Mitä olen tehnyt väärin, kun arvostelua tulee joka tuutista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nuori äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä taas luen tuon viestin että yritetään varoittaa nuoria tekemästä niitä virheitä mitä itse on kokenut ja/tai nähnyt omassa elämässään. Ettei samaan kuoppaan tarttis niin monen muunkin kävellä.

Ja toisaalta taas kun se lapsi on jo maailmassa niin näille "kaikki tietäville" nuorille on hyvä joskus herätellä että se nuoruuden rakkaus aika harvalla loppu viimein kantaa niin kuin kuvitellaan. Ihan ihmisen perus-uteliaan luonteenkin vuoksi. Puhumattakaan kehityksestä matkan varrella.

Minä taas varottaisin vanhemapana lasten tekemisestä. Monilla käy niin, että äkkiseltään löydetään puoliso ja kello tikittäen tehdään nopeasti lapsi ja häät. Ollaan jo totuttu niin "itsekkääseen" elämään, ettei parisuhdetta jakseta. Sinnitellään 10v ja erotaan. :( Älkää tehkä samoja virheitä!
Aijjai!
 
[QUOTE="tiinuli";26596483]Höpsis sä mitään ole vielä näyttänyt. Vata 10-15 vuoden päästä. Tässä puhutaan pitemmistä jakoista kuin sun omaikä vielä edes on. Et kuule raka kulta voi vielä tietää paljokaan mitä tuleman pitää, vaikkapa biletyssaralla.

Minulla on tuttavapiirissä 3 17-18v äidiksi tullutta. Arvannetko ero prosentin, näin kun ollaan nyt 35 vuotiaita...[/QUOTE]

Minua ällöttää aina tämä ikääntyneempien naisten ylimielisyys nuoria naisia kohtaan. Tottahan se on, että nuoret jaksavat meitä vanhempia paremmin myös lasten kanssa.

Inhosin myös nuorempana vanhempien naisten omahyväisiä, kaikkitietäviä kommentteja siitä, kuinka he kyllä tietävät haaveitteni karisevan ja että en vielä tiedä mistään mitään ikäni vuoksi. No, haaveeni eivät karisseet. Arvomaailmani avartui, mutta perusarvoistani en ole luopunut. Ja olen saanut elämässäni sen, mitä nuorena tavoittelinkin, vaikka se niin monesta utopistiselta kuulosti.

Opin omasta kokemuksestani myös sen, että maailma tarvitsee nuoria idealisteja, nuoria rohkeita ihmisiä toteuttamaan omaa elämäänsä niin kuin he haluavat sen toteuttaa. Muuten maailma ei koskaan muutu, arvomme eivät avarru, vaihtoehtomme eivät lisäänny, kykymme sietää erilaisuutta ja erilaisia valintoja ei kasva.
 
[QUOTE="hmmm";26598499]Harvemman vanhemmankaan liitto kestää läpi elämän. Todella moni on nyt 40-50vuotiaana eronnut 30v avioliitostaan.
KEnenkään ei siis pitäisi tehdä lapsia. Tai ehkä sitten 50+ ikäisenä.[/QUOTE]

Kyllä näinkin on. Tällä matematiikalla ne alle 20v tehdyt lapset saattavat kokea uemmankin liiton romuttumisen matkan varrella ja ekös mukavaa onkin. Silti äsitykseni mukaan tilastollisesti vanhemmalla iällä solmitut liitot kestävät pitempään kuin teinisuhteet. En tiedä taustoja, mutta epäilisin että osa syynä on elämänkokemuksen karttuminen.
 
[QUOTE="jeps";26598510]WAU, oikein yliopistossa liikut. Voi, kai me ollaan sitten eriaikakuden lapsia. Siellä liikkuneena myös eikä teitä perheellisiä juuri paljoa ollut. Muutamia ja heistäkin puolet erosi jossain kohtaa.

Totta ihmeessä on hatun noston paikka jos on elämässä kaikki saatava samalalla sekunnilla. Mitä tehokaampi, sen parempi. Sehän on elämän henki. Kiire pitää olla ja suorittaa paljon, vain niin voi olla onnellinen. Äkkiä nuorena päämäärään. Piste. Ja sitten ihmetellään kun voidaan vähän pahoin...[/QUOTE]

Voimme oikein hyvin, osaamme elää elämän mukaan. Ei tarvitse elää sinun muottiesi mukaisesti, vaan omamme. Aidosti ja niin kuten me haluamme. Koko perhe voi niin hyvin ja se näkyy. Ymmärrän että se ärsyttää monia. :)
 
[QUOTE="heh";26598482]Vai poikkeus, en tiedä minkälaisissa piireissä sinä liikut. Minä liikun yliopistopiireissä joissa kaikki ahkerasti kouluttautuneet samalla kun lapset ovat pieniä. :) Siinä on hatunnoston paikka! :)[/QUOTE]

Jaa, minä taas liikun yliopistopiireissä, jossa kukaan ei ole päättänyt haluta teiniäidiksi. Kaikki keskittyvät opiskeluihin ja elämästä nauttimiseen ilman suuria rajoittavia tekijöitä.
 
Minua ällöttää aina tämä ikääntyneempien naisten ylimielisyys nuoria naisia kohtaan. Tottahan se on, että nuoret jaksavat meitä vanhempia paremmin myös lasten kanssa.

Inhosin myös nuorempana vanhempien naisten omahyväisiä, kaikkitietäviä kommentteja siitä, kuinka he kyllä tietävät haaveitteni karisevan ja että en vielä tiedä mistään mitään ikäni vuoksi. No, haaveeni eivät karisseet. Arvomaailmani avartui, mutta perusarvoistani en ole luopunut. Ja olen saanut elämässäni sen, mitä nuorena tavoittelinkin, vaikka se niin monesta utopistiselta kuulosti.

Opin omasta kokemuksestani myös sen, että maailma tarvitsee nuoria idealisteja, nuoria rohkeita ihmisiä toteuttamaan omaa elämäänsä niin kuin he haluavat sen toteuttaa. Muuten maailma ei koskaan muutu, arvomme eivät avarru, vaihtoehtomme eivät lisäänny, kykymme sietää erilaisuutta ja erilaisia valintoja ei kasva.

Mitä sinä ihmisen biologialle voit? Minusta nuoruus on ihana aika kaikkine kommervenkkeineen. Mutta tarviiko niihin päättömyyksiin vetää mukaan viaton lapsi joka saattaa ottaa vanhempansa keskenkasvuisuudesta siipeensä? Kyse ei ole ylimielisyydestä vaan siitä tosiasiasta että ihminen kehittyy henkisesti vielä pitkään 18v ikäpyykin jälkeen.

Nuorissa on voimaa moneen - mutta valitettavasti harvemmasta on nykypäivänä vanhemmaksi kovin nuorena. Ihan oikeasti, mä en tule koskaan ymmärtämään perheitä jotka hajoaa jonkun facebookin takia...Joojoo, vanhemmille ehkä ihan kiva juttu, mutta lapset?? Eikö nämä typeryydet voisi hoitaa ilman niitä lapsia?
 
ikä vaan tuppaa tuomaan perspektiiviä mistä katsoa asioita ja yleensä kyllä tiettyä vakavaraisuuttakin...

Tiedätkö miksi me kamalat vanhemmat ihmiset kerromme kamalia juttuja? Koska me olemme eläneet kaikki ajallamme tuo naiviuuden iän jolloin luulimme olevamme kuolemattomia ja selviämme ihan mistä vaan, ihan miten vaan. Ikä tuo nöyryyttä - ymmärrystä että emme ole kaikkivoipia. Ja sitä kautta elämää on elettävä vähän pitkäkestoisemmalla ajatelulla, suojataksemme itseä ja perhettämme. Mikäs siinä, sinä selviät ihan kaikesta. Mutta mitä ne "kaiket" tekee lapselle? Vaikkapa ero lapsen isästä? Auttamattakin selvää että sinä selviät... muttamutta... lapsi?

Ikä ei näy monellekaan tuovan perspektiiviä tarkastella asioita eri näkökulmista vaan yhä vahvemmin omasta näkökulmasta. Omaan kokemukseen turvautuen vedotaan siihen, että ei muillakaan voi asiat olla toisin. Ja ihan hyvää hyvyyttämmehän me vaan kerromme kamalia juttuja?

Me kaikki olemme olleet nuoria, mutta jotkut meistä muistavat vielä sen, että jokainen meistä elää oman ainutkertaisen elämänsä itse, omine kokemuksineen, omine mahdollisuuksineen ja omine valintoineen. Niistä syntyy omia elämänkokemuksia, jotka voivat hyvinkin poiketa meidän kaikkitietävien vanhojen ämmien kokemuksista.

Ikä ei todellakaan suojaa miltään elämänkokemuksilta, ei avioerolta, lasten sairastumisilta, ei työpaikan menetyksiltä. Niitä asioita on turha kuitenkin murehtia etukäteen, koska etukäteen murehtiminenkaan ei suojaa niiltä. Ikä ei myöskään ole este elää omaa elämäänsä oman elämänsä ehdoilla. Monet uskovaisetkin nuoret naiset perustavat perheen, ja he pysyvät tyytyväisinä ja onnellisina naimisissa, luoden perhettä ja elämää ympärilleen.
 
Minä taas varottaisin vanhemapana lasten tekemisestä. Monilla käy niin, että äkkiseltään löydetään puoliso ja kello tikittäen tehdään nopeasti lapsi ja häät. Ollaan jo totuttu niin "itsekkääseen" elämään, ettei parisuhdetta jakseta. Sinnitellään 10v ja erotaan. :( Älkää tehkä samoja virheitä!
Aijjai!

Kumpiakohan on enemmän ;) ? Biologisen kellon tikityksen vuoksi tehtyjä avioerolapsia vaiko leroapsi jotka on tehty teiniyden vimmassa? Jos tilastollisesti eniten eroja on alla 25 vuotiailla....
 
[QUOTE="ppe";26598589]http://www.stat.fi/til/ssaaty/2011/ssaaty_2011_2012-04-20_kuv_003_fi.html[/QUOTE]

Jep, eipä muuten ole kovinkaan iso ero. Tai ainakaan niin merkittävä esim 22vuotiaan ja 30vuotiaana välillä, että tarvitsisi omalla kohdalla edes asiaa miettiä. :)
 
[QUOTE="jeps";26598615]Kumpiakohan on enemmän ;) ? Biologisen kellon tikityksen vuoksi tehtyjä avioerolapsia vaiko leroapsi jotka on tehty teiniyden vimmassa? Jos tilastollisesti eniten eroja on alla 25 vuotiailla....[/QUOTE]

Alle 25v ei ole teini-iässä. 20-25v on oikein hyvä ikä lasten hankkimiselle. Alle 20v on melko nuori, mutta hyvässä iässä silloinkin jos talous antaa myöten jne. :)
 
Ikä ei näy monellekaan tuovan perspektiiviä tarkastella asioita eri näkökulmista vaan yhä vahvemmin omasta näkökulmasta. Omaan kokemukseen turvautuen vedotaan siihen, että ei muillakaan voi asiat olla toisin. Ja ihan hyvää hyvyyttämmehän me vaan kerromme kamalia juttuja?

Me kaikki olemme olleet nuoria, mutta jotkut meistä muistavat vielä sen, että jokainen meistä elää oman ainutkertaisen elämänsä itse, omine kokemuksineen, omine mahdollisuuksineen ja omine valintoineen. Niistä syntyy omia elämänkokemuksia, jotka voivat hyvinkin poiketa meidän kaikkitietävien vanhojen ämmien kokemuksista.

Ikä ei todellakaan suojaa miltään elämänkokemuksilta, ei avioerolta, lasten sairastumisilta, ei työpaikan menetyksiltä. Niitä asioita on turha kuitenkin murehtia etukäteen, koska etukäteen murehtiminenkaan ei suojaa niiltä. Ikä ei myöskään ole este elää omaa elämäänsä oman elämänsä ehdoilla. Monet uskovaisetkin nuoret naiset perustavat perheen, ja he pysyvät tyytyväisinä ja onnellisina naimisissa, luoden perhettä ja elämää ympärilleen.

Mites ne lapset? Taaskaan ei muisteta että ne lapset seuraa kaikki ne hemmetin kiemurat. Miksi ei voisi edes osa kuvioista käydä ihan itse ennen lapsia? Mulle on aivan sama kuinka kukakin elämänsä noin elää. Aikuinen siis. Mutta lapselle pitäsi joku stabiliteetti elämään luoda.
 
[QUOTE="heh";26598641]Jep, eipä muuten ole kovinkaan iso ero. Tai ainakaan niin merkittävä esim 22vuotiaan ja 30vuotiaana välillä, että tarvitsisi omalla kohdalla edes asiaa miettiä. :)[/QUOTE]

Niin no 30v tienoilla eroaa ne loputkin jotka on mennyt nuorena naimisiin ;). Taas kun se naimisiin meno on tehty "vasta" 30 vuotiaana niin kokoajanhan vaan pienempi määrä eroaa (ja tuolla 40v kohdillakin osa on nuorempana aloitettuja suhteita...)
 
Niin no 30v tienoilla eroaa ne loputkin jotka on mennyt nuorena naimisiin ;). Taas kun se naimisiin meno on tehty "vasta" 30 vuotiaana niin kokoajanhan vaan pienempi määrä eroaa (ja tuolla 40v kohdillakin osa on nuorempana aloitettuja suhteita...)

No nyt teet kyllä ihan omia johtopäätöksiä jo! :laugh:
Voivoi vituttaako kun minä sain kaiken onnen jo nuorempana ja se vain jatkuu ja jatkuu. :)
 
[QUOTE="hilla";26598661]Mites ne lapset? Taaskaan ei muisteta että ne lapset seuraa kaikki ne hemmetin kiemurat. Miksi ei voisi edes osa kuvioista käydä ihan itse ennen lapsia? Mulle on aivan sama kuinka kukakin elämänsä noin elää. Aikuinen siis. Mutta lapselle pitäsi joku stabiliteetti elämään luoda.[/QUOTE]

Miksi elämän kuvioiden eläminen olisi pois lapsilta? Miksi lapsi pitäisi suojata äidin kouluttautumiselta unelmien työhön ja elämiseltä ihanien läheisten ihmisten kanssa vähän epämuodollisemmalla tavalla? Lasten elämän ei tarvitse olla tasaisen tylsää arkea vaan sen tarvitsee olla turvallista, rajoiltaan selkeää ja rakkaudentäyteistä elämää.

Ei vanhempien avioero ole ainoa elämänkokemus, joka lasta voi kohdata. Eivät kaikki elämänkokemukset ole lapsille vahingollisia ja negatiivisia kokemuksia. Miten suojaat lapset omilta tai vanhempiensa sairauksilta tai kuolemalta?

Lapsiin suhtaudutaan nykyään kuin erilliseen osaan elämässä. Lapset ovat osa elämää niin heidän vanhemmilleen kuin ympäröivälle yhteiskunnallekin. Elämää ei voi silottaa lapsille valmiiksi kuplaksi - eivät nuoremmat eivätkä vanhemmat - eikä tarvitsekaan, koska lapset joutuvat elämään tässä samassa elämässä meidän kanssamme. Nuori vanhemmuus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita avioerolasta, joten on ylimielistä itsekorostusta vetää sitä korttia koko ajan esiin.
 
Niin no 30v tienoilla eroaa ne loputkin jotka on mennyt nuorena naimisiin ;). Taas kun se naimisiin meno on tehty "vasta" 30 vuotiaana niin kokoajanhan vaan pienempi määrä eroaa (ja tuolla 40v kohdillakin osa on nuorempana aloitettuja suhteita...)

Mies on "jo" 30 ja suhde vaan paranee mutta arvaas mikä meillä teineillä/nuorilla on hyvä puoli. Kun te "vanhemmalla" iällä saaneet eroatte niin teillä on muksut vielä ihan pieniä, meillä nuorina lisääntyneillä ne lapset on jo isoja sitten KUN +30 erotaan :P

Ekan sain 18-vuotiaana ja se oli liian aikaisin. Ollaan pärjätty aina hyvin, mies oli täysin valmis 21-vuotiaana lapseen mutta se oli liian aikaisin siinä mielessä että asiat meni tosiaan vaikeimman kautta. Toisen sain 22-vuotiaana ja sillon oli oma asunto, koulutus, työpaikka eli elämäntilanne tasaantunut mukavasti. Nyt 27 ja esikoinen 9 mutta varmasti olen edelleen aivan liian nuori tietämään vielä mistään mitään :D Mies on edelleen sama, on työt, koulutukset, maailman paras parisuhde, ihanat muksut ja kaikki mallillaan joten MINÄ olen iloinen että teimme lapset nuorena, viis muista :) Enkä edelleenkään tiedä että milloin se nuoruuden eläminen sitten iskee enkä ymmärrä mitä nämä "pierut" tarkoittaa mutta varmasti olen siihen vielä liian nuori, eikö? ;)
 
[QUOTE="hih";26598689]No nyt teet kyllä ihan omia johtopäätöksiä jo! :laugh:
Voivoi vituttaako kun minä sain kaiken onnen jo nuorempana ja se vain jatkuu ja jatkuu. :)[/QUOTE]










Älä ole ylimielinen, opettele nöyryyttä ja henkistä kasvua. Muista, että ylpeys käy lankeamuksen edellä! Elämä voi heittää sinullakin häränpyllyä, mistä tiedät haluaako vaikka miehesi olla sinun kanssa viiden vuoden kuluttua? Se avioliitto ei ole aina vain sinusta itsestä kiinni.
 
[QUOTE="vieras";26598759]Mies on "jo" 30 ja suhde vaan paranee mutta arvaas mikä meillä teineillä/nuorilla on hyvä puoli. Kun te "vanhemmalla" iällä saaneet eroatte niin teillä on muksut vielä ihan pieniä, meillä nuorina lisääntyneillä ne lapset on jo isoja sitten KUN +30 erotaan :P

Ekan sain 18-vuotiaana ja se oli liian aikaisin. Ollaan pärjätty aina hyvin, mies oli täysin valmis 21-vuotiaana lapseen mutta se oli liian aikaisin siinä mielessä että asiat meni tosiaan vaikeimman kautta. Toisen sain 22-vuotiaana ja sillon oli oma asunto, koulutus, työpaikka eli elämäntilanne tasaantunut mukavasti. Nyt 27 ja esikoinen 9 mutta varmasti olen edelleen aivan liian nuori tietämään vielä mistään mitään :D Mies on edelleen sama, on työt, koulutukset, maailman paras parisuhde, ihanat muksut ja kaikki mallillaan joten MINÄ olen iloinen että teimme lapset nuorena, viis muista :) Enkä edelleenkään tiedä että milloin se nuoruuden eläminen sitten iskee enkä ymmärrä mitä nämä "pierut" tarkoittaa mutta varmasti olen siihen vielä liian nuori, eikö? ;)[/QUOTE]

Luojan kiitos, vanhenet se sinäkin :p
 

Yhteistyössä