Mitä tehdä kun en jaksa?

["Annukka"]

Mitä tehdä kun pikkusiskoni ja kaverini soittelevat pitkiä asioitaan jopa monta kertaa päivässä ja heidän kanssaan pitäisi puhua monta tuntia. Tuntikin on liian lyhyt aika ja soittelevat jopa uudestaan illemmalla. Sitten lähettelevät tekstiviestejään omista asioistaan monta päivässä ja kysyvät neuvoani. Ne ovat todella tärkeitä asioita heille, mutta en jaksaisi miettiä niitä ja pohtia ratkaisuja niihin joka päivä. Ne ovat monesti samoja asioitakin kuukaudesta toiseen liittyen esim. miehiin ja kyselevät onko mieleni muuttunut asian suhteen ja miltä nyt tuntuu asiaan liittyen. Olen varmaan epäsosiaalinen kun en jaksaisi puhua kuin kerran viikossa pitkiä puheluita eli silloin kun ei ole muuta tekemistä. Siskoni suuttuu jos kerron, että en ehdi puhua. Hän on suuttunut mm. siitä kun vuokrasimme videon mieheni kanssa ja katselimme sitä. Hänen mielestään tv-ohjelma tai video ei saa olla tärkeämpi kuin hän. Hän ei tajua, että välillä on ihan kiva olla pohtimatta toisten asioita ja neuvoa niissä. Itseni asioita en puheluiden aikana ehdi puhumaan kun he puhuvat niin paljon. Jos puhun omistani liikaa niin siskoni suuttuu. Samoin jos ääneni on väsynyt tai ei kovin iloinen vaikka mielestäni en ole mitenkään töykeä. Tulipa tästä vuodatus, mutta tänäänkin pitäisi soittaa siskolleni takaisin kun on soittanut vaikka en jaksaisi millään. Meillä on lisäksi yli 10 vuotta ikäeroa ja hänen juttunsa tuntuvat hieman lapsellisilta

 

["hmh"]

Pistä känny kiinni. Kerro olevasi töissä. Rajaa puhelujen aikoja.

Siskosi luottaa sinuun paljon, onneksi hänellä on turvallinen aikuinen tuossa teini-iän kuohunassa.

 

["Annukka"]

Kiitos paljon vastauksestasi. Jos suljen kännykän niin siskoni suuttuu siitäkin. Osti minulle hätälaturin joka toimii patterilla sen takia. Ymmärrän, että jos olisi tosiaan teini, mutta on lähempänä 30-vuotta kuin 20 vuotias. Hän asuu yksin ja ymmärrän, että yksinäistä välillä. En haluaisi suututtää häntä kun tosiaan luottaa minuun, mutta itsellä välillä virta lopussa ja en jaksaisi pohtia hänen asioitaan. Kysyy kaikki puhelut neuvoa ja mielipiteitä kaikkiin asioihin ja puhuu todella nopeasti joten asioita riittää

 

["mies"]

Kerro että tarvitset omaakin aikaa ja että se ei tarkoita, ettet välittäisi siskostasi vaan että jaksat siten paremmin olla hänen tukenaan kun saat välillä olla myös rauhassa. "Ladata akkuja".

 

["mii"]

Mulla aivan tismalleen sama ongelma, tosin mulla on isosisko. Ratkaisin asian puoliksi selittämällä asian rehellisesti ja rauhallisesti. Sisko loukkaantui mutta tyyntyi. Nykyään soittaa hieman harvemmin ja puhelun saa katkaistua nopeammin kertomalla että joku on kesken. Ei se heti katkea mutta nopeammin kuitenkin.

 

[....]

Eihn tuohon mikään muu auta kuin annat suuttua vaan! Vaikka mikä hirmuteko olisi hänen kostonsa. Lopetat olemasta hänen terapeuttinsa ja ajanvietteensä. Sä et elä samaa elämänvaihetta kuin hän ja sun aikasi on siksi rajallista.

Mulla oli yksi ystävä, joka alkoi olemaan tällainen eli musta muodostui hiljalleen hänen terapeuttinsa. ystävyys muuttui yksipuoliseksi hänen asioidensa ja ongelmiensa setvimiseksi. Mä otin etäisyyttä ja hän tosiaan suutttui, mutta kuitenkin jonkin ajan kuluttua juteltiin ja sanoin hänelle, että mä haluan sellaisen aikuisen ystävyyden, joka on molemmille osapuolille antoisa ja joka tuo elämään iloa ja vaihtelua. Että haluan olla apuna elämäntilanteissaan, mutta omien voimieni ehdoilla. Nykyään meillä on mun mielestä parempi suhde kuin koskaan ja hän tosiaan ymmärsi yskän.

Eki voi siinä lopulta hyvinkin käydä, mutta ensin saat varmasti kokea suuttumuksen ja raivoisat syyttelyt. Kestät vaan ja pysyt kannassasi.