Mitä tehdä?Haluaisin lopettaa masennuslääkkeen mutta

[pillerimonsteri]

nyt jonkun aikaa tosi alhaisella annoksella oltuani on taas alkanut itkettää, masentaa, kaikki ahdistaa, missään ei ole iloa. Haluaisin lopettaa lääkityksen koska olen kyllästynyt syömään lääkkeitä ja enkä usko enää niiden olevan mikään ratkaisu. Lääkärille en halua jutella. Mietin vaan että onko tämä itkeskely nyt joku vaihe joka tasaantuu vai onko tää nyt sitten tätä koko ajan jos vähennän/olen ilman lääkkeitä. Onko kellään kokemuksia?

 

["Taru"]

Sukulainen on yrittänyt lopettaa mielialalääkkeet jo useaan otteeseen, mutta päätyy joka kerta osastolle "lepäämään" ja lääkkeet aloitetaan uudestaan. Ei vaan mene jakeluun, että ei todennäköisesti pysty lopettamaan ikinä. Kyllä sun nyt vaan kannattaisi kokeilla lopetusta yhteistyössä lääkärin kanssa, niin olisit ainakin jonkinlaisessa seurannassa ja lääkäri osaa kertoa miten se järkevästi tehdään ja millä aikataululla.

 

[nostan]

up

 

["Vieraana"]

En lopettaisi jos kerran auttavat. Itse olen syönyt jo yksitoista vuotta ja aion toistaiseksi jatkaa. Lääkkeet eivät ole ratkaisu mutta ne auttavat löytämään niitä ratkaisuja, pitämällä toimintakykyä yllä.

 

["Mii"]

Mulla oli niin, että eka lopetusyrityksen keskeytin ja nostin annostusta hiukan. Jatkoin puolisen vuotta ja aloitin lopettelun uudestaan erittäin hitaaseen tahtiin. Vähensin lääkitystä vain vähän kerrallaan ja vähennettyä määrää söin 3-4 viikkoa ennen uutta vähennystä. Loppuvaiheessa otin neljäsosa tabletin joka kolmas päivä. Tämä vinkki oli lääkäriltä. Itse ne lopettaisi lääkitystä, jos lääkitys tuntuu tarpeelliselta. Jatkaisin suosiolla lääkitystä ja yrittäisin uudestaan vasta reilusti myöhemmin, jotta olo on varmasti ehtinyt tasaantua.

 

["anonyymi"]

Ota ihan suosiolla lääkäriin yhteyttä. Ja keskustele asiasta. Ainakin minulla meni kroppa niin sekaisin kuin olla ja voi kun yritin lääkitystä lopettaa omin avuin. Lääkäri totesi sitten, että olin tehnyt sen väärin ja hänen puheillaan korjautui ilman suurempia.

Minulla ongelmana järkyttävä turvotus, mikään ei tuntunut vaan miltään ja söin ja join aamusta iltaan, ikään kuin se olisi ollut jokin elämän tehtävä.