Mitä tehdä "kaverin" kanssa, apuja kiitos!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitätehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mitätehdä

Vieras
Tiedän, että tämä keskustelupalsta ei ole tarkoitettu tällaisille asioille, mutta ajattelin että täältä saisi mahdollisesti aikuisempaa näkökulmaa ongelmaani.

Olen hyvin hankalassa tilanteessa tällä hetkellä, enkä enää tiedä mitä tehdä. Mun ja yhden tyttöpuolisen kaverini kaverisuhde on ollut aika kuoppainen jo jonkin aikaa. Olen siis itsekin tyttö.

Kaikki ongelmat alkoi jo joskus viime vuoden marraskuussa, kun hän olisi halunnut mun kaiken ajan. Esimerkiksi mennessäni parhaan ystäväni kanssa ulos, osoitti hän siitä mieltään. Lisäksi hän tenttaili usein kumpaa pidän mulle tärkeämpänä ja tähän olen antanut vastauksen, että kumpaakin pidän tärkeänä. Kuitenkin joulun aikoihin välit meni kokonaan, josta olin itse hyvin helpottunut. Pääsin ns. eroon siitä ainaisesta pelosta, että mitä jos hän suuttuu mulle jälleen.

No, hän sitten kuitenkin otti muuhun yhteyttä reilun kuukauden jälkeen ja jollain tavalla välimme menivät paremmiksi, vaikka yritin pitää ne kovasti sillä tasolla, että voidaan joskus nähdä, en kuitenkaan onnistunut, vaan hän sai mut jälleen ns. ansaansa. Oltiin kesällä oikeastaan joka päivä jossakin, koska en vaan osannut sanoa ei. Ihmisenä hän on hyvin dominoiva, käskyttävä ja suoraan sanoen ei näe omia virheitään, kuvittelee siis olevansa virheetön, jota kohtaan muut ihmiset tekevät väärin. Hän haukkuu myös muita ihmisiä ja puhuu heistä melkeinpä alamaisinaan.

Kesän lopussa tapahtui asioita, joissa hän alkoi puhua mustakin hyvin alentavasti. Mun mielipiteillä ei ollut merkitystä ja en olisi saanut puhua kavereillemme, koska he eivät puhuneet hänelle (juurikin näiden kesän lopussa tapahtuneiden asioiden vuoksi.) Lopulta sain tarpeekseni ja en pitänyt häneen enää mitään yhteyttä.

Nyt muutaman kuukauden jälkeen mun elämästä on tullut paljon vapaampaa, aivan kuin olisin vapautunut joistakin kahleista. Voin tehdä mitä haluan ja nähdä ketä haluan, ilman että mun pitää sanoa kaikille ei vain sen takia, että tämä ihminen on ns. varannut minut. Nyt viikonloppuna hän otti muhun yhteyttä. Ensin en vastannut, koska ensinnäkään en edes uskaltanut ja toiseksi tunsin ettei mulle ole voimaa kohdata sellaista ihmistä, joka ei pysty näkemään tätä asiaa mun kannaltani. Lopulta kuitenkin laitoin viestiä, jossa kerroin olevani hämmentynyt kaikesta ja pyysin anteeksi.

Olen myös jutellut asiasta monen ihmisen kanssa ja jokainen on kehottanut mua vastaamasta, etten joudu siihen kierteeseen uudelleen. Monilla on myös samanlaisia kokemuksia tän henkilön kanssa ja siksi tämän "kaverin" kaverit alkavat käydä vähiin, koska kukaan ei sanojensa mukaan enää vaan jaksa. Kyseessä siis yksinkertaistettuna narsistinen luonne.

Nyt kuitenkin tämä henkilö on puhunut yhdelle näistä "uhreistaan" kuinka hän ei jaksa ja miten väsynyt on kaikkeen. Tämä saa mut tuntemaan omalla tavalla vääryyttä omasta toiminnastani, mutta samalla mä en halua enkä jaksa olla se, joka suostuu taas siihen samaan suoraan sanottuna paskaan, kun ei kukaan muukaan tämän henkilön "entinen kaverikaan" suostu.

Tästä tekstistä on varmasti todella vaikea saada todellinen kuva tilanteesta, mutta mitä mun pitäisi tehdä? Antaa tilanteen olla ja jatkaa omaa elämääni, jota vihdoin voin itse elää vai ns. kääntyä hänen puoleen ja selvittää asioita? Olen myös ennen yrittänyt puhua, mutta hän kääntää aina kaiken mun syyksi ja kertoo asioita mitä mä olen tehnyt väärin. Joten siitä, että yrittäisin selittää tilanteen mun näkökulmasta ei ole mitään hyötyä. Itsessään tämä henkilö ei mua pahemmin enää kiinnosta, mutta tuntuu pahalta silti käyttäytyä näin tylysti kun en ole yleensä kenellekään tyly tai ilkeä. Silti omasta ja muidenkin mielestä mulla olisi täysi oikeus pestä käteni tästä kokonaan ja keskittyä siihen, mikä mulle on tärkeää.

Ikää löytyy 18 vuotta.

Kiitos jo valmiiksi, jos jaksatte lukea. Kaikenlaiset neuvot ja vinkit on tervetulleita!
 
Sulla ei ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä ihmisen kanssa jonka kanssa et halua olla ja jonka seura ei tunnu hyvältä. Unohda koko ihminen, älä vastaa hänelle tai mitään. Tai voithan laittaa viestin ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan mutta muuten anna olla.
 
En keksi tuosta jutusta kyllä yhtään hyvää syytä, miksi sinun pitäisi uhrata itsesi ihmissuhteeseen, josta et saa itse mitään ja joka on sulle taakka. Tuo "kaverisi" voi itse parantaa käytöstään ja hommata terveempiä (uusia) ihmissuhteita. Hänen kannattelemisensa ei ole sinun hommasi. Se on hänen itsensä homma.

Kannattaa opetella luottamaan omiin tunteisiinsa. Jos tuntuu pahalta niin asia ei ole sulle hyväksi. Ja sinun ei tarvitse sietää mitään, mikä ei ole sulle hyväksi.
 
Joskus aikoinaan jouduin opettelemaan ei sanan ja sen sanomisen jalontaidon. Elämä helpottui suunnattomasti!! Suosittelen. Joskus on vaan tervettä olla itsekäs tietyissä asioissa. Tsemppiä! Eli sinun tilanteessasi haluaisin olla mahd vähän tekemisissä kyseisen henkilön kanssa, vie aivan liian paljon energiaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Olet tehnyt parhaasi ystäväsi(?) kanssa: antanut anteeksi, yrittänyt uudelleen ja taas pettynyt. Koska hän pahoittaa mielesi, ei kanna vastuuta käytöksestään saati osaisi asettua sinun asemaasi, niin enempää ei kannata selvitellä. Joskus on oikein antaa asioiden olla ja antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Jos et halua katkaista kokonaan välejä ystävääsi,niin voit kuitenkin ilmoittaa hänelle haluavasi selvittää ajatuksiasi ja otat sitten yhteyttä kun olet siihen valmis. Jos hän ei usko sinua, niin sitten olet vain tiukempi ja toteat että tilanne on niin paha ettet kerta kaikkiaan halua häntä juuri nyt elämääsi.

Sanominen ei ole helppoa, mutta parempi se kuin pelätä ja pettyä yhä uudelleen. Etenkin, jos sinusta on helpottavaa elää ilman ystävääsi.
 
Kaveri on siis yrittänyt omia sinut täysin. Onko hän tehnyt jotain muuta loukkaavaa vai onko perimmäinen ongelma vain tuo liiallinen vaativuus? Olette viettäneet paljon aikaa yhdessä, mutta onko se ollut sinulle vain ikävä velvollisuus vai onko teillä ollut kivaakin yhdessä?

Yleensä tällaisiin vastataan palstalla sillä tavalla, että ei tosiaan tarvitse olla ollenkaan tekemisissä, kaverin voi hylätä jos ystävyys ottaa enemmän kuin antaa. Minusta on kuitenkin hienoa, että ajattelet myös kaverisi tilannetta. Nuoruusvuosina monet tekee virheitä ja on liian ehdottomia, ei silti kavereita kevyesti pitäisi mielestäni hylätä. Asia on toinen, jos ei vaan ole mitään yhteistä eikä siis yhdessäolo anna mitään positiivista sinulle. Sellainen ystävyyssuhde on joka tapauksessa tuhoon tuomittu.

Jos löydät ystävyydestä myös positiivisia puolia, mitä jos koittaisit vaan laittaa kaverille sellaiset rajat, ettei ystävyydestä muodostu liian tukahduttavaa? Voisit vaikka kirjoittaa kaverille kirjeen, jossa kerrot kokemistasi ongelmista ja siitä millaisia rajoja ystävyyteen kaipaat, jos kasvokkain puhuminen on vaikeaa kaverin dominoivuuden vuoksi. Tietysti positiiviset puolet kannattaa mainita myös, jottei mene vain yksipuoliseksi syyttelyksi. Ehkä kaveri menee puolustuskannalle ja syyttelee vain sinua, mutta olet sitten ainakin yrittänyt.

Jos taas et näe ystävyyssuhteessa tähän henkilöön mitään positiivista ja harvatkin tapaamiset olisivat vain ikävä velvollisuus, lienee järkevintä vain todeta kaverille että olette liian erilaisia etkä siksi näe ystävyyssuhteellanne tulevaisuutta.
 
Joskus se on opeteltava sanomaan ei. Suosittelen lämpimästi.
Tuollainen energiansyöjä "kaverina" on varmasti raskasta. Nyt vaan jääkausi ja annat ko. ihmisen olla. Älä vastaa puheluihin, tekstareihin - mihinkään.

Sinä et ole tehnyt mitään väärin, mistä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Narsisti on taitava manipuloimaan mielesi luulemaan niin - älä mene lankaan :) :hug:
 
Kiitos teille kaikille! :)

Ja viera.s, on mulla ollut hauskaa hänen kanssa, mutta kesällä tilanne muuttui siihen, että ikävämpi ja ärsyyntyneempi tunne alkoi mennä sen mukavuuden päälle. Eli kun häntä näkee niin mulla on hauskojakin hetkiä, mutta tuntuu ettei ne enää ole tarpeeksi vahvoja selättämään sitä huonoa tunnetta, jonka hän sanoillaan ja teoillaan tekee. Voin todeta, etten ole kaivannut häntä näinä viikkoina jolloin en ole pitänyt mitään yhteyttä.

Tuntuu vaan niin hankalalta, kun tiedän että tää hänen käytös ja ajatusmaailma on sellainen ettei hän yksinkertaisesti ymmärrä, enkä kuitenkaan haluaisi loukata ja satuttaa ketää sillä etten vastaa. Vaikka toisaalta tiedän, ettei tässä ole muuta vaihtoehtoa ja pitäis pysyä kovempana kuin koskaan. Esimerkiksi heti kun puhun jonkun kanssa tästä, koen että mulla ei ole velvollisuutta menettää energiaani jälleen häneen, mutta heti kun jään yksin painaa kaikki hänen sanomiset ja teot päälle ja alan epäillä itseäni.

Ajattelin, että laitan tänään hänelle viestiä, jossa kerron ettei tilanne ole munkaan mielestä mukava, että kaipaan vähän etäisyyttä ja että olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta. Toinen vaihtoehto olisi selittää kaikki tarkemmin niinkuin osa sanoikin, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu liian suurelta tehtäväksi, kun hän tuskin näkisi silti tilanteen todellista luonnetta ja syitä, jotka tähän oikeasti ovat johtaneet.
 
Niin lisäys vielä tuohon kysymykseesi, viera.s. Se suurin ongelma tässä tosiaan on se, että hän haluaa omistaa minut. Hän on alkanut myös kommentoida omia valintojani. Jos siis haluan tehdä jotakin/olla tekemättä hän kertoo asiasta vankan mielipiteen sellaisella äänensävyllä ettei ole epäselvää, mitä mieltä hän on asiasta. Samoin minun arvostaminen on aikalailla nollassa. Hän on kulkenut kyydissäni ja suunta on ollut sinne, minne hän käskee, jälleen omasta mielipiteestäni välittämättä.

Monet ovatkin ihmetelleet miksi olen ollut näinkin kauan tässä mukana. Ja tottahan se on, olen vain ottanut sen asenteen, että olen hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta välttääkseki piinaavia tilanteita, joissa minä saisin, kerta toisensa jälkeen, kuulla kunniani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mitätehdä;30305918:
Niin lisäys vielä tuohon kysymykseesi, viera.s. Se suurin ongelma tässä tosiaan on se, että hän haluaa omistaa minut. Hän on alkanut myös kommentoida omia valintojani. Jos siis haluan tehdä jotakin/olla tekemättä hän kertoo asiasta vankan mielipiteen sellaisella äänensävyllä ettei ole epäselvää, mitä mieltä hän on asiasta. Samoin minun arvostaminen on aikalailla nollassa. Hän on kulkenut kyydissäni ja suunta on ollut sinne, minne hän käskee, jälleen omasta mielipiteestäni välittämättä.

Monet ovatkin ihmetelleet miksi olen ollut näinkin kauan tässä mukana. Ja tottahan se on, olen vain ottanut sen asenteen, että olen hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta välttääkseki piinaavia tilanteita, joissa minä saisin, kerta toisensa jälkeen, kuulla kunniani.

Tämä jo itsessään vastaa äänettömään kysymykseen, onko tuo edes kaveruutta.

Alistumista tuo on :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mitätehdä;30305850:
Kiitos teille kaikille! :)

Ja viera.s, on mulla ollut hauskaa hänen kanssa, mutta kesällä tilanne muuttui siihen, että ikävämpi ja ärsyyntyneempi tunne alkoi mennä sen mukavuuden päälle. Eli kun häntä näkee niin mulla on hauskojakin hetkiä, mutta tuntuu ettei ne enää ole tarpeeksi vahvoja selättämään sitä huonoa tunnetta, jonka hän sanoillaan ja teoillaan tekee. Voin todeta, etten ole kaivannut häntä näinä viikkoina jolloin en ole pitänyt mitään yhteyttä.

Aikuisilla ihmisillä ystävyyssuhteet on yleensä sellaisia, että on aivan normaalia että tapaamisten ja ehkä myös muun yhteydenpidon välissä on useampia viikkoja. Minullakin on useita sellaisia kavereita, joiden seurassa tuskin viihtyisin useammin, mutta muutaman kerran vuodessa on kiva tavata. Läheisempienkään ystävien kanssa ei ehdi viikottain tapaamaan. Ystävyyssuhteet muokkautuvat luonnostaan tälläiseksi kun kaikilla alkaa olemaan perhettä, mutta voi tietysti olla vaikeaa etäännyttää kaveria teidän iässänne, kun kaverit ovat vielä niin suuressa roolissa jokaisen elämässä.

Mutta jos ei onnistu, niin eipä sitten auta kuin katkaista välit kokonaan. Teillä lienee lähitulevaisuudessa edessänne joko siirtyminen opiskeluissa seuraavalle portaalle tai sitten työelämään, joten kaverilla on mahdollisuus saada kavereita uusista piireistä ja toivottavasti osaa sitten jo olla vaatimatta liikaa.
 
Tosiaan vielä vähän aikaa sitten olisin mielelläni nähnyt häntä aina silloin tällöin, mutta koska olen huomannut että hänelle ainoa vaihtoehto on se, että kärjistettynä hän haluaa olla ainoa ihminen jota näen ja jota minun pitäisi haluta ainoana nähdä, ei tässä ole enää paljon vaihtoehtoja. Lisäksi olen menettänyt mielenkiintoni tähän ihmiseen ollessani hänen alamaisensa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mitätehdä;30305918:
Niin lisäys vielä tuohon kysymykseesi, viera.s. Se suurin ongelma tässä tosiaan on se, että hän haluaa omistaa minut. Hän on alkanut myös kommentoida omia valintojani. Jos siis haluan tehdä jotakin/olla tekemättä hän kertoo asiasta vankan mielipiteen sellaisella äänensävyllä ettei ole epäselvää, mitä mieltä hän on asiasta. Samoin minun arvostaminen on aikalailla nollassa. Hän on kulkenut kyydissäni ja suunta on ollut sinne, minne hän käskee, jälleen omasta mielipiteestäni välittämättä.

Monet ovatkin ihmetelleet miksi olen ollut näinkin kauan tässä mukana. Ja tottahan se on, olen vain ottanut sen asenteen, että olen hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta välttääkseki piinaavia tilanteita, joissa minä saisin, kerta toisensa jälkeen, kuulla kunniani.

Haukkuuko ihan sinua vai sanooko muuten vain mielipiteensä painokkaasti? Hänen mielipiteensä on joka tapauksessa ollut sinulle liian tärkeä, jos sen mukaan ohjaat elämääsi.

Ehkä te ette vaan persooniltanne sovi yhteen. Mielestäni ei automaattisesti ole mitään vikaa siinä, että läheinen ihminen ilmoittaa mielipiteensä myös toisen valinnoista. Varsinkin teininä päinvastoin tykkäsin väitellä kaikesta mahdollisesta. Tällöin tasapainoinen ystävyyssuhde vaan edellyttää, että molemmat uskaltavat yhtä lailla mielipiteensä sanoa, minä en ainakaan mitään mielistelyä ole koskaan toivonutkaan. Kaverisi saattaa tietysti olla toisenlainen ja odottaa myötäilyä. Mutta sellainen ei ole mikään tasa-arvoinen ystävyyssuhde eikä siihen pidä oman hyvinvointinsa kustannuksella alistua. Jos ei pysty tai halua laittaa vahvatahtoiselle kaverille vastaan tai kaveri suhtautuu eriäviin mielipiteisiin asiattomasti (väittely mielestäni ihan ok, toisen haukkuminen ja tarkoituksellinen loukkaaminen ei), on parempi lähteä eri teille.
 
Kyseessä ei siis ole perinteinen oman mielipiteen sanominen, niinkuin viestistäni ehkä ymmärtäisi. Esimerkkinä voisin sanoa, että kerrankin en ollut itse kovin juhlatuulella ja kieltäyessäni juomasta sanoi hän koppavasti, ettei sitten jaksa katsoa, jos en jaksa lähteä mihinkään tempauksiin mukaan ja olen hieman hiljaisempi.

Ja noista luonteista; olemme kaksi ääripäätä. Tämähän voisi olla rikkaus, mutta tässä tapauksessa se on vain pahaksi. Hänen manipuloiva ja hyökkäävä luonteensa saa minut, ns. rauhallisen ja varovaisen luonteen alistumaan, koska välillä ihan tosissani olen pelännyt, että mitä sieltä taas tulee, kun hän tuntee joutuneensa jälleen väärinkohdelluksi. Enkä ole ainoa, joka hänen mielestään kohtelee häntä väärin. Olen saanut seurata vierestä, kuinka hänen kavereistaan yksi toisensa jälkeen on jättäytynyt pois kyydistä ja sitten hän on täysin tyrmistynyt kuinka ihmiset häntä kohtelevat.
 
Samaa mieltä muiden kanssa. Mutta jos jotain viestiä hänelle laitat, älä nyt liikaa pyytele anteeksi ja pahoittele. Sehän vain taas vahvistaa hänen käsitystään siitä, miten häntä kohdellaan kaltoin. Hänellä kun tuntuu olevan taipumusta heittäytyä uhriksi ja olla sokea omalle käytökselleen.
 

Yhteistyössä