Mitä sanotte tästä-hyväksyn täysin mieheni ystävyyden eksänsä kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alkuper.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alkuper.

Vieras
He ovat eronneet jo 8 vuotta sitten. Pari vuotta eron jälkeen miehen eksä sairastui masennukseen, ja alkoi lääkitä sitä alkoholilla. Tänä päivänä hän on alkoholisti, ja edelleen masentunut, hänellä ei ole aikomustakaan parantua. Hän on aina välilä psykiatrisessa sairaalassa, ja välillä katkolla.Hän on yrittänyt useasti itsemurhaa.

Hänellä ei ole ketään ystäviä, kaikki ovat hänet hylänneet. Paitsi mieheni. Hän soittelee miehelleni aina silloin tällöin ja purkaa sydäntään, mies aina joskus valittaa ettei jaksaisi, mutta tietää olevana naisen ainut ystävä.

Minä hyväksyn asian täysin, ja olemme käyneet naisen luona porukalla, ja usein hän miehelle soittaessaan haluaa jutella minunkin kanssani. Hän muistaa aina lastamme lahjoilla tämän merkkipäivinä ja jouluna.

En ole tippaakaan mustasukkainen, koska tiedän ettei ole mitään epäilystä. Mielestäni mustasukkaisuus kuluttaa ihmistä turhaan, minä ajattelen niin että luotan kunnes toisin todistetaan. Sitäpaitsi uskon että jos mies pettäisi, hänen huonossa jamassa oleva eksänsä olisi viimeinen jonka kanssa hän sen tekisi. Mies kertoo aina kun eksä soittaa, ja minä olen usein paikalla. Hän puhuu aina kuulteni, ja on muutenkin avoin eksänsä suhteen.

Silti halusin kysellä mitä mieltä te olette, olenko omituinen kun en vaadi miestäni katkaisemaan välejään eksänsä kanssa? Jotenkin vaan luulen että ystävyys mieheni kanssa pitää tämän naisen edes jotenkin elämän syrjässä kiinni. Ei elämässä aina voi vaan ajatella negatiivisesti ja itsekkäästi. Sitäpaitsi toista ei voi koskaan omistaa. En keksi yhtään syytä miksen luottaisi mieheeni.

Jotkut tuttavani kun vaan kovasti ihmettelevät että hyväksyn heidän ystävyytensä...
 
Et ole omituinen. Mä en ymmärrä sitä miks pitäis vihata exiä tms, tai ettei sais olla tekemisissä tai vaikka ystäviä jos pitää toisesta. Iteki voisin olla exän kans tekemisissä, ja miksei hänen vaimonsaki kanssa, jos heitä huvittais (no, enpä oo koskaan kyselly, kuulumisia vaan jonku kerran vaihtanu). Exä oli/on mukava ihminen. :)
 
Kuulostaa hyvälle.

Uskon että useimmilla itseasiassa on noin. Ongelmalliset suhteet eksään vain ovat niitä, jotka tuppaavat dominoimaan keskusteluja - ihan ymmärrettävästikin, koska silloinhan niissä on enemmän pohdittavaa kuin tilanteessa jossa kaikki on hyvin eikä ketään rassaa mikään.
Meillä miehen eksä on yhden lapsemme kummi.
 
Minusta kuulostat erittäin järkevältä ihmiseltä :) Itse olen hyvissä väleissä exäni ja hänen uuden vaimonsa kanssa. Käyvät meillä yhdessä lasten synttäreillä ja harvakseltaan muuten vaan kahvilla. Onhan tätä joskus joku ihmetellyt, mutta antaa ihmetellä rauhassa :D
 
Mitäs mieltä olette tästä: Minä en kysy mieheltäni hyväksyntää ystävistäni eikä hän minulta. Minä päätän itse kenen kanssa olen ystävää, samoin hän. Minun ei tarvitse tehdä hänelle tiliä kenen kanssa olen milloinkin puhunut puhelimessa tai muuten ollut yhteydessä.
 
Hienoa että eksällä on edes joku ystävä. Tosin en minäkään mistään juoposta olisi mustasukkainen mutta moniko olisi edelleen sitä mieltä että eksän kanssa on ihan ok olla ystäviä jos tämä ei olisi alkoholisti ja vielä erittäin viehättävä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kilö;22407486:
Hienoa että eksällä on edes joku ystävä. Tosin en minäkään mistään juoposta olisi mustasukkainen mutta moniko olisi edelleen sitä mieltä että eksän kanssa on ihan ok olla ystäviä jos tämä ei olisi alkoholisti ja vielä erittäin viehättävä?

Minä.
Mieheni eksä ei ole alkoholisti ja on erittäin viehättävä nainen ja hyvä ystävä meille molemmille.
 
[QUOTE="johanna";22407469]Mitäs mieltä olette tästä: Minä en kysy mieheltäni hyväksyntää ystävistäni eikä hän minulta. Minä päätän itse kenen kanssa olen ystävää, samoin hän. Minun ei tarvitse tehdä hänelle tiliä kenen kanssa olen milloinkin puhunut puhelimessa tai muuten ollut yhteydessä.[/QUOTE]


Sinä, siis sinä ilmaiset asian huonosti. Ei minunkaan mitään tarvitse, mutta minun parisuhteeseeni kuuluu avoimuus.
 
Ymmärrän joo,jos toinen on tommonen rassukka. Mutta jos ois kyse ihan täysillä käyvistä ihmisistä,niin emmä nää mitään syytä miksi pitäisi kaveerata exien kanssa, Ei mua henk.koht. itseänikään kiinnosta hengailla exäni kanssa ja vielä vähemmän uskon että se kiinnostaa miestäni. Se oli sitä aikaa ja nyt on nyt,molemmilla on omat perheet ja omat elämät eri puolilla Suomea. Lämmöllä voin muistella ensirakkautta,mutta siihen se sit jääkin.
 
[QUOTE="johanna";22407469]Mitäs mieltä olette tästä: Minä en kysy mieheltäni hyväksyntää ystävistäni eikä hän minulta. Minä päätän itse kenen kanssa olen ystävää, samoin hän. Minun ei tarvitse tehdä hänelle tiliä kenen kanssa olen milloinkin puhunut puhelimessa tai muuten ollut yhteydessä.[/QUOTE]

Ei mieskään kysele hyväksyntää ystävistään, eikä hänen tarvitse tehdä minulle tiliä kenen kanssa on ollut yhteydessä. En ole sitä koskaan vaatinut, hän tekee sen ihan täysin vapaaehtoisesti, samoin kuin minäkin.

Olemme avoimia toisillemme ihan omasta tahdostamme. Eikä mieheni nyt varmaankaan kaikkia ystäviensä puheluita tai viestejä minulle, kerro, enkä minäkään, jos olemme miehen kanssa eri paikassa. Mutta jos olemme kumpikin esim. kotona, mielestäni on ihan normaalia, jos toinen kysyy toiselta tämän ystävän soittaessa, että mitä asiaa hänellä oli. Voihan siihen vastata ihan neutraalisti vaikka että soittaja puhui huolistaan yms. ( kun tällä miehen eksällä esim. ei juuri muuta olekaan )
 

Yhteistyössä