Mitä tehdä 2-vuotiaalle riiviölle?

[antsis]

2-vuotiaalla pojalla on nyt joku varsinainen tuhovietti. Suunnilleen kaikki joulukoristeet on rikki, kukkaruukkuja putoilee lattialle ja kylppärin tarvikkeet lentelevät ympäri huushollia. Siis mitä tehdä tuollaiselle supervilkkaalle taaperolle? Heti, kun on tylsää, niin keksii kyllä kaikkea "tekemistä". Kiellot eivät auta yhtään ja kun meillä on myös pieni vauva, niin en aina pysty fyysisesti siirtämään poiskaan tällaisesta tilanteesta.

Poika on myös äärimmäisen temperamenttinen ja näyttää tunteensa kympillä. Ihan lapsi, mutta niiiin vaativa. Mitä ihmettä keksisin, kun aina ei kertakaikkiaan pysty, eikä jaksakaan keksiä jotain ohjelmaa. Lisäksi meillä on ongelmana se, että en saa poikaa nukkumaan päikkäreitä ja senkin takia aina välillä mennään pitkin seiniä.

Onko tämä sitä 2-vuotiaan uhmaa? Koska se oikein loppuu?!?!

 

[Liila]

Varoitus ja jäähylle 2 minuutiksi. Kyllä oppii pian ymmärtämään, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, jos vain olet johdonmukainen.

 

[anneli76]

Kuulostaa tutulta, meillä vaan vauva vielä puuttuu. Ja silti tuntuu, että koko päivän siivoaa vaan tuon pyörremyrskyn jälkiä. Meillä ainakin myös ulosmeno ja -tulo saa aikaan raivarihuudon. Eli kaikkea vastustetaan ihan periaatteesta. Mutta tämä kuuluu tähän ikään ja aikaa myöten helpottaa, uskon niin. Ja sitten tuleekin jo seuraava myllerrysvaihe ;-) Jäähyjä en todellakaan vielä ota käyttöön, koska tuonikäisen muisti ja syy-seuraussuhteiden tajuaminen on vielä aika alkutekijöissään (vaikka joskus voi vaikuttaakin kovin ymmärtäväiseltä). Jokainen tavallaan, jaksamista alkuperäiselle kirjoittajalle.

 

[Aurora Vee]

Moi,
ensin sympatiat alkuperäiselle lähes samanikäisen tytön sekä pikkuvauvan äidiltä.

Sitten pari kysymystä:
Mitä teette päivisin? Kirjoitit ettet aina pysty tai jaksa keksiä ohjelmaa. Meillä ainakin kotipäivinä (tyttö osapäivähoidossa tarhassa, jossa btw käyttäytyy kuin enkeli...) ulosmeno 2 kertaa päivässä on välttämättömyys. Ulos mennään vaikka se on hirveä projekti juuri tuon Anneli76:n mainitseman periaatteesta vastustamisen takia. Me emme ole päiväkodin vuoksi tarvinneet kerhoja, mutta entäs te - käyttekö leikkimässä muiden samanikäisten kanssa?

 

[mustasukkainen]

Ilmeisesti teillä 2-vuotias reagoi tuolla tavalla vauvan tuloon eli on mustasukkainen ja yrittää saada huomion itselleen. Yritä kaikilla mahdollisilla tavoilla ottaa lapsi mukaan vauvan hoitoon eli voi auttaa vaipanvaihdossa eli hakee esim. vaipan sinulle ja laittaa vaipan teipit esim. kiinni yms. Olisiko mahdollista, että jos imetät niin otat vaikka hänet myös toiseen kainaloon jne. Tämmöisiä tuli nyt ekana mieleen...

 

[hellurei1]

kyllä 2v ymmärtää uskomattoman paljon ja jäähyjäkin voi käyttää. jäähyt vaan ei saa olla kovin pitkiä.
mustasukkaisuudelta vaikuttaa alkuperäisen ongelma. minä ehkä yrittäisin ottaa 2vuotiasta mukaan mahdollisuuksien mukaan hoitoon ja selittää tilannetta (siis yksinkertaisia selityksiä = pitää vaihtaa vaipat, ne on märät, muuten vauva itkee ym). yksinkertaisilla selityksillä pääsee pitkälle 2v riiviönkin kanssa. ei ylenpalttisen pitkiä selostuksia, vaan lyhyesti selität mitä teet.
ne jäähyt on meilläkin käytössä, kun 2v tuhoaa. meidän 2v enkeli myös saa kamalia puuskia... oppi tosi nopeaan tarkoituksen ja nyt muutaman kerran jälkeen menee itsekin huoneeseensa rauhoittumaan...

 

[skeleton]

juu voi olla mustasukkainen.pitää vaan äidin jaksaa huomioida just vaikka ottamalla kainaloon jos imetät, auttamaan vaipanvaidossa ja kehua 2 -vuotiasta että onpas susta apua jne... saa sitä huomiota mitä kaipaakin! nyt saa huomiota "räiskymällä"

jos tosi niskoitteluksi menee niin sitten se jäähy, 2 minsaa tässä tapauksessa eli minuuttu per ikävuosi on ohje.

jäähyä ei kannata käyttää jatkuvasti, menee "maku"

toi energian purkaminen vaikka ulkona kans, miten se teillä onnistuu??

 

[alkup.]

Juu, kaikenlaista on kokeiltu. Ulos meilläkin mennään kaksi kertaa päivässä ja silloin mennäänkin juosten (myös äiti vaunujen kanssa). Pukeminen on välillä raivoamista, välillä taas onnistuu pukemaan itse itsensä. Mitään varsinaista "harrastusta" ei pojalla päivisin ole, mutta käymme kyllä puistossa, jossa on aina muitakin lapsia. Esim. muskarissa kävimme, mutta poitsu ei toistaiseksi oikeen jaksa olla samassa huoneessa pitkää aikaa, vaan kiljuu ovella, että mennään. Viikonloppuisin käydään muksujumpassa, jossa saa juosta tunnin hiki päässä ja siitä tykätään ihan kympillä.

Tuo imettäessä kainaloon ottaminen on meillä ihan mahdoton ajatus. Poika yrittää vaan kiivetä mun olkapäillä ja siitä yli vauvan päälle. Onneks vauva syö reippaasti, niin nuo imetyshetket ei koskaan ole kovin pitkiä. Hoitotoimenpiteisiin yritän ottaa mahdollisimman paljon mukaan, mutta välillä otteet on vaan niin rajuja, että täytyy varoa.

Otan pojan yleensäkin mukaan kaikkiin hommiin ja onkin tosi reipas, mutta välillä sitten taas tulee niitä hetkiä, kun herraa ei kertakaikkiaan kiinnosta.

No, kaipa tämä joskus menee ohi ja pitäis ehkä osata iloita tuosta pojan temperamenttisesta luonteesta; eipä tämä elämä ainakaan tylsää ole!

 

[jospajos]

Jos sillä on ADD tai jotain. Saako se paljon sokeripitoisia herkkuja tai valkosta leipää ym? Katsooko paljon telkkaria?

 

[lodju]

Hei, kuulostat ihan järkevältä vanhemmalta. Mitkään asiat, mitä sinä yrittäisit tehdä toisin,ei todennäköisesti auta. Mun 2-vuotias tyttö oli ihan samanlainen. Nyt 2,5-vuotiaana on jo uhma hieman laantunut ja tullut järkeä päähän. Kun vaan on johdonmukainen tekemisissä ja rankaisuissa. Kyllä se siitä helpottaa.
Pitkää pinnaa sulle! ;-)

 

[lapsi tarvitsee rajat]

Onko tämä sitä 2-vuotiaan uhmaa? Koska se oikein loppuu?!?!

Ei se lopu koskaan, jos et aseta lapselle rajoja. Niitä hän juuri nyt hakee itselleen. Parempi aloittaa kurinpito nyt. Pääset itse vähemmällä. Teini-iässä se on jo myöhäistä.

 

[nanny911]

Oletko ikinä katsonut kyseistä ohjelmaa telkkarista? Mielestäni siitä saa tosi paljon hyviä neuvoja, jotka oikeasti toimii. Edellisiä kommentteja myötäilen pääosin, varsinkin sitä, että rajat on oltava.

Ohjelmasta mieleeni on jäänyt se, että hyvästä käytöksestä pitää AINA muistaa kehua, jopa palkita, huonosta käytöksestä pitää AINA rangaista, ei tietenkään fyysisesti vaan esim. rajoittamalla lapsen toimintaa, viemällä jäähylle, takavarikoimalla tilapäisesti jokin rakas lelu tms.

Jos lapsellasi ei ole ADHD, mietin sitä, että onko pojallasi kunnon miehen mallia. Pojat kun tarvitsevat niin isää tai muuta mukavaa mieshenkilöä, johon voi samaistua ja jonka kanssa voi painia, purkaa ylimääräistä energiaa, tehdä "poikien" juttuja. Eli missä on pojan isä? Voisiko hän ainakin tilapäisesti ottaa enemmän vetovastuuta pojan kasvatustyössä?

Pojan ylimääräinen energia pitää saada kanavoitua fyysiseen aktiviteettiin just esim. ulkoilemalla, juoksemalla ym. Jos pojan isä ei työltään pääse, voisiko joku muu läheisesi joskus viedä poikaa johonkin, esim. pulkkamäkeen, potkimaan palloa tms. , mitä et itse ehdi/jaksa vauvan hoidolta tehdä.

Tottakai poikasi on mustasukkainen, mutta väkivaltaa ei saa sallia. Tuonikäinen ymmärtää kuitenkin yllättävän paljon.

Mutta tsemppiä joka tapauksessa!!!

 

[Jeps vanhempi..]

yhden uhmiksen kanssa pärjää hyvin (oma mielipide) ja lapset ovat todella erilaisia. Mutta uhmis ja pieni vauva, voisi mennä sormi suuhun. Mutta yirtä saada järjestettyä jotain fyysistä tekemistä pojalle, että pystyy purkamaan energiaa.

Itse vain lähinnä naureskelen sisälläpäin uhmikselle. Tuon ikäisen kanssa pärjää suht hyvin, välivalta ei ole sallittua ja joskus esitän kaksi vaihtoehtoa, mutta vanhemmat kuitekin päättävät. Eli jos on "pakko" tehdä jotain niin sitten se tehdään. Sitten kannetaan makarooniksi heittäytyvää mukana. Ei kai muitekaan vaihtoehtoja ole. Toki voi koettaa lahjontaa tai uhkailua. Eli eikö mennäkkään kaupaan tai perillä syödään jäätelöä.

Mutta olen oikeastaan jäävi vastaamaan ap:lle mutta voimia ja yritä saada järjestettyä kunnon päiväohjelma, tekemistä ja mahdollisesti myös kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Väkivaltaa ei ole sallittua, jollain keinolla se on myös saatava esikoisenkin ymmärtämään.

Ei tästä nyt ollut apua ap.lle. Toivottavasti asiat alkavat sujumaan.

 

[alkup.]

Enpä usko, että poitsussa kovin paljon "vikaa" on, kun osaa käyttäytyä esim. vanhempieni luona todella hyvin. Siitä miehenmallista; iskä on kotona aika paljonkin ja riehuu pojan kanssa, minkä kerkiää. Silloin kaikki aina sujuukin paremmin, kun molemmat lapset ehtivät saada huomiota. Nykyään yritämme myös selittää pojalle mahdollisimman paljon asioita etukäteen, niin kauppareissutkin hoituvat hyvin (ainakin välillä). Tuttavaperheiden lapsia seuratessani olen kyllä huomannut sen, että jotkut lapset tykkäävät olla paikallaan näpertämässä ja istuvat mielellään rattaissa, kun taas toiset haluavat koko ajan liikkua. Meidän pojalla tuo motoriikka on ollut kohdallaan alusta asti ja on jo kovin pienenä kävellyt tosi pitkiä matkoja ja halunnut aina olla liikkeessä.

Täytyisi vaan löytää se raja, mikä on turhaa rajoittamista/alistamista ja mikä taas kiellettyä...

 

[huhhuhhuh]

2-vuotiaalle ei tehdä mitään ADHD-diagnooseja. Vaikka muoti-ilmiö onkin. Eikä todellakaan kuulostaa miltään ADHD:ltä. Reipas nuorimies, joka haluaa huomiota. Hyvillä linjoilla olet äiti pohdintojesi kanssa.

 

[vinkki]

Tästä nyt ei varmaan ap:lle oo enään kovinkaan suurta apua, mutta muille joilla on taapero tai leikki-ikäinen lapsi ja vauva tulossa. Hankkikaa lapselle vauvanukke. Ihan uusi ei oma vanha jos sellainen on. Sitte kun vauva on syntyny ja se tuodaan kotiin niin annetaan lapselle oma vauva. Sitä sitten hoidellaan yhtä aikaa kun äiti hoitaa vauvaa. Annatte pieniä vaippoja joita vaihtaa ja ihan oikean tuttipullon jne.. Poikakin kiinnostuu vauvan hoidosta ja yhdssä saa äidin kanssa hoitaa molemmat omia vauvoja. Vinkiksi vain ajattelin tämän. Monilla tutuilla ollut tämmönen käytössä ja kivasti on isommatki mukana touhuamassa.

 

[lottamari]

Anteeksi vain, ei ole taroitus haastaa riitaa eikä loukata, mutta musta toi "vaativa lapsi" on kamala termi.
Eiköhän ne ole vanhemmat kun on vaativia, jos olettavat 2-vuotiaan
osaavan itse käyttäytyä tai hallitsevan tunteitaan

Ystäväni aina jaksaa mainostaa, miten hänen tyttönsä on niin vaativa ja temperamenttinen.
Itse en ymmärrä, miksi hänen pitää kysyä 2-vuotiaalta, että "haluatko syödä?", "laitatko hanskat käteen?" tai "tuletko istumaan rattaisiin?". Tottakai uhmis huutaa kurkku suorana EI! ja ystäväni saa taas puistella päätään, että on se vaan jääräpää. Välillä vaikuttaa siltä, että ystäväni pelkää, että lapsi suunnilleen lopettaa hänestä tykkäämisen, jos kieltää lastaan ja aiheuttaa lapselle mielipahaa kieltämällä. Koko ajan on niin varovainen ja korostaa tytölleen, että "sinua ei nyt kritisoida mistään". Tuntuu, että tyttö on välillä niin pihalla ja turhautunut kun kukaan ei kerro mitä pitää tehdä, että paiskoo sen takia tavaroita ja karjuu pää punaisena.

Ja nyt en siis väitä, että alkuperäisen taloudessa on asiat samalla tavalla.

 

[Aurora Vee]

Hyvä pointti, lottamari! Tietyistä asioista kaksivuotiaan kanssa ei yksinkertaisesti neuvotella, eikä niin pieneltä voi vaatia taitoa päättää kaikesta. Vastapainona tuo kahden yhtä hyvän vaihtoehdon antaminen joissain asioissa on loistava, ja että antaa lapsen päättää pienistä asioista.

"Sinua ei nyt kritisoida mistään", aika hyvä kommentti kaksivuotiaalle! =D

 

[tylli]

Minulla on vajaa kaksivuotias tyttö joka on osannut tuhota kaiken tielleen sattuvan heti kun on päässyt käsiksi johonkin tuhottavaan. Eli siis siinä vaiheessa kun oppi nousemaan puuta vasten ja varsinkin ilman tukea, niin nostettiin kaikki sellainen joka ei saisi rikkoutua sen verran ylös ettei hän niitä kurkottelemallakaan saa käsiinsä. Ja kun tyttö on kasvanut, niin tavaroita ollaan nostettu taas ylemmäs. Eikö se ole normaalia lapsen uteliaisuutta että kosketaan kaikkeen minkä vaan saa käsiin ja mukava niitä on varmaan myös repiä niin että näkee oma kädenjälki näkyy. Ja ollaan päätetty että sitten kun lapsi oppii ymmärtämään niin että malttaa jättää tavarat paikoilleen, jos niihin ei olelupa koskea, niin siirretään tavarat entisille paikoillen. Näin me ainakin ollaan ajateltu niin ettei sitten tarvitse turhaan kieltää ja menettää malttiaan sellaiselle pienelle joka ei vielä kuitenkaan ymmärrä kieltojen tarkoitusta....

 

[hthh]

ja milloinkahan kysinen ajankohta on?

 

[niinpä...]

Samaa mieltä edellisen kanssa, että kyseenalaistan hieman Tyllin ideologiaa. Tottakai sitä voi siirrellä tavaroita ja sisustaa kotinsa kokonaan vaikka uudestaan 2-vuotiaan ehdoilla, mikäs siinä. Mutta milloin sitä sitten oppii elämään ns. tavallista elämää?

En kauheasti kannata curling-vanhemmuutta, jossa yritetään lakaista lapselta esteet, kiellot ja pettymykset pois tieltä. Sellaisista lapsista tulee h-vetin vaativia ja rasittavia myöhemmällä iällä.

 

[reeettat]

En jaksanut lukea noita kaikkia viestejä, mutta sanoisin AP:lle, että itselläni esikoispoika on aina ollut todella vilkas. Kyseessä ei hänellä ole mikään ADHD, vaan temperamentti on vain hänellä sellainen toimelias ikiliikkuja -tyyppinen.

Ihan ykkösjuttu vilkkaan lapsen kohdalla on se, että ulkoilutat häntä säästä riippumatta kahdesti päivässä!!!!! Aamupäivällä aamupalan jälkeen kunnolla ulos. Ei siis mitään sellaista, että ajetaan autolla puistoon, jossa ollaan vartti, vaan ihan tarvittaessa vaikka johonkin lähimetsään polkua pitkin kävelemään ja kiipeilemään kantojen ja kivien päällä jne.

Toinen ulkoilu sitten iltapäivällä päiväunien jälkeen. Meillä esikoisen kanssa käytiin usein vielä koko perhe illalla kävelyllä, josta matkasta siis lapsi ainakin osan käveli. Talviaikaankin pidimme pulkkaa mukana, mutta teimme sääntöjä, että pitää aluksi kävellä tietylle liikennemerkille asti, ennenkuin saa tulla kyytiin jne. Kun kevät koittaa, kannattaa harkita kolmipyöräistä fillaria, jota voi vetää narulla perässä, jotta lapsi saa liikuntaa.

Kun lapsi saa tarpeeksi liikuntaa, sitä energiaa ei sitten riitä niin paljoa tuhmuuksien tekemiseen. Riittävä liikunta auttaa myös löytämään unen paremmin.

Kaksivuotiaan elämää ei kannata tehdä liian mutkikkaaksi. Kun luo raamit arkeen, lapsikaan ei osaa kiukutella niitä sääntöjä vastaan. Jos sen sijaan välillä tehdään näin ja toisella kerralla noin ja kolmannella kerralla jollakin muulla tavalla, niin lapsi hoksaa kyseenalaistaa asiaa ja sitten tulee kiukkukohtauksia.

Joskus valintatilanne voi olla lapselle ahdistava. Ei siis kannata antaa lapsen koko ajan valita asioita, koska lapsi saa aihetta taas kiukkuun. Ei kannata esimerkiksi ennen päiväunia kysyä, että haluaako lapsi juoda tästä vai tästä mukista tai haluaako hän tämän vai tämän lautasen. Väsyneenä hän varmasti kiukuttelee.

Omalla kohdallani olen kyllä raivannut esineitä pois lapsen tieltä ja sitten kun ikä on ollut sopiva, olen laittanut enemmän särkyviä juttuja esille. Minusta koti on kuitenkin elämistä varten. Miksi siis laittaisin esimerkiksi jonkun perinnöksi saadun vaasin esille, koska sen rikkoutuminen harmittaisi minua äärettömästi. Kyllä ne lapset ehtivät väistelemään niitä koristeita myöhemminkin.

Kokeilepa ensiksi tuota liikunnan lisäämistä. Uskon, että se poistaa monta ongelmaa.

 

[Odolele]

Enpä usko, että poitsussa kovin paljon "vikaa" on, kun osaa käyttäytyä esim. vanhempieni luona todella hyvin.

Täytyisi vaan löytää se raja, mikä on turhaa rajoittamista/alistamista ja mikä taas kiellettyä...

Harvemmin lapsissa on mitään vikaa. Lapsen häiriökäyttäytymisen syy löytyy useimmiten vanhemmista, jotka eivät ole johdonmukaisia kurinpidon ja rajojen kanssa. Mikäli lapsi osaa käyttäytyä muiden ihmisten kanssa, mutta ei äidin, niin on syytä katsoa peiliin ja muokata omia toimintamalleja.

Tsemppiä kasvatustyöhön!

 

[lottamari]

Täällä vilkas 1,5v poika. Ollaan suojattu kotona ainoastaan tyyliin siivouskaappi, roskis ja laatikot joissa on sisällä jotain terävää lapsilukoilla. Muuten kielletään ja kielletään, sillä sitä kautta poika oppii. En ole koskaan tajunnut tota nostelemista ja uudelleen sisustamista lasten takia.
Tottakai lapsi pahoittaa mielensä tai protestoi äänekkäästi kun kielletään, mutta niinhän se on tarkoituskin ja pahasta mielestä pääsee kyllä äkkiä yli. Lapsille on lasten lelut ja aikuisten tavarat on aikuisten, ei lasten yhteistä omaisuutta.

 

[mopsis]

Meillä on 1v10kk tyttö ja jäähyt on rangaistuksena olleet käytössä 1,5-vuotiaasta saakka. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että tuon ikäinen ymmärtää syy-seuraus-suhteen varsin hyvin. Huonosta käytöksestä annan yhden varoituksen. Jos käytös jatkuu vien nurkaan n. minuutiksi. Meillä nurkkaan mennään useinmiten pelleilystä ruokapöydässä. Nurkassa käynti on erittäin tehokas ja ruokailu jatkuu ongelmitta. Nurkkauhkaus tulee myös esim. lyömisestä tai kiellettyihin tavaroihin koskemisesta. Hyvin usein pelkkä uhkaus riittää.

Johdonmukaisesti toteutettuna jäähy on erittäin tehokas, kuten näistä nanny ym. ohjelmistakin näkyy. Vastaavasti positiivista palautetta koitan antaa paljon.

Alkuperäiselle paljon jaksamista. Vauvan ja uhmaikäisen kanssa on varmasti välillä raskasta. Tuo monien mainitsema riittävä ulkoilu varmasti helpottaa.