Mitä Sinä ajattelit tehdä, että Kauhajoen tapaiset verilöylyt loppuisivat?

[Huolestunut äiti]

Nyt todellakin heräsin. Jokelan surmien kohdalla ajattelin, että vain yhden seonneen nuoren aikaansaama, mutta nyt ei voi enää niin ajatella! Mikä sitten syynä - 90-luvun lama, pyssypelien yleistyminen 90-luvulla väkivalta pelit ovat aina vain aidoimpia!), koulukiusaaminen, yksinäisyys (lasten)..

Meidän perheessä muuttuu (muuttui) arki tällä tavalla:

Kaikki leluaseet heitin roskiin, en anna vastaisuudessakaan lasten pelata pyssypelejä, ampumisharrastukset saavat lapsilla jäädä väliin. Ajoin keskustella asiasta lasten kanssa, kunhan kasvavat - siis aseista ja muista asioista, pyrin olemaan perheelleni läsnä..

Yhteiskunnalta odotan jotain reaktiota tähän ja ajoin osallistua siihen miten yksilönä tai perheenä ikinä voinkaan osallistua.

Nämä on loputtava! Seuraavalla kerralla voi jo olla meidän lasten vuoro! Osaanottoni omaisille.

 

[airiin]

poikalapsi tekee pyssyn vaikka kepistä tai legoista, sitä on turha alkaa vouhkaamaan, se on luonto sellanen. minä annan edelleen 11 veeni leikkiä sotaa, koska se on ihan normia. normia ei sitten ole se, jos hän ei lopeta sitä aikuisena. mutta jos tahtoo metsästää, ni ok.

en muuta mitään, edelleen kasvatan lapsiani empatiaan, ihmishengen arvostukseen ja siihen, että pelit on pelejä-eivät totta.

 

[Frau Maria]

Olemalla lasten kanssa, vaikka sohvalla maaten. Kieltäytymällä liiallisista ylitöistä. Pyytämällä vapaata lasten kanssa oloon. Pitämällä eskarilaisen välillä poissa esikoulusta, että saamme olla yhdessä -minulla on viikonloppuisin töitä.

Pitämällä oman mielen avarana kaikkia ihmisiä kohtaan, olemalla ihmisille ystävällinen ja huomaavainen. Juttelemalla lasteni kanssa kaikesta. Ottamalla heitä syliin. Arvostamalla heitä, heidän osaamistaan -vaikka urheiluasekäyttöä.

 

[sisukasmami]

Olemalla lasten kanssa, vaikka sohvalla maaten. Kieltäytymällä liiallisista ylitöistä. Pyytämällä vapaata lasten kanssa oloon. Pitämällä eskarilaisen välillä poissa esikoulusta, että saamme olla yhdessä -minulla on viikonloppuisin töitä.

Pitämällä oman mielen avarana kaikkia ihmisiä kohtaan, olemalla ihmisille ystävällinen ja huomaavainen. Juttelemalla lasteni kanssa kaikesta. Ottamalla heitä syliin. Arvostamalla heitä, heidän osaamistaan -vaikka urheiluasekäyttöä.

täysi peesi tähän meillä mies metsästää ja jos poika innostuu,en aijo kieltää häntä metsästyksestä.

 

[Poppinen]

poikalapsi tekee pyssyn vaikka kepistä tai legoista, sitä on turha alkaa vouhkaamaan, se on luonto sellanen. minä annan edelleen 11 veeni leikkiä sotaa, koska se on ihan normia. normia ei sitten ole se, jos hän ei lopeta sitä aikuisena. mutta jos tahtoo metsästää, ni ok.

en muuta mitään, edelleen kasvatan lapsiani empatiaan, ihmishengen arvostukseen ja siihen, että pelit on pelejä-eivät totta.

Joo kyllä varmaan kehittääkin mutta ei kai vanhempien tarvitse olla sitä tukemassa? Joskus taannoin oli super nanny ohjelmassa perhe joiden lapsilla oli leikkiaseita ja leikkivät niillä jatkuvasti todella agressiivisesti. Kun aseet kiellettiin niin laste käytös muuttui totaalisesti. Jos kotona annetaan malli että sotiminen ja taistelu on ok niin kyllä se pakosti vaikuttaa tuleviin asenteisiin ja ajatuksiinkin.

Tuo metsästys on sitten mielestäni eri asia. Siinä opitaan vastuulliseen aseen käyttöön ja se hillitön räiskiminen ei ole pääasia hommassa.

 

[Mia]

Aseet pois yksityishenkilöiltä kokonaan,tavalliset ihmiset ei aseita tartte. Mun on vaikee sanoo mitä teen toisin,mulla kolme tyttöä ja me puhutaan yhdessä näistäkin asioista.Enemmän mä pelkään että joku idiootti jätkä tekee niille jotain...Ikävä kyllä mä alan pitään poikia ja miehinä uhkana mun tytöilleni

 

[airiin]

poikalapsi tekee pyssyn vaikka kepistä tai legoista, sitä on turha alkaa vouhkaamaan, se on luonto sellanen. minä annan edelleen 11 veeni leikkiä sotaa, koska se on ihan normia. normia ei sitten ole se, jos hän ei lopeta sitä aikuisena. mutta jos tahtoo metsästää, ni ok.

en muuta mitään, edelleen kasvatan lapsiani empatiaan, ihmishengen arvostukseen ja siihen, että pelit on pelejä-eivät totta.

Joo kyllä varmaan kehittääkin mutta ei kai vanhempien tarvitse olla sitä tukemassa? Joskus taannoin oli super nanny ohjelmassa perhe joiden lapsilla oli leikkiaseita ja leikkivät niillä jatkuvasti todella agressiivisesti. Kun aseet kiellettiin niin laste käytös muuttui totaalisesti. Jos kotona annetaan malli että sotiminen ja taistelu on ok niin kyllä se pakosti vaikuttaa tuleviin asenteisiin ja ajatuksiinkin.

Tuo metsästys on sitten mielestäni eri asia. Siinä opitaan vastuulliseen aseen käyttöön ja se hillitön räiskiminen ei ole pääasia hommassa.

poikani ei leiki argressiivisesti ja kaikkea telkkarista kattomaansa ei pidä uskoa. ne ohjelmat on tehty formaatilla, ei ne ole totta. meidän poika tietää kyllä, että sotiminen ei ole ok, mutta minkäs hän luonteelleen mahtaa, että kiinnostaa silti. puhumme aiheesta paljon kotona ja hän tietää kyllä, mikä on totta ja että ihminen kun kuolee, ei saa uutta elämää kuten pelissä. aikuiset tekee näistä asioista joskus liian monimutkaisia.

 

[ÄITI]

Olemalla lasten kanssa, vaikka sohvalla maaten. Kieltäytymällä liiallisista ylitöistä. Pyytämällä vapaata lasten kanssa oloon. Pitämällä eskarilaisen välillä poissa esikoulusta, että saamme olla yhdessä -minulla on viikonloppuisin töitä.

Pitämällä oman mielen avarana kaikkia ihmisiä kohtaan, olemalla ihmisille ystävällinen ja huomaavainen. Juttelemalla lasteni kanssa kaikesta. Ottamalla heitä syliin. Arvostamalla heitä, heidän osaamistaan -vaikka urheiluasekäyttöä.

tätä nimenomaan!!!!..voi kun kaikki teksi näin

 

[Darwinin leski]

Mä en näe pyssyleikkien kieltämistä nyt kyllä ratkaisuna. Pojat on paukutelleet leikkipyssyillä maailmansivu, ja ellet anna heille niitä, ne muodostaa kädestään 'aseen' nostamalla peukun pystyyn ja panemalla etusormen tanaan.

Aion edelleen pyrkiä siihen, että meidän porukassa kaikilla on avoimet välit keskenään. Asioista jutellaan. Kaikesta voi jutella. Toisia arvostetaan sellaisina kuin he ovat. Touhutaan yhdessä, vietetään aikaa perheenä, jne.

Mutta videopelien maailmasta mä haluan pitää lapseni erossa niin pitkään kuin mahdollista, ne tuhoavat aivosoluja, kun niihin jumiutuu. Enkä näe syytä, miksi ostaisin meille semmosen saakelin laatikon, ja kyttäisin sitten haukkana, et paljonko sitä pelataan ja mitä pelejä ja... Vaikken mä niitä vastaan fanaattisesti olekaan... Mutta tuskin niistä kovasti hyötyäkään on! No, englanti saattaa vääntyä suussa helepommin, mutta kyllä mäkin sen kiitettävästi opin, vaikken oo paljoa koneita hakannut.

 

[Darwinin leski]

Aseet pois yksityishenkilöiltä kokonaan,tavalliset ihmiset ei aseita tartte. Mun on vaikee sanoo mitä teen toisin,mulla kolme tyttöä ja me puhutaan yhdessä näistäkin asioista.Enemmän mä pelkään että joku idiootti jätkä tekee niille jotain...Ikävä kyllä mä alan pitään poikia ja miehinä uhkana mun tytöilleni

Juutuubista löytyy myös naispuolisia sosiaalidarwinisteja sun muita hörhöndelöjä, jotka ovat pirun fanaattisia hekin, ei tämä pelkästään miesten juttu ole tämä pimahtaminen... :| Nytkin tolla Kauhajoen vinopäällä oli tyttö kuvaamassa, ja juonessa mukana. Vaikkei se sitten ampumassa käynytkään, niin yhtä vino se päästänsä silti oli.

 

[mie]

Mun tytöt saavat lähteä veljeni muassa metsälle hirviä ajamaan. Aikanaan saavat metsästysluvan hankkia, jos kiinnostaa. Aseet on tarkoitettu metsästykseen. Lapset ovat rauhankasvatuksen piirissä, joten en ole heistä huolissani.

 

[DS]

Asioiden taivasteleva ja säntäileva käsittelytapa mediassa (ja valitettavasti jopa politiikassa) ei tuota useinkaan mitään sellaitsa edistystä joka vähentäisi tällaisia tapahtumia.

1700/1800 lukujenvaihteessa Goethen teos "Nuoren Wertherin kärsimykset" sai aikaan sen aikasessa yhteiskunnassa nuorten miesten itsemurha-aallon. Silloin voitiin kärsiä toivottomasta rakkaussuhteesta, nyt tehdään eräänlainen joukkoitsemurha, koska kärsitään toivottomasta ihmiskunnasta.

Osa nuorista on aina kokonut (jossakin vaiheessa) eräänlaista "maailmantuskaa" tai jopa vihaa ihmiskuntaa kohtaan, tai miten sitä ahdistusta nyt kulloinkin halutaankaan sanoa.

Totuus on että maailmantuskaa ei voida poistaa, sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Toisilla yksilöillä maailmantuska on pahempi kuin toisilla mutta kaikki tuntevat sitä joskus.

Nuorisolle pitää opettaa itsekuria, vastuntuntoa ja moraalia, niin että ahdistuksissa ei heti lähdetä syyttämään ja tappamaan muita, olivatpa ne sitten syyllisiä tai syyttömiä omaan ahdistukseen.

 

[Täydellinen Nainen]

Mä en näe pyssyleikkien kieltämistä nyt kyllä ratkaisuna. Pojat on paukutelleet leikkipyssyillä maailmansivu, ja ellet anna heille niitä, ne muodostaa kädestään 'aseen' nostamalla peukun pystyyn ja panemalla etusormen tanaan.

Aion edelleen pyrkiä siihen, että meidän porukassa kaikilla on avoimet välit keskenään. Asioista jutellaan. Kaikesta voi jutella. Toisia arvostetaan sellaisina kuin he ovat. Touhutaan yhdessä, vietetään aikaa perheenä, jne.

Mutta videopelien maailmasta mä haluan pitää lapseni erossa niin pitkään kuin mahdollista, ne tuhoavat aivosoluja, kun niihin jumiutuu. Enkä näe syytä, miksi ostaisin meille semmosen saakelin laatikon, ja kyttäisin sitten haukkana, et paljonko sitä pelataan ja mitä pelejä ja... Vaikken mä niitä vastaan fanaattisesti olekaan... Mutta tuskin niistä kovasti hyötyäkään on! No, englanti saattaa vääntyä suussa helepommin, mutta kyllä mäkin sen kiitettävästi opin, vaikken oo paljoa koneita hakannut.

Siinäpä se tulikin, kaikki mitä ajattelin

 

[maximillianna]

En meinannut muuttaa mitään.
Meillä on pannassa väkivaltaiset pleikka yms konsolipelit, dvd:t ja lasten ohjelmat yleensäkin.
Tästäkin eteen päin meinasin viettää aikaani lasteni kanssa harrastaen, kuunnella heitä ja olla läsnä.
Ja jos joskus koulukiusaamista tms, niin siihen tietenkin puutun ja otan asioista selvää jos vähänkin näyttää siltä, että huolissaan pitäisi olla. (Niin kiire ei saa olla etten kerkeisi moisia huomaamaan).

 

[Tammikuu]

Mihin ei kävellen ennätä, sinne ei pidä ehtiäkään. Se on minun mottoni; "ase" tämän maailman ihan pellemäiseksi muuttunutta kiirettä vastaan. Kiire, työelämän loputon ihannointi, spinningit ja muut vetkutusharrasteet (sori vaan) sinne muutenkin ahtaasen aikatauluun työpäivän jälkeen tungettuna ei ihan mahdu mun kaaliin. Ja sitten sitä laatuaikaa nopeasti iltaisin ja viikonloppuisin muksuille: EI sovi mulle. Nykyään on tahti liian kova: mahdollisimman monta asiaa pitää saada, ja mahdollisimman nopeaan. Maailma on muuttunut mun lapsuusajoista, ja pääosin huonompaan suntaan. Meillä olisi tekniikkaa/tietoa/taitoa hyväänkin, miksi käytämme niitä usein enemmänkin väärin? Ajankuva on kalsea ja kylmä, ei hyvä. Oikeaa läsnäoloa, sitä kaipaavat varsinkin lapset ja nuoret, ei mitään "nopeita laatuaikoja".

 

[Jepsula]

Meillä oli kotona kaikki leluaseet pannassa ja sotaleikkejä ei saanu leikkejä. Naapuruston äitien kanssa oli sovittu samasta hommasta, kellään ei ollut leikkipyssyjä.

Nerokas pikkuveljeni kavereineen nakersi leikkipyssyt näkkileivistä. Niistä tuli jopa aika hienot, kun katsoivat mallia lehtikuvasta. Ja sitten saattoikin rosvo- ja poliisileikki alkaa.

 

[BDT]

Yritän muistaa aina olla ajan tasalla nuorteni kanssa siitä mitä heille kuuluu ja mitä kavereille kuuluu. Tiedän kyllä että omat poikani ovat oppineet kunnioittamaan elämää ja toisia ihmisiä, mutta heidän suojakseen on vielä paljon tehtävää. Olemme puhuneet kiusaamisen lopettamisesta, siitä on jokaisella - myös sivustaseuraajalla - vastuu. Olemme puhuneet siitä miten jokainen luokkakaveri tulisi jollain tavalla huomioida.
Onhan tässä tehtävää , pelkoa ei silti pitäisi ruokkia väärällä tavalla eikä hysterialle antaa valtaa.

 

[vieras]

Meinasin vaikuttaa niin, että en anna tapaukselle liikaa julkisuusarvoa. En siis aio tämän enempää vatvoa asiaa netissä, en aio osallistua tapaukseen liittyviin yhteisöihin tms. sillä julkisuuttahan nämä muuten näkymättömät nuoret kaipaa. Eikä heidän tartte olla paikalla seuraamassa saamaansa julkisuutta, kun tietävät näiden edellisten verilöylyjen aiheuttaman julkisuuden.

Muuten aion olla niinkun tähänkin asti, annan lapselleni rakkautta, opetan käytöstapoja ja hyväksymään erilaisuutta (tiettyyn pisteeseen).

 

[Himpulat ja Vimpulat]

vietän lasteni kanssa mahdollisimman paljon aikaa,jos nettiä haluavat joskus käyttää, käyttävät sitä meidän vanhempien valvonnassa, videopelejä ei meillä pelailla (väkivalta-pelit vääristävät lapsen ajatusmaailmaa, pahimmillaan niin että ihmisen tappaminen tuntuu kärpäsen nistimiseltä ), kaikista asioista puhutaan, paha olo puretaan sanoin keskutellaan ja selvitään ne yhdessä.´, annetaan rakkautta, rajoja ja turvaa :heart: :heart: :heart:

omalla esimerkillä opetetaan että lähimmäisestä välitetään, ihmishenkeä (ja eläin) arvostetaan, empatiaa

 

[Jepsula]

Nyt käsi sydämmelle: oliko teidän koulussa yhtäkään hiljaista poikaa, joka ei kaveerannut muiden kanssa ja joka vetäytyi erilleen, harrasteli jotain mistä kukaan ei oikein tiennyt mitä, ja jota kaikki piti vähän omituisena? Mitä teitte asialle? Mitä tekisitte, jos olisitte uudelleen samassa tilanteessa?

Jos joku koulukaverinne olisi toistuvasti kertonut (kuten Auvinen) että hän uskoo "luonnonvalintaan", uskoo että ihmiskunnan saasta pitäisi tuhota, uskoo että vain vahvempien pitää selvitä - olisitko rehellisesti koittanut aktiviisesti hakeutua hänen seuraansa, ystävystyä, ymmärtää?

Mikäli et, miksi nyt pitäisi uskoa siihen, että nämä hiljaiset, erikoiset nuoret miehet joilla no vaarallisia ajatuksia, voitaisiin jotenkin pelastaa sillä, että "koulukiusaaminen" ja kaveripiirin ulkopuolelle jättäminen loppuisi, ja kaikki hyväksyisivät luonnonvalitsijan mielipiteineen osaksi yhtä suurta perhettä.

 

[Bdt]

Nyt käsi sydämmelle: oliko teidän koulussa yhtäkään hiljaista poikaa, joka ei kaveerannut muiden kanssa ja joka vetäytyi erilleen, harrasteli jotain mistä kukaan ei oikein tiennyt mitä, ja jota kaikki piti vähän omituisena? Mitä teitte asialle? Mitä tekisitte, jos olisitte uudelleen samassa tilanteessa?

Jos joku koulukaverinne olisi toistuvasti kertonut (kuten Auvinen) että hän uskoo "luonnonvalintaan", uskoo että ihmiskunnan saasta pitäisi tuhota, uskoo että vain vahvempien pitää selvitä - olisitko rehellisesti koittanut aktiviisesti hakeutua hänen seuraansa, ystävystyä, ymmärtää?

Mikäli et, miksi nyt pitäisi uskoa siihen, että nämä hiljaiset, erikoiset nuoret miehet joilla no vaarallisia ajatuksia, voitaisiin jotenkin pelastaa sillä, että "koulukiusaaminen" ja kaveripiirin ulkopuolelle jättäminen loppuisi, ja kaikki hyväksyisivät luonnonvalitsijan mielipiteineen osaksi yhtä suurta perhettä.

Tää on kyllä ihan totta. Käsi sydämellä vastaan että niille naurettiin ennen , minä muiden mukana. Omat lapsenikin osaavat heti nimetä pari erikoista hiljaista poikaa omilta tai rinnakkaisluokilta. EI heillä ole mitään yhteistä joten kaveeraaminen on todella epätodennäköistä. Mutta ei se tarkoita että näiden tyyppien kiusaaminen olisi sitten se seuraava vaihtoehto.

 

[Wanha-Rouva]

Yksinkertaisesti vain kiire, kiire,kiire pois lapsiperheiltä, paljon enemmän aikaa lapsille.

 

[Kimppa]

Isällä (minun lisäksi) läheiset suhteet poikien kanssa jo nyt. Sitä jatketaan. Pojille on tosi tärkeää, että isä välittää ja viettää heidän kanssaan aikaa.

Ollaan yhdessä lasten kanssa, ei tuoda hektisyyttä, kiirettä tai työstressiä kotiin. Ei suoriteta vapaa-aikaa, vaan pitää jäädä sellaista löysää aikaa vain jutella ja olla. Työ ei saa viedä liikaa aikaa ja energiaa, koska se on suoraan pois lapsilta ja rennolta yhdessäololta.

Ei anneta tietokonepelejä liian aikaisin ja pelaamisen määrää rajoitetaan jos alkavat niistä isompana kiinnostua.

Ei eletä hektistä "tässä ja nyt" -elämää, vaan annetaan tunne jatkuvuudesta. Siihen liittyy esim. se, että vanhemmat pysyvät yhdessä eivätkä keskity omiin (koko ajan uusiin ja vaihtuviin) parisuhdekuvioihinsa ja oman elämän "draamaan". Koti pitää rauhoittaa jatkuvalta draamalta ja sen pitää olla se turvallinen rauhoittumisen ja tasapainon paikka kun ulkomaailma on lyhytjänteistä, "minkään jatkuvuuteen ei voi luottaa": pätkätyötä, pätkäparisuhteita, pätkä sitä pätkä tätä...

Annetaan pojille uskoa tulevaisuuteen. Vaikka aikuisenkin mielen laittaa tällaiset uutiset synkäksi, pitää lapselle luoda aina tunne, että tästä selvitään ja että elämä kantaa. Pitää suhteuttaa lapselle ja nuorelle se, että maailma ei ole ihan täysin hullu, vaan suurin osa ihmisistä on edelleenkin ihan normaaleja toisistaan välittäviä ihmisiä. Maailmassa on edelleen paljon hyvää, kaunista ja ihanaa. Pitää auttaa näkemään ja löytämään se.

Kun pojat ovat isompia, aion kysellä heidän tekemisistään ja olla koko ajan tarkkana korvana mitä kuuluu. Vaikka se olisi heistä "typerääkin", että äiti kyselee perään, aion tehdä sitä pidempäänkin kuin siihen asti kun ovat kotona. Aion käydä heidän luonaan, olla kiinnostunut heidän elämästään. Se on pahinta, että lakaisisi ongelmat maton alle, tai antaisi kuvan ettei kiinnosta (vaikkei asia olisikaan niin) tai välitä kun ei soita tai käy.

Puhutaan, puhutaan, puhutaan. Kuunnellaan, kuunnellaan, kuunnellaan.

 

[nöppönen]

Mä en näe pyssyleikkien kieltämistä nyt kyllä ratkaisuna. Pojat on paukutelleet leikkipyssyillä maailmansivu, ja ellet anna heille niitä, ne muodostaa kädestään 'aseen' nostamalla peukun pystyyn ja panemalla etusormen tanaan.

Aion edelleen pyrkiä siihen, että meidän porukassa kaikilla on avoimet välit keskenään. Asioista jutellaan. Kaikesta voi jutella. Toisia arvostetaan sellaisina kuin he ovat. Touhutaan yhdessä, vietetään aikaa perheenä, jne.

Mutta videopelien maailmasta mä haluan pitää lapseni erossa niin pitkään kuin mahdollista, ne tuhoavat aivosoluja, kun niihin jumiutuu. Enkä näe syytä, miksi ostaisin meille semmosen saakelin laatikon, ja kyttäisin sitten haukkana, et paljonko sitä pelataan ja mitä pelejä ja... Vaikken mä niitä vastaan fanaattisesti olekaan... Mutta tuskin niistä kovasti hyötyäkään on! No, englanti saattaa vääntyä suussa helepommin, mutta kyllä mäkin sen kiitettävästi opin, vaikken oo paljoa koneita hakannut.

minä peesaan tätä. lautapelit ja yhdessäolo/tekeminen kunniaan!

 

[Jepsula]

Tää on kyllä ihan totta. Käsi sydämellä vastaan että niille naurettiin ennen , minä muiden mukana. Omat lapsenikin osaavat heti nimetä pari erikoista hiljaista poikaa omilta tai rinnakkaisluokilta. EI heillä ole mitään yhteistä joten kaveeraaminen on todella epätodennäköistä. Mutta ei se tarkoita että näiden tyyppien kiusaaminen olisi sitten se seuraava vaihtoehto.

Tietenkään ei ole syy kiusata, ehdottomasti ei.

Mutta esim. Auvisen kohdallahan luokkakavereiden mukaan kukaan ei sinällään kiusannut, hänet vaan jätettiin porukan ulkopuolelle eikä hänellä ollut kavereita.

Luulisin, että jos olisin ollut jommankumman ampujan luokalla, olisin pitänyt kavereita omituisina enkä olisi mitenkään erikoisemmin koittanut lähestyä tai ystävystyä. Ehkäpä se sitten olisi ollut minun syyni, että kävi miten kävi, mutta myönnän etten nyt työpaikassakaan koita väkisin vääntämällä ystävystyä eristäytyvien erakkoluonteiden kanssa, vaikka olenkin ihan ystävällinen kun osutaan samaan paikkaan. Jos joku heistä salaa suunnittelisi työpaikka-ammuskelua, varmaan se sitten yleisen mielipiteen vuoksi olisi minunkin vikani, koska "hiljainen mies oli eristetty työyhteisön ulkopuolelle".