Mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vivian"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vivian"

Vieras
Mitä mun pitäis tehdä? Olen masentunut ja väsähtynyt yh-äiti. Käyn terapiassa ja tässä vaiheessa vielä taaperon kanssa kotona. Läheiset tietävät ja välillä olen soittanut ja itkenyt että pää hajoaa, mutta kukaan ei katso asiakseen auttaa. Kaiken maailman kerhoista on ollut apua kun on samalla saanut aikuisista seuraa, mutta nyt ne jääneet kesätauolle. Mulla on siis yksi lapsi vaan ja välillä itsekin ihmettelen miten en jaksa paremmin. Pitäisihän sitä jaksaa. Päällimmäinen tunne on kai se että kantaa tätä vastuuta yksin ja taukoja ei juurikaan ole paitsi kodinhoitajan apu kun käyn terapiassa. Ja puuttuu kavereita. Olen 24-vuotias ja kaverit sellaisessa liihotusiässä että eipä niillä paljon aikaa meille ole. Eikä kiinnostusta lapsiin. Isovanhempia ei ole lähettyvillä eikä lapsen isää. Olen kiukkuinen ja stressaantunut ja pinna kireällä ja arkiaskareista selviytyminen on ollut aika onnetonta viime aikoina. Välillä olen tuhlannut lastenhoitajaan pariksi tunniksi mutta siihen ei nyt ole varaa. Mulla on aika paljon rankkoja kokemuksia taustalla ja muistot on alkaneet hyppiä silmille äitiyden myötä. Miten jaksaisin paremmin? Mua painaa huoli huomisesta ja pelkään koko ajan kaikenlaista. Olen todella yksinäinen.
 
Saisiko neuvolan kautta ainakin yhteystietoja mihin voisi tilanteessasi ottaa yhteyttä? Tai voisiko kodinhoitaja käydä useamminkin? Eikö neuvolan kuulu juuri auttaa äitejä, kun oikeasti tuntuu siltä ettei jaksa ja voimat on lopussa. Pakkohan jostain on apua saada!

Ainakin kannattaa yrittää liikkua myös kodin ulkopuolelle lapsen kanssa. Itsellä usein tuntuu, että seinät kaatuvat päälle jos ollaan vaan kotosalla monta päivää. Yhtään ei huvittaisi lähteä ihmisten ilmoille, mutta ainakin aika kuluu nopeampaan. Itse lohduttaudun välillä sillä, kun tuntuu ettei jaksa tuota pikkuihmistä, että pakko jaksaa ja koko ajan helpottaa kun se kasvaa. Pienen lapsen kanssa on varmasti jokaisella välillä rankkaa ja varsinkin jos on yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa!

Voimia sulle ja toivottavasti saisit apua jostain!
 
hei vivian, yksinhuoltajana 24/7 lapsesta vastuussa oleminen ei ole varmasti helppoa. Taaperon/vauvan hoito kyllä vielä mehuja ihan kiitettävästi varmasti jokaiselta vanhemmalta, vaikka sitten kuinka paljon lastaan rakastaakin.

vaikka perhekerhot ym jää usein kesälomalle, niin leikkipuistot esim ei hiljene vaan siellä kyllä on aikuisia ja lapsia. Toinen juttu sitten tietysti on saako heistä itselleen varsinaisia ystäviä, joiden kanssa voi jutustella enemmänkin ja esim vaikka kyläillä puolin ja toisin.
 
voisitko muuttaa lähemmäs vanhempiasi jos uskot että heistä voisi olla apua?


Toki jos nyt on toimivat terapiat joissa tunnet olosi hyväksi on aina pienoinen riski lähteä sitä muuttamaan.
 
muistathan että vaikka terapia tekee varmasti sinulle pidemmällä tähtäimellä ajateltuna hyvää, niin se asioiden prosessointi sen avulla on myös erittäin voimia viemää psyykkistä työtä eli väsyttää sinua varmasti myös. Onko sulla tukena siinä myös esim masennuslääke?
 

Yhteistyössä