A
allapäin
Vieras
Tuntuu ettei tää elämä oikein suju. Jotenkin en saa itsestäni irti mitään. Kai mä aina olen ollut sellainen. Ajattelen olevani tai mielestäni olen laiska, saamaton, tyhmä, lahjaton. Opintojen kanssa aina ollu vaikeaa. Nykyisin vaikea päästä töihin. Toki siihenkin vaikuttaa moni asia. Välillä mietin onko mulla joku psyykkinen sairaus vai onko mulla vaan oppimisvaikeuksia? tai jotain fyysistä niinku kilpirauhasenvajaatoiminta. Toisaalta olen ollut tällainen niin kauan kun muistan. Mutta joku paheneminen tapahtui siinä 11-12v iässä. Toki olin koulukiusattu koko peruskoulun ja vielä läpi koko ammattikouluun kai sitä on sitte vähän allapäin.
Koen ettei mun elämä tuu ikinä järjestymään. Tein virheen kun muutin miehen kanssa hänen kotipaikkakunnalleen maalle. Mulla on todella huonot mahdollisuudet työllistyä ja opiskelukin täällä on todella todella haastavaa etenkin kun on lapsiakin. Poiskaan en voi muuttaa kun pitää ajatella lapsia ja kuitenkin rakastan miestäni. Mutta rakastaako se mua kun sille on tärkeämpää asua maalla. Toisaalta mä ymmärrän miestä mutta sitten taas en.
Olen aika hukassa enkä tiedä mitä tekisin. Tuntuu että jotain pitää kuitenkin tehdä.
Koen ettei mun elämä tuu ikinä järjestymään. Tein virheen kun muutin miehen kanssa hänen kotipaikkakunnalleen maalle. Mulla on todella huonot mahdollisuudet työllistyä ja opiskelukin täällä on todella todella haastavaa etenkin kun on lapsiakin. Poiskaan en voi muuttaa kun pitää ajatella lapsia ja kuitenkin rakastan miestäni. Mutta rakastaako se mua kun sille on tärkeämpää asua maalla. Toisaalta mä ymmärrän miestä mutta sitten taas en.
Olen aika hukassa enkä tiedä mitä tekisin. Tuntuu että jotain pitää kuitenkin tehdä.