Mitä tehdä kun on todella väsynyt lapsiinsa?

[väsynyt]

Nyt tuli ekaa kertaa aivan totaalinen väsymys lapsiin, tiuskin vaan niille raukoille ja haluaisin olla rauhassa, ihan yksin, nukkua, olla miehen kanssa edes hetken joskus kaksistaan...
Mieheni on myös yhtä väsynyt, kumpaakaan ei kiinnosta tällä hetkellä yhtään lasten asiat, on niin vaikea elämäntilanne joka imee meistä mehut.
Tukijoukkoja ei ole ketään, sehän jo helpottaisi kun saisi lapset vaikka mummolaan edes yhdeksi yöksi, mutta kun ei niin ei...
Ei ole varaa palkata hoitajaakaan.
Olisiko ajatuksia?

Aiemmin olemme siis olleet mielellään lasten kanssa ja kaikki ollut hyvin, tämä talvi vaan on mennyt suoraan sanottuna niin päin v***uja että se on vienyt kaikki voimat.
Päiväkotiin laitettiin hakemus mutta sinnekin menee kai 3kk että pääsee, jos pääsee...

 

[mamma]

voi kuule et ole yksin.kaikki me olemme joskus aivan ylikuormitettuja.mulla oikeestaan itellä just sama tilanne.hyvä ku pystyt tänne kirjoittelemaan.

 

[vieras]

Kuin lapsiinsa voi noin väsyä? Jos väsymys kuitenkin johtuu ihan jostain muusta, voi lapsiparat.

 

[mum84]

Jos ei ole mummoloita tms. niin mites 4H:n tai MLL:n lapsenvahdit? Eivät ole käsittääkseni kalliita, ja pienikin hengähdystauko kaksin miehen kanssa voisi piristää.

 

[Cleopatra]

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Onko kotipaikkakunnallasi mahdollisuus saada perhetyöntekijä tai tukiperhe, jossa lapset voisivat joinain viikonloppuina vierailla?

 

[vieras]

Jos ei ole mummoloita tms. niin mites 4H:n tai MLL:n lapsenvahdit? Eivät ole käsittääkseni kalliita, ja pienikin hengähdystauko kaksin miehen kanssa voisi piristää.

MLL ei ainakaan ole kallis. Ilta ilman lapsia voi piristää kummasti.

 

[veeras]

Noita aikoja tulee. Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Jos ei oo tukijoukkoja niin miten ois lasten kaverit perheineen, onnistuisko vuorottelu systeemi? Tai sitten edes toinen vanhemmista vuorollaan yksin jonnekin tuulettuun ja lepäämään, edes muutamaksi tunniksi.

 

[Sabira]

Juu, tuohan on varmaan aikas tavallista että tulee niitä väsymyksen kausia. Itsellänikin tuntuu olevan nyt niin, että mikä tahansa aktiviteetti kodin ulkopuolella piristäis. Kun vain sais ensin sen lastenhoidon järjestettyä...

 

[Saraldo]

Eikö teillä ole yhtään ketään? Edes ystäviä? Teidän pitäisi nyt ihan ehdottomasti saada hiukan aikaa itsellenne. Yhdessä ja erikseen. Jos teidän on vaikea saada ketään lapsien kanssa, niin sitten koitatte mennä erikseen. Viikonloppu hyvän ystävän kanssa jossain muualla kuin kotikonnuilla tekee ihmeitä!

Ja hei... mä kyllä ymmärrän oikein hyvin, miten ihminen voi väsyä lapsiinsa :hug: .

 

[kahden pojan äiti]

Otat itsellesi kunnolla ensin omaa aikaa et saat ihan rauhassa ajatella asioita ja ottaa niihin vähän etäisyyttä, meet vaikka jonkun ystävän luo ihan yöksi ja juttelette ihan kunnolla.
Ja sitten päästät miehesi myös jonnekkin ihan yksin että sekin saa etäisyyttä vähän siihen kotielämään ja hengähdystauon.Jos kerran ketään tukijoukkoja ei ole jotka ottaisi lapsia edes joskus niin kannattaa kummankin hankkia joku oma harrastus johon pääsee esim. kerran viikossa ja toinen on lasten kanssa.
Paljon voimia.Onneksi joka päivä lapset kasvaa isommaksi ja tilanne helpottuu vaikka nyt just se tunnu siltä.
*voima hali*

 

[Vieras]

Kuin lapsiinsa voi noin väsyä? Jos väsymys kuitenkin johtuu ihan jostain muusta, voi lapsiparat.

Ei se voivottelu ainakaan auta. Jos meillä olisi edes jonkun näköinen tukiverkosto niin jaksettaisiin paljon paremmin.

Meillä on ihan sama tilanne, ymmärrän niin hyvin. Mutta en tiedä mitä tehdä, jospa sitten vähän helpottaisi kun toinen menee eskariin ja saa olla vain yhden kanssa päivät..

 

[vieras]

Meinasin lähinnä että millanen se vaikea elämän tilanne on , eikö mitään valopilkkua näy?Jotenkin tuli vaan sellanen olo että lapset on sijaiskärsijöitä. Voisko apua löytyä vaikka vertaisryhmistä.

 

[Ap]

Lapset on 4v, 3v. ja 6kk. Olin viime viikonloppuna yötä poissa ja itketti tulla takaisin, mies oli sillä välin väsynyt aivan lopullisesti...
Olemme yrittäneet että toinen pääsisi esim. kauppaan tai lenkille hetkeksi yksin mutta ei se auta kuin hetkellisesti.

Meillä ei todella ole ketään, kummallakaan ei ole ystäviä, läheisiä sukulaisia eikä lapsillakaan. Me istutaan koko perhe masentuneena päivät sisällä
Ei vain oikein ole voimia enää mihinkään, lapset kitisee ja tappelee, yöt on katkonaisia, laskut kasaantuu, töitä ei vaan ole näin pohjoisessa jne.

 

[vieras]

Aloita ihan ykkösenä siitä että rakennat perheellesi tukiverkoston. MLL:n sivuilta löytyy valmiiksiprintattavaa lappua jossa etsitään ystäväperheitä, varatätiä/setää/mummua/vaaria ellei itse halua kirjoittaa. Lähikaupan ilmoitustaululle voi laittaa ihan lapun että "Lapsiperhe etsii varamummua/vaaria tai tätiä/setää yhteisiin leikkipuistohetkiin, ajanviettoon ja satunnaiseksi lastenhoitoavuksi. Lapset tyttö Xv, poika Xv ja tyttö Xv, soita äidille puh *****"

Ilmoittautukaa tukiperhelistalle, neuvolasta osataan kertoa mihin ottaa yhteyttä. Onko lapsillanne kummeja? Ketään sukulaista, ystävää, ehkä naapuria johon voisi tutustua?
Jos teillä on tarvetta, neuvolan kautta voi saada myös perhetyöntekijän keskusteluavuksi, vaitiolovelvollisuus ja tekee myös kotikäyntejä. Samoin jos teillä on vaikea elämäntilanne, niin sossusta voi hakea rahallista avustusta ja ihan lääkäriltä voi hakea lähetteen psykiatriselle hoitajalle jonka kautta saa tarpeen mukaan keskusteluapua.

Kukaan ei tule yllättäen soittamaan ovikelloa että hei, voimmeko ottaa teidän lapset yökylään?. Teidän pitää huolehtia itse tukiverkkojen olemassaolosta.

 

[Vieras]

Meinasin lähinnä että millanen se vaikea elämän tilanne on , eikö mitään valopilkkua näy?Jotenkin tuli vaan sellanen olo että lapset on sijaiskärsijöitä. Voisko apua löytyä vaikka vertaisryhmistä.

Me käydään jo vertaisryhmässä, muttei se juuri auta kun toinen uhmaa ja riehuu ja vie viimeisetkin voimat.

 

[vieras]

Kannattaa kysyä neuvolasta apua, eli voisiko he pyytää kotiapua kotipalvelusta( täällä saa silleen nopeammin/paremmin kotipalvelusta apuja). Valitettavasti en tiedä mikä systeemi on pohjoisessa, mutta uskoisin että suht sama kuin täällä etelämmässä.
Tsemppiä!

 

[z]

Lapset on 4v, 3v. ja 6kk. Olin viime viikonloppuna yötä poissa ja itketti tulla takaisin, mies oli sillä välin väsynyt aivan lopullisesti...
Olemme yrittäneet että toinen pääsisi esim. kauppaan tai lenkille hetkeksi yksin mutta ei se auta kuin hetkellisesti.

Meillä ei todella ole ketään, kummallakaan ei ole ystäviä, läheisiä sukulaisia eikä lapsillakaan. Me istutaan koko perhe masentuneena päivät sisällä
Ei vain oikein ole voimia enää mihinkään, lapset kitisee ja tappelee, yöt on katkonaisia, laskut kasaantuu, töitä ei vaan ole näin pohjoisessa jne.

kannattas ulkoilla, niin lapsetkin ei tappelis niin paljoa ja itselle tulisi pirteämpi mieli

 

[mum84]

Tuli sellainenkin mieleen että onko teillä säännöllinen päivärytmi? Meillä on auttanut isomman tytön voimakkaaseen uhmaikään se että liikutaan paljon. Tyttö rakastaa hiihtämistä ja kun saa siinä purkaa energiaansa niin ei jaksa sitten uhmailla läheskään niin voimakkaasti, ja säännöinen rytmi rauhoittaa lapsia kummasti.

 

[Ninni]

Miten olisi osa-aikatyö kun saatte sen päivähoitopaikan?Mullakin oli ihan sama väsymys 6kk sitten,nyt teen osa-aikaa 3pv viikossa ja lapset tarhassa sen ajan ja sitten jää aikaa myös perheelle.Mun psyykkeelle tehnyt hyvää...

 

[Gluteus maximus]

sanopas muuta! Ihanaa huomenna taas töihin!

 

[vieras]

kuinka pohjoisessa asutte? meinaan, jos sattuis että asuttais lähellä...

 

[Ap]

Meillä on säännöllinen päivärytmi...
Ulkoilu on vähän vaikeaa kun ollaan sairasteltu ihan hirveästi koko talvi. Nytkään ei olla käyty viikkoon ulkona, ei vaan jaksa...

Meillä on niin köyhä kunta, että perheneuvolaa ei ole ollenkaan. Olin jo yhteydessä sossuun ja kyselin perhetyöntekijää, niitä on kunnassamme kuulemma niin vähän että menevät suoraan päihdeongelmaperheisiin (meillä ei siis päihdeongelmaa eli ei täytetä kriteerejä).
Sen jälkeen loppui minun voimat, apuja ei siis saa mistään nk. normaaliperhe vaikka tiedän että olemme köyhiä, syrjäytyneitä ja masentuneita.

 

[vieras]

up

 

[täällä toinen]

Sinulle, joka kysyit, kuinka kukaan voi väsyä omiin lapsiinsa, niin kyllä totisesti voi...ihan kuka vain. Niin se vaan on. Ehkä sinäkin sen vielä joskus elämäsi aikana joudut huomaamaan. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei niitä lapsia silti rakastaisi!
Eikä tässä välttämättä ole kyse kirjaimellisesti siitä, että niitä lapsia ei jaksaisi sietää enää ollenkaan, vaan ehkä kyse on enemmän siitä, ettei niiden lasten HUUTOA, ITKUA, RIEHUMISTA jne. jaksa sietää enää ollenkaan...?

Meillä on kuusi lasta, joista vanhin 8-vuotias. Talous on äärimmäisen tiukalla ja elämä tällä hetkellä sikarankkaa...lähinnä nämä rahahuolet vievät kaikki mehut, sekä minusta että miehestä ja sitten ei ole enää kärsivällisyyttä lasten kanssa, tulee tiuskittua ihan turhista -myös miehelle ja mies minulle ja näin olo vaan pahenee...säälittää lapset monesti.
Meillä on jonkinlainen tukiverkosto, mutta ystäviä ei kuitenkaan kamalasti. Lastenhoitoapua ei ole mahdollisuus saada, mummolat kaukana, mll:n toimintaa täällä ei ole jne.
Neuvolassa ei ymmärretä. Muutamia ihmisiä on siis, joille voimme puhua ja joilta saamme tukea, mutta lastenhoitoapua on erittäin, erittäin vaikea saada.
Ajattelen kokoajan, että kun saisi olla vaan hetken rauhassa, saisi nukkua, nukkua...samat ajatukset on miehellä. Rauhaa, rauhaa, rauhaa...vaan kun sitä ei ole.
Meillä nämä ongelmat ovat puhtaasti rahaperäisiä, mutta heijastuvat toki kaikkeen, voimakkaasti! Talousongelmat ovat ihan kamalan kuluttavia...kovasti teemme työtä paremman talouden eteen, että saisimme ongelmat hoidettua, toivoa paremmasta onneksi on! Tämä aika tässä ja nyt vaan uhkaa viedä hengen. Mutta jospa sitä jaksais.
Periksi EI saa ikinä antaa, sitä hoen itselleni! Ja miehelleni, joka on masentunutkin.

Voimia, voimia, voimia toivon teille, koko sydämestäni!! :hug:

 

[tiina]

en nyt lukenut ajatuksella tätä ketjua, mutta entä lasten kummit? joku teidän ystävä vaikka etelästä jos vois tulla teille vaikka viikonlopuksi? tai jotain..
surku tuli sun tekstistäs, hirveästi voimia ja halauksia!!!!!