Mitä teette yhdessä?

[Satuliina]

Jaa, kyllä mä olen ainakin lapsena käynyt monta kertaa vanhempien ja nuorempien sisarusten kanssa Suomenlinnassa. Eikä makoilu nyt välttämättä tarkoita makoilua. Suomenlinnassa on paljon kaikkea mukavaa tehtävää. Vauva rattaissa luulisi menevän päivän ihan mukavasti (en tarkoita 12 tuntia ja riippuu tietenkin vauvasta). Mikä vika myöskään yhteisissä ajeluissa? Ja vaikka niitä tekisi illalla myöhään. Pikkuvauvoilla ei edes välttämättä ole samanlaista rytmiä kuin vähän isommilla, jotka laitetaan kahdeksalta nukkumaan. Lapsia ei tietenkään saa jättää yksin kotiin.

No, puolustinpa vaan omia ehdotuksiani.

Ja tosiaan, alkuperäisen kirjoitus kuulostaa paljon paremmalta. Miehesi vaikuttaa olevan sittenkin aika huomioiva mies. Jos sen vaan saisi osallistumaan enemmän lapsen kasvatukseen... Luulisin, että se ehkä lisääntyy, kun lapsi kasvaa. Pieni vauva on ehkä aika usein leimaantunut äitiinsä ja isät saattavat tuntea olonsa "tarpeettomiksi". Silti ota itsellesi oikeus johonkin harrastukseen, jolloin isä jää lapsen kanssa kotiin ja sinä lähdet pois muutamaksi tunniksi. Toivon, että saat pian uusia ystäviä!

 

[an]

Ei toi teidän tilanne mitenkään pahalta kuulosta, varsinkaan ton sun tarkennuksen jälkeen. Mut yhden jutun mä vaan haluaisin sanoa: myös sulla on oikeus lähteä aina sillon tällöin yksin johonkin, vaikka tunniksi kävelylle, jos mies lähtee itsekin aina välillä illalla johonkin. Mut mikäli miehes on tollanen ku vaikuttaa, eli heti kuuntelee ja reagoi, niin eihän sun tarvii ku vihjaista että haluat käydä esim. pari kertaa viikossa salilla tai muualla... Jos siis ylipäätään tarkotit tolla "kateudella" sitä.

 

[sissi]

”On arkea elomme tää...”

Täällä myös viittäkymppiä lähetelevä äiti-ihminen. Lapsemme ovat jo maailmalla. Oli(e)mme sellainen uusioperhe, molemmilla omat lapset jne. (Lapsia yhteensä 4).
Olemme tunteneet toisemme 11 vuotta, josta asuneet yhdessä 9. Osa lapsista oli vielä kotona silloin, kun muutimme yhteen ja murrosiät sun muut kamppailut veivät aikaamme silloin, joten yhteinen aika oli vähän sitä ja tätä.

Nyt kun olemme kahdestaan, yhteistä aikaa on kyllä riittämiin. Ihan tavallista kotielämää vietämme. Ruokaa valmistetaan melkein aina yhdessä (kokeillaan kaikkea uutta ja uskaliasta), touhutaan puutarhassa, kohennellaan taloa ja sisustusta, kierrellään kirppareilla, välillä laitetaan itsekin myyntiin romppeita, lueskellaan, katotaan telkkua, pyöräillään, kävellään, jutellaan, juhlitaan kotona, saunotaan joka ilta....kaikenlaista.

Mutta kovasti kaipaan välillä ihan omaa aikaa ja rauhaa.
Miehellä on omat harrastuksensa ja silloin sitä aikaa jää minullekin ja se tasapainottaa kummasti.

Ap:lle tsemppiä - kyllä teillä varmaan menee ajan kanssa vielä ihan mukavasti. Vähän tahdistusta hommiin, niin kyl se siitä.

 

[Mymmeli]

Onhan se erillaista kun on lapsia. Kun lapset olivat pieniä ja kulkivat mukanamme oltiin marjastamassa ja joskus kävelylläkin lapset mukana. Kotonani pohjoisessa käytiin ongella ja sellaisella 3 km luontopolulla, kaupungilla ja kyläilemässä tuttavien luona. Lapset kulkivat mielellään mukanamme.

Nyt nää kotona olevat eivät lähde yhtään mihinkään. Mielummin ovat kotona. 11-vuotias poika ei lähde kaupungille eikä mihinkään kyläänkään. 16-v tyttö sentään lähtee kaverinsa kanssa tään kaverin tätin luo viikoksi.
Eli miehen kans kyläillään ihan kahden ja sunnuntaina mennään kummipojan synttäreille.

 

[tallikka]

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin. Mieheni on työnarkomaani ja hakee työllään tunnustusta itselleen. Aikaa ei yrittäjällä sitten muuhun jääkään. Työpäivä alkaa muutaman tunnin yöunen jälkeen todella aikaisin aamulla, päivän mittaan pukkaa erilaisia ongelmia ja uusia hankintoja. Kello onkin sitten jo paljon kun on taas aika nukkua. Vaikka mieheni työskenteleekin kotonaan, ei hän koskaan ole "kotona".

Olemme olleet yhdessä kuutisen vuotta, yhdessä asuneet siitä viisi. Käyn kodin ulkopuolella töissä. Omakin työni on rankka mutta huolehdin kunnostani hyvin. Tosin kuin mieheni jonka elopaino tuntuu kasvavan joka vuosi. Pidän tätä myös yhtenä syynä siihen että hän "ei jaksa tehdä kanssani mitään". Ollaan vielä nuoria.

Moni asia elämässä on järjestelykysymys, mutta miehelleni työ on kaikki kaikessa. Menee jopa terveyden edelle. Ei voi käsittää että terveys voi yks´kaks pettää. Olemme keskustelleet asiasta ja olen jopa raivonnutkin. En voi käsittää sitä kuinka koko elämä voi mennä pelkkien työasioiden parissa. Silloin kun aikaa olisi mies lähtee metsästämään/kalastamaan kalakavereidensa kanssa.

Vuosikaudet olen kuunnellut valheita ja lupauksia siitä kuinka pian taas helpottaa ja sitten tehdään JOTAIN YHDESSÄ. Olen joustanut ja yrittänyt tehdä elämää helpommaksi kotona. Kotitöihin miehen ei tarvitse osallistua. Lapsia meillä ei onneksi ole, koska ne jäisivät täysin minun vastuulleni.

Seksielämäkin on kuivahtanut. Olen mielestäni kaunis ja seksikäs nainen. Pidän huolta itsestäni, olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Meikkaan ja pukeudun hyvin. Miestä seksi kiinnostaa pari kertaa kuukaudessa. Hän sanoo syyksi sen, ettei töiden jälkeen jaksa ja aamulla on herättävä aikaisin. Minä jaksaisin vaikka kuinka. Yleensä seksi on hyvin yksipuolista, miestä huomiovaa.

Kun valitan, ettei tehdä mitään. Ei edes kunnolla keskustella. Saan vastaukseksi sen, ettei MINULLA ole tarpeeksi tekemistä. Pitäis olla enemmän harrastuksia, ettei tarttis yksin kotona olla. Rakastetaan kuulemma tosia niin paljon, ettei tartte oikeastaan mitään tehdä yhdessä. Päiväni täyttyvät työn lisäksi, kotitöillä ja liikuntaharrastuksilla. Yritän myös paljon nähdä ystäviäni. Ainoa ongelma elämässäni on tämä parisuhde. Jos sitä nytedes siksi voi sanoa enää. Alku oli mahtava, loppu tuntuu vain jo häämöttävän horisontissa.

Olen ehdottanut vaikka mitä, mutta ne ilmeisesti luetaan turhaksi jouten oloksi. Olen kateellinen ystävilleni ja sisarilleni, jotka puolisoidensa kanssa tekevät melkein kaiken yhdessä. Ei se nyt niin ihmeellistä tarttis olla. Istua kauniina kesäiltana pihakeinussa ja keskustella. Olla toisen kainalossa ilman kiirettä.
Kaikki on se mielestä ok! Ei ymmärrä mikä mun on kun on taas pahoittanut mun mieleni.

 

[nosto]

up

 

[Anna29]

No jopas minua nyt onnisti! Olen jo vanha täti ja pääsin vielä ensimmäisenä oman ikäluokkani (50v.) edustajana neuvomaan nuoria ja tietämättömiä tyttöjä. Voitte uskoam että olen täpinöissäni!

Tämä neuvo tulee nyt myöhään teille, jotka olette jo niitä lapsia maailmaan pukanneet, mutta annan tämän neuvon silti: Älkää tehkö lapsia heti suhteen alussa!!! Olettehan jo huomanneet itsekin, että lapsi muuttaa koko suhteen. Suhteen on oltava kunnolla vakiintunut ennen kuin lapsia kannattaa tehdä. Useimmat miehet eivät ole kypsiä isiksi alle kolmikymppisinä. Ei kypsä mies lähde "ajelemaan" perheensä luota illalla.

Me päätimme aikanaan, ettemme tee lapsia suhdettamme pilaamaan. Päätös johtui suurelta osin minun omasta halustani saada nauttia elämästä ilman siteitä. Mieheni ajattelee samoin asioista. Hankimme molemmat hyvän koulutuksen ja ansaitsemme oikein hyvin. Elämä on mennyt mukavasti ja seesteisesti ilman lapsien tuomia ongelmia.

Joku voisi sanoa meitä itsekkäiksi, mutta mielestäni on suurempaa itsekkyyttä tehdä lapsia vain siksi, kun "ne nyt ovain ovat niin suloisia" tai "lapset sitovat kumppanin tiukemmin itseeni" tai " perhe ei ole perhe ilman lapsia".

Uskallan väittää, että monet naiset tekevät lapsia siksi, että saavat miehen "nalkkiin" ja pääsevät leikkimään kotia. Tähän kun vielä lisätään suuret asuntolainat ja muut kulutusluotot päälle, yhtälö on aika vaikea hallita. Paineita riittää nuorelle perheelle ja suhteen hoitaminen on varmasti vaikeaa.

Mennäkseni alkuperäiseen aiheeseen takaisin,jossa kysymys oli: mitä teette yhdessä? Me keskustelemme paljon maailman menosta, rakastelemme pitkän kaavan mukaan, matkustelemme paljon, sisustamme kotiamme, hoidamme puutarhaamme, rapsutamme koiraamme, nautimme hiljaisuudesta ja rauhasta ihanassa kodissamme, kalastamme, käymme taidenäyttelyissä. Joskus jos tunne turhautuvani, lähden shoppailemaan ja kulutan surutta rahaa itseeni tai kotiimme.

Näistä asioista olemme nauttineet yli 30 vuotta ja stressi eikä burnout ole vaivannut meitä kumpaakaan. Olemme nähneet maailmaa paljon ja edelleenkin olemme uteliaita etsimään uusia paikkoja, joissa emme ole vielä käyneet. Arvostamme toisiamme paljon. Onnittelen itseäni siitä, että olen löytänyt ihannekumppanin itselleni. Sellaisen löytäminen ei ole helppoa!

Älkää nuoret ihmiset tehkö elämästänne liian vaikeaa hankkimalla kaikkea mahdollista yhtä aikaa. Ei ensimmäisen asunnon tarvitse olla heti parisataaneliöinen luksustalo. Ette tarvitse heti kahta uutta autoa. Etelänmatkoja ei tarvitse tehdä montaa vuodessa.Lapsiakin voi tehdä myöhemmin eikä silloinkaan perä perää. Edetkää hitaasti ja omien varojenne mukaan elämässänne.

Tässä näitä neuvoja teille. Ottakaa ne nöyrästi vastaan.

Olen samaa mieltä kanssasi

 

[vinde-.]

Minulla (20v) ja miehelläni (23v) on tätänykyä vähemmän aikaa toisillemme, johtue työkiireistä ja vaihtelevista työajoista. Niinpä se aika minkä me saamme viettää yhdessä ei tarvitse olla senkummempaa, kaikki mitä teemme tuntuu luksukselta. Saammehan nauttia toisistamme ilman kiirettä. Ajanviettoina hyppään vaikka kullan prätkän kyytiin ja lähdetään ajelemaan, pelataan pleikkarilla , rullaluistellaan, katsellaan leffoja, mennään yöajelulle autolla, loikoillaan sohvalla hellien ja hieroen toisiamme, jutellaan ja hassutellaan, riidellään ja itketään, rakastellaan, käydään ulkona syömässä, käydään moikkaan kavereita ja meillä käy vieraita.. Niin, lapsia meillä ei vielä ole, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo. En keksi miksi nuo "harrastuksemme" eivät onnistuisi jos talossa asuisi pieni taapero

 

[Täti]

Minulla (20v) ja miehelläni (23v) on tätänykyä vähemmän aikaa toisillemme, johtue työkiireistä ja vaihtelevista työajoista. Niinpä se aika minkä me saamme viettää yhdessä ei tarvitse olla senkummempaa, kaikki mitä teemme tuntuu luksukselta. Saammehan nauttia toisistamme ilman kiirettä. Ajanviettoina hyppään vaikka kullan prätkän kyytiin ja lähdetään ajelemaan, pelataan pleikkarilla , rullaluistellaan, katsellaan leffoja, mennään yöajelulle autolla, loikoillaan sohvalla hellien ja hieroen toisiamme, jutellaan ja hassutellaan, riidellään ja itketään, rakastellaan, käydään ulkona syömässä, käydään moikkaan kavereita ja meillä käy vieraita.. Niin, lapsia meillä ei vielä ole, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo. En keksi miksi nuo "harrastuksemme" eivät onnistuisi jos talossa asuisi pieni taapero

" En keksi miksi nuo "harrastuksemme" eivät onnistuisi jos talossa asuisi pieni taapero [/quote]"

1. Saammehan nauttia toisistamme ilman kiirettä.

Ei välttämättä onnistu "taaperon" kanssa. Kun lapsukainen huutaa koliikkiaan, kiireettömyys on kaukana! Tai kun pari-kolmivuotias kiukuttelee, silloinkaan ei juuri ehdi "nauttia toisistaan" puhumattakaan 5-vuotiaan uhmaiän aiheuutamista raivareista.


2."hyppään vaikka kullan prätkän kyytiin ja lähdetään ajelemaan"

Meinasitteko sivuvaunun hankkia "taaperolle" siihen prätkäänne?


3."rullaluistellaan"

Selkäreppuunko "taaperon" laittasitte luistelun ajaksi?


4. "katsellaan leffoja"

Niin katselette, jos "taapero" sattumalta nukkuu tai on muuten rauhallisella tuulella.


5."mennään yöajelulle autolla"

Heh heh... Varmasti menette, mikäli "taapero" ei muuten rauhoitu... Heh heh

6. "loikoillaan sohvalla hellien ja hieroen toisiamme"

Ihanne tapauksessa, joo... heh heh

7. "jutellaan ja hassutellaan, riidellään ja itketään, rakastellaan,

Nyt naurattaa jo aika paljon... Riitelette ihan varmasti!!! Rakastelette, mikäli sinä jaksat imettämisen, hormonimyrskyn aiheuttaman inhotuksen jälkeen´... itkettekin väsymyksestä... Rakastelette... ehkä...jos vain jaksatte... tai mikäli edes haluat rakastella kuukausiin vauvan syntymän jälkeen...


8. " käydään ulkona syömässä, käydään moikkaan kavereita ja meillä käy vieraita.."

Tämä ehkä saattaisi onnistua, mikäli kaveritkin olisivat samassa elämäntilanteessa. Useimmat parikymppiset kuitenkin ovat vielä lapsettomia ja eivät välttämättä ymmärrä lapsiperheen "rajoituksia"...


Mutta kokeilkaa ihmeessä! Jokainen, joka aikoo tehdä lapsen, uskoo myös osaavansa kasvattaa lapsestaan jotakin aivan erikoisen ihmeellistä. Juuri hänen lapsensa on niin hyvin kasvatettu, ettei hänen kanssaan ole mitään ongelmia... vain muiden kakarat ovat niin vaikeita...

 

[onnellinen]

meillä yhteinen yriys, joten työ yhteinen ja paljolti myös vapaa-aika. yhteistä eloa noin 20 vuotta. 3 lasta 10-16v. kaikenlaista touhutaan esim.
paljon puhutaan kaikesta mahdollisesta
käydään mökillä
liikutaan
kokataan
tavataan ystäviä
katotaan tv:tä (aikaVähän)
käydään tanssimassa
rakastellaan, välillä pitkän kaavan mukaan ja vaihteluks pikasestikkin
paljon yhteistä tekemistä koko perheen kanssa (no, vanhin menee paljon omia menoja nykyisin)
lapset ei ole koskaan ollut este millekkään, mutta tokihan lasten ollessa pieniä kahdenkeskinen aika oli vähäisempää. mutta aikansa kutakin, hyvä suhde kestää kyllä pienet ja isot lapset....

 

[Tuula]

Olen muuten nähnyt lenkkeillessäni montakin rullaluistelevaa paria, joista jompikumpi työntää luistellessaan edellään vauvanvaunuja.

Me harrastimme/harrastamme myös moottoripyörilyä ja prätkä on edelleenkin. Useimilla tutuillamme oli sivuvaunu kun lapsia alkoi tulla ja sillä kierrettiin Eurooppaakin ympäri, käytiin Legolandit, Wienit, Pariisit ja teltassa nukuttiin. Esikoinen oli 8 kk kun lähdettiin Hollantiin Zandvoortiin Formula1 kisoihin katsomaan Keken ajoa.

Kaksi muksuamme nukkui usein matkanteon ajan vaunussa, isompana sitten lähtivät iskän takapenkillä reissuun "miesporukalla" vuoronperään. Nyt on molemmilla pojilla jo omat moottoripyörät ja isän kanssa ajelevat kokoontumisajoihin.

Eli kyllä ne harrastuksetkin lapsen kanssa onnistuu, ei vuosiksi tarvitse hautautua sinne kotikoloon.

 

[KJ]

Marikalle:
Minä vähän luulen, että kun te vielä kuitenkin olette olleet niin vähän aikaa yhdessä, niin että vaan ole vielä löytäneet sitä yhteistä tekemistä. Tai teitä ujostuttaa ehdottaa, että tehtäisiinkö sitä tai tätä.

Minulla ja miehelläni oli sama tilanne, kun aloitimme tuon yhdessä olon. Lapsi ilmoitti tulostaan aika pian ja meidän molempien elämä muuttui suuresti niin yhteen muuton kuin lapsenkin myötä. Taisimme alussa vähän vierastaa toisiamme ja usein mies meni omia menojaan, minä tapailin omia tyttökavereitani.

Mutta vuosien mittaan se ”rohkeus” sitten kasvoi ja ehdottelimme toisillemme, että mentäisiinkö jonnekin tai tehtäisiinkö jotain yhdessä. Vuosia on nyt takana yli 20 vuotta ja teemme monia asioita yhdessä: harrastamme kävelyretkiä, matkustelemme rahavarojemme puitteissa, teemme viikonloppuisin ruokaa yhdessä (mies tekee sen pääruoan, minä salaatit ja katan pöydän), käymme uimassa, pyöräilemässä jne. Lapset olivat pienempinä mukana, enää eivät niinkään paljon.

Jalkapallon MM-kisojakin olemme katsoneet yhdessä, ja minä jopa olen nauttinut niistä.

Meillä on koko ajan ollut yksi rutiini, enkä halua siitä koskaan luopuakaan. Jos menemme nukkumaan samaan aikaan, niin menemme ihan vierekkäin ja käymme päivän asioita läpi. Usein se juttu on sellaista liirum-laarumia, mutta se lähelläolo on sen hetken pointti.

Kyllä tuo teidän elämännekin varmaan löytää yhteistä sisältöä. Ehdota vaikka aluksi, että lähtisitte yhdessä kauppaan tai kävelemään tai pyöräilemään (ja lapsi tietenkin mukaan).

 

[Tintti82]

Meillekään ei ole vielä jälkikasvua siunaantunut joten ihan kaksistaan touhutaan mitä milloinkin. Töiden jälkeen mennään salille tai niin kuin nyt parina kertana ollaan käyty kavereiden kanssa pelaamassa jalkapalloa ja koripalloa. Käydään kävelyllä, pelaamassa sulkapalloa.. Ajellaan prätkällä, varsinkin viikonloppuisin, käydään leffassa, museoissa, näyttelyissä. Ja ollaan aika halinalleja. Tykätään helliä ja halia pitkin päivää ja aina kun mahdollista.
Tiedän myös sen että lapsen tulo muuttaa asioita, mutta onpa lähipiirissä pari hyvää esimerkkiä siitä että asiat saa yhdistettyä. En aio ottaa stressiä lapsesta ja sen tuomista muutoksista parisuhteeseen. Olemme jo nyt saanet opastusta ja kultaisia neuvoja vanhemmilta ja kokeneemmilta.

Ja eiköhän noita neuvojia ja paremmin tietäviä löydy joka lähtöön. Itse otan ohjeita vastaan vain ihmisiltä jotka tunnen ja joihin luotan. Ja joiden olen itse nähnyt selviävän tilanteista. Heitä on vain muutama.

 

[RikkiTikki:D]

->Täti

Sun ansiosta suomen väkiluku ei tule ainakaan kasvamaan lähiaikoina, kun noin latistat aika raaálla kädellä toisen ideat yhteisen ajan viettämiseen". Niistähän ap viestissä oli kysymys?