Mitä tehdä kun vanhemmat kieltää hakemasta apua?

[nuori.]

Mun tilanne on tällänen: en oo koulussa, kotona ongelmia, oon masentunu ja mulla on myös muita mielenterveysongelmia.

Haluaisin lähtee muuttaa muualle täältä ja sit mun pitäis soittaa sinne toisen paikkakunnan sossuun varmaan? tai minne mun pitäis ees soittaa?

Olisin valmis ottamaan vastaan esimerkiks jotain työtä tai menee kouluun tai koulutukseen.

Niin voisko ne auttaa mut omille jaloilleni, tienaamaan omaa rahaa ja auttamaan mulle oman kodin? Tarvitsisin myös psykiatrista apua, et voisin käydä jollain psykellä juttelemassa ja saada tarpeen tullen ehkä lääkkeitä.

Mut vanhemmat meinaa tehdä saman kun ne teki mulle 15-vuotiaana. Oon nyt siis täys-ikänen. Ne vaan hätäilee omasta perseestään et tuleeks niille poliisin kautta ongelmia tai vastaavaa, jos menisin kertoo meidän kotitilanteesta vaikka oisin halunnu myös puhua kiusaamisesta ja poikien hyväksikäytöstä. Mut ei, nuo on sillein minä,minä,minä ja etenkin äiti ja pelkää vaan sitä omaa persettään. Eli minun pitäis vaan kaikki pitää sisällä, homehtua tänne missä nyt oon, jotta tuo sais pitää elämänsä ja olla onnellinen.

 

[nuori.]

Niin ja mä en halua enää olla mun vanhempien kanssa missään tekemisissä.

 

[hae apua]

haet apua,oman paikkakuntas sossu auttaa....heti huomenna.meet sossuun/soitat sinne kerrot mitä kotona tapahtuu sä kyl pääset pois sieltä...ja pääset ottaa elämän syrjään kiinni.kyl se aurinko vielä risukasaan paistaa

 

[tsemppiä]

18 vuotiaana olet täysin oikeutettu lähtemään. Kannattaa ottaa paikakkuntasi sosiaalitoimistoon yhteyttä ja kysyä siellä tarkemmin apua.

Nyt toisaalta koulut alkaa että jos saisit koulupaikan muualta, voisit muuttaa vaikka koulun asuntolaan aluksi. Netissäkin on auttavia tahoja, mutta joku muu tietänee niistä paremmin..

 

["Mommy"]

Hei

Kuullostaa tosi kurjalle sun tilanne. Olisko jokin auttava puhelin mistä pääsis purkaan tilannetta? Jos ne sieltä osaisi neuvoa. Ainun pitää päästä pois ja saada apua.

Entä jos menisit terveyskeskukseen ja puhuisit siellä? Ehkä se auttava puhelin auttaisi ensihätään.


Lasten ja nuorten puhelin ja netti



Puhelinnumeroon 116 111 voi soittaa maksutta koko maassa joka päivä. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen aikuinen, jolla on aikaa kuunnella.

Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta. Puhelimen aikuiset päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia.


Normaalit päivystysajat ovat

maanantaista perjantaihin kello 14–20
lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17– 20

Lasten ja nuorten puhelin päivystää kesällä 1.6.-18.8. joka päivä klo 14-17.

 

[Jjjhjjjjvv]

Olisiko mahdollista sinun jopa mennä turvakotiin?

 

["hanni"]

Kuulostaa tosi huolestuttavalta, mitä tarkotat poikien hyväksikäytöllä? Hae apua pian, teet oikein! Tarvitset tukea!

 

["hanni"]

Lähin turvakoti on hyvä paikka jos vanhemmat kieltää hakemasta apua.. Yhteystiedot netistä. Vaikka heti ja kerro avoimesti kaikki!

 

[nuori.]

No haluaisin jotain työtä kyllä esimerkiks. Olisin valmis vaikka siivoomaan tms... jotta saisin omaa rahaa ja pääsisin jaloilleen

Enkä halua mennä paikkakuntani sossuun, ei ne osaa täällä mitään.

Ja en tiiä miks nuo poliisia pelkää. Noloja kun oovat. Sen takia mun pitäis kaikki pitää aikuisenakin sisällä, eikä sais psykiatrille mennä ikinä puhumaan niin kauan kun ne elää että niille ei tulis mitään ongelmia ja ne sais vaan elää...

 

["eee"]

Rupea laittamaan työhakemuksia siivousfirmoihin, siitä se lähtee.

 

["vieras"]

Apua löytyy juu, elä jää tuleen makaamaan! Reippaasti yhteys lääkäriin ja siitä sitten eteenpäin asiat alkaa järjestyä.

 

[nuori.]

Mut eiks se mun kannattais sossun/työkkärin kautta lähtee myös hakee sitä duunii sit et kun mun tilanne on tällänen mikä on, et on näitä ongelmiii ja sit vaan peruskoulu pohja, niin ne vois laittaa mut sit just johonkin noihin töihin et saisin omaa rahaa ja näin?

 

["eee"]

Mut eiks se mun kannattais sossun/työkkärin kautta lähtee myös hakee sitä duunii sit et kun mun tilanne on tällänen mikä on, et on näitä ongelmiii ja sit vaan peruskoulu pohja, niin ne vois laittaa mut sit just johonkin noihin töihin et saisin omaa rahaa ja näin?

Voithan sä niinkin tehdä, mutta miksi et yrittäisi saada töitä ihan ominpäinkin?

 

["vieras"]

Kovin on epäselvää mitä sulle on tapahtunut kotona ja mikä tilanteesi on. jos olet täysi ikäinen ja ei jatkokoulutusta niin ensimmäisena nyt syksyn yhteishakuun hakemana kouluun ja opiskelija-asuntoa haet myös ja lähdet kotoa. koulun kautta on opiskelijaterveydenhuolto ja sitä kautta saa keskusteluapua ja tarvittaessa ohjataan eteen päin.

 

[toinen vieras]

[QUOTE="vieras";28856671]Kovin on epäselvää mitä sulle on tapahtunut kotona ja mikä tilanteesi on. jos olet täysi ikäinen ja ei jatkokoulutusta niin ensimmäisena nyt syksyn yhteishakuun hakemana kouluun ja opiskelija-asuntoa haet myös ja lähdet kotoa. koulun kautta on opiskelijaterveydenhuolto ja sitä kautta saa keskusteluapua ja tarvittaessa ohjataan eteen päin.[/QUOTE]

Näin!

Tiedän pari nuorta, jotka ovat lähteneet kotoa ja järjestäneet asiansa, koska kotona asuminen oli mahdotonta. Pärjäävät nykyään oikein hyvin.

 

["vieras"]

Mut eiks se mun kannattais sossun/työkkärin kautta lähtee myös hakee sitä duunii sit et kun mun tilanne on tällänen mikä on, et on näitä ongelmiii ja sit vaan peruskoulu pohja, niin ne vois laittaa mut sit just johonkin noihin töihin et saisin omaa rahaa ja näin?

Toki kannattaa käydä työkkärissä! Itse pääsin siellä ammatinvalintapsykologille - ja se oli elämäni paras päätös, hänen ansiostaan olen opiskelemassa ammattikorkeakoulussa unelmieni alaa nyt.

Työkkäriin ja lääkäriin siis! Kun sulla on masennusta ja muita huolia niin kannattaa mennä juttelee ammattiauttajalle. Töitä ei välttämättä järjesty kovin äkkiä.

 

[nuori.]

No voinhan mä myös omin päin yrittää, mut kun tarviisin asunnonkin... joten eikö se sossu voisi auttaa hommaamaan mulle sitten oman kodin jos suostun tekemään jotain työtä esimerkiksi sitten mitä ne työkkäristä mulle ehdottais?

Opiskelija asuntoon en mielellään menis... kaipaan omaa rauhaa, näin kun en oo ihan tervekkään...

Mut sit edellisen kämpän kanssa mulle kävi niin et se meni alta koska en kyenny huolehtii siitä. Niin voisko sosiaalitoimen kanssa myös sillon sopia, että joku kävis esimerkiks joka viikko siellä mun luona tarkistamassa joku sovittu päivä, oli se sitten vaikka sunnuntai että miten mulla menee?

 

[minnee]

Tuttua tuo "mistään ei sais puhua kenellekään"-meininki. Ja sen läpikäyneenä voin kannustaa sua: pääset siitä pois. Täällä on tullut hyviä ohjeita: mene lääkäriin, mene sosiaalitoimistoon, mene työkkäriin. Kaikki auttavat sua varmasti eteenpäin. Ja onneksi olet jo täysikäinen: vanhemmillasi ei ole sananvaltaa siinä, millaisia ratkaisuja asunnon ja opiskelun suhteen teet. Toisaalta kannattanee olla hissuksiin lähtöaikeista siihen saakka, että olet asunnon saanut itsellesi järjestettyä.

Onnea itsenäistymiseen! Pystyt siihen! Pistät vaan henkiset korvatulpat päähäsi aina, kun vanhempasi sinulle mitään alkavat selittää. Samoin jos sinulla tulee epätoivon hetkiä, muista että ne johtuvat siitä millaista sinulla on ollut, ei siitä ettetkö osaisi ja pystyisi.

 

["vieras"]

No voinhan mä myös omin päin yrittää, mut kun tarviisin asunnonkin... joten eikö se sossu voisi auttaa hommaamaan mulle sitten oman kodin jos suostun tekemään jotain työtä esimerkiksi sitten mitä ne työkkäristä mulle ehdottais?

Opiskelija asuntoon en mielellään menis... kaipaan omaa rauhaa, näin kun en oo ihan tervekkään...

Mut sit edellisen kämpän kanssa mulle kävi niin et se meni alta koska en kyenny huolehtii siitä. Niin voisko sosiaalitoimen kanssa myös sillon sopia, että joku kävis esimerkiks joka viikko siellä mun luona tarkistamassa joku sovittu päivä, oli se sitten vaikka sunnuntai että miten mulla menee?

Kyllä varmasti järjestyy. Etsivät nuorisotyöntekijät, sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat voivat olla nuoren tukihenkilöinä ja auttavat itsenäistymisessä.

Sossuun sun kannattaa mennä ja jutella tuo tilanne halki. Työtä ei ole helppo saada edes kouluttautuneiden ihmisten tällä hetkellä, voi siis mennä joku hetki ennen kun saat sinäkään. Mutta kyllä se siitä! Oma asunto on eka askel ja ei mitään vaikka toimeentulotuella elätkin ensin - myöhemmin voit päästä kouluun tai sinne töihin.

 

["vieras"]

Onkohan tämä provo.

Kämppäkin alta mennyt ja niin epätasaisen oloinen eikä vielä hoitosuhdetta minnekään ja töihin menoa suunnittelee. Surkeasti on kyllä asiat jos totta.

 

[Birgitte]

Tuossa sinulle tuli tsemppausta jo monelta ja ovat aivan oikeassa; tuollaisessa tilanteessa ei saa jäädä tuleen makaamaan, pitää tehdä edes jotain, ja sinä olet jo tehnyt: olet kertonut vanhemmillesi, ettet voi hyvin ja tahdot muuttaa asiat paremmaksi. Olet siis oikealla tiellä, tästä eteenpäin et voi muuta kuin voittaa, vaikka se juuri nyt ei siltä tuntuisikaan ja olo voi olla tosi eksynyt ja jännittynyt. En tiedä mitä kotonasi tapahtuu, mutta kyllä sinun on saatava apua. Olet täysi-ikäinen, sinulla on oikeus perusturvaan ja sitä se kohdallasi juuri on: perusturvaa. Luojan kiitos, asumme Suomessa ja sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä pois sieltä, missä nyt kärsit.

Mene välittömästi MOL:n sivuille ja ilmoittaudut työttömäksi ellet ole sitä jo tehnyt. Etsi kaikki vähänkään mielenkiintoiset työpaikat ja soittele niistä suoraan ja lähetä hakemuksia, etsi kaikki vähänkään mielenkiintoiset työvoimakoulutukset ja laita hakemukset menemään pikimmiten. Älä jätä vain yhden hakemuksen varaan, koputtele useampiin oviin, sitä varmemmin jossain avautuu sinulle sopiva paikka. Pääasia on saada pyörät pyörimään ja asioita eteenpäin. Etsi koulutuksia joko omasta kaupungistasi tai naapurikaupungeista, kuitenkin sellaisista paikoista, että olet tarpeeksi kaukana vahingollisista ihmissuhteista, mutta kyllin lähellä rakentavia, eheyttäviä ihmissuhteita (turvaverkko) jos sinulla sellaisia on. Etsi myös opiskelupaikkoja suoraan opistoista, soittele vapaista paikoista, kysele vuodenvaihteen jälkeen alkavista paikoista. Jostain tärppää aivan varmasti.

Jätä hakemuksia työpaikoista firmojen www-sivujen kautta tai soittele suoraan firmoihin, kysele työkkärin sivuilla näkyvistä paikoista, mutta työpaikan löytäminen ainakin ilman työkokemusta voi olla hyvin vaikeaa. Pääasia on kuitenkin pysyä aktiivisena ja liikkeellä.

Laita toimeentulotukihakemus sosiaalitoimistoon välittömästi. En tiedä onko sossun asiakkaan pakko olla työkkärissä kirjoilla (joku joka tietää voisi ehkä varmistaa?), mutta luulisin, että sinun täytyy jotenkin osoittaa oikeutesi toimeentulotukeen, joten työkkäriin kannattaa ilmoittautua ennen tuen hakemista. Soita asuntotoimistoon ja kerro, että tarvitset asunnon pikimmiten. Jos et uskalla soittaa, laita asuntohakemus asuntotoimistoon, sen voi tietääkseni tehdä verkossakin, ja ainakin joissain kaupungeissa/kunnissa, asuntoa tarjotaan tulevalle asukkaalle kirjeitse.

Tämän jälkeen ota yhteyttä mielenterveystoimistoon tai terveyskeskuksen psykologiin. Olin itse töissä mielenterveystoimistossa ennen kun sain vakituisen työpaikan (olen siis mielenterveyshoitaja) ja voin vakuuttaa, että monelle ongelmista kärsiville melenterveystoimisto toimii sinä ensimmäisenä ja äärimmäisen tärkeänä askeleena kohti parempaa tulevaisuutta. Ole rohkea ja ota se askel, joka sinun on uskallettava ottaa, jotta saat oman ulkoisen elämäsi lisäksi myös sisäisen elämäsi raiteilleen.

Ja ihan viimeisenä tahdon muistuttaa, että aina kun jossain ovi sulkeutuu, avautuu toisaalla toinen ovi, josta kulkea. Kun se elämän virta lähtee sinua kuljettamaan ja saat etäisyyttä nykyiseen, näet kaiken aivan eri valossa ja niitä todellisia muutoksia alkaa tapahtua. Usko pois, ihminen voi selvitä mistä vaan, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden selviytyä. Tsemppiä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28856767]Onkohan tämä provo.

Kämppäkin alta mennyt ja niin epätasaisen oloinen eikä vielä hoitosuhdetta minnekään ja töihin menoa suunnittelee. Surkeasti on kyllä asiat jos totta.[/QUOTE]

Semmosta se nuoruus on ja enkä ihmettele että on tuossa tilanteessa jos omat vanhemmat on noin vanhanaikaisia ja vaikeita ihmisiä. Epätasaisuutta ja mt-ongelmia on hyvinkin monilla elämän aikana. Hui kamala.

 

[nuori.]

Noniin.. mulla on vaan vähän huonoja kokemuksia noista ulkopuolisista auttajista. Et 15-vuotiaana mä koitin mennä koulukuraattorin puheille ja saada apua, mut sit mulle kotona huudettiin siitä ja ne suunitteli isovanhempien kans et mitä meidän pitää sinne nyt sanoa ja siellä ne oli sit selittäny et " joo tiinalla on kaikki ihan hyvin " yms. paskaa.. vaikka ei läheskään ollu, mä olin tosi rikki kaikkeen mitä mulla oli ollu koulussa, kotona, sairastumista kun voi niin huonosti yms...

Et mitä nyt jos toistuu sama temppu?

Ne menee taas sinne ja soittelee ja kaikkee selittää, eikä kukaan enää uskokkaan mua tai hanki mulle sitten apua... Noin just sillon kävi

Kun mussa ei näy mitään fyysisiä jälkiä. Mä oon henkisesti sisältä rikki.

Jos mua kotona vaikka hakattais ja oisin mustelmilla, niin kyllä sellaset tapaukset saa esimerkiks helpommin apua kuin mie.

 

[purjosipuli]

Noniin.. mulla on vaan vähän huonoja kokemuksia noista ulkopuolisista auttajista. Et 15-vuotiaana mä koitin mennä koulukuraattorin puheille ja saada apua, mut sit mulle kotona huudettiin siitä ja ne suunitteli isovanhempien kans et mitä meidän pitää sinne nyt sanoa ja siellä ne oli sit selittäny et " joo tiinalla on kaikki ihan hyvin " yms. paskaa.. vaikka ei läheskään ollu, mä olin tosi rikki kaikkeen mitä mulla oli ollu koulussa, kotona, sairastumista kun voi niin huonosti yms...

Et mitä nyt jos toistuu sama temppu?

Ne menee taas sinne ja soittelee ja kaikkee selittää, eikä kukaan enää uskokkaan mua tai hanki mulle sitten apua... Noin just sillon kävi

Kun mussa ei näy mitään fyysisiä jälkiä. Mä oon henkisesti sisältä rikki.

Jos mua kotona vaikka hakattais ja oisin mustelmilla, niin kyllä sellaset tapaukset saa esimerkiks helpommin apua kuin mie.

No hä, et puhu kellekään mitään. Hoidat asiat ihan kaikessa rauhassa itseksesi. 18-vuotiaana sun ei tartte puhua asiasta yhtään ainoallekaan sukulaiselle ja ne ei voi saada susta mitään kautta tietoja ) Suoraan vaan johonkin juttelemaan ja kerrot koko tilanteen, myös perheestä.

 

[Birgitte]

Noniin.. mulla on vaan vähän huonoja kokemuksia noista ulkopuolisista auttajista. Et 15-vuotiaana mä koitin mennä koulukuraattorin puheille ja saada apua, mut sit mulle kotona huudettiin siitä ja ne suunitteli isovanhempien kans et mitä meidän pitää sinne nyt sanoa ja siellä ne oli sit selittäny et " joo tiinalla on kaikki ihan hyvin " yms. paskaa.. vaikka ei läheskään ollu, mä olin tosi rikki kaikkeen mitä mulla oli ollu koulussa, kotona, sairastumista kun voi niin huonosti yms...

Et mitä nyt jos toistuu sama temppu?

Ne menee taas sinne ja soittelee ja kaikkee selittää, eikä kukaan enää uskokkaan mua tai hanki mulle sitten apua... Noin just sillon kävi

Kun mussa ei näy mitään fyysisiä jälkiä. Mä oon henkisesti sisältä rikki.

Jos mua kotona vaikka hakattais ja oisin mustelmilla, niin kyllä sellaset tapaukset saa esimerkiks helpommin apua kuin mie.

Unohdat sen, että olit 15-vuotiaana alaikäinen. Nyt olet täysi-ikäinen, eikä asioistasi soittele kukaan vanhemmillesi. Olet omillasi, vaikka asutkin vanhempiesi luona. Sinä vastaat omista tunteistasi ja pahasta olostasi vain ja ainoastaan itsellesi, et vanhemmillesi.