Mitä tehdä vaimo on väsynyt ja masentunut?

[Pertti]

Yllätä ainakin ystävänpäivänä (tai jo aiemmin) naisesi. Vie sydänrasia suklaata (jos hän tykkää siitä) tai kimppu ruusuja tms. joku lahja, että nainen tuntee olevansa rakastettu ja haluttu. Nuo konstit saa naisen kuin naisen paremmalle tuulelle. Äläkä tuhlaa rahaa lahjaan mahdottomasti, ettei naisen tarvitse huolestua lahjan aiheuttamasta rahavajeesta, vaan valitse se ajatuksella, jotain mistä naisesi tykkää, mitä hän arvostaa.

Näin olen ajatellutkin että vien ruusuja ja suklaata=) tosiaan mielialat ovat kuin vuoristoradalla, tietty menkat hänellä myöhässä jälleen...

 

[Tommi]

Meillä on kaksi pientä lasta ja itse opiskelen, joten yhteinen aika on täälläkin vähissä ja arki on tosinaan haasteellista.

Avopuolisoni on ollut masentunut hieman yli kaksi vuotta. Puoliso ehti sairastaa masennusta vajaan vuoden ennen kuin ko. sairaus saatiin diagnosoitua. Vähän yli vuoden ajan masennusta on hoidettu lääkkeillä ja terapialla. Vähitellen ollaan menossa parempaan suuntaan ja arki sujuu kohtalaisesti.


Meillä on siinä mielessä samanlainen tilanne, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni puolison olotilan parantamiseksi. Olen antanut puolisolle omaa aikaa, tukenut häntä, tsempannut, tehnyt kotitöitä kahden edestä, yrittänyt ymmärtää, järjestänyt mukavia yllätyksiä yms. Mikään edellä mainituista tempuista ei ole auttanut.

Vaikeinta on myöntää itselle, että ei pysty parantamaan toista... eli käytänössä täytyy myöntää oma avuttomuus sairauden edessä ja se ei todellakaan ole helppoa. Läheinen ei yksinkertaisesti pysty toimimaan masentuneen terapeuttina/lääkärinä. Masennuksen hoitoon tarvitaan ammattiapua.

Itse koen, että pystyn auttamaan puolisoani parhaiten pysymällä hänen virellä näinä vaikeina aikoina. Voin sanoa, että helppoa tämä ei ole ollut eikä ole vieläkään. Välillä on vaikea muistaa, että puoliso ei ole oma itsensä sairauden takia.

Kannattaa ehdottomasti selvittää, että onko läheinen masentunut. Hoitamattomana masennus vain pahenee tai näin kävi ainakin meillä. Pitkän aikaa mietimme muita syitä tilanteeseen emmekä halunneet tunnustaa tosiasioita. Jostain syystä meillä oli todella korkea kynnys hoidon hakemiseen.

Erittäin tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta! Itsellä lenkkeily ja opiskelu ovat toimineet varaventiilinä, joiden kautta omaa pahaa oloa on saanut purettua.

Uskon huomiseen ja tiedän, että puolisoni voi parantua masennuksesta!

 

[Skorpioni -61]

Olen nyt yrittänyt muutaman viikon etsiä apua itselleni vaimon masennuksen kanssa elämiseen ja parantumisessa auttamiseen.

Oma olo on ollut todella down ja luulen että pitkän jatkuvana tarvitsen myös itse apua mielialaani.
Vaimo kävi lääkärissä ja sai lääkitystä keskivaikeaan masennukseen.

Olemme keskustelleet asiasta ja vaimoni tuntee pahaa omaatuntoa siitä, että saa minun oloni pahaksi.
Yritän olla vahva mutta tunnen olevani heikko.

Vaimoni kertoo ettei tunne oloansa onnelliseksi ja en ole varma, onko vika minussa tai suhteessamme.
Hän myös sanoo, ettei tiedä mitä tahtoo elämältään. En tiedä tarkoittaako tuo "tahtominen" suhdetta, harrastuksia vai mitä. Näin jälkikäteen ymmärrän, että suhde on pikkuhiljaa liukunut arjen uumeniin eikä yhteistä tekemistä ole riittävästi. Toisaalta minä olen aina ollut se joka on tekemistä järjestänyt.
Yleensä olen myös se joka hellyyttä osoittaa ja tekee aloitteet myös aviovuoteessa. Olen myös se, joka pyytää anteeksi silloin kun tulee rumasti sanottua.

Toisen huonosta tuulesta ja väsymyksestä on tullut myös pahan kierre eli "mitä minä tässä halailen kuin toinen vain valittaa ja on aina väsynyt".

Pahimmalta tuntuu, että on kuin eläisi vieraan kanssa; hyvänyön pusut ja halimiset tuntuvat väkinäisiltä.
Ei saa osoittaa riittävästi rakkautta eikä saa sitä osakseen. Eikä osaa mitenkään auttaa toisen pahassa olossa kun halitkin tuntuvat puolisosta vastenmielisiltä - siltä ainakin itsestäni tuntuu. Seksiä ei ole ollut muutamaan viikkoon eikä tulisi mieleenkään sitä ehdottaa parin torjumisen jälkeen.

Olen aina rakastanut vaimoani syvästi ja ollut mielestäni malliaviomies; en käy vieraissa, käytän alkoholia kohtuudella ja olen hoitanut perheen talouden lähes yksinomaan. Seksihommissa puolison nautinto on ollut tavoitteena ja sitä kautta oma nautinto. Pidän itseäni myös esimerkillisenä isänä ja kasvattajana.

Ettei menisi omakehuksi, itseäni tunnen sen verran, että tiedän olevani melko dominoiva ja työorientoitunut. En osaa sanoa onko siihen mitään tehtävissä eli voinko muuttaa itseäni. Jos tietäisin, että töiden vähentäminen tai jopa lopettaminen toisi tähän avun, olisin valmis jopa siihen; sen verran helvetilliseltä elämä kotona tuntuu tällä hetkellä.

Huonosti nukutut yöt tuovat mieleen liikaa asioita päätä täyttämään ja ajatuskin siitä, että joutuisin eroamaan rakkaastani tuo pahoinvoinnin tuntemukset. Erosta ei ole keskusteltu mutta kun asioita liikaa miettii (varsinki öisin) asiat paisuvat ja saavat worst case scenariot mahdollisiksi.

On tämä vaikeaa. Voi kun saisi jutella jonkun kanssa. Tämä kirjoittaminenkin kyllä helpottaa.
Kiitos kun luit.

 

[carla]

Tommihan tuossa antoi jo hyviä vinkkejä, suosittelen ihan samaa.
Kannattaa myös harkita kilpirauhasen kokeita, minulla oli aivan hirveä väsymys kun synnytyksen jälkeen arvot olivat menneet sekaisin.

Luulin että se väsymys kuuluu vauva aikaan, mutta oli pakko mennä lääkäriin viimein kun lapsi oli vuoden vanha. Sain lääkkeet ja väsymys alkoi helpottaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta myös masentaa ja tekee ärtyisäksi.

Minulla oli myös masennusta, en tiedä oliko se vajaatoiminnasta johtuvaa vai synnytyksen jälkeistä, vaiko molempia. Mieheni ei tätä koskaan ymmärtänyt eikä tukenut minua. Jätti minut ja pienen lapsen. Älkää te muut miehet tehkö niin! Yrittäkää tukea vaimojanne.

 

[arde]

Lapset sinulle asumaan ja uusi vaimo. Tuo ei ikinä parane etkä sinäkään taida olla oikea mies vaimoillesi.

 

[vierailija]

Lääkäriin. Ei sairautta nimeltä masennus voi läheiset parantaa.

Toivotavasti jengi tunnistaa tämän sarkasmiksi.