Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka on naimisissa työpaikkansa kanssa?

[naakka]

Itse en voisi KOSKAAN kuvitella olevani niin sidoksissa työpaikkani kanssa, kuin muutama tuttuni ovat =/.
Tässä muutama esimerkki;
Toinen on ravintola alalla, heille kuuluu käsittääkseni yksi lauantai kuukaudessa vapaaksi, ainakin niin tämä tuttavani on kertonut minulle.
JOKA kerta, kun hänellä pitäisi olla lauantai vapaa, joku työkaveri sairastuu ja soittaa hänelle, että "Voitko hoitaa vuoroni?" ja tämä tyyppi karaa töihin.
Tai sitten soittaa pomo..."Tulisitko taas hoitamaan sairaus sijaisuuden?"
Taas tämä tyyppi mennä viuhtoo tukka putkella töihin!
MIKSEI jotkut ihmiset osaa sanoa EI? Ja ottaa itselleen ne vapaat, jotka itselle kuuluu?
Vai onko tämä sitä että kuvitellaan, olevansa korvaamattomia duunissa?Kuvitellaan, että lafka kaatuu, ellei heitä ole paikalla...?

Toinen tuttuni on sellaisessa kotipalvelutyössä.
Hänelle oli myös luvattu lauantai vapaa...Kuinka ollakaan, suunnitelmat muuttuivatkin ja hänen piti päivystää puhelinta koko ilta, jos soitto tulee, pitää lähteä töihin!
Eikö jumalauta ihmisillä ole pokkaa sanoa, vaikka että SOVIMME jo etukäteen viikko sitten että menemme vaikka häihin Kauhavalle.
MIKSI jotkut luopuu harvoista vapaistaan työpaikan kustannuksella?
Eihän työnantaja voi moista vaatia?

Itse pitäisin kynsin hampain kiinni sovituista vapaista ja varsinkin kun kyse ei ole yhdestä eikä kahdesta kerrasta!Tuttuni juoksevat, jos joku fiksumpi sanoo vaikka potevansa migreeniä (todellisuudessa ei ole välttämättä sairas ollenkaan).

Ei ole juu minulta pois, mutta kummeksuttaa ja sitten valitetaan miten loppu ollaan ja miten raskasta on.
Mitää tuollaiset ihmiset kaipaa?Sitä että niitä ylistetään, kuinka hyviä ihmisiä he ovat, kun uhraavat harvat vapaa päivänsä duunille AINA ja lupautuvat AINA tulla töihin, jos siellä on vajetta?

Toki ymmärrän jos vuorotöissä JOSKUS vaihdetaan kaverin kanssa vaikka vuoroa, jos toisella on joku tärkeä meno, mutta moista POMPOTTELUA en ymmärrä...

Oletteko TE naimisissa työnne kanssa?

 

[npr]

mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka on naimisissa työpaikkansa kanssa?

No onpas outo puolisovalinta.
*sorry, kiire, en ehdi lukea noin pitkää kirjoitusta*

 

[Tianna]

Minusta on upea asia, jos töistä nauttii, ja minun puolestani töitä saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Minusta pompoteltavana oleminen ei ole työn kanssa naimisissa olemista, vaan typerää alistumista, jollaista työnantaja ei voi vaatia. Ja varsinkin on typerää olla väsynyt ja valittaa, jos ei tee asialle mitään.

 

[naakka]

Minusta on upea asia, jos töistä nauttii, ja minun puolestani töitä saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Minusta pompoteltavana oleminen ei ole työn kanssa naimisissa olemista, vaan typerää alistumista, jollaista työnantaja ei voi vaatia. Ja varsinkin on typerää olla väsynyt ja valittaa, jos ei tee asialle mitään.

Luitko ap tekstini esimerkit?
Onko tämä kovinkin yleistä, että ollaan niin helvetin täydellisiä, ettei pidetä itselle KUULUVIA vapaita?Vaan haalitaan KAIIKKI sijaisuudet, jotka joku nyt viitsii tielle heittää.
Olenko vajaa älyinen kun en pidä työstä (mistään työstä ) niin paljoa, että luopuisin minulle KUULUVISTA vapaa päivistä?
Vai olenko vaan moraaliton, kun ajattelen enemmän itseäni ja omaa jaksamistani kuin sitä miten työpaikka pysyy pystyssä kun olen sieltä pois...?