"Vanhat äitit" (ihmisenähän esim. nelikymppinen on vielä nuorehko, mutta äitinä "vanhahko") usein jakavat elämänsä aikaan ennen ja aikaan jälkeen lasten syntymien. Ymmärrän sen sinänsä hyvin ja se johtuu monestakin asiasta. Vanhempana äidiksi tulleilla on jo omat vakiintuneet tapansa ja ne menee aivan uusiksi vauvan syntyessä. Ero entiseen tuntuu tällöin suurelta. Vanhempana äidiksi tullut ei myöskään ehkä jaksa lastenhoidon ja töiden+kotitöiden ohella enää niin paljoa "omia juttujaan" kuin mitä nuoremmat äidit jaksavat. Toisaalta ei ehkä koe niille tarvettakaan, koska eli sitä ns. omaa elämäänsä ennen lapsia. Näin vanhempina äidiksi tulleilla on usein tavallaan kaksi elämänvaihetta elämässään: aika ennen ja aika jälkeen lapsien.
Nuorena äidiksi tulleilla taas äitiys sulautuu enemmän siihen omaan elämään kokonaisuuteena. Siinä ei ole vielä kovin vakiintuneita omia tapoja tullut muutenkaan, vaan on ehkä kokeillut yhtä sun toista ja äitiyskin on yksi osa elämää. Nuorilla riittää puhtia mm. opiskella ja luoda uraa ja olla samalla äiti. Ja yleensä tähän on tarvekin, jos siis ammattia ja työtä ei ehkä ennestään ole, ainakaan niitä lopullisia. Nuorena kyllä pystyy halutessaan hyvin yhdistämään nämä ja koska nuorten elintaso nyt muutenkaan ei yleensä ole kovin korkea, niin eipä se köyhistelykään siinä mitään haittaa. Ei pieni lapsikaan kaipaa suurta omaisuutta, kasvaessaan onkin sitten äidillä jo hyvä ammatti ja työ. Lapset kasvaa ja elää siinä muun elämän ohessa. Eivät ehkä ole niin keskipiste kuin vanhempien äitien elämässä, mutta toisaalta on ihan hyvä olla luonnollinen osa elämää, ei aina keskipiste. Asioilla on puolensa.
Mutta pointti oli se, että kun "vanha äiti" jakaa mielessään elämän aikaan ennen ja jälkeen äitiyden ja miettii sitten että voi voi nuorena äidiksi tulleiden oma elämä "loppui" jo liian aikaisin, niin se ei pidä paikkaansa. Nuorena äitiys on erilaista kuin vanhempana ja siinä eletään samalla sitä omaakin elämää.
Mä olen sitä mieltä että hyvä ikä tulla äidiksi on siinä 18-42 välillä suurinpiirtein ja tuo aika on myös sitä kun nainen on vielä nuori, mutta silti jo aikuinen nainen. Mutta onhan siinä jo eroa alku- ja loppupäässä "lisääntymisikää", vaikka ei niin suurta ettäkö se tekisi jommasta kummasta päästä huonomman...
Jos saa lapsen parikymppisenä jo, niin niitä omia juttujaan tekee kyllä läpi elämän. Nuorena lapsenhoidon ohella/lapsen kanssa ja nelikymppinen voi hyvin tehdä lapsettomia juttuja olematta "säälittävä"
Matkustelu, spontaani elämä sopii kyllä muillekin kuin teineille. Toisaalta se on mukavaa sitten vähän varttuneempana olla jo vapaa suuresta kasvatusvastuusta ja lapsenhoidosta ja ottaa jo ikääntyessään rennommin, kun nuorena on jo suurimman "urakan" siltä osin hoitanut. Silti on äiti lopun ikäänsä (toivottavasti ja luultavasti). Nuorena äidiksi tulleella menee siis omat jutut ja vanhemmuus käsi kädessä lopun elämää siitä lähtien kun äidiksi tulee, loppuun asti.
Vanhemmalla äidillä se on helposti tosiaan ensin railakastakin ja intensiivistä itseensä keskittymistä ja sitten vanhempana muihin (perheeseen) keskittymistä.
Mut mikäs siinä, kummassakaan tavassa elää. Toiselle sopii toinen ja toiselle jne.
Ja mitä tulee epäonnistumiseen elämässään (sossupummit nuoret tai vanhat äidit), se voi käydä sekä nuorena tai vanhana. "Vanha äiti" on voinut elää niin railakasta elämää, että siinä on jäänyt opiskelut opiskelematta, varallisuus hankkimatta ja oma itse löytämättä vaikka lapset tekisikin vanhempana. Nuori äiti taas saattaa jättää opiskelut opiskelematta ja työt hakematta, eli kummassakin tapauksessa voi päättyä "huonommaksi kansalaiseksi". Ja paremmassa tilanteessa voi elää hyvää ja täysipainoista ja erittäin onnellista elämää kaikin puolin niin 18v kuin 42v äidiksi tultuakaankin.
