... Emmä tiiä onko musta sitä käymään, koska ei oo ehkä paras toi mun opiskelu pää niin kun niissä peruskoulun aineissa et jos sieltä pitäs jotain nostaa niin matikkaa, fysiikkaa etenkin tälläsiä.. niin tuskin tulis oikeen mitään

Ei vaan uppoo ne mun kaaliin.

Ois kiva vaan päästä opiskelee ehk jossain vaiheessa jotain muuta ammattia.

Mut jos mä meen psykiatrisen hoidon piiriin, niin voiko ne sillon myös mua rajottaa käyttämästä esimerkiks luontaishoitoja? kun oon joskus kokenu et niistä on ollu apuu mun terveyteen. Mut niistähän se on varmaan ihan huuhaata...

Riippuu varmasti tosi paljon siitä, millaisia luontaishoitoja käytät ja jos osoittautuu, että tarvitset jotain lääkitystä, niin jätätkö ottamatta sen ja syöt jotain luontaislääkkeitä sen sijaan. Mutta onhan noita paljon sellaisia hoitoja, jotka varmaan tukeekin psykiatrista hoitoa, esim. vyöhyketerapiassa ei käytetä lääkkeitä ollenkaan. Ja varmasti kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä tuosta asiasta.

Ja kyllä se ammatti löytyy. Oppisopimuskoulutuksiakin järjestetään. Niitä kannattaa kysyä työkkäristä.

 

[purjosipuli]

No mut nyt vaan heti huomenna eka askel!

 

[nuori.]

[QUOTE="vieras";28856919]Tarkoitatko d-vitamiinia ja omega 3? Totta kai saat käyttää niitä!! Ja vaikka mitä vitamiineja jos siltä tuntuu. Psykiatriseen hoitoon siis osastolle tuskin päädyt, ellet ole itsetuhoinen mutta toki psykiatrille pääset.[/QUOTE]

No oon mä sitäkin ollu.. ja meinannu monesti viiltää käsiin, mut en oo vaan pystyny ja oon miettiny välillä/joskus myös itsemurhaa.

Ja tarkotin muita luontaishoitoja...

 

[minnee]

Niin... no sepä se, se pitäis tosissaan varmistaa.

Mut isä sanoi, että mulle ois oikeampi paikka vaikka joku laitos. Just joo... Kun se mun edellinenkin koti meni siihen kuntoon ja en kyenny pitää siitä huolta, koska koin olevani niin masentunu ja voimaton usein elämääni. Monesti oon koittanu jo mun vanhemmille mun masennuksesta ja kaikesta muusta sanoo ja ala-ikäsenä pyytäny apuu, en oo koskaan saanu... On vaan luvattu et sitä haetaan, mut sit se on aina jätetty koska mun vanhemmat esimerkiks luulee että mulla ei oo oikeesti mitään, vaik en käy enää koulus, oon tippunu niiltä raiteilta ja syrjäytyny.. ei oo sosiaalisii suhteita, paitsi netti.. kämppäkin ihan järkyttäväs paskas jne... Mikään ei oo niitä herättäny hakee mulle apuu ja nyt kun sen asunnon kunto selvis, niin mut meinattiin hakee psykiatriselle, mut ne taas esti sen. Et en tiiä mitä tästäkin pitäis ajatella ja jauhavat toimivista jaloista ja käsistä ja päästä et kaikil ei oo ja mun pitäis mennä kouluun ja pystyn melkeen tekee mitä tahansa...

Mietin vaan et miten en pystyis uudelleenkin omillani asumaan, jos mä käyn samaan aikaan psykiatrille puhumas ja syön lääkkeitä ja sit esimerkiks joku sosiaalityöntekijä vois tehdä aina viikottaisen tarkastuskäynnin mun luokse. Et nyt mun pitäis mennä ihan laitokseen, vaik mitä oon ylittäny välttää viimeseen asti ja toivonu et mun elämä lähtis silleen rullaa ettei sinne tarvii ikinä päätyy.

Mmmm

No oho, ovatpa melkoista roskaa sulle syöttäneet! Voihan se olla, että jokin osastojakso olisi hyvästä psykiatrisella puolella, jos noin syvästi masentunut olet. Mutta ei sinua laitokseen laiteta, hyvänen aika.