M
Mitätehdä
Vieras
Tiedän, että tämä keskustelupalsta ei ole tarkoitettu tällaisille asioille, mutta ajattelin että täältä saisi mahdollisesti aikuisempaa näkökulmaa ongelmaani.
Olen hyvin hankalassa tilanteessa tällä hetkellä, enkä enää tiedä mitä tehdä. Mun ja yhden tyttöpuolisen kaverini kaverisuhde on ollut aika kuoppainen jo jonkin aikaa. Olen siis itsekin tyttö.
Kaikki ongelmat alkoi jo joskus viime vuoden marraskuussa, kun hän olisi halunnut mun kaiken ajan. Esimerkiksi mennessäni parhaan ystäväni kanssa ulos, osoitti hän siitä mieltään. Lisäksi hän tenttaili usein kumpaa pidän mulle tärkeämpänä ja tähän olen antanut vastauksen, että kumpaakin pidän tärkeänä. Kuitenkin joulun aikoihin välit meni kokonaan, josta olin itse hyvin helpottunut. Pääsin ns. eroon siitä ainaisesta pelosta, että mitä jos hän suuttuu mulle jälleen.
No, hän sitten kuitenkin otti muuhun yhteyttä reilun kuukauden jälkeen ja jollain tavalla välimme menivät paremmiksi, vaikka yritin pitää ne kovasti sillä tasolla, että voidaan joskus nähdä, en kuitenkaan onnistunut, vaan hän sai mut jälleen ns. ansaansa. Oltiin kesällä oikeastaan joka päivä jossakin, koska en vaan osannut sanoa ei. Ihmisenä hän on hyvin dominoiva, käskyttävä ja suoraan sanoen ei näe omia virheitään, kuvittelee siis olevansa virheetön, jota kohtaan muut ihmiset tekevät väärin. Hän haukkuu myös muita ihmisiä ja puhuu heistä melkeinpä alamaisinaan.
Kesän lopussa tapahtui asioita, joissa hän alkoi puhua mustakin hyvin alentavasti. Mun mielipiteillä ei ollut merkitystä ja en olisi saanut puhua kavereillemme, koska he eivät puhuneet hänelle (juurikin näiden kesän lopussa tapahtuneiden asioiden vuoksi.) Lopulta sain tarpeekseni ja en pitänyt häneen enää mitään yhteyttä.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen mun elämästä on tullut paljon vapaampaa, aivan kuin olisin vapautunut joistakin kahleista. Voin tehdä mitä haluan ja nähdä ketä haluan, ilman että mun pitää sanoa kaikille ei vain sen takia, että tämä ihminen on ns. varannut minut. Nyt viikonloppuna hän otti muhun yhteyttä. Ensin en vastannut, koska ensinnäkään en edes uskaltanut ja toiseksi tunsin ettei mulle ole voimaa kohdata sellaista ihmistä, joka ei pysty näkemään tätä asiaa mun kannaltani. Lopulta kuitenkin laitoin viestiä, jossa kerroin olevani hämmentynyt kaikesta ja pyysin anteeksi.
Olen myös jutellut asiasta monen ihmisen kanssa ja jokainen on kehottanut mua vastaamasta, etten joudu siihen kierteeseen uudelleen. Monilla on myös samanlaisia kokemuksia tän henkilön kanssa ja siksi tämän "kaverin" kaverit alkavat käydä vähiin, koska kukaan ei sanojensa mukaan enää vaan jaksa. Kyseessä siis yksinkertaistettuna narsistinen luonne.
Nyt kuitenkin tämä henkilö on puhunut yhdelle näistä "uhreistaan" kuinka hän ei jaksa ja miten väsynyt on kaikkeen. Tämä saa mut tuntemaan omalla tavalla vääryyttä omasta toiminnastani, mutta samalla mä en halua enkä jaksa olla se, joka suostuu taas siihen samaan suoraan sanottuna paskaan, kun ei kukaan muukaan tämän henkilön "entinen kaverikaan" suostu.
Tästä tekstistä on varmasti todella vaikea saada todellinen kuva tilanteesta, mutta mitä mun pitäisi tehdä? Antaa tilanteen olla ja jatkaa omaa elämääni, jota vihdoin voin itse elää vai ns. kääntyä hänen puoleen ja selvittää asioita? Olen myös ennen yrittänyt puhua, mutta hän kääntää aina kaiken mun syyksi ja kertoo asioita mitä mä olen tehnyt väärin. Joten siitä, että yrittäisin selittää tilanteen mun näkökulmasta ei ole mitään hyötyä. Itsessään tämä henkilö ei mua pahemmin enää kiinnosta, mutta tuntuu pahalta silti käyttäytyä näin tylysti kun en ole yleensä kenellekään tyly tai ilkeä. Silti omasta ja muidenkin mielestä mulla olisi täysi oikeus pestä käteni tästä kokonaan ja keskittyä siihen, mikä mulle on tärkeää.
Ikää löytyy 18 vuotta.
Kiitos jo valmiiksi, jos jaksatte lukea. Kaikenlaiset neuvot ja vinkit on tervetulleita!
Olen hyvin hankalassa tilanteessa tällä hetkellä, enkä enää tiedä mitä tehdä. Mun ja yhden tyttöpuolisen kaverini kaverisuhde on ollut aika kuoppainen jo jonkin aikaa. Olen siis itsekin tyttö.
Kaikki ongelmat alkoi jo joskus viime vuoden marraskuussa, kun hän olisi halunnut mun kaiken ajan. Esimerkiksi mennessäni parhaan ystäväni kanssa ulos, osoitti hän siitä mieltään. Lisäksi hän tenttaili usein kumpaa pidän mulle tärkeämpänä ja tähän olen antanut vastauksen, että kumpaakin pidän tärkeänä. Kuitenkin joulun aikoihin välit meni kokonaan, josta olin itse hyvin helpottunut. Pääsin ns. eroon siitä ainaisesta pelosta, että mitä jos hän suuttuu mulle jälleen.
No, hän sitten kuitenkin otti muuhun yhteyttä reilun kuukauden jälkeen ja jollain tavalla välimme menivät paremmiksi, vaikka yritin pitää ne kovasti sillä tasolla, että voidaan joskus nähdä, en kuitenkaan onnistunut, vaan hän sai mut jälleen ns. ansaansa. Oltiin kesällä oikeastaan joka päivä jossakin, koska en vaan osannut sanoa ei. Ihmisenä hän on hyvin dominoiva, käskyttävä ja suoraan sanoen ei näe omia virheitään, kuvittelee siis olevansa virheetön, jota kohtaan muut ihmiset tekevät väärin. Hän haukkuu myös muita ihmisiä ja puhuu heistä melkeinpä alamaisinaan.
Kesän lopussa tapahtui asioita, joissa hän alkoi puhua mustakin hyvin alentavasti. Mun mielipiteillä ei ollut merkitystä ja en olisi saanut puhua kavereillemme, koska he eivät puhuneet hänelle (juurikin näiden kesän lopussa tapahtuneiden asioiden vuoksi.) Lopulta sain tarpeekseni ja en pitänyt häneen enää mitään yhteyttä.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen mun elämästä on tullut paljon vapaampaa, aivan kuin olisin vapautunut joistakin kahleista. Voin tehdä mitä haluan ja nähdä ketä haluan, ilman että mun pitää sanoa kaikille ei vain sen takia, että tämä ihminen on ns. varannut minut. Nyt viikonloppuna hän otti muhun yhteyttä. Ensin en vastannut, koska ensinnäkään en edes uskaltanut ja toiseksi tunsin ettei mulle ole voimaa kohdata sellaista ihmistä, joka ei pysty näkemään tätä asiaa mun kannaltani. Lopulta kuitenkin laitoin viestiä, jossa kerroin olevani hämmentynyt kaikesta ja pyysin anteeksi.
Olen myös jutellut asiasta monen ihmisen kanssa ja jokainen on kehottanut mua vastaamasta, etten joudu siihen kierteeseen uudelleen. Monilla on myös samanlaisia kokemuksia tän henkilön kanssa ja siksi tämän "kaverin" kaverit alkavat käydä vähiin, koska kukaan ei sanojensa mukaan enää vaan jaksa. Kyseessä siis yksinkertaistettuna narsistinen luonne.
Nyt kuitenkin tämä henkilö on puhunut yhdelle näistä "uhreistaan" kuinka hän ei jaksa ja miten väsynyt on kaikkeen. Tämä saa mut tuntemaan omalla tavalla vääryyttä omasta toiminnastani, mutta samalla mä en halua enkä jaksa olla se, joka suostuu taas siihen samaan suoraan sanottuna paskaan, kun ei kukaan muukaan tämän henkilön "entinen kaverikaan" suostu.
Tästä tekstistä on varmasti todella vaikea saada todellinen kuva tilanteesta, mutta mitä mun pitäisi tehdä? Antaa tilanteen olla ja jatkaa omaa elämääni, jota vihdoin voin itse elää vai ns. kääntyä hänen puoleen ja selvittää asioita? Olen myös ennen yrittänyt puhua, mutta hän kääntää aina kaiken mun syyksi ja kertoo asioita mitä mä olen tehnyt väärin. Joten siitä, että yrittäisin selittää tilanteen mun näkökulmasta ei ole mitään hyötyä. Itsessään tämä henkilö ei mua pahemmin enää kiinnosta, mutta tuntuu pahalta silti käyttäytyä näin tylysti kun en ole yleensä kenellekään tyly tai ilkeä. Silti omasta ja muidenkin mielestä mulla olisi täysi oikeus pestä käteni tästä kokonaan ja keskittyä siihen, mikä mulle on tärkeää.
Ikää löytyy 18 vuotta.
Kiitos jo valmiiksi, jos jaksatte lukea. Kaikenlaiset neuvot ja vinkit on tervetulleita!
:hug:
