Mitä tarkoittaa "menettää nuoruus" jos haluaa äidiksi nuorena?

["vieras"]

[QUOTE="hehe";27983202]Tästä ketjusta näkee miten epävarmoja moni 30v äiti on äidiksituloiästään. Onneksi tämä on vain palsta, ei omat tuttuni ole onnneksi niin katkeria ja lapsellisia. [/QUOTE]

Mun mielestä juuri toisinpäin; ketjussa vilisee parikymppisiä epävarmoja äitejä, jotka sitten osoittaa sen kypsyytensä alkamalla nimittää 30+ äitejä mm. lehmiksi. Itse en edes parikymppisenä sortunut nimittelemään yhtään ketään. Niin ne ajat muuttuu, eikä näköjään parempaan...

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";27983187]Kysyppäs sama siltä lapselta...[/QUOTE]

Olen kysynytkin, ja monelta. Ja myös monelta ydinperheen lapselta jotka kärsii ikänsä vanhempien huonoista väleistä tai erosta.
Miehet on ihan turhia lastenkasvatuksessa. Rohkea ja itsenäinen vahva nainen pärjää itsekin kuten luonto on tarkoittanut. Siinä olen samaa mieltä että lapsen on hyvä kuitenkin tietää kuka on isänsä ja varmaan tavatakin. Niin meilläkin on kun olen asian sillä tavalla järjestänyt.

 

[Lilith Le Nuit]

Palstan mukaan alle 30v on nuori äiti.

Tsot, tsot. Ei ole mun mielestä.

 

[huooooooh]

Ihmettelen nyt aloititteko nuoruuden milloin? Jos tulee äidiksi 22 vuotiaana, niin mitä ihmettä on tehnyt koko teini-iän ja ne vuodet ennen äidiksi tuloaan jos ei ole elänyt vapaata villiä nuoruutta. Aloititteko siis yhtäkkiä nuoruuden 22 vuotiaana?

En minä vapaata nuoruutta menettänyt todellakaan. :O Elin sitä 22 vuotiaaksi asti. Ystävät jatkoivat sitä 24v 25v 27v 30v jne asti, eli joku halusi elää sitä vain pidempään. Aika nuorena pitäisi äidiksi tulla että ihan oikeasti menettäisi nuoruuden ilman lapsia. Nuoruuttahan elin lastenkin kanssa, erilaista vain. Kuvittelin jotenkin ehkä hassusti sitten ,että olemme erilaisia. Se on vaikea ketjussa olevien vissiin käsittää.

Miten te vielä jaksatte jos olette niin tyytyväisiä omiin valintoihin? Miten joku 30+v jaksaa jauhaa 20-25v lisääntymisestä? Itseäni ei pätkän vertaa kiinnosta kenenkään muiden äidiksituloiät kuin omani, ihan niin pahasti ei kolahda itsetuntoon että jaksaisin jauhaa jossain 30v ketjuissa heidän iästään.

 

[vähän itsevarmuutta hei]

[QUOTE="vieras";27983214]Mun mielestä juuri toisinpäin; ketjussa vilisee parikymppisiä epävarmoja äitejä, jotka sitten osoittaa sen kypsyytensä alkamalla nimittää 30+ äitejä mm. lehmiksi. Itse en edes parikymppisenä sortunut nimittelemään yhtään ketään. Niin ne ajat muuttuu, eikä näköjään parempaan...[/QUOTE]

Jep tässähän ei yhtään rumasti puhuttu parikymppisistä äideistä. Kypsyytenne oikein loistaa!

 

[fortunate]

Ei helvetti mikä ketju, näyttäytyy näin "ulkopuoliselle" aika vinksahtaneena koko "keskustelu".

Lukekaapa noita omia viestejänne ja menkää itseenne. Musta on surullista, että tämän ketjun kirjoittajista suurin osa taitaa vieläpä olla vastuussa pienten elämien kasvusta.

Järkyttävää, miten aikuiset kirjottajat joutuvat puolustelemaan omaa lisääntymisIKÄÄNSÄ - puolin ja toisin.
Missä vaiheessa äitiydestä on tullut noin suorituskeskeistä?

 

["niinpä"]

Ei helvetti mikä ketju, näyttäytyy näin "ulkopuoliselle" aika vinksahtaneena koko "keskustelu".

Lukekaapa noita omia viestejänne ja menkää itseenne. Musta on surullista, että tämän ketjun kirjoittajista suurin osa taitaa vieläpä olla vastuussa pienten elämien kasvusta.

Järkyttävää, miten aikuiset kirjottajat joutuvat puolustelemaan omaa lisääntymisIKÄÄNSÄ - puolin ja toisin.
Missä vaiheessa äitiydestä on tullut noin suorituskeskeistä?

Sanos muuta...

 

[Littledeath]

Ei helvetti mikä ketju, näyttäytyy näin "ulkopuoliselle" aika vinksahtaneena koko "keskustelu".

Lukekaapa noita omia viestejänne ja menkää itseenne. Musta on surullista, että tämän ketjun kirjoittajista suurin osa taitaa vieläpä olla vastuussa pienten elämien kasvusta.

Järkyttävää, miten aikuiset kirjottajat joutuvat puolustelemaan omaa lisääntymisIKÄÄNSÄ - puolin ja toisin.
Missä vaiheessa äitiydestä on tullut noin suorituskeskeistä?

Mä ainaki viihdytän jo itteäni kirjottamalla hieman provosoivasti

 

["vieras"]

Mä ainaki viihdytän jo itteäni kirjottamalla hieman provosoivasti

Pakko sanoa, että sama täällä... Ei sais, mutta kun välistä on mukava söhäistä murkkupesää. Ei se lapsenmielisyys ole mihinkään kadonnut iän myötä...

 

[ok]

En jaksa lukea 9 sivua, mutta..
mun mielestä NUORTEN ei pitäisi tehdä lapsia. Vahinkoraskaudet ymmärrän ja lapsen pitämisen, mutta suunniteltu lisääntyminen teini-iässä.. Ei todellakaan hyvä.
20-25 taas ei ole mikään erityisen nuori äidiksi, toki nuorehko. Aikuiseksi kannattaa kasvaa ennen kuin lisääntyy.

 

["vieras"]

Minkäikäinen on tämä "nuori äiti" tai mistä mihin on ihmisen nuoruus?

Nuori äiti on virallisesti alle 25v synnyttänyt. Ihmisen nuoruus ajoittuu aika samoihin, vaikka osa nykyään viettää "teinielämää" 30v asti.

 

["hoovee"]

Itse tulin 22-vuotiaana äidiksi, olin juuri valmistunut sh:ksi ja olin aviossa, miehelläni oli jo vakituinen työpaikka ja minäkin olin sellaisen saamassa raskaudestani huolimatta. Olimme olleet yhdessä noin 2,5 vuotta esikoisemme syntyessä, mutta kaiken kaikkiaan olimme tunteneet jo yli 6 vuotta, sillä mies sattui olemaan yksi parhaimpia ystäviäni jo pitemmältä ajalta. Toisen lapsen sain 25-vuotiaana, kolmannen 29-vuotiaana. Keskimmäisen syntymän jälkeen lähdin toteuttamaan mieheni tukemana ammattihaavettani ja pääsinkin sitten samana vuonna oikikseen opiskelemaan. Kolmas lapsemme syntyi kesken opiskelujeni, mikä luonnollisesti viivytti valmistumistani pitämäni "mammaloman" verran. Työpaikka minulla oli uudella alalla valmiina jo ennen valmistumistani, koska minut haluttiin töihin erääseen harjoittelupaikkaani. Valmistumisen jälkeen sain siis lähes samantien vakituisen viran ja elämä soljui mukavasti eteenpäin.

Nyt 35-vuotiaana kaikki tuntuu mukavan seesteiseltä. Lapsilla on jo ikää (13v, 10v ja 6v) ja perheenä on helppoa lähteä yhdessä vaikka minne. Edelleenkin tosin vietämme aikaamme hyvin paljon samalla tavalla kuin silloin aikanaan mieheni kanssa kahdestaan, nyt meitä vain on siellä suunnistuskisoissa enemmän kuin silloin aiemmin. Myös kaikki lapsemme suunnistavat ja hännänhuippuna mukana on myös koiramme, joka on oivallisesti sopeutunut kisareissuihimme. Työpuolella sujuu myös loistavasti. Mä olen todella onnellinen tilanteeseeni, johon ei enää vauvoja tässä kohtaa mahdu. Meidän perheellemme lasten hankkiminen nuorehkoina aikuisina oli erittäin hyvä juttu.

Sä nyt oot se poikkeus mikä vahvistaa säännön. Monella 22-vuotiaana esikoisen saaneella ei ole vielä edes koulutusta tai vakaata parisuhdetta. Mutta ootko itekkään lastesi parasta ajatellut kun lähdit noin vaativaa alaa opiskelemaan? Miksei se sairaanhoitajan ammatti muka riittänyt vaan piti tavotella jotain hienompaa? Sit mies joutunu elättämään koko perheen sun opiskelujen takia. Mun mielestä itsekästä.

 

[Voi huoh]

[QUOTE="hoovee";27983457]Sä nyt oot se poikkeus mikä vahvistaa säännön. Monella 22-vuotiaana esikoisen saaneella ei ole vielä edes koulutusta tai vakaata parisuhdetta. Mutta ootko itekkään lastesi parasta ajatellut kun lähdit noin vaativaa alaa opiskelemaan? Miksei se sairaanhoitajan ammatti muka riittänyt vaan piti tavotella jotain hienompaa? Sit mies joutunu elättämään koko perheen sun opiskelujen takia. Mun mielestä itsekästä.[/QUOTE]

Tässä me eroamme. Meidän perhe elää perheelle, ei ajatella kuka milloinkin elättelee ja ketä. Itseasiassa menee vähän vuorotellen koska minä kävin enemmän töissä kun olimme lapsettomia ja mies opiskeli.
Oletko tullut ajatelleeksi, että se mies HALUSI sen hetken "elättää" lastensa äitiä kun opiskeli, opiskeli ammatin jotta siitä olisi taas hyötyä OMALLE perheelleen?
Käy töissä perheelleen ja saa lapsia samalla nuorempana. Aika harvoin kyseessä on katala nainen joka ilkeyttään hankkiutuu raskaaksi ja sitten muahahahah opiskelee miehensä rahoilla.

Hyi että mikä ajattelumalli.

 

[niin ja]

Tässä me eroamme. Meidän perhe elää perheelle, ei ajatella kuka milloinkin elättelee ja ketä. Itseasiassa menee vähän vuorotellen koska minä kävin enemmän töissä kun olimme lapsettomia ja mies opiskeli.
Oletko tullut ajatelleeksi, että se mies HALUSI sen hetken "elättää" lastensa äitiä kun opiskeli, opiskeli ammatin jotta siitä olisi taas hyötyä OMALLE perheelleen?
Käy töissä perheelleen ja saa lapsia samalla nuorempana. Aika harvoin kyseessä on katala nainen joka ilkeyttään hankkiutuu raskaaksi ja sitten muahahahah opiskelee miehensä rahoilla.

Hyi että mikä ajattelumalli.

Ja minulle olisi hyvin käynyt sekin jos mies olisi kokenut paremmaksi lykätä lastensaantia minun koulun jälkeiselle ajalle, mutta vartavasten halusi lapsia aikaisemmin ja suunniteltiin sitten yhdessä asiat niin, että opiskelen kun lapset saatu. Voi olenpa minä ilkeä.
En siis ole tuo kommentoija, mutta meillä myös mies opiskeli ensin, sitten tuli lapsia ja sitten minä opiskelin kuhan löysin oman haaveammattini.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27983395]Pakko sanoa, että sama täällä... Ei sais, mutta kun välistä on mukava söhäistä murkkupesää. Ei se lapsenmielisyys ole mihinkään kadonnut iän myötä... [/QUOTE]

No joo, onhan se välillä ihan piristävää, mutta tää aihe jo on jotenkin niin tylsä.

Ketä oikeasti kiinnostaa kenenkään lisääntymisikä, ellei kyseessä ole joku 15-vuotias lapsi, joka on tullut raskaaksi 23-vuotiaan _aikuisen_ kanssa.
Hyväksikäytöt ja lapsiraskaudet erikseen, niiden kauhistelun ymmärränkin, mutta sellaisissakin tapauksissa äiti kaipaa ennemmin tukea kuin arvostelua.
Ja hyväksikäyttäjämiehen voi hirttää vaikka palleistaan kattoon.

No joo, mut näköjään tää aihe on joitain kiinnostanut - jo yhdeksän sivun verran.



Ai niin, piti vielä lisätä, että mielestäni tällainen jankkaus ja toisten valintojen arvostelu, mitä tässä ketjussa esiintyy, ei ole lapsenmielistä nähnytkään.

 

[Orion-]

Mua kaduttaa etten menny ja bilettäny ja kokeillu kaikenlaista (kuten yksinasumista, isompaa kaupunkia, nähny elämää ja maailmaa, opiskellu) ennen lasta. Ja erityisesti ennen miestä, kun lapsen sain "vasta" 23-vuotiaana. Nyt se on paljo vaikeampaa. Opiskelut (tietyissä rajoissa) ja baarissa käyminen (jos vaan ois seuraa sinne) onnistuu, mutta johonki isoon kaupunkiin muuttaminen onki sitte paljo isompi juttu, kun ei haluais viedä lapselta isää.

Kaduttaa se, että en ole elänyt semmosta aikaa jolloin olisin elänyt vain itselleni. Juu, en kaivannut silloin sitä, mutta nyt huomaan että se olis ollut erittäin tarpeen.

 

[niin meitä on moneen]

Mua kaduttaa etten menny ja bilettäny ja kokeillu kaikenlaista (kuten yksinasumista, isompaa kaupunkia, nähny elämää ja maailmaa, opiskellu) ennen lasta. Ja erityisesti ennen miestä, kun lapsen sain "vasta" 23-vuotiaana. Nyt se on paljo vaikeampaa. Opiskelut (tietyissä rajoissa) ja baarissa käyminen (jos vaan ois seuraa sinne) onnistuu, mutta johonki isoon kaupunkiin muuttaminen onki sitte paljo isompi juttu, kun ei haluais viedä lapselta isää.

Kaduttaa se, että en ole elänyt semmosta aikaa jolloin olisin elänyt vain itselleni. Juu, en kaivannut silloin sitä, mutta nyt huomaan että se olis ollut erittäin tarpeen.

No sinä olet sinä. Harmi että sinulla tuli tuollainen fiilis. Ehkä olisi pitänyt harkita paremmin, me harkitsimme emmekä kadu. Katuisin jos olisin myöhemmin lapset tehnyt, tai näin voisin kuvitella.

 

[astrolabe]

Olen kysynytkin, ja monelta. Ja myös monelta ydinperheen lapselta jotka kärsii ikänsä vanhempien huonoista väleistä tai erosta.
Miehet on ihan turhia lastenkasvatuksessa. Rohkea ja itsenäinen vahva nainen pärjää itsekin kuten luonto on tarkoittanut. Siinä olen samaa mieltä että lapsen on hyvä kuitenkin tietää kuka on isänsä ja varmaan tavatakin. Niin meilläkin on kun olen asian sillä tavalla järjestänyt.

Pärjäsin hyvin yyhoonakin lasten kanssa, ei siinä mitään. Lapset ovat kävelevä käyntikorttini ja suositukseni, enkä ole sellaiseen törmännyt, jolla olisi heistä pahaa sanaa.

Olen nyt ekaa kertaa oikeassa parisuhteessa (aiemmat 2 avioliittoa lähinnä etäsuhteita) ja en voi kyllin kiittää Dataa hänen panoksestaan perheen hyväksi. Tosin meillä muutenkin nuo vanhemmuuden roolit menevät perinteiseen verrattuna kohtalaisen käänteisesti. Isän tärkeyden lapsille on parhaiten oivaltanut ihan näin läheltä katsoen.

Siitä olen samaa mieltä, että yyhoona on helppoa olla vanhempi, koska ei ole toista paikalla kyseenalaistamassa esim. kuria tai sääntöjä. Aika hyvin ollaan yhteinen linja löydetty, eikä lapset pysty pelaamaan toista sallimaan sen minkä toinen on kieltänyt.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27983214]Mun mielestä juuri toisinpäin; ketjussa vilisee parikymppisiä epävarmoja äitejä, jotka sitten osoittaa sen kypsyytensä alkamalla nimittää 30+ äitejä mm. lehmiksi. Itse en edes parikymppisenä sortunut nimittelemään yhtään ketään. Niin ne ajat muuttuu, eikä näköjään parempaan...[/QUOTE]

Missä täällä vilisee nuoria jotka haukkuvat vanhempia? Sain lapseni nuorena, mutta nyt kuulun jo teihin "vanhempiin" äiteihin ja mua hävettää teidän puolesta mitä suustanne päästelette.

 

["vieras"]

Minäkään en ymmärrä tuota littledeathin kommenttia, että "miehet on ihan turhia lastenkasvatuksessa". Meillä isällä on kyllä ihan tasavertainen rooli vanhemmuudessa kuin minullakin. Olisko tämä sitten ikäkysymys? Ainakin ystäväpiirissäni on sama linja, miehet ihan yhtä tärkeitä kuin naiset vanhemmuudessa, tosin meillä kaikki tehneet lapsensa 30+ iässä.

 

[Orion-]

No sinä olet sinä. Harmi että sinulla tuli tuollainen fiilis. Ehkä olisi pitänyt harkita paremmin, me harkitsimme emmekä kadu. Katuisin jos olisin myöhemmin lapset tehnyt, tai näin voisin kuvitella.

Mua kiinnosti silloin vain perheen saaminen. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä juuri siksi kiinnostiki että se oli melkeen ainut mitä elämästä tiesin... Olin 19v kun sitouduin mieheen ja lasta alettiin yrittää. Tais olla semmosta tiedostamatonta kuvitelmaa että sitte ku on mies ja talo ja lapsi ni kaikki on hyvin ja ihanaa. En tuntenu itseäni silloin vielä, en tunne vieläkään mutta nyt sentään tajuan sen.
Näillä mennään...

 

["vieras"]

No sinä olet sinä. Harmi että sinulla tuli tuollainen fiilis. Ehkä olisi pitänyt harkita paremmin, me harkitsimme emmekä kadu. Katuisin jos olisin myöhemmin lapset tehnyt, tai näin voisin kuvitella.

Eihän Orion kritisoinut ketään muuta, kertoi vain omasta tilanteestaan ja siitä, mikä häntä on jäänyt kaduttamaan.

En ymmärrä, että heti pitää tulla huutamaan, että MEILLÄ VAAN ON PARAS NÄIN... Jos toinen ei edes kysele, miten teillä muilla menee. Kuulostaa siltä, että ei teilläkään taida kuitenkaan olla mennyt tuo elämä ilman katumuksia, kun sitä pitää niin voimakkaasti puolustella.

 

[Anteeksi]

[QUOTE="vieras";27983645]Eihän Orion kritisoinut ketään muuta, kertoi vain omasta tilanteestaan ja siitä, mikä häntä on jäänyt kaduttamaan.

En ymmärrä, että heti pitää tulla huutamaan, että MEILLÄ VAAN ON PARAS NÄIN... Jos toinen ei edes kysele, miten teillä muilla menee. Kuulostaa siltä, että ei teilläkään taida kuitenkaan olla mennyt tuo elämä ilman katumuksia, kun sitä pitää niin voimakkaasti puolustella.[/QUOTE]

Ymmärsin varsin hyvin meidän erot. Meillä vaan on eri tavalla. Moniakin asioita kadun, lapsensaanti-ikääni en. Kuinka voimakkaasti täällä kolmekymppiset äidit puolustelevat ja yökkäävät nuorempiaan kohtaan. Ikäkö toi viisautta, no ei nähtävästi. Ei ollut tarkoitus erityisesti huudella orionille. Sanoin vain ehkä liian terävsti miten asiamme eroavat toisistaan odottaen jo sitä huutelua "mehän sanottiin!! Kaikki 20-25v äidit...!"

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27983645]Eihän Orion kritisoinut ketään muuta, kertoi vain omasta tilanteestaan ja siitä, mikä häntä on jäänyt kaduttamaan.

En ymmärrä, että heti pitää tulla huutamaan, että MEILLÄ VAAN ON PARAS NÄIN... Jos toinen ei edes kysele, miten teillä muilla menee. Kuulostaa siltä, että ei teilläkään taida kuitenkaan olla mennyt tuo elämä ilman katumuksia, kun sitä pitää niin voimakkaasti puolustella.[/QUOTE]

Olet oikeassa, että Orion ei kritisoinut ketään. Mutta tuo loppuosa on kyllä tekopyhää paskaa. Tässä ketjussa on haukuttu nuoria äitejä, kyseenalaistettu ikää jolloin ovat saaneet lapsia, yleistetty jne niin ihan luonnollinen reaktio on puolustautua eikä se tarkoita sitä, että katuisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27983680]Olet oikeassa, että Orion ei kritisoinut ketään. Mutta tuo loppuosa on kyllä tekopyhää paskaa. Tässä ketjussa on haukuttu nuoria äitejä, kyseenalaistettu ikää jolloin ovat saaneet lapsia, yleistetty jne niin ihan luonnollinen reaktio on puolustautua eikä se tarkoita sitä, että katuisi.[/QUOTE]

Jos otsikossa kysytään, että mitä tarkoittaa menetetty nuoruus, niin eikö siihen silloin saisi vastata? Siis sen mukaan, mitä itse olis menettänyt, jos olis lapset tehnyt nuorempana?

Mitä ihmeen haukkumista se nyt on? Jos minä vastaan, mitä itse olisin menettänyt jos olisin tehnyt lapset aikaisemmin. En minä sano, että toiset menettää ne samat asiat, minä puhun vain omasta elämästäni.