Mitä tässä enää voi tehdä...

["joku"]

[QUOTE="a p";23228526]Mutta ensinnäkin, en mä hakenut oikeastaan päällimmäiseksi neuvoa meidän rahatilanteen muuttamiseen, vaan siihen että miten joskus itsekin pääsisin elämään vaikka edes tunniksi omaa aikaa.Mitensanoa se miehelle, ettäminäkin tarvitsen omaa aikaani.

Ja en ole lytännyt ehdotuksianne, jokainen ehdotuksenne on jo käyty läpi, esim. soskun luukulla. Muuttoakin ollaan mietitty, mutta sitten jäis miehen yks harrastus pois, joka on se vpk ja josta kans saa rahaa. Joutuisimme jättämään ainokaisen tukiverkon pois, mummut ja papat, joten muutto ei mielestämme kannata. Se ei toisi elämäämme mitään muutosta. Muutakuin sen että mulla ois auto käytössä ja säästäisimme bensoissa. Mutta ei muuta. Kyllämummut ja papat on kuitenkin sen verran tärkeitä, ennenkaikkea nyt kun toinen on kohta tulossa, että emme todellakaan olemuuttamassa mihinkään. Mihin ihmeeseen lapsikin sitten kun asutaan siellä missä mies käy töissä. Siellä ei ole meillä KETÄÄN, ei AINUTTAKAAN tuttua.[/QUOTE]

Kyllä kai nyt vpk:kin on jossain isommassakin paikassa. Ja jos mies saisi paremmin palkattua työtä isommasta kaupungista. Sinä voisit päivisin käydä jossain perhekahviloissa tms. /löytää ystäviä toisista äideistä. Myöhemmin toisen lapsen synnyttyä ja kasvettua saisit paremmin töitä isommasta kaupungista, voisitte laittaa lapset hoitoon.

 

["sipsi"]

Ikävältä kuulostaa tilanne sinun kannaltasi, jos noin olet nyt väsynyt ja apealla mielellä.

Mutta kuitenkin: miehesi on töissä. Ei kaverien kanssa joka viikonloppu, baarissa tms. Kun sinulla ei ole töitä, tekee hän nyt kahta työtä. Aikanaan miehen opiskellessa minä tein tosi paljon töitä, jotta saatiin rahat riittämään. Jos mies olisi siitä harmissaan ollut, olisin kyllä pahastunut kovasti itsekin. Eikö miehesikin nyt kuitenkin tee työtä yhteisen eteen?

Ja synkkinä hetkinä mielestäni kannattaisi muistaa, että tilanteenne on väliaikainen. Lapset kasvaa, lainat hoituu ajallaan (kun jaksaa tehdä töitä...). Lasten kasvaessa elo helpottuu (fyysisesti ) ja siinä vaiheessa sinullekin saattaa löytyä työtä. Meilläkin on talovelkaa vielä paljon, myös lapsen harraste nielee rahaa, joten mies tekee tarvittaessa silloin tällöin ylkkyä ja minä "virkistän" väliin itseäni läheisessä terveyspaikassa viikonlopputöissä - on hyvää kertausta varsinaiseen työhönikin. Mutta muistan aina, että tämä tilanne on täysin tietoinen oma valinta ja vapaaehtoinen.

Toivon, ettei kirjoitukseni sinua loukkaa. Tarkoitus ei ainakaan ole. Ymmärrän, että lapsen hoito yksin ja odotus vie voimia, ja kun on vaikea löytää aktiviteettia. Mutta usko pois; elo helpottuu ihan varmasti jossain vaiheessa. Kesää kohden mennään, pääsee helpommin uloskin sitten. Ja ihka varmasti ne lainatkin aikanaan hoituvat - kyllä teillä on vielä aikaa perheellenne ja toisillenne.

Kaikkea hyvää sinulle :hug;

 

[hmm..]

Mummo tulee tietenkin teia teille kotiin katsomaan esikoista, kun lähdette synnyttämään.. ei kannata tehdä asioista vaikeeta..

 

["joku"]

Ja muakin ihmetyttää tuo, että ette voi muuttaa mummojen ja pappojen takia, mutta ei ne kuitenkaan kovin usein taida lastanne katsoa?

 

["a p"]

[QUOTE="joku";23228591]Kyllä kai nyt vpk:kin on jossain isommassakin paikassa. Ja jos mies saisi paremmin palkattua työtä isommasta kaupungista. Sinä voisit päivisin käydä jossain perhekahviloissa tms. /löytää ystäviä toisista äideistä. Myöhemmin toisen lapsen synnyttyä ja kasvettua saisit paremmin töitä isommasta kaupungista, voisitte laittaa lapset hoitoon.[/QUOTE]

Joo, joo, joo. Mutta miten se pitää nyt sanoa, ettei mies muuta. Yksinkö mun pitää lapsen kanssa muuttaa. Muutto täältä, kotipaikkakunnaltamme, jossa olemme ikämme asuneet, on miehelle kova paikka. Hän joutuu jättämään kaikki kaverit, palokunnan jne. ei se ole miehelle helppo päätös. Olemme käsitelleet tätä asiaa jo monesti. Katsoneet asuntojakin. Kävimme jopa reilu pari vuotta sitten asuntoesittelyssä. Olin silloin raskaana, ja tulimme kuitenkin siihen tulokseen että tänne jäämme. Ja että muutamme kun lapsi syntyy. No, lapsi syntyi eikä se ollutkaan niinhelppoa. Tuli nämä rahahuolet ja vielä täällä olemme. Nyt toinen tulossa, tarvitsemme mummua ja pappaa, mm. esikoisen hoidossa kun lähdemme laitokselle jne. Ja olemme jo yhdessä sopineet, että kun kuopus on sen ikäinen, että hänet voi laittaa hoitoon, muutamme. Kaupunkikin on tiedossa, mikäli vain töitä saadaan. Jos rahatilanne antaamyöten, menen itse kouluun. En halua riistää mieheltä sitä harrastusta joka hänelle on tärkeä.

 

["Kiira"]

Niin, miksi mummot ja papat eivät esikoista voi joskus vahtia että sitä omaa aikaa saat? Ja päiväkotiin jokaisella on oikeus, tuskin teille mitään maksaa. Mutta jos ei ylimmäräistä rahaa ikinä ole yhtään niin eipä paljon sulla ole vaihtoehtoja yksin mitään tehdä muuta kun lepäillä kotona tai lenkillä käydä ja sitäkään et jaksa tehdä. Nyt ryhdistäydy!

 

["a p"]

[QUOTE="joku";23228612]Ja muakin ihmetyttää tuo, että ette voi muuttaa mummojen ja pappojen takia, mutta ei ne kuitenkaan kovin usein taida lastanne katsoa?[/QUOTE]

Minnun vanhemmat kylläkatsovat, miehen eivät. Mutta en viitsii äitiäni kauheasti rasittaa, onkäynyt selkäleikkauksen muutama kk sitten.

 

["mä"]

[QUOTE="a p";23226836]Niin,ja on tilapäisratkaisu, ainakin toistaiseksi. Lopettaa sitten kun rahatilanne parantuu. On tehnyt näin jo 2 vuotta. Oliskohan ollut kahden vuoden ajan 4 viikonloppua kotona.[/QUOTE]

kuulostaa niin tutulta... yli kymmenen vuotta sitten minun elämäni... ainut vaan, että minulla oli jo kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Vasta nyt viimevuosina helpottanut ja mieheni ei tee ylimääräisiä hommia kuin joskus äärettömän harvoin.

 

["joku"]

Okei, eli ongelmana on siis ilmeisesti miehen haluttomuus muuttaa . Varmaan sinun täytyisi vain yrittää puhua hänelle, yrittää puhumalla saada hänet ymmärtämään kuinka huono tuo tilanne sinulle on.

 

["NOh"]

[QUOTE="a p";23228526]Mutta ensinnäkin, en mä hakenut oikeastaan päällimmäiseksi neuvoa meidän rahatilanteen muuttamiseen, vaan siihen että miten joskus itsekin pääsisin elämään vaikka edes tunniksi omaa aikaa.Mitensanoa se miehelle, ettäminäkin tarvitsen omaa aikaani.

Ja en ole lytännyt ehdotuksianne, jokainen ehdotuksenne on jo käyty läpi, esim. soskun luukulla. Muuttoakin ollaan mietitty, mutta sitten jäis miehen yks harrastus pois, joka on se vpk ja josta kans saa rahaa. Joutuisimme jättämään ainokaisen tukiverkon pois, mummut ja papat, joten muutto ei mielestämme kannata. Se ei toisi elämäämme mitään muutosta. Muutakuin sen että mulla ois auto käytössä ja säästäisimme bensoissa. Mutta ei muuta. Kyllämummut ja papat on kuitenkin sen verran tärkeitä, ennenkaikkea nyt kun toinen on kohta tulossa, että emme todellakaan olemuuttamassa mihinkään. Mihin ihmeeseen lapsikin sitten kun asutaan siellä missä mies käy töissä. Siellä ei ole meillä KETÄÄN, ei AINUTTAKAAN tuttua.[/QUOTE]

No kokeile juuri noita sanoja!!!! " Rakas, minä tarvin nyt omaa aikaa. Aikaa olla ihan vain yksikseni, tehdä mitä mä haluan! YKSIN!" Ei ne ukot mitään ajatuksen lukijoita ole. Tuskin sun mies mikään sydämetönkään jos kerta noin paljon tekee teidän perheen eteen! Avaa suusi sille joka on oikea kohde!

 

["a p"]

[QUOTE="sipsi";23228595]Ikävältä kuulostaa tilanne sinun kannaltasi, jos noin olet nyt väsynyt ja apealla mielellä.

Mutta kuitenkin: miehesi on töissä. Ei kaverien kanssa joka viikonloppu, baarissa tms. Kun sinulla ei ole töitä, tekee hän nyt kahta työtä. Aikanaan miehen opiskellessa minä tein tosi paljon töitä, jotta saatiin rahat riittämään. Jos mies olisi siitä harmissaan ollut, olisin kyllä pahastunut kovasti itsekin. Eikö miehesikin nyt kuitenkin tee työtä yhteisen eteen?

Ja synkkinä hetkinä mielestäni kannattaisi muistaa, että tilanteenne on väliaikainen. Lapset kasvaa, lainat hoituu ajallaan (kun jaksaa tehdä töitä...). Lasten kasvaessa elo helpottuu (fyysisesti ) ja siinä vaiheessa sinullekin saattaa löytyä työtä. Meilläkin on talovelkaa vielä paljon, myös lapsen harraste nielee rahaa, joten mies tekee tarvittaessa silloin tällöin ylkkyä ja minä "virkistän" väliin itseäni läheisessä terveyspaikassa viikonlopputöissä - on hyvää kertausta varsinaiseen työhönikin. Mutta muistan aina, että tämä tilanne on täysin tietoinen oma valinta ja vapaaehtoinen.

Toivon, ettei kirjoitukseni sinua loukkaa. Tarkoitus ei ainakaan ole. Ymmärrän, että lapsen hoito yksin ja odotus vie voimia, ja kun on vaikea löytää aktiviteettia. Mutta usko pois; elo helpottuu ihan varmasti jossain vaiheessa. Kesää kohden mennään, pääsee helpommin uloskin sitten. Ja ihka varmasti ne lainatkin aikanaan hoituvat - kyllä teillä on vielä aikaa perheellenne ja toisillenne.

Kaikkea hyvää sinulle :hug;[/QUOTE]

Kiitos. Kirjoituksesi ei loukannut!

Olen aina kannustanutmiestäni, kiittänyt että jaksaa tehdä noin paljon töitämeidän eteen. Mutta kun sillon tällön kaipaan häntä, yhteistä aikaamiehen kanssa, edes pari tuntia kuukaudessa. Mutta miehen mielestä ei ole varaa pitää edesyhtä viikonloppua vapaata. Vaikka minusta kyllä olisi.

Paljastan vielä sen verran, että seksiä meillä ei ole ollut kuin kerran tämän vauvan alulle laiton jälkeen. Emme pussaile enää. Emme halaile. Tämä on todella raastava tilanne. Tuntuu, että raha menee parisuhteen, tämän avioliiton edelle. On rahakin tärkeä, tottakai! Mutta, minusta myös parisuhdetta pitää huoltaa. Mieheni ei sitä oikein ymmärrä :/

 

["a p"]

[QUOTE="NOh";23228692]No kokeile juuri noita sanoja!!!! " Rakas, minä tarvin nyt omaa aikaa. Aikaa olla ihan vain yksikseni, tehdä mitä mä haluan! YKSIN!" Ei ne ukot mitään ajatuksen lukijoita ole. Tuskin sun mies mikään sydämetönkään jos kerta noin paljon tekee teidän perheen eteen! Avaa suusi sille joka on oikea kohde![/QUOTE]

Ja arvaa vain kuinka usein olen hänelle yrittänyt sanoa. Vaikka millä sanoilla. Tekstiviestein. Kerran kirjotin jopa kirjeen.

 

["a p"]

Mummo tulee tietenkin teia teille kotiin katsomaan esikoista, kun lähdette synnyttämään.. ei kannata tehdä asioista vaikeeta..

Juu. Ajaa 50 kilsaa. Ja meillä siitä laitokselle vielä 120kilsaa. Toivon totisesti, ettei jollain tuollaisen tilanteen omaavalla synny lapsi autoon tai kotiin.

 

["sipsi"]

[QUOTE="a p";23228693]Kiitos. Kirjoituksesi ei loukannut!

Olen aina kannustanutmiestäni, kiittänyt että jaksaa tehdä noin paljon töitämeidän eteen. Mutta kun sillon tällön kaipaan häntä, yhteistä aikaamiehen kanssa, edes pari tuntia kuukaudessa. Mutta miehen mielestä ei ole varaa pitää edesyhtä viikonloppua vapaata. Vaikka minusta kyllä olisi.

Paljastan vielä sen verran, että seksiä meillä ei ole ollut kuin kerran tämän vauvan alulle laiton jälkeen. Emme pussaile enää. Emme halaile. Tämä on todella raastava tilanne. Tuntuu, että raha menee parisuhteen, tämän avioliiton edelle. On rahakin tärkeä, tottakai! Mutta, minusta myös parisuhdetta pitää huoltaa. Mieheni ei sitä oikein ymmärrä :/[/QUOTE]

Miehet ajattelevat mielestäni usein asioista jotenkin, hmmm, erilailla kuin me naiset. Voisiko hänen mielestään suurinta rakkauden osoitusta olla "rahan tuominen taloon" ja näin teistä huolen pitäminen?

 

["tiltu"]

[QUOTE="a p";23228450]Minä töihin pikkusen reiluksi kk:ksi? Ja mihin?? :O Pakko olla täältä paikkakunnalta, että pääsen sinne menemään, en ala supistuksineni kovin pitkää matkaa kävelemäänkään. Ja mitä ihmeen työtä mies nyt menis tekemään pelkästään viikonlopuksi? :O Ja kyllä se saa joskus hyvinkin noista taksiajoista, se riippuu niin paljon ihmisistä.[/QUOTE]

mikä viikko sulla olikaan, 24? Jos näin, niin tuossahan on hyvin aikaa tehdä töitä ennen laskettua aikaa, mutta jos ei kiinnosta niin voi voi.

Kyllä niitä viikonloppuhommia löytyy kun vain nappaa etsiä. Ja tehdä.

Taidattekin kärsiä enemmän rohkeuden kuin rahan puutteesta...

 

["Kiira"]

Uhkaa erolla. Kuullostaa huolelstuttavalta jos ei mitään hellyttäkään ole. Mies varmasti rakastaa sinua ja yrittää tehdä töitä jotta pärjäisitte ja elämänne olisi helpompaa. Tilanne rassaa vasrmasti miestäsikin. Mihin aikaa lapsenne käy nukkumaan jos iltaisinkaan ei yhteistä aikaa ole? Ja kun avaat suusi mummolle tilanteestasi,auttaa varmasti mielellään. Ja mainitsit että miehesi kaikki kaverit asut paikkakunnalle, niin eikö siellä olisi ketään lapsiperhettä joka voisi välillä katsoa lastanne? Perhetyöntekijä ei varmasti ole pahitteeksi.

 

["a p"]

[QUOTE="sipsi";23228757]Miehet ajattelevat mielestäni usein asioista jotenkin, hmmm, erilailla kuin me naiset. Voisiko hänen mielestään suurinta rakkauden osoitusta olla "rahan tuominen taloon" ja näin teistä huolen pitäminen?[/QUOTE]

Kyllä varmasti. Ja muistan joskus hänen niin sanoneenkin. Mutta mä oon sen luontonen ihminen, että mulle pelkkä raha ei riitä. Tarvitsen huomiota, haluan että suhdetta hoidetaan, mun kohdalla se ei muuten vain pysy pystyssä. Ja nyt jo näyttää tämä tilanne erittäin pahalta. Pariin otteeseen on mietitty eroa, ollaan kuitenkin lapsen, ja tämän tulevan vuooksi päätetty vielä yrittää ja odottaa kunnes rahatilanne paranee, paranisiko sitten suhdekkin. En kaipaa mitään ostosreissua, ulkona syömistä, kalliita koruja, en todellakaan. Vaan vaikka mieheni kotiin yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, jotta voisimme perheenä käydä yhdessä saunassa ilman kiirettä. Syödä iltapäivällä jotain hieman parempaa itsetekoista ruokaa, herkutella illalla sohvalla saunan raikkaana koko perhe. Lapsi nukkumaan ja joku leffa pyörimään. Normaalia arkea siis.Mutta tämä ei enää ole sitä,kun kaikki viikonloppuillat saan viettää kaksin tytön kanssa. Ei lapseni seura minua haittaa, mutta ei miehenkään seura pahitteeksi olisi, silloin tällöin. Varmasti lapsikinsitä arvostaisi!

 

["a p"]

[QUOTE="tiltu";23228790]mikä viikko sulla olikaan, 24? Jos näin, niin tuossahan on hyvin aikaa tehdä töitä ennen laskettua aikaa, mutta jos ei kiinnosta niin voi voi.

Kyllä niitä viikonloppuhommia löytyy kun vain nappaa etsiä. Ja tehdä.

Taidattekin kärsiä enemmän rohkeuden kuin rahan puutteesta...[/QUOTE]

No,mä ainakin kärsin niin kovista supistuksista jo tässä vaiheessa raskautta etten uskalla oman alan töihinmennä. Itse taidat olla aika sivistymätön, kun et ymmärrä että täällä maaseudulla ei niin vaan mennä töihin, kun ei ole töitä tarjolla.

 

["tiltu"]

[QUOTE="a p";23228576]Niin unohdin kirjoittaa että mihin sitten lapsi, kun lähdemme synnyttämään jos asumme paikassa jossa ei ketään tuttuja.[/QUOTE]

Tuollaisessa tilanteessa hommataan joku tuttu, jolle lapsen voi viedä synnytyksen ajaksi. Ihan oikeasti.

Elämä on just niin vaikeaa kuin sen itse tekee.

 

["a p"]

[QUOTE="tiltu";23228850]Tuollaisessa tilanteessa hommataan joku tuttu, jolle lapsen voi viedä synnytyksen ajaksi. Ihan oikeasti.

Elämä on just niin vaikeaa kuin sen itse tekee.[/QUOTE]

Mutta entäs se, kun mies ei halua muuttaa?? Enkä mä todellakaan vie lastani kenellekään puolitutulle kun tulee synnytykseen lähtö.

 

["NOh"]

[QUOTE="a p";23228734]Ja arvaa vain kuinka usein olen hänelle yrittänyt sanoa. Vaikka millä sanoilla. Tekstiviestein. Kerran kirjotin jopa kirjeen.[/QUOTE]

Eipä tuo selvinny sun viestistä..
Sitten otat ohjat omaan käsiin ja kun mies tulee kotiin niin sanot että mä meen nyt ja menet kans. Ei se sitä lasta yksin sinne jätä. Olkoonki rakas harrastus niin oikeus se on sullakin omaan aikaan. Onko se aina ollu noin että mies menee niinku tykkää ja sä meet jos sattuu miehelle sopimaan?

 

["tiltu"]

[QUOTE="a p";23228838]No,mä ainakin kärsin niin kovista supistuksista jo tässä vaiheessa raskautta etten uskalla oman alan töihinmennä. Itse taidat olla aika sivistymätön, kun et ymmärrä että täällä maaseudulla ei niin vaan mennä töihin, kun ei ole töitä tarjolla.[/QUOTE]

ymmärrän toki, mutta jotenkin kiihyttää sellainen elämäntyyli, että valitetaan mut mitään ei olla valmiita muuttamaan itse. Tulee sellainen alistunut kuva ja se ärsyttää. Jokaisessa ihmisessä täytyy olla sen verran potkua, että saa edes hieman muutettua elämäänsä.

 

["tiltu"]

[QUOTE="a p";23228863]Mutta entäs se, kun mies ei halua muuttaa?? Enkä mä todellakaan vie lastani kenellekään puolitutulle kun tulee synnytykseen lähtö.[/QUOTE]

Eipä siinä sitten muu auta kuin tyytyä omiin valintoihinsa.

 

["a p"]

[QUOTE="tiltu";23228873]ymmärrän toki, mutta jotenkin kiihyttää sellainen elämäntyyli, että valitetaan mut mitään ei olla valmiita muuttamaan itse. Tulee sellainen alistunut kuva ja se ärsyttää. Jokaisessa ihmisessä täytyy olla sen verran potkua, että saa edes hieman muutettua elämäänsä.[/QUOTE]

Mäpä olen kyllä kahteen paikkaan ilmoittanut ettämua saa soittaa töihin mikäli sikäli tulee tuurauksia.Eipä ole kuulunut.

 

["sipsi"]

[QUOTE="tiltu";23228850]Tuollaisessa tilanteessa hommataan joku tuttu, jolle lapsen voi viedä synnytyksen ajaksi. Ihan oikeasti.

Elämä on just niin vaikeaa kuin sen itse tekee.[/QUOTE]

Mie olin aikanaan puistotutun vajaa kaksivuotiaan lapsen kanssa yötä, kun heille tuli lähtö synnärille. Heilläkään ei ollut ketään, ei ainoaa sukulaista, eikä oikein tuttuakaan täällä meilläpäin. Asia tuli sitten puistossa puheeksi, ja sanoin, että jos minuun luottaa, voin satavarmasti tulla lapsen seuraksi-vaikka omani kanssa. Näin sovittiin.

Ja eräänä iltana sitten soi puhelin ja minua tarvittiin Onneksi oli viikonloppu, mies meillä kotoa tytön kanssa, ja minä sitten lapsenlikkana puistottavalla. Niin synnytys kuin meidän yö meni hyvin