Mitä olette mieltä siitä, että ystävä unohtaa aina silloin, kun hänellä menee hyvin?

[nikoko]

Siis tyhmä kysymys, anteeksi Mutta mieheni kanssa olemme tässä keskustelleet jo useamman päivän, kun tulin puhuneeeksi hänelle siitä, kuinka minusta paras ystäväni ei ole enää oikeastaan ystävä ollenkaan. Mieheni mielestä taas minun ajattelutapani on erikoinen

Minulla on ollut hyvä ystävä, sellainen todella tärkeä ja oikea sielunsisar, yli 15 vuotta. Nyt sitten, elämänkolhujen sun muun keskellä, olen huomannut että ystävälläni ei ole lainkaan aikaa minulle silloin, kun hänellä menee hyvin, evvk ja niin edelleen. Minä koen, että me emme ole enää ystäviä, koska minusta ystävyyteen kuuluu myös kohtuullista kanssakäymistäkin. Enkä tarkoita, että yhteyttä pidettäisiin tiiviisti, en ole itsekään sellainen. Minulla on monta sellaista kaveria, joiden kanssa tapaamme tai keskustelemme todella harvoin, ja välit ovat hyvät. Mutta tämä ns. paras ystäväni, hän totaalisesti unohtaa minun olemassaoloni silloin kun hänellä menee hyvin. Jos jostain kumman syystä tapaammekin, hän suhtautuu hyvin etäisesti, ja se on minusta kummallista.

Minusta se on kummallista, tai ehkä olen vain itse kummallinen En ole tiivis yhteydenpitäjä itsekään, mutta jos toistuvasti käy niin, että minua ei ole olemassakaan silloin, kun elämässä menee hyvin, ja sitten ollaan taas sydänystävää kun on erottu/väsyttää tms, niin ei se minusta ole kyllä mitään ystävyyttä

 

["tööt"]

Tuollaisia kutsutaan entisiksi ystäviksi

 

[alkupp]

[QUOTE="tööt";22982347]Tuollaisia kutsutaan entisiksi ystäviksi[/QUOTE]

No juu, sitä minäkin, mutta miehen mielestä minä olen väärässä

 

[mullakin]

En ole tiivis yhteydenpitäjä itsekään, mutta jos toistuvasti käy niin, että minua ei ole olemassakaan silloin, kun elämässä menee hyvin, ja sitten ollaan taas sydänystävää kun on erottu/väsyttää tms, niin ei se minusta ole kyllä mitään ystävyyttä

Minulla on ollut samantyylinen tilanne aika kauan, mutta olen koettanut olla kärsivällinen sitä olkapäätä tarvitsevaa kohtaan. Aika lähellä on kyllä se, että koko ystävyyssuhde jää, kun olen ollut jo yli puolen vuoden ajan se, joka soittelee. Paitsi pari kertaa tuo ex paras ystävä on soitellut kun on ollut kurjaa. En oikeastaan jaksa enää toistella sitä, että kyllä mä ehdin vastata hei puhelimeen jos vaan soittelisit...

 

[helevete]

Mulla on ihan sama tilanne! Tosin tunnettu ollaan vaan 2,5 vuotta, mutta oli ennen tätä muuttumistaan paras ystäväni. Nykyään ottaa itse yhteyttä silloin kun kiinnostaa, eli olemme nähneet viimeksi kesällä... Jos yritän pitää yhteyttä esim puhelimella/fb, niin joko keskustelu ei saa kaikua ollenkaan tai sitten se katkeaa parin viestin jälkeen hänen toimesta. Ärsyttää enkä jaksa enää olla se, joka yrittää!

 

[ex-ystävä]

Just tuo tilanne oli mulla ja ns. parhaalla ystävälläni. Yksipuolista yhteydenpitoa jatkui pitkän aikaa mutta lopulta tajusin lopettaa, kun siitä tuli mulle vain paha mieli. Nykyään ei olla missään tekemisissä

 

[helevete]

^...niin ja tälle on turha soitella kun ei vastaa kuitenkaan. Jälkeenpäin jos kysyn, miksei ole vastannut niin on ollut aina tyyliin nukkumassa. Ihmettelen vaan, etteikö osaa käyttää puhelintaan ja soittaa/tekstata sitten kun sen huomaa... Yleensä kun tästä kysyn, niin katkeaa taas yhteys

 

[ex-ystävä]

Ehkä sun ei kannata enää yrittää ottaa yhteyttä. Tiedän, että se tekee kipeää mutta menee ohi ajan myötä. Parempi kai on elää erillään kuin menettää itsekunnioitus joka kerta?

 

[mullakin]

Jos yritän pitää yhteyttä esim puhelimella/fb, niin joko keskustelu ei saa kaikua ollenkaan tai sitten se katkeaa parin viestin jälkeen hänen toimesta. Ärsyttää enkä jaksa enää olla se, joka yrittää!

Tuttua, ja minä olen kyllästynyt siihen, että soittaessani ex paras ystävä haukottelee aika usein alkajaisiksi. Ja näppiksen näpyttely kuuluu jatkuvasti puhelun aikana.

 

[vähän samaa täälläkii]

Minulla oli sama juttu. Kunnes ystävälläni todettiin kaksisuuntainen mielihäiriö (vai mikä se nyt onkaan). SE selitti niin paljon! Hän ei pitänyt parempina jaksoina pahemmin yhteyttä. Tukea sit tarvisi kun oli masennuskausi.

Nyt kun tuon tiedän, ymmärrän häntä paaaljon paremmin

Itse meinasin monta kertaa jättää ystäväni. Hyvä etten jättänyt