Mitä tehdä.....Järki vai tunteet??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Höpsö vanha muija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Höpsö vanha muija

Vieras
Olen tässä nyt ihan vain vierailemassa näillä sivuilla,kysyäkseni asiasta jonka tietysti tottakai itse lopulta päätän, mutta olisi hauskaa kuulla toisten mielipiteitä asiasta.Elikä siis.....Olen 34-vuotias, 3 ja 5 vuotiaiden lasten äiti.Olen vannonut että nämä lapset riittävät minulle,onhan tuota ikääkin jo,samoin kun miehelläni,lasten isällä.Olen onnellinen että selvittiin niistä vauvavuosista, lapset ovat päiväkodissa, viihtyvät siellä ja minä viihdyn työelämässäni.Nyt joku kumma vauvakuume on taas hiipinyt meikäläiseeen.....vaikka niin vannoin ja vakuutin ettei enään valvottuja öitä,koliikkihuutoja,imetys-ja nukutusrumbaa ja kaameaa synnytystä.......Mitä teen??Toinen puoleni minusta ajattelee yhä että ei....että ole nyt järkevä..ja toinen puoleni haaveilee vielä pienestä kääröstä....Mies on vähän samoilla linjoilla.Tiedän että minun on tehtävä tämä päätös kolmannesta lapsesta aika pian oman ikänikin vuoksi....Mitään ruusunpunaisia kuvitelmia minulla ei vauvan hoidosta ole,tiedän jo että se on täyttä työtä ja sitoo taas ihan eri tavalla kun 3-ja 5 vuotiaiden hoito.Mitäs jos en jaksakaan?Mutta voihan vauva olla helppohoitonenkin,eli syö ja nukkuu hyvin.Entä jos se onkin sairas?Voihan se olla tervekin...Ajatukset risteilevät päässäni....Apuaaaaa!!Eli järki vai tunteet???
 
järki ja tunteet.luontokin voi tehdä valinnan ja et tulekaan enää raskaaksi ja jos tulet se on niin tarkoitettu.itsellänikin on jo ikää ja silti haaveilen 4:stä.mutta meidän vauva-aika oli helppoa.ja viime kädessä luonto päättää saadaanko me se neljäs.tilaisuus on annettu.
 
Minulla on kaksi lasta, ja ollaan aina miehen kanssa meinattu että kaksi lasta ja sillä hyvä... mutte voi sille mitään että minulla on ikuinen vauvakuume ja haaveilen "vielä yhdestä". Järki kyllä sanoo että ei, mutta tunteet on vahvat.

Yritän taistella tunteita vastaan... toivottavasti miehelle ei tule vauvakuumetta. :)
 
Itselläni ikää 36v. Vähän pidemmän ikäeron jälkeen saimme kolmannen pojan, pikku-ukko on nyt 9kk :heart: Koko perheen lemmikki ja niin rakas. En ole koskaan kokenut mitään näin ihanaa, kuin tämä kolmas (ja tällä en tarkoita, etteikö nuo 2 ekaa olisi yhtä rakkaita). Kuitenkin niin erilaista.
Ei sitä vauvakuumetta vastaan ollut mitään lääkettä, se iski totaalisesti meihin molempiin ja onneksi iski.
 
Olet juuri niin vanha kuin itse tunnet olevasi, meille tuli eka lapsi kun olin 33v ja nyt odotan toista ja ikää on36v eikä ole tullut jaksamiset yms. mieleenkään. Ja jos siltä tuntuu, lisää tulee kunnes 40 v on lasissa.
 
Minä olen valinnut mieheni tunteella, olemme tehneet ensin 2 lasta ja nyt vanhuksina vauvakuume iski, ja aivan tunteilla laitoimme tilaukseen iltatähden (minä 42), ja kuinka ollakkaan, eihän se yhteen jäänyt, nyt toinen vauva 2kk.
Jaksettu on loistavasti, turhia ei tässä iässä stressaa, ja nyt todella nauttii "tylsistä" toisiaan seuraavista päivistä.
Kun "unohdat" asian hetkeksi, alitajuntasi tekee kuitenkin töitä, ja kuukauden-parin päästä tiedät itse varmasti mitä haluat?
Eihän tässä lapsiperheen elämässä useinkaan ole järjenhäivää, mutta tunnetta tähän sisältyy sitäkin enemmän! :)
 
Jos sulla on vakityöpaikka johon voi äitiysloman jälkeen palata niin valitsisin ton tunteet eli lapsen. Ei se aina herkkua ole mutta kuitenkin niin ainutkertaista. Etenkin kun tietää, että sellasta ei sitten enää ole mahdollista kokea...
 

Similar threads

Yhteistyössä